Maahanmuuttajataustaisten nuorten monialainen toimintamalli, Sujuvat palvelut -valmennus, Helsinki (RRP, P4, In1)
Toimintamalli vastaa lastensuojelun asiakkaana olevien päihteillä ja/tai mielenterveydellä oireilevien maahanmuuttajataustaisten nuorten ja heidän perheidensä tarpeisiin monialaisen ja nuori- ja perhekohtaisesti räätälöidyn työskentelyn keinoin.
Oivalla ja ymmärrä
Enemmistö lapsista voi hyvin riippumatta siitä, ovatko heidän vanhempansa syntyneet Suomessa vai ulkomailla. Suurin osa elää hyvinvoivien ja terveiden vanhempien kanssa, pärjää hyvin koulussa ja selviää ilman merkittäviä terveysongelmia. (Kääriälä ym. 2020.) Kuitenkin noin 3−10 prosentille lapsista ja nuorista on kasaantunut syrjäytymisen riskitekijöitä (THL). Vuonna 2020 alaikäisistä helsinkiläisistä 5,1 % oli lastensuojelun asiakkaana (avohuollon ja sijaishuollon asiakkaat), alaikäisistä helsinkiläisistä 1,7 % sijoitettiin kodin ulkopuolelle ja Helsingin lastensuojelun avohuollon asiakkaista 4,6 % otettiin huostaan (Kuusikko-työryhmän raportti 2020). Kodin ulkopuolelle sijoitetaan siis hyvin pieni osa kaikista helsinkiläisistä lapsista ja nuorista ja pieni osa myös niistä lapsista, jotka ovat lastensuojelun asiakkuudessa.
Lastensuojelun sijoittamilla lapsilla on muita lapsia useammin vanhemmat, joilla on elämässään useita yhtäaikaisesti kuormittavia tekijöitä. Ilmiöt kasautuvat ja limittyvät nuorten ja perheiden elämässä ja ilmiöihin linkittyy ylisukupolvisia prosesseja. (Ristikari ym. 2018)
Ikäryhmittäin tarkasteltaessa voidaan todeta, että Helsingissä eniten kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja tehdään 14–17 -vuotiaille nuorille. Pekkarinen (2017) on todennut, että usein perheen vaikea tilanne paljastuu vasta nuoren ongelmakäyttäytymisen myötä ja ensisijaiseksi lastensuojelun syyksi tulevat nuoren käytöshäiriöt sen sijaan, että huomiota kiinnitettäisiin pitkäkestoisiin ongelmiin lapsen kasvuolosuhteissa. Helsingissä yleisimpinä sosiaalityöntekijän sijoitushetkellä valitsemina syinä 10–17 -vuotiaan nuoren sijoitukseen/huostaanottoon olivat lapsen huumeiden käyttö, lapsen psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat ja vanhemman kasvatusongelmat. Alueellisesti tarkasteltuna huomataan, että sijoituksia ja huostaanottoja tehdään eniten Malmin ja Itäkadun toimipisteissä.
Maahanmuuttajataustaisen väestön osuus Helsingissä lisääntyy ja painottuu kaupungin itäisiin osiin (Kaupunkitietoa, Helsingin kaupunki). Nämä perheet ovat huomattavasti muita useammin pienituloisia (Ahtiainen ym. 2020). Lisäksi maahanmuuttajataustainen lapsi elää muita ikätovereitaan useammin turvattomassa kasvuympäristössä. Heihin kohdistuu muita ikäisiä enemmän rikoksia ja he myös joutuvat kohtaamaan useammin vanhempiensa taholta väkivaltaa. Lisäksi maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret joutuvat näkemään useammin äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa kuin suomalaistaustaiset lapset. (Kääriäinen ym. 2010).
Psyykkinen kuormittuneisuus on maahanmuuttajataustaisessa väestössä hieman yleisempää kuin koko väestössä, mutta heidän tiedetään olevan koko väestöä harvemmin mielenterveyspalvelujen piirissä. Etenkin pakolaistaustaisten kohdalla on hyvä huomioida, että pakolaisuuteen liittyy monia seikkoja, jotka voivat altistaa psyykkisten oireiden puhkeamiselle. Pakolaisuuteen liittyy usein traumaattisia tapahtumia entisessä kotimaassa ja pakomatkan aikana sekä uudessa kotimaassa kohdattavia haasteita. Vanhempien oireilu ja tuen saanti vaikuttavat merkittävästi myös lasten hyvinvointiin. Lasten tuen tarpeita ei aina riittävästi huomioida, mikä voi näyttäytyä lapsen omana oireiluna. Läheisistä huolehtimisen lisäksi lasta saattavat kuormittaa usein myös erilaisuuden ja yksinäisyyden kokemukset. (Castaneda ym. 2018.)
