Nuorten aikuisten arjen hallinnan ja työelämätaitojen vahvistaminen (2015-2018)
Toiminnallinen ryhmäprosessi koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville, heikosti palveluihin kiinnittyville 18-25 – vuotiaille. Tavoitteena osallisuuden, arjen hallinnan ja työelämätaitojen vahvistuminen.
Toimintamallin nimi
Toiminnallinen ryhmäprosessi koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleville, heikosti palveluihin kiinnittyville 18-25 – vuotiaille. Tavoitteena osallisuuden, arjen hallinnan ja työelämätaitojen vahvistuminen.
Hankkeen tarkoitus oli vahvistaa toiminnallisen ryhmäprosessin avulla syrjäytymisuhassa olevien nuorten aikuisten osallisuutta, arjen hallintaa ja työ- ja opiskeluvalmiuksia. Tavoitteet pohjautuvat valtakunnalliseen tutkimus- ja selvitystietoon syrjäytymisuhassa olevien nuorten aikuisten kokemista haasteista ja heidän kaipaamastaan tuesta.
Toimintamalli tarjoaa mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin ja toimii siten sosiaalisten taitojen oppimisympäristönä. Suljettu pienryhmä edesauttaa luottamuksen syntymistä. Toiminnallisuus tuo keskusteluryhmiin verrattuna enemmän mahdollisuuksia toimijuuden kokemuksiin. Keskeisenä KOTA ry:n kaikessa ryhmätoiminnassa on myös arjen hallinnan tukeminen (Arjen hallinnan malli), joka näkyy tässä hankkeessa mm. toimintamalliin sisällytetyssä yhteisessä ruoanlaitossa ja ruokailussa.
Ryhmäprosesseja toteutettiin yhteensä kymmenen. Prosessin kesto oli kolme kuukautta, jonka aikana ryhmä kokoontui 3-4 päivänä viikossa, 4 tuntia päivässä. Ryhmäprosessin käynnistämisestä, ohjaamisesta, seurannasta ja arvioinnin toteuttamisesta vastasivat hankkeen työntekijät. Hankkeen työtapa oli vahvasti osallistava ja tarvelähtöinen. Ryhmien sisällöt suunniteltiin yhteistyössä nuorten kanssa, kuullen heidän toiveitaan ja tavoitteitaan. Tästä syystä jokainen toteutettu ryhmä oli sisällöllisesti erilainen. Kaikissa ryhmissä toteutettiin toiminnallisia kertoja, esimerkiksi retkiä kaupunki- ja lähiluontoon sekä tutustumisia jousiammuntaan, melontaan tai köysitoimintaan. Nuorten kiinnostuksen kohteiden pohjalta ryhmässä tutustuttiin ammatteihin, oppilaitoksiin, vapaaehtoistyöhön ja harrastuksiin. Tapaamisiin on myös kutsuttu vierailijoita kertomaan omasta elämänpolustaan. Lisäksi ryhmissä on toteutettu työnhakuun liittyviä kokonaisuuksia ja eri laajuisia työprojekteja.
Syrjäytymisestä ja nuorten syrjäytymisestä on puhuttu Suomessa vuosikymmenien ajan. Viime vuosina keskustelu on taas lisääntynyt ja vakiintunut aihealueena poliittiseen keskusteluun. Syrjäytymistä ilmiönä pidetään sekä taloudellisesti että inhimillisesti kalliina. (Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 2013, 55; Me-säätiö.)
Tässä hankkeessa kohderyhmä on määritelty seuraavasti: heikosti palveluihin sitoutuva, koulutuksen ja työelämän ulkopuolella oleva, 18–25-vuotias nuori aikuinen. Artti Kellokummun palkitun pro gradu-tutkielman mukaan syrjäytymisen kansantaloudellinen määrittely on osoittautunut ahtaaksi. Työttömyyden ohella pahoinvoinnin tuottamiseen osallistuvat ja altistavat myös useat muut tekijät kuten mielenterveydelliset tai sosiaaliset ongelmat. Syrjäytymisestä on muodostunut vyyhti ja riski uhkaa levittäytyä kattamaan yhä laajemman osan nuorista. (Kellokumpu 2017, 1-2.)
