Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen tuki perhekeskuksessa

Mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen osaamista vahvistetaan perhekeskustoimijoiden parissa lisäämällä tietoa psyykkistä hyvinvointia lisäävistä arjen toimintatavoista ja mielenterveyden verkkopalveluista. 

Toimintaympäristö **

Nuorten mielenterveydestä ja palveluiden ruuhkautumisesta on uutisoitu paljon viime vuosina. Tämä selittyy osin mielenterveysoireiden ja lievien häiriöiden lisääntymisellä, minkä taustalla on useita eri tekijöitä. Haasteenamme on edelleen mielenterveysoireiden ylisukupolvisuus, esimerkiksi sotien aiheuttamiin traumoihin apua ei ole ollut saatavilla tai sitä ei ole uskallettu hakea. Tällöin traumaoireet ovat voineet siirtyä eteenpäin mm. tunnesäätelyn puutteina. Mielenterveysoireisiin liittyvä stigma on onneksi vähentynyt vuosien varrella, mikä on edistänyt varhaisempaa tunnistamista ja palveluihin hakeutumista. 

Koulussa vaaditaan itseohjautuvuutta yhä nuoremmilta, vaikka monet lapset ja nuoret tarvitsisivat enemmän tukea ja ohjausta tai pienempää ryhmäkokoa. Vaatimuksia tulisikin arvioida tarkasti suhteessa ikä- ja kehitystasoon. Esimerkiksi ylioppilasarvosanojen painotus pääsykoehauissa asettaa liian suuria paineita monille. Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrän vähentäminen puolestaan aiheuttaa rutiinien puutetta ja lukujärjestyksen epäsäännöllisyyttä. Seurauksena voi olla mielenterveyden heikkeneminen, opintojen pitkittyminen ja koulupudokkuus.

Onnellisuuden tavoittelu on kulttuurissamme tavallista. Kielteiset tunteet, sairaudet ja kuolema mieluusti sivuutetaan tai torjutaan. Kärsimystä ei enää osata pitää luonnollisena ja arvokkaana osana elämää. Lisäksi sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut ovat lisänneet tunteiden ja ajatusten välttelykeinojen valikoimaa. Tekemättömyyttä ja tylsyyttä ei enää siedetä. Älypuhelin on koko ajan saatavilla ja sitä selaamalla voi vältellä tai ainakin siirtää epämieluisan kohtaamista ja käsittelyä. Tämä heikentää unenlaatua ja keskittymiskykyä sekä lisää stressiä. Sosiaalinen media mahdollistaa myös jatkuvan vertailun maailman menestyneimpiin, kauneimpiin, rikkaimpiin ja älykkäimpiin. Sosiaalinen vertailu on luontaista ja sopivassa määrin lisää itsetuntemusta, mutta voi mennä liiallisuuksiin sosiaalisen median kanavien ollessa jatkuvasti auki. 

Tämän päivän tietoyhteiskunta ja työelämän hektisyys ovat luoneet uudenlaisia paineita. Tämä asettaa haasteita vanhempien kyvylle olla läsnä, jolloin itse- ja tunnesäätelytaidot jäävät mallintamatta lapsille. Aiemmin isovanhemmat, naapurit ja yhteisö tarjosivat ydinperheen lisäksi monesti hyvän kasvuympäristön. Toisaalta lapsiluvun väheneminen ja täydellisyyden tavoittelu vanhemmuudessa ovat lisänneet ylisuojelevuutta, mikä puolestaan heikentää lasten ja nuorten pettymyksensietokykyä. Nuorilla on oikeus olla keskeneräisiä, epäonnistua ja tuntea kielteisiä tunteita. Pelkästään yksi toimija ei pysty muuttaman lasten ja nuorten arkiympäristöjä, joissa psyykkinen kasvu ja kehitys tapahtuu. Tähän tarvitaan kansallista sekä kuntien ja vapaa-ajan toimijoiden yhteistä tahtotilaa tehdä arkiympäristöistä nuorten mielenterveyden kannalta kestävämpiä. 

