Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus lapsille

Valmennusta pilotoidaan  Pohjois-pohjanmaan hyvinvointialueella, kuntoutuksen toimialueella 9-15 vuotiaille lapsille ja nuorille.

Toimintaympäristö

Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmennus (coaching, ADHD-valmennus) on tukimuoto, jolla pyritään vahvistamaan arjen sujuvuutta tilanteissa, joissa neuropsykiatriset oireet ja toiminnanohjauksen vaikeudet aiheuttavat haittaa toimintakyvylle. Tavoitteet ovat konkreettisia ja liittyvät jokapäiväisen elämän vaikeuksiin, esimerkiksi arjen hallintaan, opiskeluun ja ihmissuhteisiin.

Pohteen kuntoutuksen alueellisissa palveluissa on yhdeksän vastuuyksikköä, joissa ammattilaiset toimivat sote-keskuksissa, digitaalisessa sote-keskuksessa, akuuttiosastoilla, sairaalaosastoilla, kuntoutusyksiköissä sekä moniammatillisen kotikuntoutuksen tiimeissä.

Kuntoutuksen aluepalveluissa on huomattu, että asiakaskunnassa on lapsia ja nuoria, jotka hyötyisivät erityisesti ratkaisukeskeisestä neuropsykiatrisesta valmennuksesta. Neurokirjon kuuluvien kuntoutukseen meidän on panostettava tulevaisuudessa. 

Tämän pilotin tavoitteena on ollut, miten kuntoutuksen ammattilaisen arvioinnin jälkeen  ohjaus ja neuvonta voisi toteutua neurospykiatrisen valmentajan toimesta. 

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Pilotti kohdistui lasten ja nuorten kuntoutustarpeeseen. Strategiassa tavoitteenamme on mahdollistaa oikea-aikaiset ja vaikuttavat kuntoutuspalvelut alueen asukkaille. Lisäksi tieto ja ymmärrys asiakkaiden toimintakyvystä auttaa määrittämään kuntoutustarpeita ja keinoja kuntoutumisen tueksi.

Pilottiin valittiin asiakkaat yhdessä toimintaterapeuttien, kuntoutussuunnittelijan sekä vastuuyksikköpäällikön kanssa kolmella eri toimialueella kuntoutuksen aluepalveluissa. Pilotti toteutettiin yhteistyössä ulkoisen palveluntuottajan kanssa.
Kriteereinä pilottiin olivat: 
1. Asiakkaat, joilla ei täyty lääkinnällisen kuntoutuksen kriteerit, mutta arjessa on erityinen tarve neuropsykiatriselle valmennukselle. 
2. Asiakkaat joilla oli ollut lääkinnällisen kuntoutuksen jakso ja jakson lopussa on esille noussut vielä tuen tarvetta.

Toimintaterapeutit kontaktoivat pilottiin valikoituneita asiakkaita ja heiltä kysyttiin jo alkuvaiheessa tavoitetta valmennukselle. Osalla tavoite oli pysynyt valmennuksen aloituksessa samana, osalla oli hieman tarkentunut.

Tavoiteltu muutos

Haluamme tietoa neuropsykiatrisen valmennuksen hyödyistä sekä asiakkaiden kokemuksia erilaisesta valmennuksesta, mikäli lääkinnällisen kuntoutuksen kriteerit toimintaterapialle eivät täyty.

Muutoksen mittaaminen

Pilotin ajan on ollut yhteistyö kuntoutuksen aluepalveluiden työryhmän sekä palveluntuottajan kanssa. Teams:n välityksellä on pidetty yhteistyöpalavereita, jossa on vaihdettu kokemuksia sekä kuulumisia.

Valmennuksen lopuksi on lähtenyt palautekysely lapselle sekä vanhemmille valmennuksen hyödyistä. 
 

Valmennuksesta palveluntuottaja on toimittanut palautteet kuntoutuksen aluepalveluiden ohjauskeskukseen, mistä ne on tulevaisuudessa hyödynnettävissä asiakastyöhön sekä palveluiden kehittämisten tarkoitukseen. 