Syrjäytyminen konkretisoituu yksilön kokemuksina. Ulkopuolisuuden, yksinäisyyden, toiseuden, näköalattomuuden ja merkityksettömyyden kokemuksia yhdistävät kaksi olennaista ihmisyyden ulottuvuutta – osallisuus ja toimijuus. THL:n mukaan osallisuudessa on kyse tunteesta, mahdollisuudesta, oikeudesta ja kasvun ja kehityksen perusedellytyksestä. Osallisuus ymmärretään tunteena, joka syntyy kun ihminen on osallisena jossakin yhteisössä esimerkiksi opiskelun, työn, harrastus- tai järjestötoiminnan kautta. Yhteisöissä osallisuus ilmenee jäsenten arvostuksena, tasavertaisuutena ja luottamuksena, sekä mahdollisuutena vaikuttaa omassa yhteisössä. Osallisuus on ratkaisevaa ihmisen identiteetin kehittymisen kannalta. Kyse on yhdestä kasvun ja kehityksen perusedellytyksestä. Osallistumisen kautta opitaan olemaan ja elämään yhdessä. (THL.)
Osallisuus synnyttää parhaimmassa tapauksessa toimijan identiteetin. Toimijuuteen liitettyjä termejä ovat mm. aktiivisuus, intentionaalisuus, osallisuus, vaikutus- ja valinnanmahdollisuus sekä vapaaehtoisuus. Toimijuus merkitsee yksilön tai ryhmän tunnetta siitä, että minä tai me teemme asioita, vaikutamme niihin, ne eivät vain tapahdu minulle tai meille. Täten toimijuuden kokemuksella on suuri merkitys ihmisen (tai yhteisön) identiteetin muodostuksessa siihen, kuka hän on ja keneksi hän haluaa tulla. (Kumpulainen yms. 2010, 24.)
Hankkeen kohderyhmä määriteltiin hankesuunnitelmassa laajasti ja toteutuneet ryhmät muodostuivat taustojen suhteen hyvin heterogeenisestä joukosta nuoria aikuisia. Vertaisuus muodostui ryhmissä yhteisistä haasteista, esimerkiksi näköalattomuuden, mielialaongelmien ja sosiaalisten pelkojen suhteen. Miltei jokaisella osallistujalla oli takanaan keskeytyneitä opintoja ja negatiivisia kokemuksia vertaisryhmästä. Toisaalta yhteistä oli halu osallistua ja muuttaa omaa elämäntilannetta.
Hankkeen työtapa oli vahvasti osallistava ja tarvelähtöinen. Ryhmien sisällöt suunniteltiin yhteistyössä nuorten kanssa, kuullen heidän toiveitaan ja tavoitteitaan. Tästä syystä jokainen toteutettu ryhmä oli sisällöllisesti erilainen. Kaikissa ryhmissä toteutettiin toiminnallisia kertoja, esimerkiksi retkiä kaupunki- ja lähiluontoon sekä tutustumisia jousiammuntaan, melontaan tai köysitoimintaan. Nuorten kiinnostuksen kohteiden pohjalta ryhmässä tutustuttiin ammatteihin, oppilaitoksiin, vapaaehtoistyöhön ja harrastuksiin. Tapaamisiin on myös kutsuttu vierailijoita kertomaan omasta elämänpolustaan. Lisäksi ryhmissä on toteutettu työnhakuun liittyviä kokonaisuuksia ja eri laajuisia työprojekteja.
Ryhmätyöskentelyn lisäksi hankkeen työntekijät ovat tarpeen mukaan tarjonneet yksilöllistä ohjausta ja tukea. Suunnitellusti yksilötyö kuului prosessin alku- ja loppuvaiheeseen, esimerkiksi jatkopolun suunnitteluun yhteistyössä ryhmään ohjanneen ammattilaisen kanssa. Käytännössä tarve oli kuitenkin suurempi. Nuorten kanssa on otettu yhteyttä mm. velkaneuvontaan, ulosottoon, sosiaalityöntekijöihin, terveyspalveluihin, työvoimavirkailijoihin, toisten järjestöjen palveluihin sekä Ohjaamoon.
