Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Perheiden hyvinvointipuu - työkalu puheeksi ottamisen tueksi

Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Hyvinvointipuun avulla pohditaan perheiden kanssa, mistä heidän hyvinvointisa muodostuu perheenä ja yksilöinä, ja millaiset tekijät kuormittavat arkea. Puun avulla etsitään yhdessä keinoja riittävän tasapainon rakentamiseksi ja huomioidaan jokaisen perheenjäsenen yksilöllisyys. 

Toimintaympäristö **

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä koko Suomessa ja ongelmien on todettu yksilön lisäksi koskettavan koko perhettä. Mielenterveyteen vaikuttavat biologiset, yksilölliset, sosiaaliset ja yhteiskunnallisetkin tekijät, kuten yhteiskunnan rakenteet, resurssit sekä kulttuuriset normit ja arvot. Näin mielenterveyttä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä ei voida erotella toisistaan yksioikoisesti. (Kuhanen 2017, 18−19, 21.) Mielenterveyttä tarkastellaan yksilön voimavarana ja osana yhteiskunnallista hyvinvointia (Friis, Eirola & Mannonen 2004, 32). Mielenterveyttä tulisi vaalia osana kansanterveyttä, koska terveydentilan parantaminen vahvistaa koko yhteisöä (Lindholm 2004, 14).

Maailman terveysjärjestön (World Health Organization) mukaan mielenterveyden riskitekijöitä ovat ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta köyhyys, ravinnon puute, työttömyys, syrjintä, väkivalta, työhön liittyvä stressi ja päihteiden helppo saatavuus. Yksilön näkökulmasta riskitekijöitä ovat lapsen kaltoinkohtelu, vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelma, heikko opintomenestys, krooninen unettomuus tai kipu, sairaus, päihdeongelma, yksinäisyys, heikko stressin sietokyky ja ennenaikainen syntymä. Mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ovat ympäristön ja yhteiskunnan osalta vähemmistöjen integraatio, mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, suvaitsevaisuus, vastuunkanto, toimivat sosiaalipalvelut ja yhteisön tuki. Yksilöllisiä suojaavia tekijöitä ovat positiivinen varhainen vuorovaikutus, myönteinen minäkuva, itseluottamus, turvallisuuden tunne, ongelman ratkaisutaidot, oppimiskyky, vuorovaikutustaidot, ystävien ja perheen tuki sekä stressinhallintataidot. (WHO 2004.)

Kaikkien perheenjäsenten huomioiminen on merkittävä osa mielenterveyshoitoa, vaikka ainoastaan yhdellä perheenjäsenellä olisi mielenterveys- tai päihdeongelma. Perhe on hoidossa aktiivinen osallistuja sekä oman tilanteensa asiantuntija. Kaikilla perheillä on omia vahvuuksia, mitkä voimaannuttavat perhettä ja mitä voidaan hyödyntää hoidossa. Huomioimalla ja tukemalla perheenjäseniä parannetaan perheen hyvinvointia ja ennaltaehkäistään kuormitusta. (Kanerva & Kuhanen 2017, 190, 193.)

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä koko Suomessa (WHO 2013) ja ongelmien on todettu yksilön lisäksi koskettavan koko perhettä. Myös läheisillä ja perheenjäsenillä on riski sairastua. Perheissä usein sairastuneen puoliso tai muu arkeen osallistuva aikuinen ottaa suurempaa vastuuta arjen sujumisesta ja on vaarassa uupua sairastuneen rinnalla. FinFami Keskusliiton (2014) kyselyn mukaan, 46% läheisistä on vaarassa masentua itse ja FinFami Pirkanmaan kyselyn (2019) mukaan tiettyjen omaisryhmien uupumis- ja masennusriski oli kasvanut jo 63 %:in. Läheisten riskiä lisää sairastuneen heikentynyt toimintakyky, useampi sairastunut perheessä, kaksoisdiagnoosit, talousvaikeudet ja ongelmien ylisukupolvisuus (Nyman&Stengård 2001). Arvion mukaan joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Tampereen alueen tilastoja selvitetään, mutta asiantuntija-arvion (2017) mukaan aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on asiakkaana noin 2000-3000 perheellistä. Arviota tukee myös aiempi tilastotieto (Solantaus 2001), jonka mukaan joka neljännellä aikuispsykiatrian potilaalla on alaikäisiä lapsia. 

