Perheenä Suomessa -ryhmä (ent. Puhutaan suomea -ryhmä)
Perheenä Suomessa -ryhmä on maahan muuttaneille vanhemmille suunnattua vanhemmuutta ja kotoutumista tukevaa ryhmämuotoista verkkotoimintaa. Ryhmässä vanhemmat pääsevät harjoittelemaan suomen kieltä, tapaavat toisiaan ja saavat tietoa lapsiperheitä koskettavista aiheista.
Oivalla ja ymmärrä
Keväällä 2020 koronaepidemian myötä Pelastakaa Lasten Perheentalot Joensuussa ja Kuopiossa suljettiin ja perheille suunnattua toimintaa siirrettiin verkkoon. Kevään verkkotoiminnan kokemusten perusteella lähdettiin kehittämään ePerheentaloa eli Perheentalojen verkkotoimintaa, joka vastaa perheiden tuen tarpeisiin myös tilanteissa, joilloin perhe tai vanhempi ei voi osallistua Perheentalojen fyysiseen kohtaamispaikkatoimintaan. ePerheentalon verkkotoimintaa kehitettiin osana Pelastakaa Lasten Digitukihenkilöt ja ePerheentalot lapsiperheiden tukena -hanketta. Yhtenä hankkeen erityisistä kohderyhmistä olivat maahanmuuttajaperheet. Tämän erityisen kohderyhmän tarpeisiin pyrittiin vastaamaan Perheenä Suomessa -ryhmän toiminnalla.
Perheentalon verkkotoiminnan kehittämisessä kohderyhmään katsottiin kuuluvan perheelliset maahan muuttaneet henkilöt. Kehittämisen alkuvaiheessa toiminnan ajateltiin koskevan perhettä kokonaisuudessaan, mutta myöhemmin kohderyhmäksi rajautuivat perheiden vanhemmat. Asiakasymmärrystä lisättiin ensin keräämällä tietoa ja kokemuksia organisaatiossa toteutetuista maahan muuttaneille suunnatuista toiminnoista sekä eri verkoston jäseniltä, jotka työskentelivät maahan muuttaneiden perheiden parissa. Lisäksi järjestettiin dialogeja kotoutumisen kokemusasiantuntijoiden kanssa verkossa toimimisen näkökulmasta. Tämän jälkeen koottiin kohderyhmään kuuluvista vanhemmista kaksi kehittäjäryhmää, joiden kanssa asiakasymmärrystä lisättiin ja toimintaa lähdettiin ideoimaan ja kokeilemaan.
Kuvittele ja kokeile
Koottiin kaksi tulkattua kehittäjäryhmää, joihin kutsuttiin maahan muuttaneita perheitä. Ensimmäisissä kehittämistapaamisissa esiteltiin erilaisia verkkotoiminnan mahdollisuuksia, keskusteltiin siitä, millaisia kokemuksia perheillä oli verkkotoiminnasta sekä siitä, millaisia verkkotoiminnan tarpeita korona-ajan poikkeusolot olivat tuoneet esiin. Kehittämistapaamisten keskusteluaiheet voitiin jakaa kolmeen teemaan: Digitaidot ja käyttökokemukset, korona-ajan haasteet sekä toiveet, ideat ja ajatukset verkkotoimintaan liittyen. Kehittämistapaamisten myötä voitiin kohdistaa kehitettävä toiminta suoraan kohderyhmän tarpeita vastaavaksi.
Verkkotoiminnan kontekstissa selkeänä kohderyhmää koskevana haasteena esiin nousivat suuresti vaihtelevat ja puutteelliset digitaidot. Kohderyhmän käyttökokemukset erilaisista digitaalisista ja sosiaalisen median palveluista erosivat kantaväestössä yleisesti käytössä olevista palveluista. Tarvitaan siis verkkotoimintaa, johon voi osallistua helposti ja osallistumista tuetaan kuvallisin ohjein sekä koulutuksella.
Tuen tarpeet näyttäytyivät moninaisina, mutta etenkin kotiin lasten kanssa jääneillä äideillä korona-ajan poikkeusolot olivat kaventaneet sosiaalisia kontakteja entisestään, mikä oli vaikuttanut merkittävästi heidän hyvinvointiaan heikentäen. Sosiaalisten kontaktien kaventuminen johti kohtaamisen vähentymisen lisäksi myös siihen, että suomen kieltä ei päässyt harjoittelemaan ja suomen kieli unohtui luoden etäisyyttä ympäröivään yhteiskuntaan.