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Kehittäminen liittyy Pirkanmaan hyvinvointialueen RRP-rahoitteisen Hoppu-hankkeen toimenpiteeseen koronapandemian aikana muodostuneen hoitovelan purku kohdistuen nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveys- ja päihdeongelmiin. Nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat olleet jo useita vuosia ruuhkautuneet perustasolta erikoissairaanhoitoon. Pirkanmaan hyvinvointialueella lasten, nuorten ja perheiden palveluissa mielenterveyteen ja päihteisiin liittyviin haasteisiin vastaaminen on nuorten osalta opiskeluhuollon, kasvatus- ja perheneuvonnan sekä mielenterveys- ja riippuvuushäiriöiden yksikön yhteinen tehtävä. Toistaiseksi yksiköiden välinen työnjako on ollut paikallinen ja jäsentymätön, mikä on kuormittanut yksiköiden välistä moniammatillista yhteistyötä. Kaikkien yksiköiden asiakasmäärät mielenterveyteen ja päihteisiin liittyen ovat kasvaneet, esimerkiksi opiskeluhuollon vastaanotolle ei ole aina ollut mahdollista päästä oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaisen seitsemän päivän kuluessa yhteydenotosta. 

Palvelutarpeeseen vastaaminen nykyisillä resursseilla edellyttää kaikkien perhekeskustoimijoiden aktivoitumista mielenterveyden ja päihteettömyyden tukemiseen. Pirkanmaan hyvinvointialueen terveyspalvelut eivät kykene yksin vastaamaan nuorten tarpeisiin. Pirkanmaan hyvinvointialueen strategiaan on määritelty mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen liittyen digitaalisten menetelmien hyödyntämisen tehostaminen ja yhteistyön tiivistäminen kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.  Lisäksi strategiassa on mainittu läheisten ja kokemusasiantuntijoiden mukaan ottaminen sekä tiedonkulun ja moniammatillisen yhteistyön lisääminen. 

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Asiakkaan näkökulmasta palveluiden ruuhkautuminen aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä ja joissain tapauksissa oirekuvan vaikeutumista. Nuorten tulisi päästä oikea-aikaisesti mielenterveys- ja päihdepalvelujen piiriin, jotta vakavampia ongelmia ja syrjäytymistä ei pääse tapahtumaan. 

Ammattilaisen näkökulmasta palveluiden ruuhkautuneisuus lisää työn kuormittavuutta ja eettistä ristiriitaa. Työntekijät joutuvat tekemään vaikeita valintoja, esimerkiksi jatkaako tapaamisia jo useita kertoja vastaanotolla käyneen nuoren kanssa vai ottaako jonosta seuraava, joka ei ole vielä lainkaan päässyt hoitoon. 

Pirkanmaan hyvinvointialueen budjettialijäämä tulee säästää tulevien vuosien menoista. Kuitenkin nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyspalvelut ovat olleet ruuhkautuneet ja ylikuormittuneet jo useita vuosia perustasolta erikoissairaanhoitoon. Tämän hetkisen tiedon mukaan hyvinvointialue ei ole saamassa lisärahoitusta resurssivajeen paikkaamiseen, mikä tarkoittaa palveluiden järjestämistä hoitovelasta huolimatta nykyisin resurssein. 

Yhteiskunnan kannalta mielenterveys- ja päihdepalvelujen toimivuus on keskeistä väestön ikääntyessä, jotta mahdollisimman pieni osa nuorista päätyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyteen liittyvistä syistä. Taloudellisesta näkökulmasta vakavampien ongelmien ja syrjäytymisen ehkäisy on tärkeää, koska näiden ongelmien ratkaiseminen on hidasta ja kallista yhteiskunnalle. 

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Kehittämisestä ovat vastuussa Hoppu-hankkeen projektisuunnittelijat Johanna Hämäläinen, Jenna Makkonenja Henna Fager. Kehittäminen tapahtuu yhteistyössä opiskeluhuollon, kasvatus- ja perheneuvonnan sekä mielenterveys- ja riippuvuushäiriöiden yksikön esihenkilöstön ja työntekijöiden kanssa. Yhteistyökumppaneina ovat myös Terapiat etulinjaan -hanke ja Ahjolan Meetpoint -hanke, yhteistyötä tehdään joustavasti myös muiden nuorten mielenterveyteen ja päihteiden käyttöön liittyvien hankkeiden kanssa. 