Palvelujärjestelmässä mielenterveyshäiriöitä on yleensä hoidettu yksilökeskeisesti ja yhteistyömallit eivät ole vielä kaikkialla käytössä.  Palveluissa ei ole kokonaisvaltaista näkemystä perheiden tilanteesta ja systemaattiset mallit lasten sekä läheisten huomioimiseksi eivät ole vielä kaikkialla käytössä (VTV 2018). Parhaimmillaan perheiden huomioiminen tukee yksikön toipumista ja kannattelee koko perhettä.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Vanhempien mielenterveysongelmat lisäävät myös lasten riskiä sairastua mielenterveysongelmiin ja ongelmat heijastuvat lasten mielenterveyteen ja kehitykseen. Solantauksen ja Paavolaisen (2009) mukaan mielenterveysongelmaisen vanhemman lapsen sairastumisriski on jopa 40­–60% ja ongelmat ovat vakavampia, pitkäkestoisempia ja alkavat yleensä varhaisemmin, sisältäen myös mielenterveysongelmien useita eri muotoja useammin kuin muulla väestöllä.  Vanhemman psyykkinen sairaus muuttaa usein perheen sisäisiä rooleja ja perheen vuorovaikutusta sekä heikentää arjessa selviytymistä. Sairastunut saattaa kokea syyllisyyttä omasta tilanteestaan ja käsitys vanhemmuuden taidoista on vääristynyt vaikuttaen näin lasten kanssa toimimiseen. On huolestuttavaa, jos lapsi jää huoliensa kanssa yksin tai alkaa ottamaan ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden liikaa vastuuta kotitöistä, vanhemmasta tai sisaruksista huolehtimisesta (Kouluterveyskysely 2019). Lapsen kannalta on erityinen riski, jos sairastunut vanhempi on ainoa läheinen aikuinen, perheessä on heikentynyt taloudellinen tilanne tai jos perheen sosiaalinen verkosto on kaventunut (Kansalliset syntymäkohortti 1987/1997).

Lapsen kasvu ja kehitys on turvattava tilanteissa, joissa terveys ja hyvinvointi ovat uhattuna. On yhteiskunnallinen haaste tunnistaa näihin altistavia riskitekijöitä ja puuttua niihin oikea-aikaisesti. (Lindholm 2004, 16.) Ennalta ehkäisevällä mielenterveystyöllä on merkittävä vaikutus hyvinvointiin, ja vastuu siitä on terveydenhuoltoalan lisäksi sosiaali-, opetus-, nuoriso- ja kulttuuritoimilla. Mielenterveysomaisten rooli on korostunut sairastuneen arjen kannattelijana terveydenhuoltopalveluiden muututtua avopainotteisemmiksi, ja näin ollen omaisten huomioiminen on ennaltaehkäisevää työtä ja perheen hyvinvoinnin huomioiminen on osa yksilötyöskentelyä. (Holmberg 2016, 9, 191−193.) Omaiset voivat olla korvaamaton tuki potilaalle arkielämässä ja kuntoutumisessa (Koskisuu & Kulola 2005, 72).

YK:n lapsen oikeuksien mukaan lapsia on suojeltava väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä ja/ tai huonolta kohtelulta sekä hyväksikäytöltä. Lisäksi lapsella on oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Lastensuojelulain puolesta lapsen edun toteutuminen on perheen tukemisen tavoite. Lapsen edun toteutumista arvioidaan lain mukaan siten, mahdollistuvatko lapsen tasapainoinen kehitys, hyvinvointi, läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, mahdollisuus saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaista valvontaa ja huolenpitoa, taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus, turvallinen kasvuympäristö, ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus, itsenäistyminen, vastuullisuuteen kasvaminen, mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen itseä koskevissa asioissa sekä kielellisen, kulttuurillisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen. Vanhemmuus on riittävän hyvää lastensuojelun näkökulmasta, jos lapsi voi kasvaa ja kehittyä kotiympäristössään turvallisesti. (Tukiliitto, viitattu 12.10.2020.)

