Olkkari- yhteistoimintamalli lastensuojelun asiakkaan monialaiseen auttamiseen systeemisellä työotteella kun nuorella on monialaisen tuen tarve.
Olkkari yhteistoimintamalli tiivistää monialaisen yhteistyön aidoksi tekemiseksi silloin, kun nuoren tilanne sitä vaatii (=uhkaa kriisiytyä tai on jo kriisiytynyt) sekä kokoaa nuoren ympärillä olevan monialaisen tiimin entistä tiiviimmäksi nuoren omaan ympäristöön.
Kehittämisen taustalla olleessa selvityksessä selvitettiin Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushankkeen toimesta 13–18-vuotiaiden päihdepalveluita neljän segmentin avulla vuonna 2021 Kanta-Hämeen alueella. Kartoituksessa alueen seudulliset lapsiperheiden kehittämisen suunnittelijat haastattelivat nuorten kanssa työtä tekeviä toimijoita ja kartoittivat päihdetyön tilannetta avoimien haastattelujen menetelmällä.
Segmentissä 0 kartoitettiin hyvinvointia ja terveyttä tukevia keinoja, jossa näkyy vahvasti järjestöjen ja sivistyspalveluiden tekemä työ. Segmentti 1 kuvaa tilannetta, jossa nuorella on satunnaista päihdekokeilua ja tuen tarve on vielä varhaisen tunnistamisen tasolla. Segmentissä 2 kuvataan tilannetta, jossa kaivataan ammattilaisen väliintuloa. Segmentti 3 kuvaa tilannetta, jossa nuorella on päihteistä muodostunut ongelma ja hän tarvitsee hoidollista väliintuloa saadakseen tarpeisiinsa vastaavaa apua. Työryhmässä ja tässä artikkelissa käsittelemme segmentti 3 tilannetta, jossa nuoren tilanne vaatii laaja-alaisia hoidollisia ja usein myös lastensuojelullisia toimenpiteitä. Nuoren ja nuoren perheen tarpeet vaativat vahvaa laaja-alaista ammatillista osaamista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä.
Lähes kaikkien kartoituksessa olleiden segmenttien osalta löytyy monenlaista palvelua sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä sivistystoimesta. Käytännöt ja menetelmät vaihtelevat. Palvelut ovat hyvin hajanaiset Kanta-Hämeen alueella niin käytäntöjen kuin sisältöjenkin suhteen. Tärkeää ennaltaehkäisevää ja varhaista työtä tehdään oppilashuollossa, järjestöissä ja sivistystoimella. Ankkuritoiminta tarjoaa Hämeenlinnassa, Forssassa ja Riihimäellä nopeita väliintuloja ja toimii poliisin ja sosiaalityön rajapinnassa.
Keskeisinä nostoina tästä kartoituksesta voisi mainita verkostojen, palvelun laadun ja prosessien olevan henkilöriippuvaisia ja niiden yhteinen ohjaus ja koordinaatio puuttuu. Laaja-alainen nuorten päihderiippuvuuden hoito puuttuu kokonaan Kanta-Hämeestä. Laaja-alaisella päihderiippuvuuden hoidolla tarkoitetaan tässä erityisosaamista niin riippuvuustematiikan kuin nuorille kohdennetun avun osalta. Poislähettämisen kulttuuri on vahvaa ja ammattiroolit ovat epäselviä. Huoli riittävästä päihdetyön osaamisesta Kanta-Hämeen alueella nousi myös esiin kartoituksessa. Lisäksi on huolta päihdehoitoon kykenevien sijaishuoltopaikkojoen vähyydestä valtakunnallisesti sekä päihdehoidon saamisesta ainoastaan lastensuojelun asiakkuuden kautta, jos sieltäkään.
Hankkeessa tuotetun tiedon pohjalta kokosimme Monialaisen lastensuojelun MONNI kehittämishankkeen toimesta monialaisen työryhmän pohtimaan, kuinka voisimme varmistaa alaikäisen ja tämän perheen päihdehoito tulevalla hyvinvointialueella ja yhtenäistää sisällöltään tasavertaiset palvelut koko alueella. Yhteistyössä työryhmän työskentelyä eteenpäin viemässä oli myös Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke.
Työryhmän monialaisuus koostui lastensuojelun, päihdetyön ja psykiatrian kentän toimijoista sekä kokemusasiantuntijoista ja pyrimme työryhmässä toimimaan mahdollisimman systeemisesti, kokonaisuutta yhdessä tutkien. Työryhmä kokoontui alatyöryhmineen syksyllä 2021 ja keväällä 2022. Työryhmän keskustelut tallennettiin muistioiksi, joiden pohjalta muodostettiin nykytilan palvelupolku kohderyhmän päihdetyön polusta. Keskiössä olivat hyvin toimivat palvelut tai niiden sisällöt ja puutteet, jotka nähtiin tarpeellisiksi korjata. Yhtenä isoimpana puutteena nousivat esiin päihdehoidon palveluiden puute alaikäisten kanssa toimittaessa Kanta-Hämeen alueella ja etenkin silloin, jos nuori tarvitsisi samaan aikaan myös psykiatrisia palveluja. Tästä lähtökohdasta lähdettiin kehittämään Olkkari-yhteistoimintamallia.