Tutkimusten valossa maahanmuuttajataustaisia lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle kaksi kertaa enemmän kuin kantaväestön lapsia (Kääriälä ym. 2020). Yhtenä taustatekijänä yliedustukselle on joissakin tutkimuksissa viitattu maahanmuuttajataustaisten perheiden stereotypisointiin ja rodullistamiseen perheiden kohtaamissa palveluissa (Turtiainen ja Hiitola 2018).
Jotta palveluiden saatavuutta voitaisiin parantaa ja ehkäistä sijoituksia, tulisi panostaa entisestään varhaiseen puuttumiseen ja puheeksi ottoon.
Ongelmien syntymiseen tulisi puuttua ennalta ehkäisevästi jo varhaisemmassa vaiheessa, jotta ongelmat eivät pääsisi kasautumaan ja monimutkaistumaan nuoruusikään tultaessa. Tämä vaatii panostusta muun muassa varhaiskasvatukseen ja peruskouluun ja siellä työskentelevien osaamiseen, jotta orastavat haasteet ja vaikeat elämäntilanteet tunnistetaan ja perheet osataan ohjata ajoissa avun piiriin. Projektin taustaselvityksessä tarkastelluilla kodin ulkopuolelle sijoitetuilla maahanmuuttajataustaisilla nuorilla oli suurella osalla varhaislapsuudessa koettua tai nähtyä lähisuhdeväkivaltaa ja monien vanhemmat olivat tulleet maahan pakolaisina.
Ammattilaisten tilannearviointi- ja dokumentointiosaamista tulee vahvistaa.
Useiden kiireellisesti sijoitettujen nuorten kohdalla oli tehty useita palvelutarpeenarvioita ilman, että ne olivat johtaneet asiakkuuteen. Lopulta nuoren ja perheen tilanne kärjistyi ja jouduttiin tekemään kiireellinen sijoitus nuoren vakavan oireilun vuoksi. Selvityksen aineiston valossa näytti siltä, että arviointitilanteissa ei osata kartoittaa ja huomioida riittävästi nuoren ja perheen tilanteeseen vaikuttavia riski- ja suojaavia tekijöitä (esim. lähisuhdeväkivalta, traumakokemukset, köyhyys). Lisäksi dokumentointi oli pirstaleista ja puutteellista, mikä voi johtaa siihen, että kaikkea oleellista tietoa ei ole työntekijän käytettävissä arviointitilanteessa.
Monialainen ja systeeminen työote tulee ottaa laajasti käyttöön, jotta ammattilaisten välillä ei tapahtuisi poisohjaamisia eikä tietokatkoksia.
Aineiston valossa yhteistyö muiden toimijoiden kanssa näyttäytyi ohuena ja tieto ei kulkenut toimijoiden välillä. Nuori tai vanhemmat saattoivat olla muiden palveluiden piirissä, mutta eri palveluilla ei ollut yhteistä arviointia tai suunnitelmaa nuoren ja perheen tilanteesta. Monilla vanhemmilla oli paljon omaa palveluntarvetta ja haasteita viranomaisasioinnissa, mutta silti vanhempien avunsaantia ei varmistettu tai tehty yhteistyötä vanhemman omien verkostojen kanssa.
Ongelmien ylisukupolvisuuden tunnistamista ja siihen puuttumista tulee vahvistaa.
Asiakirjoissa oli harvoin mainintoja perheen taloudellisesta tilanteesta tai jos oli, niin sen vaikutuksista vanhempien voimavaroihin tai lapsen identiteettiin ei ollut tarkemmin puntaroitu, vaikka köyhyys koskettaa todella monen lastensuojelun asiakasperheen elämää ja köyhyys on usein ylisukupolvista. Asiakirja-aineiston valossa vanhempien oman elämänhistorian vaikutuksista vanhemmuuteen tai nuoren tilanteeseen ei juuri keskusteltu. Asiakirja-aineistossa suurella osalla sijoitetuista nuorista oli yksinhuoltajavanhempi ja moni vanhempi oli joutunut lähisuhdeväkivallan uhriksi.