Mielenterveyttä edistävien ja ylläpitävien tekijöiden puute on jo itsessään riskitekijä mielenterveydelle. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten on nostettava perheiden kanssa esiin sellaisia terveyttä ja hyvinvointia tukevia asioita, joihin he voivat itse vaikuttaa. Erityisesti lasten näkökulma on huomioitava, koska lapsi ei voi itse vaikuttaa kasvuympäristöönsä. Avun tarpeen arvioiminen on ammattilaisten ja vanhempien vastuulla. (Toivosta turva -hanke 2020)

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ja Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluiden Toivosta turvaa -hanke (2017-2020) hankevastaava Suvi Saarinen, hanketyöntekijät Sanni Tiainen, Anne Salminen ja Antti Paunonen. Kuvitus Sanni Tiainen.

Tavoiteltu muutos

Mielenterveys- ja päihdeongelmien negatiivisia vaikutuksia voidaan estää tukemalla positiivista vanhemmuutta ja vahvistamalla ennaltaehkäiseviä tukimuotoja (THL 2019). Oikea-aikaisella ja riittävällä tuella iso osa perheistä selviää hyvin, eivätkä vanhemman ongelmat automaattisesti määrää lasten ja läheisten myöhempää hyvinvointia.  Usein jo kuulluksi tuleminen, arjen rutiinien ja perheiden omien voimavarojen vahvistaminen riittävät. Perheitä suojaa tieto siitä, miten perheenjäsenen mielenterveyden häiriö vaikuttaa juuri heidän arkeensa ja miten ongelmista voidaan puhua niin aikuisille kuin lapsillekin. Vaikka palveluissa on tarjolla psykoedukaatiota, ei tieto aina jalkaudu perheiden arkeen. Jotta perheet saavat tarvitsemaansa tietoa ja tukea sekä monimuotoiset tukimuodot jalkautuvat käytännöiksi, tarvitaan muutosta hoitokulttuureihin ja erilaisten asiantuntijatasojen hyödyntämistä.

Muutoksen mittaaminen

Koettu hyvinvointi

Toteutussuunnitelma

Perheiden hyvinvointipuu osaksi perustyötä.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys **

Toivosta turvaa -hankkeen kohderyhmänä ovat mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkaana olevat lapsiperheet, joissa vanhemmalla on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia.  Kansainvälisiin tutkimuksiin pohjautuen oletetaan, että Suomessakin noin 25 % lapsista elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelmia. 60 % masentuneiden vanhempien lapsista on alttius sairastua mielenterveyshäiriöön ennen 25 ikävuotta. Erityisessä riskissä ovat lapset, joiden vanhemman mielenterveysongelma vaikuttaa toimintakykyyn tai vuorovaikutukseen, ja oireet ovat pitkäkestoisia. (Solantaus & Paavonen 2009.) 

Perhetaustan merkitys lapsen myöhäisempään hyvinvointiin on osoitettu, ja mielenterveys- ja päihdeongelmien kohdalla ylisukupolviset vaikutukset on tunnistettu monissa tutkimuksissa (Solantaus ja Paavonen 2009). Lapset tarvitsevat tukea, koska pitkäaikaiset kasvuympäristön ongelmat ja mahdollinen geneettinen alttius voivat altistaa mielenterveysongelmien kehittymiselle. Pelkästään toisen vanhemman mielenterveysongelma ei yksinään lisää lapsen sairastumisriskiä. Tutkimusten mukaan sairastumisen kannalta riskialttein tilanne on silloin, jos perimän lisäksi vanhemman sairaudella on vaikutusta lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. (Solantaus & Paavonen 2007, 8−9.)

