Kuvaa mua! -Valokuvaterapeuttiset mahdollisuudet lastensuojelussa
Käytämme valokuvia ja arkista valokuvaamista osana kuntouttavaa työskentelyä sekä uusien työryhmien ryhmäytymisen tukena. Valokuvat tekevät lapsen kauniilla tavalla näkyväksi ja toimivat osana lapsen asioiden dokumentointia. Kuvatuotteet ja some-näkyvyys ovat osa kuvien käyttöä.
Kotorannan kuntouttava yksikkö on avattu maaliskuussa 2020 kauniiseen Tuusulan perhetukikeskuksen miljööseen Tuusulanjärven rannalle. Yksikkö tarjoaa kuntouttavia lastensuojelupalveluita ympärivuorokautisesti alle 18-vuotiaille nuorille. Kyseessä on Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän yksikkö, johon ohjataan lyhyttä laitoskuntoutusta tarvitsevia nuoria. Asiakkuudet ohjautuvat Keusoten asiakasohjausryhmän kautta ja pohjalla on arviointijakso kuntayhtymän vastaanotto- ja arviointiyksikössä. Sijoitukset ovat keskimäärin 4 - 12 kk, jonka jälkeen nuoret palaavat kotiin tai itsenäistyvät omilleen. Sijoitus lähelle tuttua kasvu- ja toimintaympäristöä tukee kotiutumista, arjen rakenteiden pysyvyyttä ja näin vältetään myös kauemmaksi sijoittaminen.
Työskentelyyn kuuluu yhteisöllinen ja toiminnallinen arki, kuntouttava omaohjaajatyöskentely sekä erityistyöntekijän kanssa tehtävä tiivis perheterapeuttinen työskentely. Erilaiset kuntouttavat elementit ja työmenetelmät suunnitellaan asiakkaan tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin sopiviksi. Valokuvien kautta työskentely kulkee mukana toiminnassa nuoren ja perheen annettua siihen luvan. Kuvausluvat tehdään aina kirjallisena hoidon alussa.
Kotorannan kuntouttava yksikkö aloitti toimintansa reilu vuosi sitten uudella työryhmällä ja lähes tyhjistä tiloista. Työryhmän ryhmäytymiseen tarvittiin työvälineitä ja toiminnan sisältöä luotiin uuden yksikön konkreettisesta perustamisesta aina yksityiskohtaisiin toimintamalleihin saakka. Työryhmällä oli mahdollisuus luoda unelmien työpaikka ja valita hyviä käytänteitä työn tekemiseen.
Mielikuvat lastensuojelun laitoshoidosta ovat olleet julkisuudessa pitkälti negatiivisten uutisten aikaansaamia. Positiiviset ilmiöt, toimintamallit ja dokumentaatiot ovat ansainneet myös näkyvyyttä. Nuorten ja toiminnan valokuvaaminen, kuvien äärellä oleminen ja kuvatuotteiden hyödyntäminen ovat tuoneet toivottua positiivisuutta toimintaan. Kuvallisen materiaalin liittäminen tehtäviin asiakirjoihin (kirjalliset koosteet) ovat tuoneet nuorta kauniilla tavalla katsotuksi ja näkyväksi aiemman pelkän kirjallisen materiaalin sijaan. Valokuvaaminen nuorten kanssa lisää työntekijän läsnäoloa ja ikäänkuin alleviivaa nähtyä ja koettua. Kuvien kautta kerrotaan uutta narratiivia nuoren elämästä. Valokuvaaminen suuntaa katsetta ja ajattelua väistämättä jonnekin ja kuvien kautta voidaan myös työstää asioita jotka eivät ole sanallisesti mahdollisia.
