Kuvaa mua! -Valokuvaterapeuttiset mahdollisuudet lastensuojelussa
Käytämme valokuvia ja arkista valokuvaamista osana kuntouttavaa työskentelyä sekä uusien työryhmien ryhmäytymisen tukena. Valokuvat tekevät lapsen kauniilla tavalla näkyväksi ja toimivat osana lapsen asioiden dokumentointia. Kuvatuotteet ja some-näkyvyys ovat osa kuvien käyttöä.
Toimintamallin nimi
Käytämme valokuvia ja arkista valokuvaamista osana kuntouttavaa työskentelyä sekä uusien työryhmien ryhmäytymisen tukena. Valokuvat tekevät lapsen kauniilla tavalla näkyväksi ja toimivat osana lapsen asioiden dokumentointia. Kuvatuotteet ja some-näkyvyys ovat osa kuvien käyttöä.
Toimintamallissa on käytetty arkista valokuvaamista ja otettujen kuvien monipuolista käyttämistä osana nuorten kuntouttavaa hoitoa sekä uuden yksikön työryhmätyöskentelyä. Nuoren näkyväksi tekeminen eri ympäristöissä on ollut kuvaamisen yksi keskeisimmistä tavoitteista. Jokainen lapsi ja nuori ansaitsee tulla kauniisti katsotuksi aivan tavallisena päivänä ja aivan tavallisten askareidensa äärellä sellaisena kuin on. Kuvien äärellä viipyminen, tunnelmien pohtiminen ja sanoittaminen sekä kuvien toisille näyttäminen ovat olleet osa kuvausprosessia. Toisinaan kuvat päätyvät tilatuiksi kuvatuotteiksi tai vaikka omiin some-postauksiin. Osasta kuvia on tehty KeuSoten lastensuojelun instagram-julkaisuja, jotta lastensuojelun arkea voisi seurata ulkopuolisetkin; nähdä lastensuojelutyön positiivisia sisältöjä sekä saada visioita omaan työhönsä. Uudenlaisella some-näkyvyydellä olemme halunneet tuoda esille erityisesti lastensuojelutyön hyvää aikaansaavaa puolta. Valokuvaamisen yksi alue on ollut maskotti Misfits, jota kuvaamme arjessamme ja retkillämme. Misfits-maskotin tarinaa rakennamme yhdessä kuvien ja keksimiemme asioiden kautta. Uuden työryhmän ryhmäytymisessä olemme käyttäneet "Kolme kuvaa itsestä" menetelmää. Lapsuuden kuvan, harrastuskuvan ja symbolisen kuvan kautta olemme tutustuneet toisiimme sekä valokuvaterapeuttisiin menetelmiin.
Kotorannan kuntouttava yksikkö on avattu maaliskuussa 2020 kauniiseen Tuusulan perhetukikeskuksen miljööseen Tuusulanjärven rannalle. Yksikkö tarjoaa kuntouttavia lastensuojelupalveluita ympärivuorokautisesti alle 18-vuotiaille nuorille. Kyseessä on Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän yksikkö, johon ohjataan lyhyttä laitoskuntoutusta tarvitsevia nuoria. Asiakkuudet ohjautuvat Keusoten asiakasohjausryhmän kautta ja pohjalla on arviointijakso kuntayhtymän vastaanotto- ja arviointiyksikössä. Sijoitukset ovat keskimäärin 4 - 12 kk, jonka jälkeen nuoret palaavat kotiin tai itsenäistyvät omilleen. Sijoitus lähelle tuttua kasvu- ja toimintaympäristöä tukee kotiutumista, arjen rakenteiden pysyvyyttä ja näin vältetään myös kauemmaksi sijoittaminen.
Työskentelyyn kuuluu yhteisöllinen ja toiminnallinen arki, kuntouttava omaohjaajatyöskentely sekä erityistyöntekijän kanssa tehtävä tiivis perheterapeuttinen työskentely. Erilaiset kuntouttavat elementit ja työmenetelmät suunnitellaan asiakkaan tarpeisiin ja kiinnostuksen kohteisiin sopiviksi. Valokuvien kautta työskentely kulkee mukana toiminnassa nuoren ja perheen annettua siihen luvan. Kuvausluvat tehdään aina kirjallisena hoidon alussa.
Kotorantaan sijoitettujen lasten taustalla on monenlaista lapsen omaa ja perheessä ilmenevää traumaa ja problematiikkaa eli vakavia syitä olla sijoitettuna kodin ulkopuolelle lastensuojeluyksikköön. En avaa syitä tässä enempää heidän yksityisyytensä suojelemiseksi, mutta yleismainintana tämä on paikallaan, jotta ymmärtää sen erityisen sensitiivisyyden, jota heidän kanssaan on aina noudatettava. Lastensuojelutyössä on erityisesti tärkeää, että sellaisia ”Pandoran lippaita” ei avata joita ei pystytä sulkemaan. Valokuvaterapeuttisissa menetelmissä se tarkoittaa pysyttelyä siedettäviltä tuntuvilla aihealueilla, eikä tarkoituksella ruodita kipeitä asioita. Niiden paikka on pääsääntöisesti erillisissä terapioissa ja hoitosuhteissa. Lastensuojelutyössä vahvistetaan ja etsitään siis sitä hyvää mikä on näkyvissä tai mahdollisesti vielä hiukan piilossa. Kaikki työskentely perustuu avoimuuteen, luottamukseen ja lapsen oikeuksien vaalimiseen.
