Maahanmuuttajataustaisten nuorten monialainen toimintamalli, Sujuvat palvelut -valmennus, Helsinki (RRP, P4, I1)

Nuoren palvelutarpeen arviointi aloitetaan, jos viranomaisen tietoon on tullut ilmi nuoren huolestuttava tilanne esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen kautta. Palvelutarpeen arviointi toteutetaan 90 vuorokauden kuluessa, jonka seurauksena nuoren palvelutarpeen todetaan. Jos nuorella ja perheellä on tarve lastensuojelulle, aloitetaan lastensuojelun asiakkuus. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä kokoaa asiakkaan verkostot ja järjestää asiakkaalle oikea-aikaiset palvelut tilannearvion pohjalta. Nuorella ja perheelle järjestetään avohuollon tukitoimia, esimerkiksi tehostettua perhetyötä tai ammatillista tukihenkilötoimintaa ja tämän lisäksi nuorella ja perheellä saattaa olla lukuisia muita palveluita käynnissä, esimerkiksi asiakkuus mielenterveys- ja päihdepalveluissa tai oppilashuollossa. Palveluiden sopivuutta ja nuoren ja perheen tilannetta arvioidaan säännöllisesti. Jos avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä, voidaan nuori sijoittaa kodin ulkopuolelle. Tavoitteena lastensuojelun toimissa on, että nuori ja perhe saavat oikea-aikaista apua ja tukea. Lastensuojelun asiakkuus päättyy, jos sille ei ole enää tarvetta ja esimerksi kevyempi tuki on riittävää. Viimeistään asiakkuus päättyy silloin, kun nuori täysi-ikäistyy tai muuttaa toiseen kuntaan.

Strategisena tavoitteena on, että sijoituksia saataisiin ehkäistyä ja mahdollisimman moni perhe saisi apua muilla keinoin. Yllä kuvattu prosessi pitää sisällään paljon haasteita, jotka vaikuttavat siihen, kuinka sujuvaa ja laadukasta palvelua asiakas saa. Prosessia vaikeuttavat työntekijöiden vaihtuvuus, tiedonkulun haasteet, päällekkäiset palvelut ja päällekkäinen työ, peruspalveluiden huono saatavuus, avohuollon tukitoimien sopimattomuus (esim. intensiteetti) ja asiakkaan oman motivaation/sitoutumisen haasteet. 

Kun lastensuojelun prosessia arvioi nimenomaan maahanmuuttajataustaisen nuoren ja perheen kannalta, voi nimetä monia lisätekijöitä, jotka vaikuttavat prosessin sujuvuuteen ja lopputulokseen. 

1. Viestintä ei ole saavutettava kaikille. Sitä ei tuoteta aina monikielisesti eikä varmisteta, että asiakkaat ovat varmasti ymmärtäneet,  mistä on kyse.  Palvelut ovat monilta osin digitalisoituneet ja vieraskielisille vanhemmille tämä saattaa olla iso haaste. Toimiminen Maisassa, Wilmassa ja muissa sähköisissä palveluissa saattaa olla monille vaikeaa tai mahdotonta. 
2. Työskentely tapahtuu usein toimistoissa, joka saattaa olla este luottamuksen ja yhteistyösuhteen syntymiselle.
3. Lainsäädäntö ei aina tue laadukasta työtä. Asiakasmitoitus tiukentaa lastensuojelun asiakkuuden kriteerejä entisestään, joka voi johtaa asiakkaan kohdalla lukuisiin palvelutarpeen arvioihin ilman asiakkuuden alkua. Palvelutarpeen arviointi on asiakkaan kannalta tärkeä vaihe, mutta tiukka aikaraami ja asiakaspaine saattaa johtaa siihen, että asiakkaan tilanteiden juurisyihin ei päästä käsiksi.
4. Ammattilaisten osaamisen puutteet eri taustoista ja kulttuureista tulevien asiakkaiden kohtaamiseen ja auttamiseen. 
5. Asiakas on kokenut rasismia ja yksinäisyyttä, minkä vuoksi hän ei motivoidu hakemaan tai vastaanottamaan apua ja kokee epäluottamusta palveluita kohtaan.
6. Maahanmuuttajataustaiset ei ohjaudu/ eivät löydä varhaisen tuen piiriin, minkä vuoksi nuori ja perhe eivät saa apua riittävän ajoissa esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin.
7. Työtä ei tehdä monialaisesti yhdessä arvioiden vaan eri siiloissa. Asiakasperheen tilanteessa on mukana monia toimijoita ilman asianmukaista palvelujen yhteenkoordinointia.
8. Rasismi yhteiskunnan rakenteissa ja työntekijöiden toimintatavoissa vaikuttaa siihen, miten perheen kohdataan ja miten heidän tilannettaan arvioidaan eri palveluissa.

Lisäksi maahanmuuttajataustaisten sijoitettujen nuorten tilanteiden taustalla on usein muita ilmiöitä, kuten perheen pienituloisuutta, pakolaistaustaa, väkivallan kokemuksia, haasteita koulun kanssa, vanhempien vaikeutta ymmärtää palvelujärjestelmää tai kieltä sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvää stigmaa ja tietämättömyyttä, joihin tulisi pystyä vaikuttamaan perheiden kanssa työskennellessä. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat tarvitsevat apua omien asioidensa kanssa, jotta kapasiteettia vapautuu oireilevan lapsen tilanteen hoitamiseen.