Valokuvaaminen ja kuvien käyttö lastensuojelutyössä on taloudellisesti järkevää, voimauttaa nuorta ja hänen perhettään sekä auttaa keskittymään hyvään. Menneisyys ja ongelmapuhe väistyy, vaikeaselkoinen kirjallinen materiaali saa rinnalleen helposti ymmärrettävää ja koskettavaa visuaalista dokumentaatiota. Nuorelle ja perheelle jää konkreettisia hyviä muistoja hankalasta ajasta elämässä.
Uusien elämänmakujisten valokuvien käyttö organisaation viestinnässä herättää kiinnostusta ja myötätuntoa. Kuvien kautta voidaan seurata yksikön tapahtumia esimerkiksi instagramissa. Kuvissa tosin seikkailee nuorten sijaan Misfits-maskotti, joka on osa Kotorannan tarinaa. Misfits-maskotin kautta rakennamme yhteistä narratiivia ja se auttaa meitä leikkimään silloinkin kun ympärillä on hankalaa.
Kuva
Kuva
Työryhmä: käytettävien menetelmien käytöstä sopiminen, menetelmien käytössä opastaminen
Viestintä: kuvamateriaalin käytöstä sopiminen
Muu organisaatio: Valokuvaterapeuttisten menetelmien koulutusta muihin yksiköihin
Joka kuukausi esimerkiksi osa otetuista kuvista valikoituu vanhemmille ja sosiaalityöntekijälle lähetettävien kuukausikoosteiden liitteeksi kertomaan asioista, joita on tehty kuluneen kuukauden aikana sekä tekemään näkyväksi lasta/ nuorta omana itsenään. Aikuisten ihailevat ilmeet, eleet ja sanat lasten kuvien äärellä ovat olleet merkityksellisiä ja koskettavia sekä kääntäneet huomion vahvasti siihen, mikä on lapsessa kaunista ja hyvää. Lastensuojelulle tyypillinen tekstimuotoinen, lapselle usein vaikeaselkoinen ja ongelmia esiintuova puhe sekä kirjaaminen väistyy ja lievittyy kun rinnalla on kuvallista, kauniisti sommiteltua dokumentaatiota lapsen elämästä. Valokuvat lapsesta; hänen touhuistaan ja osallisuudestaan, vahvistavat pärjäävyyden tunnetta ja tekevät ilmeiseksi sen, että ”minä olen riittävä ja rakastettava juuri näin”. Lapsi kuulostaa usein innostuneelta kertoessaan mitä kuvissa tapahtuu. Otetut kuvat jäävät lopulta osaksi muistoja, joihin voi halutessaan palata kun siltä tuntuu. Lastensuojeluun sijoitetuilta lapsilta yleensä puuttuu perhealbumikuvia sijoitusvuosilta, jonka vuoksi kuvaaminen ilman isompia tavoitteitakin on heidän kohdallaan siis erityisen tärkeää. Narratiivinen lähestymistapa valokuviin luo uudenlaisen kuvitetun tarinan lastensuojelulaitoksessa vietettyyn aikaan. Se tarina on kaunis katsoa ja siihen on mahdollista palata vuosien jälkeenkin. Valokuvaaminen tehostaa muistamista ja otettujen kuvien kautta jää mahdollisuus palata omiin muistoihin. Valokuvista teetetään mm. omat mukit jokaiselle nuorelle, tehdään tauluja yksikköön ja jaetaan mm. lastensuojelun instagram-tilillä. Lapsen ja lastensuojelutyön positiivista näkyvyyttä lisätään merkittävästi valokuvaamisen myötä.
Palautteen pyytäminen nuorelta, perheeltä ja sosiaalityöntekijältä esimerkiksi kyselylomakkeen avulla. Tämä osuus vielä tarkemmin määrittelemättä.
Valokuvaterapeuttisten menetelmien saaminen osaksi kuntouttavaa arkea edellyttää menetelmien tiedollista ja taidollista osaamista. Tätä ymmärrystä ja osaamista tuon tullessani omasta Valokuvaterapeuttisten menetelmien ohjaaja -koulutuksestani. Kerron työskentelytavoista ja ideoimme yhdessä lisää. Sovimme työryhmässä yhteisistä toimintatavoista. Kuvien käsittely, järjestely, tallentaminen, tilaaminen ja tulostaminen ovat osa prosessia, josta tulee sopia.
