Liikkuva vertaistukiryhmä (päihde- ja riippuvuustyön erityisten palvelujen sosiaalinen kuntoutus)

Päihdepoliklinikkatyön luonne on arvioivaa, selvittävää, kartoittavaa ja koordinoivaa, jossa ammattilaisen tieto on tärkeää, mutta tiedon siirtyminen asiakkaan toipumisen tueksi tämän arkeen on vaihtelevaa.. Vaativa moniammatillinen päihde- ja riippuvuustyö- ja hoito avopalveluissa vaatii jatkuvaa kehittämistä, asiakastarpeiden arviointia, vaikuttavuuden seurantaa sekä luovuutta. Ammattilaiset arvioivat yhdessä asiakkaan kanssa tarvittavat palvelut ja hoito- sekä kuntoutusmuodot. Kehittäminen asiakaskokemuksista ja perustyöstä nousevien tarpeiden perusteella on tärkeää.

 Päihdeongelmista ja riippuvuuksista toipumisen alkuvaiheessa olennaista on tieto, johon päihdepalvelut pyrkivät vastaamaan Startti-infolla ja Startti-videoilla (https://www.hel.fi/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/terveydenhoito/paihdepalvelut/paihdepoliklinikka/paihdepalvelujen-startti-infot). Kokemus kuitenkin on, että tiedon saamisen lisäksi toimintakyvyn tukeminen ja etenkin vertaisuus ovat edellytyksiä sille, että asiakas voi löytää päihdepoliklinikan ulkopuolelta merkityksellisiä elementtejä toipumiseensa.

Haasteena on, että  harvoin on resursseja lähteä asiakkaiden kanssa jalkautumaan vertaistukeen tai toipumista tukeviin yhteisöihin, vaikka tarve tunnistetaan. Vertaisohjaajat taas ovat itse löytäneet näistä tukea omalle toipumiselleen, ja heillä on usein valmiit kontaktit näihin yhteisöihin. Vertaistukeen ja toipujayhteisöihin kiinnittyminen on asiakkaille usein kynnyksen takana ja vain harva vaikuttaa löytävän näitä kolmannen sektorin palveluita. Ammattilaisten avulle asetetaan korkeita odotuksia.

Helsinki on toipumista tukevana kaupunkina täynnä vertaistuen ja toipumisen yhteisöjä, mutta päihdepoliklinikan ja näiden toimijoiden välillä todettiin olevan kohtaanto-ongelma. Ohjaus ja neuvonta ovat sosiaalihuollon perustehtävää, mutta päihdepoliklinikkatyössä usein riittämätöntä. Vertaistyön tiimin näkemyksen mukaan toipuminen tapahtuu päihdepoliklinikan ulkopuolella. Sosiaalisen kuntoutuksen vertaistukiryhmä pyrkii vastaamaan vertaistuen avulla tarpeeseen löytää toipumista tukevia yhteisöjä ja kiinnittämään asiakkaita näihin.  

Samoin vertaisohjaaja osana asiakkaan prosessia toivon ja uusien näkökulmien luojana voi olla merkityksellinen tekijä asiakkaan myöhemmässä elämässä, kun tämä muodostaa uusia päihteettömiä verkostoja elämässään toipumisensa tueksi ja vakiinnuttamiseksi. Päihdepoliklinikalla vuosina 2021–2024 toimineet vertaisohjaajat ovat myös tuoneet esiin sen, kuinka vertaisuuden elementit olisivat olleet tärkeitä oman päihdepoliklinikan asiakkuuden aikana. 

Vuorovaikutus on todettu olennaiseksi välineeksi päihdekuntoutuksellisessa työssä, ja sen merkitystä on tutkittu esimerkiksi hoidon ja kuntoutuksen vaikuttavuuden näkökulmasta. Psykososiaalisen työn määritelmä on Raunion (2009, 178) mukaan yksilön ja sosiaalisen ympäristön välinen vuorovaikutus. Päihdeongelmasta toipumisessa suhde itseen ja sosiaaliseen ympäristöön muuttuu. Vertaisuuden merkitys tässä muutoksessa vaikuttaa kokemuksen perusteella olevan kiistaton. Toipumistutkimuksessa (mm. Kotovirta 2009, Kuusisto 2010, Knuuti 2006) vertaisuus nousee jopa ammattiapua merkityksellisemmäksi.

Yhdistämällä vertaisuus ja ammattilaisuus päihderiippuvuuden hoitoon voidaan tarjota kokemuksellisuutta ja näyttöön perustuvia menetelmiä. Mikäli lisäresursseja ei taloudellisen niukkuuden aikana voida saada sote-ammattilaisten palkkaamiseksi, tulisi tarkastella kaikkia mahdollisia keinoja lisätä työn vaikuttavuutta. Hyvin organisoitu vertaistyö ei tuota lisätyötä, vaan vapauttaa ammattilaisresursseja, kun esimerkiksi ryhmänohjauksessa työparina toimivat vertaisohjaaja ja ammattilainen. Asiakaspalaute on vertaisten mukana olosta päihdepoliklinikan työssä ollut ainoastaan positiivista. Ammattilaisten ja vertaisten yhdessä työskentely on kuitenkin uutta, jolloin perusteltua on järjestää yhteisiä tapaamisia, jossa tutustuminen mahdollistuu, ja yhteistyön kynnys madaltuu. 

Lähteitä:

Knuuti, Ulla. 2007. Matkalla marginaalista valtavirtaan? Huumeiden käytön lopettaneiden elämäntapa ja toipuminen. Yhteiskuntapolitiikan laitoksen tutkimuksia 1/2007. Helsinki. Yliopistopaino.

Kotovirta, E. 2009. Huumeriippuvuudesta toipuminen Nimettömien Narkomaanien toveriseurassa. Tutkimus 10/2009. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Kuusisto, K. 2010. Kolme reittiä alkoholismista toipumiseen. Tutkimus muutoksesta hoidon ja vertaistuen avulla sekä ilman professionaalista hoitoa. Tampere: Tampere University Press.

Raunio, K. 2009. Olennainen sosiaalityössä. Helsinki: Gaudeamus.