Opas: Omaishoitajan polku muutostilanteessa
Omaishoitajan polku muutostilanteessa -opas on tarkoitettu tueksi omaishoitajalle, joka pohtii läheisen hoidettavan siirtymistä kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon.
Oivalla ja ymmärrä
Kun omaishoitosuhteessa tullaan tilanteeseen, jossa hoidettava joutuu lopullisesti muuttamaan kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon, on kokemus raskas niin omaishoitajalle kuin hoidettavallekin. Jo usean vuoden ajan Oulun seudun omaishoitajat ry:ssä oli tiedostettu omaishoitajien tuen tarve juuri tässä muutostilanteessa. Yhdistyksessä ei kuitenkaan ollut tarjolla juuri tähän tilanteeseen kohdennettuja tukimuotoja. Opinnäytetyö v. 2018 sekä toiminnankehittämiskysely 2019 vahvistivat tarvetta kehittämistyölle muutostilanteen tueksi.
Kaivattiin vertaisryhmiä ja muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien tukea, keskusteluja yhdistyksen työntekijöiden kanssa sekä hoitopaikan työntekijöiden kanssa. Omaishoitajat kokivat elämänlaatunsa heikentyneen eniten sosiaalisella ja psyykkisellä ulottuvuudella. Elämänmuutoksen herättämien tunteiden ristiriitaisuus, arjen uudelleen muotoutuminen ja omaishoitajuudesta luopumisen haasteet korostuivat.
Oulun seudun omaishoitajat ry sai STEA-rahoitteisen Tukena muutoksessa -kehittämishankkeen v. 2020 ja siitä alkoi monipuolinen kehittämistyö omaishoitajien tuen vahvistamiseksi.
Tukena muutoksessa -hankkeessa perustettiin kehittämistyöryhmä Kehittämö syksyllä 2020. Kehittämön jäseniksi kutsuttiin omaishoitajia, omaisia ja entisiä omaishoitajia tuomaan omia kokemuksiaan. Mukana oli myös hoitokotien työntekijöitä, SAS-palveluohjaaja, omaisyhteistyön asiantuntija sekä muita omaishoitajien parissa toimivia yhteistyökumppaneita. Kehittämön toiminta alkoi alkukartoituksella ja omaisten haastatteluilla. Kartoituksen rajauksena oli hankkeen tavoitteisiin liittyvä aihepiiri eli tukea muutostilanteeseen, kun omaishoitoperheessä pohditaan läheisen hoidettavan siirtymistä kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon. Hankkeen alussa kohderyhmä osallistui toiminnan suunnnitteluun ja heiltä kartoitettiin toiveita ja odotuksia. Uutena asiana nousi selkeästi tiedon tarve muutostilanteessa.
Omaishoitajat kokivat, että heillä ei ole riittävästi tietoa ja tukea päätöksenteon tueksi. Tietoa oli heikosti saatavilla tai se oli hajallaan. Hankkeen alussa nousi esille jatkuvasti samoja kysymyksiä ja niitä kyseltiin myös palveluohjaajilta. Hankkeessa järjestettiin infotilaisuuksia yhteistyössä kunnan SAS-palveluohjaajien kanssa. Nämä olivat tarpeellisia kun muuten tietoa ei ollut riittävästi ja kootusti saatavilla. Kaikki tukea tarvitsevat omaishoitajat eivät kuitenkaan pääse osallistumaan tai tienneet infotilaisuuksista.
Omaishoitajien tiedon ja tuen tarve oli niin akuutti, että se valittiin ensimmäiseksi kehittämiskohteeksi.
Perustettiin kehittämistyöryhmä Kehittämö. Jäseniksi kutsuttiin omaishoitajia, omaisia ja entisiä omaishoitajia tuomaan omia kokemuksiaan. Mukana oli myös hoitokotien työntekijöitä, SAS-palveluohjaaja, omaisyhteistyön asiantuntija sekä muita omaishoitajien parissa toimivia yhteistyökumppaneita, jotka toivat omaa ammatillista tai kokemusperäistä näkökulmaa työskentelyyn. Kehittämöä ohjasi hankkeesta vastaava työntekijä työparinsa tuella. Hanketyöntekijöiden vastuulla oli tuotosten kokoaminen. Kehittämön tavoitteet ja vastuut oli selkeästi erikseen kirjattu.
Jäsenet olivat todella motivoituneita ja innostuneita kehittämistyöstä, koska kokivat aiheen tärkeänä ja tarpeellisena. Kehittämön toiminnassa oli keskeistä, että kaikkia saivat vaikuttaa ja jokaista jäsentä kuultiin.
Kehittämön alkukartoituksen kysymykset:
1.Minkälaisia kehittämistarpeita liittyy muutostilanteeseen, kun hoidettava on siirtymässä tai siirtyy kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoivaan?
2. Millainen olisi hyvä toimintamalli tai ohjeistus, jotta hoidettavan siirtyminen pitkäaikaishoivaan olisi hallittu ja turvallinen kaikille osapuolille? Kenelle ohjeistuksia tehtäisiin?
3. Miten voisimme kehittämistyöllä parhaiten tukea omaishoitajaa, hoidettavaa ja hoivahenkilökuntaa muutostilanteessa?
4. Mitä odotuksia ja toiveita sinulla on Kehittämön työskentelylle?
Kartoituksen pohjalta saatiin todella paljon ideoita, toiveita ja suuntaviivoja kehittämistyölle. Lisäksi tehtiin omaisten syvähaastatteluja sekä kysyttiin toiveita kohderyhmältä eri tapahtumissa ja ryhmissä.
