Nuorten aikuisten arjen hallinnan ja työelämätaitojen vahvistaminen (2015-2018)
Toiminnallinen ryhmäprosessi koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville, heikosti palveluihin kiinnittyville 18-25 – vuotiaille. Tavoitteena osallisuuden, arjen hallinnan ja työelämätaitojen vahvistuminen.
Oivalla ja ymmärrä
Syrjäytymisestä ja nuorten syrjäytymisestä on puhuttu Suomessa vuosikymmenien ajan. Viime vuosina keskustelu on taas lisääntynyt ja vakiintunut aihealueena poliittiseen keskusteluun. Syrjäytymistä ilmiönä pidetään sekä taloudellisesti että inhimillisesti kalliina. (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 2013, 55; Me-säätiö.)
Tässä hankkeessa kohderyhmä on määritelty seuraavasti: heikosti palveluihin sitoutuva, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleva, 18–25-vuotias nuori aikuinen. Artti Kellokummun palkitun pro gradu-tutkielman mukaan syrjäytymisen kansantaloudellinen määrittely on osoittautunut ahtaaksi. Työttömyyden ohella pahoinvoinnin tuottamiseen osallistuvat ja altistavat myös useat muut tekijät kuten mielenterveydelliset tai sosiaaliset ongelmat. Syrjäytymisestä on muodostunut vyyhti ja riski uhkaa levittäytyä kattamaan yhä laajemman osan nuorista. (Kellokumpu 2017, 1-2.)
Syrjäytyminen konkretisoituu yksilön kokemuksina. Ulkopuolisuuden, yksinäisyyden, toiseuden, näköalattomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksia yhdistävät kaksi olennaista ihmisyyden ulottuvuutta – osallisuus ja toimijuus. THL:n mukaan osallisuudessa on kyse tunteesta, mahdollisuudesta, oikeudesta ja kasvun ja kehityksen perusedellytyksestä. Osallisuus ymmärretään tunteena, joka syntyy kun ihminen on osallisena jossakin yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn, harrastus- tai järjestötoiminnan kautta. Yhteisöissä osallisuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Osallisuus on ratkaisevaa ihmisen identiteetin kehittymisen kannalta. Kyse on yhdestä kasvun ja kehityksen perusedellytyksestä. Osallistumisen kautta opitaan olemaan ja elämään yhdessä. (THL.)
Osallisuus synnyttää parhaimmassa tapauksessa toimijan identiteetin. Toimijuuteen liitettyjä termejä ovat mm. aktiivisuus, intentionaalisuus, osallisuus, vaikutus- ja valinnanmahdollisuus sekä vapaaehtoisuus. Toimijuus merkitsee yksilön tai ryhmän tunnetta siitä, että minä tai me teemme asioita, vaikutamme niihin, ne eivät vain tapahdu minulle tai meille. Täten toimijuuden kokemuksella on suuri merkitys ihmisen (tai yhteisön) identiteetin muodostuksessa siihen, kuka hän on ja keneksi hän haluaa tulla. (Kumpulainen yms. 2010, 24.)
Hanke alkoi osana RAY:n Paikka auki –ohjelmaa. Tavoitteena oli vahvistaa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien, heikosti palveluihin kiinnittyvien 18-25 –vuotiaiden nuorten aikuisten osallisuutta, arjen hallintaa ja työelämätaitoja. Työtapana oli ammattilaisten ohjaama tavoitteellinen ja määräaikainen toiminnallinen ryhmäprosessi. Hanketta toteutettiin yhteistyössä Raision, Kaarinan ja Turun kaupunkien kanssa.
Hankkeen valmistelussa ja tarvekartoituksessa hyödynnettiin ajankohtaista tutkimus- ja selvitystietoa sekä THL:n ja RAY:n raportteja. Näiden lisäksi talven 2013–2014 aikana käytiin keskusteluja tulevien yhteistyökuntien nuorisotoimen johdon, etsivän työn, sosiaali- ja perhepalveluiden johtajien, nuorten kanssa työskentelevien ammattilaisten sekä KOTA ry:n hallituksen asiantuntijajäsenten kanssa. Valmistelussa hyödynnettiin KOTA ry:n monipuolista kokemusta kehittämistyöstä ja nuorten kanssa työskentelystä (mm. Lukiohanke (2012-2015), Koija–Oppis-hanke (2006-2008) ja Nuorten ryhmätoimintahanke (2009 - 03 / 2014)).
