Nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisy ja varhainen tuki perhekeskuksessa
Mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen osaamista vahvistetaan perhekeskustoimijoiden parissa lisäämällä tietoa psyykkistä hyvinvointia lisäävistä arjen toimintatavoista ja mielenterveyden verkkopalveluista.
Toimintamallin nimi
Mielenterveys- ja päihdeongelmien ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen osaamista vahvistetaan perhekeskustoimijoiden parissa lisäämällä tietoa psyykkistä hyvinvointia lisäävistä arjen toimintatavoista ja mielenterveyden verkkopalveluista.
Toimintamalli koostuu useista toimenpiteistä:
- Perhekeskustoimijoiden osaamisen vahvistaminen liittyen psyykkiseen hyvinvointiin ja päihteettömyyteen. Osaamisen vahvistamista toteutetaan tuottamalla sähköiselle perhekeskusalustalle mielenterveyden haasteita ennaltaehkäiseviä ja niihin varhaisessa vaiheessa puuttumista edistäviä toimintamalleja ja -ohjeita.
- Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palvelulinjan työntekijöiden tarjoaman varhaisen tuen vahvistaminen omahoito-ohjelmien hyödyntämistä tehostamalla mielenterveys- ja päihdepalveluihin odotettaessa ja lievissä häiriöissä.
- Pirkanmaan hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden palvelulinjan porrastetun hoitomallin laatiminen mielenterveys- ja päihdeongelmiin.
- Opiskeluhuollon ja nuorten mielenterveys- ja riippuvuushäiriöiden yksikön ryhmämuotoisen toiminnan lisäämisen edellytysten selvittäminen.
Nuorten mielenterveydestä ja palveluiden ruuhkautumisesta on uutisoitu paljon viime vuosina. Tämä selittyy osin mielenterveysoireiden ja lievien häiriöiden lisääntymisellä, minkä taustalla on useita eri tekijöitä. Haasteenamme on edelleen mielenterveysoireiden ylisukupolvisuus, esimerkiksi sotien aiheuttamiin traumoihin apua ei ole ollut saatavilla tai sitä ei ole uskallettu hakea. Tällöin traumaoireet ovat voineet siirtyä eteenpäin mm. tunnesäätelyn puutteina. Mielenterveysoireisiin liittyvä stigma on onneksi vähentynyt vuosien varrella, mikä on edistänyt varhaisempaa tunnistamista ja palveluihin hakeutumista.
Koulussa vaaditaan itseohjautuvuutta yhä nuoremmilta, vaikka monet lapset ja nuoret tarvitsisivat enemmän tukea ja ohjausta tai pienempää ryhmäkokoa. Vaatimuksia tulisikin arvioida tarkasti suhteessa ikä- ja kehitystasoon. Esimerkiksi ylioppilasarvosanojen painotus pääsykoehauissa asettaa liian suuria paineita monille. Ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen määrän vähentäminen puolestaan aiheuttaa rutiinien puutetta ja lukujärjestyksen epäsäännöllisyyttä. Seurauksena voi olla mielenterveyden heikkeneminen, opintojen pitkittyminen ja koulupudokkuus.
Onnellisuuden tavoittelu on kulttuurissamme tavallista. Kielteiset tunteet, sairaudet ja kuolema mieluusti sivuutetaan tai torjutaan. Kärsimystä ei enää osata pitää luonnollisena ja arvokkaana osana elämää. Lisäksi sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut ovat lisänneet tunteiden ja ajatusten välttelykeinojen valikoimaa. Tekemättömyyttä ja tylsyyttä ei enää siedetä. Älypuhelin on koko ajan saatavilla ja sitä selaamalla voi vältellä tai ainakin siirtää epämieluisan kohtaamista ja käsittelyä. Tämä heikentää unenlaatua ja keskittymiskykyä sekä lisää stressiä. Sosiaalinen media mahdollistaa myös jatkuvan vertailun maailman menestyneimpiin, kauneimpiin, rikkaimpiin ja älykkäimpiin. Sosiaalinen vertailu on luontaista ja sopivassa määrin lisää itsetuntemusta, mutta voi mennä liiallisuuksiin sosiaalisen median kanavien ollessa jatkuvasti auki.
Tämän päivän tietoyhteiskunta ja työelämän hektisyys ovat luoneet uudenlaisia paineita. Tämä asettaa haasteita vanhempien kyvylle olla läsnä, jolloin itse- ja tunnesäätelytaidot jäävät mallintamatta lapsille. Aiemmin isovanhemmat, naapurit ja yhteisö tarjosivat ydinperheen lisäksi monesti hyvän kasvuympäristön. Toisaalta lapsiluvun väheneminen ja täydellisyyden tavoittelu vanhemmuudessa ovat lisänneet ylisuojelevuutta, mikä puolestaan heikentää lasten ja nuorten pettymyksensietokykyä. Nuorilla on oikeus olla keskeneräisiä, epäonnistua ja tuntea kielteisiä tunteita. Pelkästään yksi toimija ei pysty muuttaman lasten ja nuorten arkiympäristöjä, joissa psyykkinen kasvu ja kehitys tapahtuu. Tähän tarvitaan kansallista sekä kuntien ja vapaa-ajan toimijoiden yhteistä tahtotilaa tehdä arkiympäristöistä nuorten mielenterveyden kannalta kestävämpiä.
Nuorten ja nuorten aikuisten kokemuksia ja mielipiteitä kuullaan koko Pirkanmaan kattavilla kyselyillä sekä Meetpoint -hankkeen (Kamula-toiminta) kehittäjäryhmän ja Pirkanmaan hyvinvointialueen nuorisovaltuuston kautta. Sähköiselle perhekeskusalustalle vietävien toimintamallien aiheet käytetään kommenttikierroksella osalla perhekeskustoimijoista.
Laajamittainen perustason mielenterveys- ja päihdepalveluiden uudistaminen vaatii useita eri toimenpiteitä. Yhteistyöhön tarvitaan mielenterveys- ja päihdepalveluita tuottavien yksiköiden työntekijät ja esihenkilöstö. Toimenpiteiden viemiseen toimeenpanoon tarvittaisiin useiden vuosien työaika riittävällä henkilöstöresurssilla.
Toimintaohjeet tarjoavat työkaluja nuoria kohtaaville nuorten mielen hyvinvoinnin tukemiseksi. Digiperhe-sivustolle laadituista toimintaohjeista tehtiin kysely käyttäjille sen jälkeen, kun toimintaohjeet oli julkaistu. Kysely lähetettiin useammalle taholle, mutta kyselyyn vastasi vain 9 vastaajaa. Vastaajat arvioivat toimintaohjeiden hyödyllisyydeksi 3,78 (asteikolla 1-5). Suurin osa vastaajista kertoi kohtaavansa toimintaohjeissa kuvailtuja tilanteita vähintään viikoittain.