Myös muilla läheisillä ja perheenjäsenillä on riski sairastua.  Valtakunnallisen omaiskyselyn (2014) mukaan 46 % läheisistä on vaarassa uupua itse.  Perheissä usein sairastuneen puoliso tai muu arkeen osallistuva aikuinen ottaa suurempaa vastuuta arjen sujumisesta ja on vaarassa uupua sairastuneen rinnalla. Läheisten riskiä lisää sairastuneen heikentynyt toimintakyky, useampi sairastunut perheessä, kaksoisdiagnoosit, talousvaikeudet ja ongelmien ylisukupolvisuus. (FinFami Pirkanmaa riskikartoitustyökalu)

Oikea-aikaisella ja riittävällä tuella iso osa perheistä selviää hyvin, eivätkä vanhemman ongelmat automaattisesti määritä lasten ja läheisten myöhempää hyvinvointia.  Usein jo kuulluksi tuleminen, arjen rutiinit ja perheiden omien voimavarojen vahvistaminen riittävät. Perheitä suojaa tieto siitä, miten perheenjäsenen mielenterveyden häiriö vaikuttaa juuri heidän arkeensa ja millaisilla keinoilla arjen hyvinvointia pidetään yllä.  Koko perheen hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Se tukee yksilön toipumista ja kannattelee koko perhettä.

Perheet ovat osallistuneet Hyvinvointipuun laatimiseen.

Ratkaisun perusidea **

Perheenjäsenen mielenterveys- ja päihdeongelma koskettaa koko perhettä. Se muuttaa perheen vuorovaikutusta, rooleja ja vastuunjakoa. Työkalu perustuu ajatukseen, että kaikissa perheissä on olemassa voimavaroja ja että kaikilla perheen jäsenillä on myös omia vahvuuksia, mitkä voimaannuttavat perhettä ja mitä voidaan hyödyntää toipumisen tukena. Huomioimalla ja tukemalla perheenjäseniä vahvistetaan hyvinvointia ja ennaltaehkäistään kuormitusta.

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ja kaupungin Toivosta turvaa -yhteistyöhankkeessa on kehitetty arjen voimavarojen huomioinnin ja puheeksi ottamisen tueksi Perheiden hyvinvointipuu.  Hyvinvointipuun avulla voidaan pohtia yhdessä perheiden kanssa, mistä heidän hyvinvointinsa muodostuu perheenä ja yksilöinä.  Työkalun avulla voidaan kartoittaa, millaiset asiat perheessä ovat jo hyvin ja millaisia tekijöitä voimme pyrkiä vahvistamaan.  Perheiden hyvinvointipuu koostuu viidestä teemasta, joita ovat arjen rakenteet, perheen voimavarat, kodin tunneilmapiiri, turvaverkko sekä toivo ja toipuminen. Teemat on muodostettu yhdessä Toivosta turvaa -hankkeen perheiden kanssa.   

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot **

Osaksi mielenterveys- ja päihdetyön käytänteitä. Omaistyö, perhetyö ja mielenterveyden edistämistyö.

Vinkit toimintamallin soveltajille **

Etsikää perheiden kanssa yhdessä ratkaisuja. Hyvinvoitipuuta voi käyttää niin yksilöiden kuin perheidenkin hyvinvoinnin kartoittamiseen. Perheiden hyvinvointipuun tarkoitus on auttaa ammattilaista ottamaan perheen hyvinvointi puheeksi. Työkalun avulla kartoitetaan millaiset asiat perheessä ovat jo hyvin ja millaisia tekijöitä voidaan pyrkiä vahvistamaan. Kaikissa perheissä on voimavaroja, vaikka hyvinvoiva perhe ei ole koskaan täysin ongelmaton perhe. Hyvinvointipuun avulla voidaan huomioida myös niitä tekijöitä, jotka kuormittavat perheiden arkea. Hyvinvointia suojaavien tekijöiden puute on itsessään jo riskitekijä lapselle ja muillekin perheen jäsenille, vaikka arjessa ei olisi suoranaisia riskitekijöitä. Puheeksi oton lisäksi työkalua suositellaan käytettäväksi palveluohjauksen tukena.