Mielenterveys puheeksi -kysymyspatteristo pakolaistaustaisen asiakkaan sosiaalitoimen palvelutarvearviossa
Pakolaisasiakkaan palvelutarpeenarviota tehdessä voidaan hyödyntää Mielenterveys puheeksi -lomaketta, jossa on valmiita kysymyksiä ammattilaisten käyttöön. Tavoitteena on kartoittaa asiakkaan mielenterveysasioita ja avata keskustelua mielenterveydestä asiakkaan kanssa.
Oivalla ja ymmärrä
Pakolaisen saapuessa Suomeen, hänellä on oikeus kotouttamistoimenpiteisiin, joita säätelee laki kotoutumisen edistämisestä. Laissa säädettyjen toimenpiteiden ja palveluiden tavoitteena on edistää maahanmuuttajien mahdollisuutta saavuttaa muun väestön kanssa tasavertainen asema yhteiskunnassa sekä oikeuksien että velvollisuuksien osalta. (Kotoutuminen.fi sivusto 2020)
Uuteen maahan asettuminen aiheuttaa usein stressiä ja psyykkistä kuormitusta kotoutujalle. Kotoutumisprosessiin kuuluu monenlaisia psyykkisiä prosesseja, esimerkiksi erilaisia tunteita kiitollisuudesta ja taas toisaalta koti-ikävää ja pelkoa. Psyykkiset prosessit eivät välttämättä etene samassa tahdissa kotoutumisprosessin kanssa. Stressiä voi aiheuttaa myös uudessa kotimaassa tarvittavien taitojen opettelu. Mielenterveyden voimavarat eli suojaavat tekijät nopeuttavat kotoutumista, kun taas riskitekijät hidastavat ja vaikeuttavat sitä. (Castaneda ym. 2018, 57) Tasapainon ja voimavarojen löytäminen ja käyttöönottaminen, asianmukaisen tuen ja palvelujen saaminen sekä kriisien läpikäyminen vahvistavat mielenterveyttä kotoutumisen aikana (Castaneda ym. 2018, 172). On siis keskeistä, että asiakkaan mielenterveyspalveluiden tarve havaitaan ajoissa ja psyykkisesti kuormittunut henkilö tunnistetaan alkuvaiheen palveluissa.
Kotoutumispalveluissa palvelutarvearvion haasteena on, että mielenterveystuen tarve jää usein vähäiselle huomiolle, ellei asiakas ota sitä itse puheeksi. Mielenterveydenhaasteita on välillä vaikeaa ottaa puheeksi ja sopivien kysymysten esittäminen voi olla ammattilaisellekin haastavaa. Mielenterveys puheeksi -lomake on kehitetty helpottamaan mielenterveysasioista keskustelua ja tukemaan palvelutarpeenarvio prosessia.
Asiakas hyötyy lomakkeen käytöstä, sillä hänen mahdolliset mielenterveystuen tarpeensa tulevat helpommin tunnistetuiksi, hän saa herkemmin oikeaa jatkohoitoa ja hän mahdollisesti ymmärtää paremmin jatkohoidon tarpeen.
Mallin kehittämistyö oli osa PALOMA2 -hanketta, jossa kehitettiin ja testattiin erilaisia toimintamalleja ammattilaisten työn tueksi. THL:n koordinoima hanke toimi vuosina 2019-2021, jota rahoitti Euroopan Unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotoutumisrahasto AMIF.
Mallin tavoitteena on asiakkaan mielenterveystuen parempi huomioiminen palvelutarvearvioprosessissa ja jatkohoito-ohjauksen helpottuminen. Näin saavutetaan parempi mielenterveystuki asiakkaalle.
Mielenterveys puheeksi -lomakkeen kohderyhmä on sosiaalitoimen palvelutarpeenarviota tekevät ammattilaiset sekä pakolaiset. Lomakkeen kehittämiseen osallistuivat tutkijan lisäksi neljän hengen työryhmä: kaksi sosiaalityöntekijää ja kaksi sosiaaliohjaajaa. Lomakkeen taustalla ei ole käytetty jo olemassa olevia malleja. Sosiaalityöntekijät ja -ohjaajat testasivat lomakkeen käyttöä omien asiakkaidensa kanssa. Yhteensä seitsemän eri ammattilaista testasi lomakkeen käyttöä neljäntoista eri asiakkaan kanssa. Puolet asiakkaista oli kiintiössä tulleita pakolaisia ja puolet turvapaikkahaun kautta Suomeen tulleita.
Kuvittele ja kokeile
Malli kehitettiin PALOMA2-hankkeessa yhteistyössä Tampereen kaupungin Maahanmuuttajapalveluiden kanssa. Lomakkeen kysymysten laatimiseen osallistuivat tutkijan kanssa yhdessä neljän hengen työryhmä, joka koostui kahdesta sosiaalityöntekijästä ja kahdesta sosiaaliohjaajasta. Yhteensä seitsemän sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa testasivat lomakkeen kysymyksiä neljäntoista eri asiakkaan kanssa. Asiakkaista puolet oli kiintiössä tulleita pakolaisia ja puolet turvapaikkahaun kautta tulleita. Haastattelut tehtiin kasvokkain tapaamisessa, paitsi kaksi haastattelua tehtiin puhelimitse.
Haastatteluiden jälkeen ammattilaisilta kerättiin käyttäjäkokemuksia kolmessa eri ryhmähaastattelutilanteessa, joissa tutkija toimi keskustelun kirjaajana ja puheenjohtajana.
Lomakkeen käytön koettiin antaneen tuovan asiakastapaamiseen monipuolisempaa sisältöä verrattuna aiempaan.
Palvelutarvearvio-lomakkeessa kysytään tällä hetkellä tuen tarvetta, mutta tämän ammattilaiset olivat kokeneet liian epämääräiseksi. Uusi Mielenterveys puheeksi -lomake antoi konkreettisia apukysymyksiä tuen tarpeen kartoittamiseen. Ammattilaiset kuvasivat lomakkeen helpottaneen mielenterveyden puheeksi ottamista ja kohdennetut kysymykset antoivat tärkeää tietoa asiakkaan elämästä.
Erityisen hyödyllisenä lomake koettiin palveluohjauksen ja jatkopalveluihin lähetettävien tietojen osalta. Lomakkeen avulla mielenterveysasioista keskustelu selkeytti asiakkaiden omaa ymmärrystä eri palveluista sekä palveluissa asioinnin tärkeydestä. Lomakkeen käytön ei koettu kuormittavan tai rajoittavan ammattilaisten työtä, joten Mielenterveys puheeksi -lomakkeen käyttöä sosiaalitoimen palvelutarvearvioiden mielenterveysosiossa voidaan puoltaa ja sen käyttöön kannustaa.
Parannusehdotuksina nousi esiin asiakkaan oman toimijuuden korostaminen haastavissa elämäntilanteissa, tulevaisuusnäkökulman esiin nostaminen, asiakkaiden erilaisten elämäntilanteiden parempi huomioiminen sekä voimavara-kysymysten ( kuten ”Mikä tekee sinut onnelliseksi?”) lisääminen mukaan.