Hankkeen päätavoitteena oli, että ryhmätoimintaan ohjautuu siitä hyötyviä nuoria aikuisia ja nämä saavat tukea ja apua oikeaan aikaan. Toiminnalla tavoiteltiin nuoren aikuisen osallisuuden ja työ- ja opiskeluvalmiuksien vahvistumista. Osallisuuden nähtiin vahvistuneen, jos nuori aikuinen sitoutui ryhmään ja osallistui toiminnan suunnitteluun sekä osoitti, että hänen arjessa tarvittavat taitonsa olivat vahvistuneet. Työ- ja opiskeluvalmiuksien vahvistuminen ymmärrettiin tässä hankkeessa tiedon lisääntymisenä (mahdollisuuksiin tutustuminen) ja työhön/opiskeluun motivoitumisena.
Näiden kahden lisäksi tavoitteena oli myös kehittää ja soveltaa seikkailukasvatukseen, arjen hallinnan malliin (KOTA ry:n kehittämä malli) ja tavoitteelliseen, määräaikaiseen ryhmäprosessiin perustuva toimintatapa yhdessä hankkeeseen osallistuvien nuorten aikuisten ja yhteistyökuntien ammattilaisten kanssa. Tavoite oli koota hankkeen aikana syntyneitä kokemuksia, toimintatapoja ja tuloksia, jotta niitä voidaan soveltaa hankkeen päättymisen jälkeen nuorten aikuisten kanssa tehtävässä työssä.
Hankkeen tavoitteiden toteutumista on seurattu useilla menetelmillä. Tämä vahvistaa seurannan luotettavuutta. Tavoitteiden mukaisesti seurannan kohteena ovat osallistujien kokemat muutokset ja heidän sitoutumisensa sekä ohjaajien ja yhteistyökumppanien huomiot osallistujissa tapahtuneesta muutoksesta. Menetelmällisesti muutosta on seurattu haastatellen ja havainnoiden. Sitoutumista mittaa läsnäoloprosentti. Toimintamallin ja yhteistyöverkostojen kehittämisen tuloksellisuutta on arvioitu työntekijä- ja sidosryhmäpalavereissa prosessin eri vaiheissa.
Alkuhaastattelut on toteutettu yksilötapaamisissa ennen ryhmäprosessin alkua. Niiden avulla on saatu tietoa nuoren taustasta ja kiinnostuksen kohteista sekä tavoitteista, toiveista ja unelmista. Viikoittaiset havainnot ja keskustelut on kirjattu ns. ryhmäpäiväkirjaan. Ryhmän loppuun käyneet on haastateltu uudestaan jatkopolun suunnittelun yhteydessä. Haastattelussa nuorta on pyydetty arvioimaan ryhmätoimintaan osallistumisen hyötyjä itselle. Nuorilta pyydettiin myös palautetta ryhmän toteutuksesta ja sisällöstä. Kahden ensimmäisen ryhmän haastatteluja käytettiin YAMK:n opinnäytetyön (Saunders 2016) tutkimusaineistona. Opinnäytetyössä kehitettyjä haastattelukysymyksiä on käytetty kaikissa nuorten haastatteluissa vertailukelpoisen seuranta- ja arviointitiedon saamiseksi.
Hankkeen suunnitteluvaiheessa kohderyhmälle suunnattu palvelu oli usein yksilötyötä. Kentällä olleista ryhmämuotoisista palveluista KOTA ry:n toimintamalli taas erosi toiminnallisuutensa vuoksi. Toiminnallisuuden tarkoitus on sekä tukea tutustumista ja ryhmäytymistä että mahdollistaa uusia ja erilaisia oppimiskokemuksia. Näiden lisäksi ryhmäprosessi tarjosi osallistujille kokemuksia arjen hallinnasta ja toimijuudesta.