Pian oli selvää, että tarvitaan opas muutostilanteen tueksi, johon on koottu vastaukset keskeisimpiin kysymyksiin sekä vertaistukea tekstien muodossa.
Tavoitellaan
- toimintamallia ja ohjeistusta hallitun ja turvallisen hoitokotiin siirtymisen varmistamiseksi
- tukea omaishoitajaa, hoidettavaa ja hoitoyksiköiden henkilökuntaa muutosvaiheessa
- aktivointia toimimaan yhteiseksi hyväksi
Tarkoituksena tehdä opas, jossa on tietoa ja tukea muutostilanteen tueksi. Opas tukee omaishoitajaa, hoidettavaa ja hoitoyksiköiden henkilökuntaa. Opas on osa laajempaa omaishoitajaa tukevaa toimintamallia.
Muutosta aiotaan mitata eri keinoin mm. arviointikyselyn sekä palautteiden avulla.
Seurataan lisäksi levitettyjen oppaiden määrää (painetut ja sähköinen) eli kuinka moni on saanut tietoa.
Omaishoitajat huolehtivat läheisestään useimmiten omassa kodissaan. Suurin osa omaishoitajista on ikääntyneitä puoliso-omaishoitajia. Osalla ei ole lainkaan sopimusta omaishoidosta kunnan (nyk. hyvinvointialueen) kanssa, vaikka hoito, huolenpito ja ohjaaminen olisi jatkuvaa ja sitovaa. Suuri joukko huolehtii ja hoivaa läheistään myös niin, että ei asuta samassa taloudessa. Tällöin puhutaan usein etäomaishoidosta. Tyypillisesti työikäinen tai juuri eläkkeelle jäänyt aikuinen lapsi huolehtii omista ikääntyneistä vanhemmistaan tai sukulaisestaan. Lisäksi on paljon työikäisiä omaa alaikäistä tai aikuista lastaan tai puolisoaan hoitavia omaishoitajia.
Asiakasymmärrystä on kertynyt jo vuosien ajan Oulun seudun omaishoitajat ry:n toiminnassa olleilta omaishoitajilta. Omaishoitajia on myös haastateltu opinnäytetyön myötä sekä heiltä on kysytty toiveita yhdistyksen toiminnankehittämiskyselyssä.
Tukena muutoksessa -hankkeen rahoitus saatiin yli 65 vuotiaiden omaishoitajien tukemiseen Oulun seudulla. Hankkeen toiminnassa on ollut pääasiassa ikääntyneitä puolisoaan hoitavia omaishoitajia, mutta myös omaa vanhempaa tai aikuista lastaan hoitavia omaisia. Toimintaan osallistuminen ei edellyttänyt omaishoidon sopimusta kunnan/hyvinvointialueen kanssa eikä myöskään yhdistyksen jäsenyyttä. Hankkeessa on tuettu omaishoitajia muutostilanteessa, kun pohditaan hoidettavan läheisen muuttoa kodin ulkopuoliseen pitkäaikaishoitoon tai muutto on juuri tapahtunut.
Hankkeen aloitustapahtumassa omaishoitajat saivat kertoa kokemuksiaan ja heiltä kysyttiin toiveita ja odotuksia hankkeen tarjoamalle tuelle. He ovat saaneet olla itse suunnittelemassa toimintamuotoja sekä antaa jokaisessa kehittämisvaiheessa palautetta. Hankkeen alussa tehtiin myös syvähaastatteluja omaishoitajille.
Hankkeessa kehitimme erilaisia ryhmä- ja kurssimalleja sekä järjestimme tilaisuuksia sekä koko hankkeen ajan tarjottiin hanketyöntekijän antamaa yksilöllistä tukea. Näiden kohtaamisten ja palautteiden pohjalta asiakasymmärrys vahvistui entisestään.
Kehittämistyöryhmään haluttiin kutsua omaishoitajia, omaisia ja entisiä omaishoitajia mukaan. Heidän kokemukset ja näkemykset olivat tärkeässä roolissa kun alettiin kokoamaan opasta. He olivat aktiivisia työryhmän jäseniä. Myös kehittämistyöryhmän muut jäsenet toivat omassa työssään kohtaamien omaishoitajien ja omaisten näkökulmia esille. Kehittämistyöryhmä sai tuoda omia näkemyksiään esille alkukartoituskyselyssä sekä tietenkin kaikissa työryhmän kokoontumisissa ja lukukierroksilla.
Oppaan valmistumisen ollessa loppusuoralla opas annettiin luettavaksi kehittämistyöryhmän ulkopuolisille omaishoitajille ja heiltä saatujen kommenttien ja palautteen perusteella voitiin tehdä vielä muutoksia sisältöön.
Kehittämistyöryhmän toiminnan päätyttyä jäsenet arvioivat ja antoivat palautetta toiminnasta. Erityisesti positiivisena asiana nostettiin esille se, että kokemuksia ja mielipiteitä kuunneltiin, arvostettiin ja aidosti otettiin huomioon. Kehittämistyö ja osallistuminen koettiin merkitykselliseksi ja tuotoksena tehty opas tarpeelliseksi. Työskentely myös aktivoi kaikkia osallisia toimimaan yhteiseksi hyväksi.