Lastensuojelun sijaishuollon päihde- ja mielenterveysosaamisen vahvistaminen Varhan omissa lastensuojelulaitoksissa, Varsinais-Suomen hyvinvointialue (RRP, P4, I1)
Kehitämme sijaishuollon päihde- ja mielenterveystyön osaamista Varsinais-Suomen hyvinvointialueen kanssa. Kartoitamme osaamista ja koulutustarpeita, tarjoamme koulutusta sekä konsultaatiota ammattilaisille Varhan omissa lastensuojelulaitoksissa.
Toiminta sijoittuu Varsinais-Suomen hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuuteen, johon kuuluvat perhekeskuspalvelut ja lapsiperheiden erityispalvelut. Lapsiperheiden palvelujen asiakkaille pyritään luomaan riittävät palvelu- ja tukiverkostot ensisijaisesti hyvinvointialueen omina palveluina. Työtä tehdään moniammatillisesti muiden Varhan palveluiden kanssa sekä kuntien, kolmannen sektorin ja yksityisten palveluntuottajien kanssa. Lapsiperheiden erityispalveluissa järjestetään lakisääteisiä sosiaalipalveluita, jotka edistävät ja ylläpitävät lasten, nuorten ja perheiden toimintakykyä, sosiaalista hyvinvointia, turvallisuutta ja osallisuutta. Lapsiperheiden palvelut sisältävät sosiaalihuoltolain mukaisen lapsiperhesosiaalityön ja lastensuojelun avohuollon sekä keskitettyjen palvelujen osalta sijais- ja jälkihuollon, laitospalvelut, perheoikeudelliset palvelut sekä keskitetyt psykologien ja perheterapeuttien palvelut. Kehittämistyö kohdistuu Varsinais-Suomen hyvinvointialueen omiin lastensuojelulaitoksiin.
Nuorten mielenterveyskuormitus on lisääntynyt, ja päihteiden käyttö yleistyy. Covid19-pandemia jätti suuren jäljen Varsinais-Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Palvelutarveanalyysin mukaan vaikutukset kohdistuvat erityisesti sellaisiin asiakasryhmiin, joiden palveluvajaus oli merkittävä jo ennen pandemian alkua. Tällaisia ryhmiä ovat muun muassa: lapset ja nuoret tai heidän perheensä, jotka kärsivät yksinäisyydestä, syrjäytymisestä, joilla on tunnistettuja tai vielä tunnistamattomia mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia. Pandemia heikensi lasten ja nuorten palveluja, lisäsi mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä kasvatti palveluiden kysyntää. Hyvinvointialueuudistuksen myötä myös organisaatiot palveluineen ovat murrostilassa vaikuttaen resursseihin ja palvelutarjontaan.
Valviran ja aluehallintovirastojen havaintojen mukaan lasten ja nuorten pääsy mielenterveys- ja päihdepalveluihin on vaikeutunut, eivätkä palvelut toteudu lain edellyttämällä tavalla. Lastensuojelun Keskusliitto korostaa, että lastensuojelu ei voi korvata puutteellisia mielenterveyspalveluita. Heidän mukaansa joka toinen 13–17-vuotiaista sijoitetuista lapsista on nuorisopsykiatrian asiakas.
Lisäksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on todennut, että lasten mielenterveyshäiriöiden hoitovastuu perustasolla on epäselvä, mikä vaikeuttaa palvelujen saatavuutta. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) raportissa vuodelta 2024 todetaan, että nuorille kohdennetut päihdepalvelut ovat puutteellisia, ja palveluiden saatavuudessa on alueellisia eroja.
Toimintamallin referenssinä toimii muun muassa Tuki oikeasta paikasta (TOP) -hanke, jonka kehittämistyön tavoitteena oli oikea-aikaiset ja oikein kohdennetut päihdepalvelut lastensuojeluprosessin eri vaiheisiin. Hankkeen aikana kehitettiin esimerkiksi nuorten päihdekartoitusmalli päihteidenkäytön tunnistamiseen sekä vertaisryhmätoimintaa. Hankkeessa kehitettiin myös jalkautuvan tuen malli lastensuojeluun sekä lastensuojeluyksiköihin pohjautuen havaintoon siitä, että sijoitetut nuoret sitoutuvat huonosti lastensuojelulaitoksen ulkopuolella tarjottaviin päihde- ja mielenterveyspalveluihin. Myös Varsinais-Suomessa TULSOTE-hankkeen puitteissa panostettiin lasten ja nuorten matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämiseen. Tavoitteena oli parantaa hoidon, palvelujen sekä kuntoutuksen saavutettavuutta, saatavuutta ja jatkuvuutta huomioiden asiakasnäkökulman sekä perheet.
Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat merkittäviä tekijöitä sijaishuoltopaikkojen vaihtuvuudessa ja lastensuojelun kustannusten kasvussa. Erityisesti laitoshoidon korkeat kustannukset saattavat nousta useisiin satoihin tuhansiin jo muutamassa vuodessa. Nuorten haasteellinen mielenterveyden ja/tai päihteillä oireilu vaatii useimmiten raskaita vaativan tason palveluita. Useilla hyvinvointialueilla päädytään toistuviin sijaishuoltopaikan muutoksiin, koska riittäviä palveluita ja tukimuotoja ei ole tarjolla omatuotantona. Sijaishuoltopaikkojen muutokset nostavat kustannusten nousua entisestään sillä vaativan tason laitosyksiköt veloittavat jopa kolminkertaisen vuorokausihinnan.
Miksi sitten sijaishuoltopaikanmuutoksiin päädytään? Erilaisten nuorille suunnattujen hyvinvointialueiden palveluiden sekä lastenkotien tarjoaman tuen koetaan olevan riittämättömiä. Lastenkotien henkilöstöllä on vaihtelevat tiedot ja taidot päihde- ja mielenterveystyöstä. Työntekijöiden peruskoulutukseen ei välttämättä ole sisällytetty riittävästi mielenterveys- ja päihdetyön opiskelua tai se on ollut jopa valinnaista. Myöskään työsuhteessa oleville työntekijöille ei ole tarjolla säännöllistä ja systemaattista lisäkoulutusta.
Toimintamallin liittymäkohdat ovat valtakunnallisissa strategioissa, jotka liittyvät nuorten hyvinvoinnin edistämiseen, mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisyyn, tunnistamiseen ja hoitoon sekä huumekuolemien ehkäisyyn. Kestävän kasvun Varsinais-Suomi -hankkeessa toimintamalli on osa lasten psykososiaalisten palveluiden vahvistamista, jossa muun muassa keskitytään lastensuojelulaitosten päihde- ja mielenterveystyön osaamisen vahvistamiseen.
Kuva
Keskeiset yhteistyökumppanit ovat Varhan lasten, nuorten ja perheiden palveluista erityisesti sijaishuollon laitospalvelut. Muut yhteistyökumppanit ovat Varhan sosiaali- ja terveysalan eri ammattilaiset.
Kehittämistyön tueksi koottiin hankkeen alkuvaiheessa Feedback-asiantuntijaryhmä, jonka jäsenillä oli kokemusta päihteitä ongelmallisesti käyttävien nuorten kanssa työskentelystä. Ryhmään kuului eri ammattiryhmien edustajia, joilta odotettiin näkemyksiä ja kannanottoja niin päihdetyön järjestämisestä kuin sen sisällöistä lastensuojelulaitoksissa.
Asiantuntijaryhmän keskusteluissa nousi esiin, että osaaminen ja menetelmien kirjo vaihtelee merkittävästi lastensuojeluyksiköittäin. Päihdetyön tueksi toivottiin lisää koulutuksia, sillä nykyinen tuki koettiin riittämättömäksi. Erityisesti kaivattiin tukea päihteiden puheeksi ottamiseen ja nuorten kohtaamiseen. Lisäksi todettiin, että työntekijöiden ajantasainen tieto päihteistä, palveluista ja nuorten tilanteista on osin puutteellista. Päihdetyö nähtiin monessa yksikössä erikoisosaamiseksi, joka ei kuulu kaikkien työntekijöiden ydinosaamiseen.
Yksi keskeinen huolenaihe oli, tunnistetaanko päihteiden käytön taustalla olevat syyt riittävästi. Nuoret itse kokevat usein saavansa riittämättömästi tukea, eivätkä hyödy pelkistä rajoitustoimenpiteistä. Päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat edelleen pirstaleisia ja irrallisia, eikä ole selkeää kuvaa siitä, miten ja mihin esimerkiksi lastensuojelulaitoksessa asuva nuori tulisi ohjata päihdeongelman ilmetessä.
Ostopalveluiden käytön vähetessä tulee näkyväksi hyvinvointialueen omien palveluiden puute. Nuorille ei ole riittävästi tarjolla päihdekatkaisu- ja kuntoutuspaikkoja. Lastensuojelu kuormittuu päihteillä oireilevista sekä karkailevista nuorista. Viimesijaisia erityisen huolenpidon yksiköitä käytetään "päihdekatkoina". Lisäksi yhteistyö psykiatrisen hoidon kanssa koettiin ohueksi. Usein nuoria käännytetään pois psykiatrisista palveluista päihteidenkäytön vuoksi, mikä vaikeuttaa hoitokokonaisuuden rakentamista.
Samanlaisia havaintoja löytyy myös muista hankkeista: "Lastensuojelulaitosten työntekijät pohtivat niin työpajoissa kuin kyselyn avovastauksissa sitä, että sijaishuollossa korvataan paljon muiden palvelujen, kuten vammaispalvelujen, nuorisopsykiatrian ja rikosseuraamuslaitoksen, puutteita. Kaikki nuoret eivät lähtökohtaisesti ole oikeassa paikassa lastensuojelulaitoksessa, joten heidän tarpeisiinsa vastaamisensa on vaikeaa. Sijaishuollossa asuvien nuorten saaminen edes lyhyemmälle jaksolle nuorisopsykiatriseen osastohoitoon koettiin vaikeana." (Hatkassa Suomessa - Kohti kansallista tilannekuvaa lastensuojelun sijaishuollosta kadonneista lapsista.)