Tavoiteltu muutos

Tavoitteena on nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveys- ja riippuvuushäiriöiden hoitovelan purkaminen. Tähän pyritään vahvistamalla kaikkien perhekeskustoimijoiden valmiuksia tukea nuoria psyykkiseen hyvinvointiin ja päihteettömyyteen. Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palveluissa selkiytetään hoidon porrastus sekä tehostetaan digitaalisten menetelmien (erityisesti omahoito-ohjelmien) hyödyntämistä lievissä mielenterveys- ja päihdeongelmissa. Lisäksi selvitetään mahdollisuuksia ryhmämuotoisen toiminnan lisäämiseen .

Muutoksen mittaaminen

Perhekeskustoimijoille lähetetään toimintamallin valmistumisen jälkeen kysely mielenterveys- ja riippuvuushäiriöiden ennaltaehkäisevän ja varhaisen tuen osaamisen kasvusta. Opiskeluhuollon, kasvatus- ja perheneuvonnan sekä nuorten mielenterveys- ja riippuvuushäiriöiden yksikön johtotiimeiltä kysytään ryhmämuotoisen toiminnan edistymisestä. Mahdollisten Pirkanmaan hyvinvointialueen henkilöstön toteuttamien pilottien osalta seurataan nuoren vointia oirekyselyin, jakson keskeyttäneiden määrää ja asiakastyytyväisyyttä. 

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys **

Nuorten ja nuorten aikuisten kokemuksia ja mielipiteitä kuullaan koko Pirkanmaan kattavilla kyselyillä sekä Meetpoint -hankkeen (Kamula-toiminta) kehittäjäryhmän ja Pirkanmaan hyvinvointialueen nuorisovaltuuston kautta. 

Muiden kehittämien ratkaisujen hyödyntäminen

Kehittämisen taustalle on kartoitettu aiheeseen liittyvät aiemmat toimintamallit ja digitaaliset ratkaisut. Työssä on tarkoitus hyödyntää aikin Nuorten mielenterveystaloa, Digimieli -hankkeen omahoito-ohjelmia ja Oivamieli -verkkosivustoa. Valmiiden ryhmämenetelmien hyödyntäminen arvioidaan yhteistyössä yksiköiden esihenkilöstön ja työntekijöiden kanssa. 

Liitteet
Ideointi

- Ryhmätoiminnan lisääminen

- Omahoito-ohjelmien hyödyntämisen tehostaminen

- Ohjattujen omahoitojen pilotointi (Terapiat etulinjaan -toimintamallin mukaisesti)

-Perhekeskustoimijoiden valmiuksen vahvistaminen mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaiseen tukemiseen ja ennaltaehkäisyyn

Ratkaisun perusidea **

Toimintamalli koostuu useista toimenpiteistä: 

- Perhekeskustoimijoiden osaamisen vahvistaminen liittyen psyykkiseen hyvinvointiin ja päihteettömyyteen. 

- Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palvelulinjan työntekijöiden tarjoaman varhaisen tuen vahvistaminen omahoito-ohjelmien hyödyntämistä tehostamalla mielenterveys- ja päihdepalveluihin odotettaessa ja lievissä häiriöissä. 

- Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palvelulinjan porrastetun hoitomallin laatiminen mielenterveys- ja päihdeongelmiin. 

- Opiskeluhuollon ja nuorten mielenterveys- ja riippuvuushäiriöiden yksikön ryhmämuotoisen toiminnan lisäämisen edellytysten selvittäminen. 

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot **

Laajamittainen perustason mielenterveys- ja päihdepalveluiden uudistaminen vaatii useita eri toimenpiteitä. Yhteistyöhön tarvitaan mielenterveys- ja päihdepalveluita tuottavien yksiköiden työntekijät ja esihenkilöstö. Toimenpiteiden viemiseen toimeenpanoon tarvittaisiin useiden vuosien työaika riittävällä henkilöstöresurssilla. 

Vinkit toimintamallin soveltajille **

Suunnitelmaa ja aikataulua laadittaessa tulisi ottaa yksiköiden esihenkilöstö tiiviisti mukaan pohtimaan toimenpiteiden ja aikataulujen realistisuutta. Suurten organisaatiomuutosten aikaan (kuten hyvinvointialueiden aloittaessa) kehittämistyön toteutukselle tulee eteen erityisiä haasteita. Toimenpiteitä ei ole voitu viedä eteenpäin suunnitellussa aikataulussa muiden muutosten ja yt-neuvotteluiden viedessä esihenkilöstön ja työntekijöiden energiaa ja aikaa.