Jotta palvelut olisivat aidosti kaikkien saatavilla, sosiaali- ja terveyspalvelujen tulee olla antirasistisia ja moninaisuuden tunnistavia.
Aineiston valossa näytti siltä, että maahanmuuttajataustainen lapsi/nuori valuu liian helposti järjestelmän läpi ja tilanteisiin ei päästä puuttumaan tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. Kun asiakkuus lastensuojelussa alkaa, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin sijoittaa nuori kiireellisesti kodin ulkopuolella hänen vakavan oireilunsa vuoksi. Maahanmuuttajataustaiset perheet eivät itse hakeudu palveluiden piiriin varhaisessa vaiheessa, mikä voi johtua osittain siitä, ettei perheet tunne palvelujärjestelmää eikä osaa myöskään vaatia oireilevalla lapselle/nuorelle apua. Nuoren tilannetta saatetaan myös peitellä tai vähätellä, mikä voi johtua siitä, että vanhemmilla on epäluuloa ja pelkoa viranomaisia kohtaan ja he uskovat enemmin yhteisön jäsenen kuin työntekijän kertomaan.
Lastensuojelun, sekä laajemmin sosiaali- ja terveyspalvelujen, tulisi pysähtyä maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden tilanteiden äärelle ja panostaa siihen, että palvelut olisivat aidosti kaikkien saatavilla ja että palveluissa olisi riittävästi osaamista erilaisista lähtökohdista tulevien ihmisten kohtaamiseen.
Nuoruusikäisten lastensuojelun avopalveluiden voidaan todeta olla riittämättömiä ja lastensuojelussa on tarvetta kehittää uudentyyppisiä avohuollon tukitoimia, joilla voitaisiin ehkäistä paremmin nuoruusikäisten sijoituksia kodin ulkopuolelle. Kodin ulkopuoliset sijoitukset ovat kalliitta yhteiskunnalle ja eivät välttämättä johda parhaaseen lopputulokseen myöskään yksilön kannalta. Projektissa pilotoitava toimintamalli räätälöidään nimenomaan maahanmuuttajataustaisten asiakasnuorten ja -perheiden tarpeita kartoittavaksi sekä niihin paremmin vastaavaksi.
Maahanmuuttajataustaisten sijoitettujen nuorten tilanteiden taustalla on usein perheen pienituloisuutta, pakolaistaustaa, väkivallan kokemuksia, haasteita koulun kanssa, vanhempien vaikeutta ymmärtää palvelujärjestelmää tai kieltä sekä mielenterveys- ja päihdeongelmiin liittyvää stigmaa ja tietämättömyyttä. Maahanmuuttajataustaiset vanhemmat tarvitsevat apua omien asioidensa kanssa, jotta kapasiteettia vapautuu oireilevan lapsen tilanteen hoitamiseen. Toimintamalli on monialainen ja moniammatillinen, jotta perheet voisivat saada samalta tiimiltä apua räätälöidysti ja kokonaisvaltaisesti ja näin voitaisiin varmistaa, että koko perhe saa avun tilanteeseen. Toimintamalliin rekrytoidaan lastensuojelun, aikuissosiaalityön sekä Pysäkin työntekijöitä.
Keskeisiä kysymyksiä, jotka otetaan huomioon toimintamallia rakentaessa, ovat asiakkaiden viranomaispelon ja lastensuojeluun liittyvän stigman lieventäminen ja luottamuksen rakentaminen, psykoedukaatio mielenterveys- ja päihdekysymyksissä, työntekijöiden antirasistisen osaamisen lisääminen sekä kielellisen moninaisuuden huomioiminen, johon yhtenä keinona on moninaisen ja monikielisen tiimin rekrytointi.
Sujuvat palvelut -valmennuksen kehittämistiimiin on koottu vakavasti oireilevan nuoren ja perheen kannalta keskeisimmät toimijat: lastensuojelu, aikuissosiaalityö ja Nuorten päihdepalvelu Pysäkki. Lisäksi tiimissä hyödynnetään kokemusasiantuntijoita ja kutsutaan tarpeen mukaan tapaamisiin mukaan muita keskeisiä kumppaneita, esimerkiksi Nuorisoasema tai koulu.
Projektissa kehitettävään ja pilotoitavaan Monialaiseen perhetyöhön on palkattu 12 ammattilaista. Johtava sosiaaliohjaaja vetämään monialaista tiimiä, 6 lastensuojelun ohjaajaa, 3 aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajaa ja 2 nuorten mielenterveys- ja päihdetyön sairaanhoitajaa.