Yhdessä toisen kehittäjäryhmän kanssa valittiin kehitettäväksi toiminnaksi ryhmä, jossa voidaan puhua suomeksi erilaisista lapsiperheitä koskettavista aiheista videopuheluiden muodossa. Toiminnan tavoitteena oli mahdollistaa vanhemmille digitaalinen tila, jossa he voivat tavata toisiaan, työntekijöitä, saada tietoa lapsiperheitä koskettavista aiheista sekä harjoitella suomen kielen puhumista. Toiminnan tavoitteena oli edistää vanhempien jaksamista, lisätä heidän hyvinvointiaan sekä tuoda vanhemmille hyödyllistä tietoa. Näiden tavoitteiden katsottiin edistävän koko perheen hyvinvointia. Tämän kehittäjäryhmän kanssa järjestettiin uusi tapaaminen, jossa kokeiltiin erilaisia toimintaan sopivia palveluita. Kokeilun perusteella valittiin käyttöön otettava palvelu sekä suunniteltiin yhdessä osallistujien toiveiden mukaisesti aikataulut ja sisällöt tuleville verkkotapaamisille.
Kehitettiin ja pilotoitiin Puhutaan suomea –ryhmä maahan muuttaneille vanhemmille. Myöhemmin ryhmän nimi muutettiin sen toimintaa paremmin kuvaavaksi, Perheenä Suomessa -ryhmäksi. Syksyn aikana kurmandzin kielinen ryhmä kokoontui yhteensä kuusi kertaa verkossa. Tapaamiset järjestettiin Whereby nimisessä videoneuvottelupalvelussa. Palvelun käyttö oli mahdollista niin puhelimella, tabletilla kuin tietokoneella ja sen käyttö ei vaatinut osallistujalta sovelluksen lataamista, asentamista tai palveluun rekisteröitymistä. Kaikkiaan tapaamisiin osallistui 7 eri äitiä. Tapaamisissa keskusteltiin erilaisista lapsiperheitä koskettavista asioista suomeksi ja tulkattuna. Toiminnan tarkoitus oli tukea vanhempia ja perheitä mahdollistamalla toisten vanhempien tapaaminen, suomen kielen harjoitteleminen sekä tiedon välittäminen etäyhteyden avulla.
Kokeilun perusteella saatu palaute oli erittäin positiivista. Verkossa toimiminen oli osallistujille alkuun jännittävää ja uutta, mutta lopulta verkossa toiminta koettiin helpoksi ja siihen oli totuttu nopeasti. Positiiviseksi koettiin se, että tapaamisiin pystyi osallistumaan paikkaan sitoutumattomasti. Osallistujat kuvasivat tapaamisten tuoneen heille hyvää oloa, kun kiireisen arjen keskellä sai tunnin olla yhdessä ja jutella ilman tarvetta lähteä mihinkään. Tulkin läsnäolo koettiin hyväksi, mutta samaan aikaan tuotiin esiin, että tulkin poissaolo rohkaisi heitä itseään puhumaan suomeksi. Haasteita aiheuttivat myös tekniset ongelmat, kun kamera- ja mikkiyhteyksiä ei saatu toimimaan. Myös tunnin kestävät tapaamiset koettiin toisinaan liian lyhyiksi.
Kokeilun aikana todettiin, että toiminnan ollessa tulkattua eivät tapaamiset palvele suomen kielen oppimisen näkökulmasta. Toisaalta huomattiin, että perheillä oli perustavanlaatuisia tiedonpuutteita esimerkiksi terveydenhuollon palveluihin hakeutumiseen liittyen ja tiedon välittämisen näkökulmasta tulkkaus oli välttämätöntä.
Verkossa toimisen perusedellytyksenä nähtiin helppo ja yksinkertainen tapa liittyä toimintaan, jossa valittu palvelu, Whereby, toimi hyvin. Toimintaan osallistuttiinkin myös hyvin ilman erillistä perehdytystä niiden osallistujien kohdalla, jotka eivät olleet saaneet palvelun käyttöön liittyvää perehdytystä ennen toiminnan alkamista. Tekniset haasteet liittyivät osallistujien puhelimien asetuksiin, joita ei voitu etäyhteyksin ratkaista. Tämä korosti paikan päällä tapahtuvan digituen tarpeellisuutta.
Toimintamallia testattiin pilotoinnin jälkeen kaksi kertaa suljettuna tulkkaamattomana ryhmänä. Tapaamisiin tehtiin selkeät aiherungot ja toimintaan edellytettiin ilmoittautumista, jonka yhteydessä osallistujaa voitiin ohjata palvelun käyttöönotossa. Näiden kokeilujen perusteella huomattiin, että osallistujat rohkaistuivat puhumaan itse enemmän suomeksi kulloiseenkin aiheeseen liittyen. Myös osallistujat itse kuvasivat olevansa tyytyväisiä ryhmään. Osallistujat myös halusivat tulla uuteen ryhmään, vaikka käsiteltävät aiheet pysyivät samoina. Moni jo syksyn kokeiluun osallistunut jatkoi uusissa ryhmissä kevään ajan.
Näiden kokemusten perusteella päädyttiin muuttamaan ryhmän toiminta avoimeksi, koska nähtiin ryhmän merkityksen olevan yleisesti suomen kielen puhumisessa sekä toisten vanhempien tapaamisessa. Samaan aikaan haluttiin helpottaa ryhmään osallistumista poistamalla ilmoittautumiskäytännöt, jotka suljettujen ryhmien kohdalla olivat välttämättömiä.