Kaikki asiantuntijaryhmän osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että päihdetyö sijaishuollossa on erittäin tärkeää ja sen tarve on ilmeinen. Puheeksi ottaminen ohjaajien toimesta nähtiin keskeisenä keinona tuoda päihdetyö osaksi arkea. Ohjaajien vuorovaikutustaitojen vahvistamista pidettiin olennaisena, jotta nuorten tukeminen on vaikuttavaa ja inhimillistä.
Keskustelua herätti myös kysymys siitä, pitäisikö päihdetyötä tulla tekemään ulkopuolisilta tahoilta. Tässä nähtiin sekä hyötyjä että haittoja. Myönteisenä pidettiin sitä, että nuori voisi helpommin puhua ulkopuoliselle työntekijälle, joka ei osallistu rajoitustoimenpiteiden tekemiseen. Ulkopuolinen työntekijä voisi myös toimia konsultoivassa roolissa ohjaajien suuntaan. Haittapuolena nähtiin riski, että vastuu päihdetyöstä siirtyy kokonaan ulkopuoliselle taholle, jolloin ohjaajat eivät enää ota vastuuta siitä, vaikka heillä olisi usein luottamuksellinen suhde nuoreen.
Lopuksi korostettiin, että nuoren luonnollisen ja merkityksellisen verkoston ottaminen mukaan päihdetyöhön on tärkeää. Verkostoon kuuluvat usein perheen lisäksi myös koulu, kaverit ja seurustelukumppanit. Näiden suhteiden tunnistaminen ja mukaan ottaminen tukevat toipumista ja arjen hallintaa, ja ne tulisi huomioida osana kokonaisvaltaista työskentelyä.
Feedback -ryhmän tuottamien pohdintojen jälkeen varsinainen kehittämistyö jatkui Varhan lastensuojelulaitospalveluiden johdon sekä lastenkotien johtajien avustuksella. Kehittämistyölle saatiin suuntaviivat erilaisten koulutusten muodossa.
Päihdetyön syventävän koulutuksen käyneistä työntekijöistä tuli omien yksiköidensä päihdetyön vastaavia ohjaajia. Päihdetyön vastaavat ohjaajat muodostavat päihdetyön vastaavien verkoston. Verkosto kokoontuu säännöllisesti yksikkörajat ylittäen työskentelemään yhdessä niin case-tyyppisesti kuin kehittäen. Yhdessä ryhmän kanssa rakentuu päihdeprosessi sisältäen työskentelymallin.
Oikea-aikaisen ja riittävän tuen avulla sijaishuoltopaikan muutosten vähentäminen sekä nuorten hyvinvoinnin lisääntyminen. Lastensuojelun ammattilaisten päihde- ja mielenterveystyön osaamisen vahvistuminen erilaisten koulutusten ja muun tuen avulla. Lastensuojelulaitosten päihdetyön vastaavien roolin vahvistuminen ja siitä saatava kollegiaalinen tuki laitosrajat ylittäen.
Koulutuspalautteet
Sijaishuoltopaikan muutosten väheneminen
Osaamis- ja koulutustarvekartoitus:
- Kysely sekä ryhmähaastattelu lastenkotien työntekijöille
- Lasten ja nuorten haastattelut tai kysely
- Esihenkilöiden haastattelut sekä kysely
Koulutukset:
- Perustason päihdetyön koulutukset lastenkotien työntekijöille
- Päihdetyön syventävä koulutus tuleville päihdetyön vastaaville ohjaajille
- Juurisyyt nuoren (päihteillä) oireilun takana -koulutukset lastenkotien työntekijöille
- Päihde- ja mielenterveysongelmat perheessä –koulutus perhekuntoutuksen työntekijöille
Päihdetyön vastaavien verkosto:
- Päihdetyön vastaavien verkoston kuukausittaiset tapaamiset
- Uusien menetelmien käyttöönotto
- Päihdetyön prosessin ja työn sisällön mallinnusta
Monialainen yhteistyö:
- Yhteistyö ja kehittäminen Varhan muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa
- Yhteistyö myös muiden päihteillä oireilevia nuoria kohtaavien sidosryhmien kanssa
Kohderyhmänä ovat lastenkotien työntekijät sekä sijoitetut lapset ja nuoret. Heitä on osallistettu kehittämiseen mukaan erilaisin kyselyin sekä haastatteluin. Lisäksi palautetta on kerätty työntekijöiltä niin koulutusten aikana kuin niiden jälkeenkin.
Kuva