Kuvattavana oleminen ei ole useinkaan ihan helppoa. Kynnys kuvauksen kohteena olemisesta olisi työssäni saattanut kasvaa liian suureksi, jos se olisi valjastettu liian vakavaksi tai vaativaksi. On valittu siis tarkoituksella varsin matala kynnys toiminnalle eli mahdollisimman arkinen kuvaaminen, jotta ei tarvitsisi ottaa paineita onnistumisesta tai siitä miltä milloinkin näyttää. Kuvaaminen ja sen kohteena oleminen ei ole vaatinut mitään muuta kuin, että kamera on matkassa ja lapsi/nuori antaa luvan ottaa kuvia. Arkinen kuvaaminen on ollut armollista myös kuvaajalle, kameran tai puhelimen mukana olo on riittänyt mahdollistamaan kuvaamista. Valokuvaaminen on ikään kuin ”virrannut” arjessa; on kuvattu kaikkea mitä on tapahtunut ja mitä on nähty. Nuori äkkiä tottuu kuvaamiseen ja usein myös pyytää "Kuvaa mua!", josta menetelmän nimikin juontuu. Se on sama kuin lapsien käyttämä "Katso mua".
Työskentelyyn nuorten kanssa on kuulunut keskustelut kuvaamisen etiikasta ja kuvien omistusoikeuksista sekä siitä, mitä kukakin voi jakaa toisille tai vaikka sosiaaliseen mediaan. Tässä prosessissa samoin kuin kaikissa valokuvaterapeuttisissa menetelmissä otetut valokuvat ovat ensisijaisesti asiakkaan omaisuutta. Maskotti Misfitsin kuvaaminen on ollut julkaistavien kuvien mahdollistaja. Nuorten omia toiveita kuvaamisesta on kuultu ja toteutettu niin paljon kuin mahdollista.
Työryhmässä on sovittu käytettävistä menetelmistä ja työaikaa on saanut joustavasti käyttää valokuvaamiseen, kuvien käsittelyyn, kuva-albumien tekemiseen yms.
Maskotti Misfitsin tarina on kaikille kerrottu, kaikki osallistuvat tarinan kerrontaan, maskotin toiminnassa mukana pitämiseen sekä kuvaamiseen. Yhteisen narratiivin ja leikin idea on ymmärretty ja jaettu.
-Yksikköön on hankittu matkapuhelin, jossa on laadukas kamera valokuvaamista varten.
-Väritulostimella saa tulostettua valokuvia esim. kuukausikoosteiden liitteeksi.
-Valokuvatuotteita on lupa tilata yhdessä sovitun mukaisesti. Esim. kuvamuki jokaiselle, läksiäislahjaksi taulu.
-Yhdellä työntekijällä on valokuvaterapeuttisten menetelmien ohjaaja -koulutus.
-Kuvamateriaalia julkaistaan aktiivisesti organisaation viestinnässä sekä instagram tilillä.
Asiakkaat ja työntekijät ovat innostuneet valokuvauksesta ja valokuvista yhteisenä tekemisenä. Kuvaushetket poikivat aina jotain ennalta suunnittelematonta huomiota, uusia ajatuksia tai tekemisen ideoita. Nuoret keksivät itse kuvauskohteita ja pyytävät kuvaamaan tekemisiään. Eräs sosiaalityöntekijä on ottanut tavaksi asiakassuunnitelmaneuvottelun alussa pyytää nuorta kertomaan valokuvista , jotka hän on saanut kuukausikoosteen liitteenä. Nuoren puhe itsestään valokuvien kautta on lähtökohtaisesti positiivista ja innostunutta.
Nuorille jää itselleen muistoksi sijoituksesta paljon kivoja kuvia itsestään ja yhteisistä tekemisistä. Kuvien kautta muistellaan menneitä tapahtumia. Kuvatauluja on yksikön seinillä ja ns. vuosikello on rakennettu valokuvista yksikön keittiön seinälle kaikkien nähtäväksi. Ihmisten huomio on suuntautunut hienojen ja merkityksellisten asioiden etsimiseen ja kuvaamiseen. Valokuvaamista ja kuvien katselua ei aina tarvitse sanottaa, niitä voi vaan katsoa. Katse kääntyy sisäisistä mielen myllerryksistä valokuvaamisen avulla ympäristön ja ilmiöiden havainnointiin. Hankaliakin tunnetiloja voi helpottaa lähtemällä ulos kuvailemaan. Valokuvaterapeuttiset menetelmät ovat nuorten kanssa todella mielekkäitä työskentelyn välineitä.
Kansikuva