Kotorantaan sijoitettujen lasten taustalla on monenlaista lapsen omaa ja perheessä ilmenevää traumaa ja problematiikkaa eli vakavia syitä olla sijoitettuna kodin ulkopuolelle lastensuojeluyksikköön. En avaa syitä tässä enempää heidän yksityisyytensä suojelemiseksi, mutta yleismainintana tämä on paikallaan, jotta ymmärtää sen erityisen sensitiivisyyden, jota heidän kanssaan on aina noudatettava. Lastensuojelutyössä on erityisesti tärkeää, että sellaisia ”Pandoran lippaita” ei avata joita ei pystytä sulkemaan. Valokuvaterapeuttisissa menetelmissä se tarkoittaa pysyttelyä siedettäviltä tuntuvilla aihealueilla, eikä tarkoituksella ruodita kipeitä asioita. Niiden paikka on pääsääntöisesti erillisissä terapioissa ja hoitosuhteissa. Lastensuojelutyössä vahvistetaan ja etsitään siis sitä hyvää mikä on näkyvissä tai mahdollisesti vielä hiukan piilossa. Kaikki työskentely perustuu avoimuuteen, luottamukseen ja lapsen oikeuksien vaalimiseen.
Kuvattavana oleminen ei ole useinkaan ihan helppoa. Kynnys kuvauksen kohteena olemisesta olisi työssäni saattanut kasvaa liian suureksi, jos se olisi valjastettu liian vakavaksi tai vaativaksi. On valittu siis tarkoituksella varsin matala kynnys toiminnalle eli mahdollisimman arkinen kuvaaminen, jotta ei tarvitsisi ottaa paineita onnistumisesta tai siitä miltä milloinkin näyttää. Kuvaaminen ja sen kohteena oleminen ei ole vaatinut mitään muuta kuin, että kamera on matkassa ja lapsi/nuori antaa luvan ottaa kuvia. Arkinen kuvaaminen on ollut armollista myös kuvaajalle, kameran tai puhelimen mukana olo on riittänyt mahdollistamaan kuvaamista. Valokuvaaminen on ikään kuin ”virrannut” arjessa; on kuvattu kaikkea mitä on tapahtunut ja mitä on nähty. Nuori äkkiä tottuu kuvaamiseen ja usein myös pyytää "Kuvaa mua!", josta menetelmän nimikin juontuu. Se on sama kuin lapsien käyttämä "Katso mua".
Työskentelyyn nuorten kanssa on kuulunut keskustelut kuvaamisen etiikasta ja kuvien omistusoikeuksista sekä siitä, mitä kukakin voi jakaa toisille tai vaikka sosiaaliseen mediaan. Tässä prosessissa samoin kuin kaikissa valokuvaterapeuttisissa menetelmissä otetut valokuvat ovat ensisijaisesti asiakkaan omaisuutta. Maskotti Misfitsin kuvaaminen on ollut julkaistavien kuvien mahdollistaja. Nuorten omia toiveita kuvaamisesta on kuultu ja toteutettu niin paljon kuin mahdollista.