Hankkeessa tuotetun tiedon pohjalta kokosimme Monialaisen lastensuojelun MONNI kehittämishankkeen toimesta monialaisen työryhmän pohtimaan, kuinka voisimme varmistaa alaikäisen ja tämän perheen päihdehoito tulevalla hyvinvointialueella ja yhtenäistää sisällöltään tasavertaiset palvelut koko alueella. Yhteistyössä työryhmän työskentelyä eteenpäin viemässä oli myös Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskushanke.
Työryhmän monialaisuus koostui lastensuojelun, päihdetyön ja psykiatrian kentän toimijoista sekä kokemusasiantuntijoista ja pyrimme työryhmässä toimimaan mahdollisimman systeemisesti, kokonaisuutta yhdessä tutkien. Työryhmä kokoontui alatyöryhmineen syksyllä 2021 ja keväällä 2022. Työryhmän keskustelut tallennettiin muistioiksi, joiden pohjalta muodostettiin nykytilan palvelupolku kohderyhmän päihdetyön polusta. Keskiössä olivat hyvin toimivat palvelut tai niiden sisällöt ja puutteet, jotka nähtiin tarpeellisiksi korjata. Yhtenä isoimpana puutteena nousivat esiin päihdehoidon palveluiden puute alaikäisten kanssa toimittaessa Kanta-Hämeen alueella ja etenkin silloin, jos nuori tarvitsisi samaan aikaan myös psykiatrisia palveluja. Tästä lähtökohdasta lähdettiin kehittämään Olkkari-yhteistoimintamallia.
Toimintamalli on kehitetty yhdessä Kanta-Hämeen Tulevaisuuden Sotekeskus-hankkeen kanssa Kanta-Hämeen Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -hanke | Innokylä (innokyla.fi).
Kehittämisessä mukana olleiden toimijoiden yhteinen näkemys oli se, että tarvitaan yhteistoimintamalli, jossa toiminta käynnistyy tietyissä kriittisissä pisteissä. Pisteet ovat hetkiä, jolloin monialaista palvelua tarvitsevan nuoren kohdalla päädytään tilanteeseen, jossa kaikilla on suuri huoli, mutta keinot ovat hukassa tai yhden toimialan työ ei riitä.
Kriittiset herätteet, joista yhteistoimintamalli käynnistyy:
- Useita lastensuojeluilmoituksia riskikäyttäytymisen vuoksi.
- Toistuvia väliintuloja esimerkiksi Ankkurin toimesta, jotka eivät auta.
- Työntekijälle herää tarve pohtia nuoren sijoittamista kodin ulkopuolelle, jotta päihteiden käyttö saadaan katkaistua, mutta isoa huolta olosuhteista kotona ei ole.
- Päihteitä käyttävän nuoren monialainen palvelutarve. Psykiatrinen, neuropsykiatrinen ja/tai riippuvuushoidon tarve
- Olemassa olevat palvelut eivät selvästikään riitä ja tilanne uhkaa kriisiytyä tai on jo kriisiytynyt esimerkiksi kiireelliseksi sijoitukseksi.
Kyseessä on siis tarpeen synnyttyä nopeasti käynnistyvä yhteistoimintamalli, joka ei ole fyysinen yksikkö vaan malli, jonka myötä kokoonnutaan nuoren luonnolliseen elinympäristöön. Tilanteessa koottaisiin monialainen työryhmä päihdetyön, lastensuojelun ja psykiatrian välillä nivoen mukaan myös tarvittavat muut yhteistyötahot huomioiden nuoren arjen toimijat. Esimerkiksi vammaispalveluiden, koulun ja nuorisotyön mukana olo tarpeen mukaan voisi olla tarpeen. Huomioiden kuitenkin sen, että verkosto on nuoren kannalta järkevän kokoinen.
Toimintamallissa keskeistä olisi systeeminen työote kaikkien yhteisenä työotteena, joka toisi työhön suhteiden tarkastelun, tilanteeseen pysähtymisen ja avoimen ja uteliaan pohdinnan, joka mahdollistaisi hyvin nuorennäköiset ratkaisut tilanteeseen. Malli kulminoitui ajatteluun Olkkari- yhteistoimintamallista, jossa tehdään työtä perheen luona monialaisesti ja yhdessä ilman toimialarajoja. Ytimeen nostettaisiin ajatus siitä, että nuorelle jo mahdollisesti läheinen työntekijä jatkaa läheisimpänä työntekijänä ja hänen osaamistaan ja jaksamistaan vahvistetaan muiden työllä ja tuella. Mallin olisi oltava nopea etenkin silloin, kun motivaatio apuun nuorella herää. Yhteistoimintamallin pääpaino on arvioinnin sijasta suunnitelman tekemisessä ja sen toteuttamisessa joustavin monialaisin järjestelyin ja intensiivisesti. Aiemmat arviot kootaan yhteen ja annetaan hoitoa, kuntoutusta ja tukea antavia palveluita, jotka yhdessä koostavat nuoren elämäntilannetta positiivisempaan suuntaan.
Kuva