Seikkailukasvatuksen vaikuttavuudesta kansainvälisen tutkimuskatsauksen tehneen Outi Linnossuon mukaan seikkailukasvatuksellisen työotteen mahdollisuudet liittyvät ensisijaisesti yhteisen toiminnan kautta syntyviin ihmissuhteisiin. Hänen mukaansa toiminnan muoto ja menetelmät eivät ole sinällään niin tärkeitä vaan se, millaiset ihmissuhteet siinä syntyvät. Yhteisen tekemisen ja seikkailukokemusten jakamisen kautta tutustutaan ja luodaan pohjaa luottamukselle. Luottamus ohjaajaan ja ryhmään mahdollistaa henkilökohtaisen sitoutumisen sekä antaa kasvatukselle ja kasvulle mahdollisuuden. Mikäli ryhmän ilmapiiri muodostuu sellaiseksi, että siinä uskaltaa olla oma itsensä ja kokeilla rajojaan, seikkailullisella toiminnalla voidaan saada paljon aikaan. (Linnossuo 2007, 205-206.) KOTA ry:n näkemyksen mukaan seikkailukasvatus on kokemuksellinen oppimisen prosessi, jossa toiminta ja sen reflektoiminen mahdollistavat uuden ajattelu- ja toimintatavan sekä yksilön muutoksen katselevasta ja kokevasta objektista aktiiviseksi ja voimaantuneeksi subjektiksi (Kivelä & Lempinen 2009, 18-19).
Ryhmän tasolla seikkailukasvatuksen vaikutukset näkyvät vuorovaikutustaitojen kehittymisessä ja antamiseen, saamiseen ja jakamiseen liittyvien positiivisten kokemusten lisääntymisessä. Yksilöiden tasolla kerrotaan itsetunnon, itsetuntemuksen ja hallinnan tunteiden paranemisesta. Yhteiskuntatason vaikutuksista voidaan mainita esimerkiksi päihteiden käytön ja rikollisuuden väheneminen sekä koulunkäynnin säännöllistyminen. Merkittäväksi vaikuttavuustekijäksi kaikissa arvioinneissa ja tutkimuksissa nousee toiveen herääminen, ajatus oman elämän sankaruudesta ja aktiivinen toiminta oman ja toisten hyvinvoinnin lisäämiseksi.” (Linnossuo 2007, 205-206.)
KOTA ry:n ryhmänohjaukseen ja seikkailukasvatuksen soveltamiseen liittyvällä osaamisella voidaan vaikuttaa arjessa ja työelämässä tarvittavien taitojen sekä tulevaisuususkon vahvistumiseen. Vaikuttavuuden peruste on turvallisen toiminnallisuuden ja ryhmämuotoisuuden yhteys toimijuuden ja osallisuuden vahvistumiseen (Kuva 1.).
Hankkeen kohderyhmä määriteltiin hankesuunnitelmassa laajasti ja toteutuneet ryhmät muodostuivat taustojen suhteen hyvin heterogeenisestä joukosta nuoria aikuisia. Vertaisuus muodostui ryhmissä yhteisistä haasteista, esimerkiksi näköalattomuuden, mielialaongelmien ja sosiaalisten pelkojen suhteen. Miltei jokaisella osallistujalla oli takanaan keskeytyneitä opintoja ja negatiivisia kokemuksia vertaisryhmästä. Toisaalta yhteistä oli halu osallistua ja muuttaa omaa elämäntilannetta.
Hankkeen työtapa oli vahvasti osallistava ja tarvelähtöinen. Ryhmien sisällöt suunniteltiin yhteistyössä nuorten kanssa, kuullen heidän toiveitaan ja tavoitteitaan. Tästä syystä jokainen toteutettu ryhmä oli sisällöllisesti erilainen. Kaikissa ryhmissä toteutettiin toiminnallisia kertoja, esimerkiksi retkiä kaupunki- ja lähiluontoon sekä tutustumisia jousiammuntaan, melontaan tai köysitoimintaan. Nuorten kiinnostuksen kohteiden pohjalta ryhmässä tutustuttiin ammatteihin, oppilaitoksiin, vapaaehtoistyöhön ja harrastuksiin. Tapaamisiin on myös kutsuttu vierailijoita kertomaan omasta elämänpolustaan. Lisäksi ryhmissä on toteutettu työnhakuun liittyviä kokonaisuuksia ja eri laajuisia työprojekteja.
Ryhmätyöskentelyn lisäksi hankkeen työntekijät ovat tarpeen mukaan tarjonneet yksilöllistä ohjausta ja tukea. Suunnitellusti yksilötyö kuului prosessin alku- ja loppuvaiheeseen, esimerkiksi jatkopolun suunnitteluun yhteistyössä ryhmään ohjanneen ammattilaisen kanssa. Käytännössä tarve oli kuitenkin suurempi. Nuorten kanssa on otettu yhteyttä mm. velkaneuvontaan, ulosottoon, sosiaalityöntekijöihin, terveyspalveluihin, työvoimavirkailijoihin, toisten järjestöjen palveluihin sekä Ohjaamoon.