Toimintamallissa on käytetty arkista valokuvaamista ja otettujen kuvien monipuolista käyttämistä osana nuorten kuntouttavaa hoitoa sekä uuden yksikön työryhmätyöskentelyä. Nuoren näkyväksi tekeminen eri ympäristöissä on ollut kuvaamisen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee tulla kauniisti katsotuksi aivan tavallisena päivänä ja aivan tavallisten askareidensa äärellä sellaisena kuin on. Kuvien äärellä viipyminen, tunnelmien pohtiminen ja sanoittaminen sekä kuvien toisille näyttäminen ovat olleet osa kuvausprosessia. Toisinaan kuvat päätyvät tilatuiksi kuvatuotteiksi tai vaikka omiin some-postauksiin. Osasta kuvia on tehty KeuSoten lastensuojelun instagram-julkaisuja, jotta lastensuojelun arkea voisi seurata ulkopuolisetkin; nähdä lastensuojelutyön positiivisia sisältöjä sekä saada visioita omaan työhönsä. Uudenlaisella some-näkyvyydellä olemme halunneet tuoda esille erityisesti lastensuojelutyön hyvää aikaansaavaa puolta. Valokuvaamisen yksi alue on ollut maskotti Misfits, jota kuvaamme arjessamme ja retkillämme. Misfits-maskotin tarinaa rakennamme yhdessä kuvien ja keksimiemme asioiden kautta. Uuden työryhmän ryhmäytymisessä olemme käyttäneet "Kolme kuvaa itsestä" menetelmää. Lapsuuden kuvan, harrastuskuvan ja symbolisen kuvan kautta olemme tutustuneet toisiimme sekä valokuvaterapeuttisiin menetelmiin.
Kuva
Työryhmässä on sovittu käytettävistä menetelmistä ja työaikaa on saanut joustavasti käyttää valokuvaamiseen, kuvien käsittelyyn, kuva-albumien tekemiseen yms.
Maskotti Misfitsin tarina on kaikille kerrottu, kaikki osallistuvat tarinan kerrontaan, maskotin toiminnassa mukana pitämiseen sekä kuvaamiseen. Yhteisen narratiivin ja leikin idea on ymmärretty ja jaettu.
-Yksikköön on hankittu matkapuhelin, jossa on laadukas kamera valokuvaamista varten.
-Väritulostimella saa tulostettua valokuvia esim. kuukausikoosteiden liitteeksi.
-Valokuvatuotteita on lupa tilata yhdessä sovitun mukaisesti. Esim. kuvamuki jokaiselle, läksiäislahjaksi taulu.
-Yhdellä työntekijällä on valokuvaterapeuttisten menetelmien ohjaaja -koulutus.
-Kuvamateriaalia julkaistaan aktiivisesti organisaation viestinnässä sekä instagram tilillä.
Kuva
Asiakkaat ja työntekijät ovat innostuneet valokuvauksesta ja valokuvista yhteisenä tekemisenä. Kuvaushetket poikivat aina jotain ennalta suunnittelematonta huomiota, uusia ajatuksia tai tekemisen ideoita. Nuoret keksivät itse kuvauskohteita ja pyytävät kuvaamaan tekemisiään. Eräs sosiaalityöntekijä on ottanut tavaksi asiakassuunnitelmaneuvottelun alussa pyytää nuorta kertomaan valokuvista , jotka hän on saanut kuukausikoosteen liitteenä. Nuoren puhe itsestään valokuvien kautta on lähtökohtaisesti positiivista ja innostunutta.
Nuorille jää itselleen muistoksi sijoituksesta paljon kivoja kuvia itsestään ja yhteisistä tekemisistä. Kuvien kautta muistellaan menneitä tapahtumia. Kuvatauluja on yksikön seinillä ja ns. vuosikello on rakennettu valokuvista yksikön keittiön seinälle kaikkien nähtäväksi. Ihmisten huomio on suuntautunut hienojen ja merkityksellisten asioiden etsimiseen ja kuvaamiseen. Valokuvaamista ja kuvien katselua ei aina tarvitse sanottaa, niitä voi vaan katsoa. Katse kääntyy sisäisistä mielen myllerryksistä valokuvaamisen avulla ympäristön ja ilmiöiden havainnointiin. Hankaliakin tunnetiloja voi helpottaa lähtemällä ulos kuvailemaan. Valokuvaterapeuttiset menetelmät ovat nuorten kanssa todella mielekkäitä työskentelyn välineitä.
Kuva
