Kotoa kouluun -hanke
Hankkeessa jalkaudutaan kouluakäymättömien lasten koteihin auttamaan taustalla olevissa syissä ja mahdollistamaan koulun käyntiä. Keskeisessä osassa on myös verkostoyhteistyö lapsen kouluhenkilökunnan ja muiden perheen kanssa työskentelevien tahojen kanssa.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Hankkeessa jalkaudutaan kouluakäymättömien lasten koteihin auttamaan taustalla olevissa syissä ja mahdollistamaan koulun käyntiä. Keskeisessä osassa on myös verkostoyhteistyö lapsen kouluhenkilökunnan ja muiden perheen kanssa työskentelevien tahojen kanssa.
Toimintamalli lyhyesti
Hankkeen tavoitteena on
- vähentää kouluakäymättömien lasten ja koulupoissaolotuntien määrää Turussa
- tukea ja auttaa kouluakäymättömien lasten paluuta kouluun ja näiden vanhempien ja perheiden voimavaroja
- luoda tulevaisuuden työskentelymalli koulukieltäytymisen ja koulupudokkuuden ehkäisemiseksi ja varhaiseksi puuttumiseksi.
Koulutuksen puuttuminen on merkittävä syrjäytymistä ja eriarvoisuutta lisäävä riskitekijä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja nuoret, joilla jo peruskoulun suorittaminen on haasteellista. Tilastokeskuksen mukaan oppivelvollisuutensa kokonaan laiminlyöneiden ja ilman peruskoulun päättötodistusta eronneiden suhteellinen osuus on 2010-luvulla yli 2,5-kertaistunut. Runsaat poissaolot koulusta ovat riski koulupudokkuudelle. Lisäksi runsaat poissaolot heikentävät lapsen sosio-emotionaalista kehitystä. Mitä enemmän poissaoloja on, sitä enemmän lapsella on yleensä tunne-elämän ja käytöksen ongelmia.
Useiden tutkimusten mukaan poissaolo-ongelmat alkavat jo alakouluikäisenä, vaikka aiemmilla hankkeilla on puututtu koulupoissaoloihin vasta nuoruudessa ongelmien vaikeuduttua. Koulupoissaolojen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvitaan varhaisia interventioita, sillä inhimillisestä ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta kouluakäymättömyyteen avun saaminen mahdollisimman aikaisin on tärkeää. Poissaolot eivät ole itsestään poistuva ongelma, vaan ennemminkin niiden pitkittyessä oppimisessa jäädään jälkeen ja kynnys kouluun paluuseen kasvaa.
Valtaosa Suomen kasvaneesta kouluakäymättömien joukosta on ns. koulukieltäytyjiä. Koulukieltäytyjä eroaa yleisimmin tunnetusta poissaolijatyypistä lintsaajasta siinä, että lapsi haluaisi voida käydä koulua, mutta ei esimerkiksi ahdistuksen tai stressin vuoksi siihen kykene. Noidankehä syntyy, kun koulupoissaolot lisäävät kouluun liittyvää ahdistusta ja stressiä, mikä entisestään nostaa kouluun paluun kynnystä. Kouluakäymättömyyden taustalla voi olla myös perheeseen liittyviä pulmia. Myös lapsen huoli perheenjäsenestä saattaa vaikeuttaa kouluun lähtemistä, kun lapsi valitsee jäädä pitämään huolta omasta vanhemmastaan tai sisaruksestaan koulunkäynnin sijasta.
Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry on yhdessä Turun kaupungin kanssa tunnistanut kouluakäymättömyyden kasvavaksi ongelmaksi. Erityisen huolestuttava ilmiö on alakouluikäisten lisääntyneet ja kroonistuneet poissaolot. Turussa on noin 80 alakouluikäistä oppilasta, joilla on huolestuttavan paljon koulupoissaoloja. Koronaepidemian aiheuttama poikkeustilanne lisää avun tarpeen ajankohtaisuutta ja merkittävyyttä.
Hanke käynnistyy vuoden 2021 alussa. Kouluakäymättömyyteen liittyvien tutkimusten ja hankkeesta saatujen kokemusten perusteella luodaan malli kouluakäymättömyyden ennaltaehkäisyksi, tunnistamiseksi ja siihen varhain puuttumiseksi. Näin paikallisia kokemuksia voidaan sekä hyödyntää jatkossa että levittää Turun kaupungin ulkopuolella sovellettaviksi.
Hankkeen odotettavissa olevat tulokset:
Hankkeen tuloksina koulupoissaolot alakouluikäisillä lapsilla vähenevät. Koulupoissaolojen vähentymisen seurauksena oppimistulokset paranevat.
Lasten valmiudet käsitellä kouluun liittyvää ahdistusta ja stressiä vahvistuvat, minkä seurauksena koulunkäymisen lisäksi myös lasten kokemukset hyvinvoinnistaan paranevat.
Vanhempien keinot ja taidot tukea lastensa koulunkäyntiä lisääntyvät. Perheet saavat tukea kouluakäymättömyyden taustasyihin kuten vuorovaikutusongelmiin tai kasvatusvaikeuksiin.
Työskentelyn kautta tunnistetaan entistä paremmin sellaiset kouluakäymättömät lapset ja heidän perheensä, joita ei kyetä auttamaan matalan kynnyksen interventioilla vaan jotka tarvitsevat vahvempaa tukea esimerkiksi psykiatrisesta terveydenhuollosta tai sosiaalitoimesta.