Hankkeen toimintaympäristössä tapahtui vuosien 2015–2018 välillä paljon muutoksia, jotka vaikuttivat erityisesti kohderyhmän tavoittamiseen. Suurin muutos on vastaavien, virallisemman aseman omaavien palveluiden, esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitoksen Vamoksen, tulo kentälle.
KOTA ry ei hakenut hankkeelleen jatkoa vaan toivoo kohderyhmän suuruuden vuoksi vastaavan toiminnan siirtyvän ”leveämmille hartioille” ja vakiintuvan osaksi rakenteellisia palveluita.
Hankkeen tulokset osoittavat, että osallistujien osallisuus ja työ- ja opiskeluvalmiudet vahvistuivat hankkeen aikana. Osallisuus näkyi sitoutumisena ja arjen hallinnan taitojen vahvistumisena, mutta näitä vahvemmin sosiaalisten taitojen, itsetunnon ja psyykkisen hyvinvoinnin vahvistumisena. Työ- ja opiskeluvalmiuksien vahvistuminen tuli esiin sosiaalisten taitojen ja itsetunnon vahvistumisena sekä mahdollisuuksien selvenemisenä. Osallistujajoukon heterogeenisyys vaikutti kuitenkin siihen, kuinka vahva vaikutus kolmen kuukauden mittaisella interventiolla oli.
Toimintamalli tarjoaa mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin ja toimii siten sosiaalisten taitojen oppimisympäristönä. Suljettu pienryhmä edesauttaa luottamuksen syntymistä. Toiminnallisuus tuo keskusteluryhmiin verrattuna enemmän mahdollisuuksia toimijuuden kokemuksiin. Keskeisenä KOTA ry:n kaikessa ryhmätoiminnassa on myös arjen hallinnan tukeminen (Arjen hallinnan malli), joka näkyy tässä hankkeessa mm. toimintamalliin sisällytetyssä yhteisessä ruoanlaitossa ja ruokailussa.
Hankkeen alkuvuosien haastatteluaineiston pohjalta tehdyssä opinnäytetyössä Minna Saunders tutki vahvistaako KOTA ry:n ryhmätoiminta siihen osallistuneiden nuorten osallisuutta ja toimijuutta. Työn mukaan ryhmänohjaajien rooli ja ammattitaito korostuvat onnistuneen lopputuloksen saavuttamisessa. Oleellista on sensitiivinen, reflektiivinen, joustava ja reagoiva työtapa, joka huomioi nuoren yksilönä. Reflektiivisyys ryhmätoiminnassa mahdollistaa nuoren tukemisen kokonaisvaltaisella tavalla. Näin toteutettuna ryhmätoiminta tukee nuoren osallisuutta ja toimijuutta. Oleellista on myös tarjota toimintaa, jonka suunnitteluun ja kehittämiseen nuoren on aktiivisesti osallistuttava. Nämä osallisuuden ja toimijuuden kokemukset siirtyvät myös muihin yhteisöihin. (Saunders 2016, 40).
Lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisen ja eriarvoistumisen vähentämistä tavoittelevan Me-säätiön julkaisema 100 nuorta kehittäjää-raportti (2018) kokoaa yhteen reilun sadan nuoren kokemukset ja työpajoissa syntyneet kehittämisideat koskien nuorten saamaa psykososiaalisen tuen palvelua. Nuorten pääviestit voidaan tiivistää kahdeksaan kohtaan, joista KOTA ry:n hanke kohdistuu seitsemään: mielen hyvinvointi, elämän perushallinta, välittävä aikuinen, tulevaisuus, harrastaminen, ystävät ja saavutettavuus. Hankkeen haastattelumateriaalin ja Me-säätiön tulosten vertaaminen hankkeen tavoitteisiin ja toimintamalliin osoittaa hankkeen olleen aidosti tarvelähtöinen. Haastattelut myös todistavat, että seikkailukasvatuksellisella ryhmäprosessilla voidaan tarttua syrjäytymisen ytimeen: toimijuuteen ja osallisuuteen.
Kansikuva