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Lapset ja nuoret 9-15 vuotiaat. Asiakkaat on kartoitettu kuntoutuksen aluepalveluiden lähetteiden pohjalta ja peilaten niitä pilotin kriteereihin. Asiakasvalinnalla on iso merkitys valmennuksen onnistumiselle.

Valmennuksen lopuksi on pyydetty perheiltä sekä valmennuksessa mukana olleilta nuorilta palautetta webropol-kyselyn avulla. Kyselyyn sai vastata anonyymisti ja kyselyn tarkoituksena on saada kokemuksia valmennuksesta, hyödyistä ja haitoista sekä sai antaa palautetta kuntoutuksen aluepalveluille sekä palveluntuottajalle. 

Kokeilussa opittua

Mikä meni hyvin valmennuksessa:

  • Perheiden sitoutuminen valmennukseen on ollut vahva, mikä on keskeinen onnistumistekijä.
  • Koko perheen valmennusmalli on osoittautunut toimivaksi ja hyödylliseksi lähestymistavaksi.
  • Alkusitouttamisprosessiin panostaminen on ollut merkittävä tekijä hyvän yhteistyön luomisessa.
  • Valmennukselle asetetut tavoitteet olivat selkeitä ja hyvin ennakoituja, mikä on tukenut toiminnan sujuvuutta.
  • Valmentajat onnistuivat toteuttamaan valmennukset tiukasta aikataulusta huolimatta.
  • Terapeutit olivat mukana kehittämässä Nepsy-valmennusta uudenlaisella ja ennakkoluulottomalla asenteella.
  • Valmentajat lähtivät prosessiin mukaan avoimin mielin ja rohkeasti.
  • Asiakkaat on onnistuttu löytämään tähän hetkeen sopivasti, mikä osoittaa myös lähettävän tahon merkityksen.
  • Lähettävän tahon rooli on keskeinen valmennuksessa - heidän osaamisensa, kokemuksensa ja työpanoksensa ovat toimineet punaisena lankana prosessissa.
  • Yhteistyö eri osapuolten välillä on ollut toimivaa ja tärkeää valmennuksen onnistumiselle.

Mikä ei mennyt hyvin:

  • Valmennuksen hankintaan liittyvät prosessit olivat hitaita, ja hankintaa olisi pitänyt käynnistää aikaisemmin, jotta toiminta olisi voitu aloittaa suunnitellusti.
  • Pilottivaiheen käynnistys viivästyi, ja olisi ollut hyödyllistä päästä aloittamaan jo keväällä, erityisesti niiden asiakkaiden osalta, joilla oli edessä siirtyminen ala-asteelta yläasteelle.
  • Valmennuksen ajankohta ei osoittautunut ihanteelliseksi (elokuu-lokakuu)
  • 45 minuutin tapaamiset olivat liian lyhyitä - ensimmäinen tapaaminen voisi olla 90 minuutin pituinen ja seuraavat 60 minuuttia, jotta valmennus olisi vaikuttavampaa.
  • Lyhyt valmennusjakso ei osoittautunut riittäväksi silloin, kun mukana oli myös kouluyhteistyötä, joka vaatii pidempää aikaa toteutuakseen tehokkaasti.
Ratkaisun perusidea

Valmennuspaketti koostui viidestä tapaamiskerrasta, jotka toteutuivat joko vastaanotolla tai kotikäynteinä, ja yhdellä asiakkaalla valmennus toteutettiin koululla. Valmennus suunniteltiin aina asiakkaan yksilöllisten tavoitteiden mukaan, ja tavoitteet valittiin perheen arkea eniten haastavan asian ympärille.

Valmennuksessa perheet saivat tukea arkeen ja yhdessä pyrittiin ratkaisemaan arjessa esiin nousevia haasteita. Valmennus tapahtui aina asiakkaan omassa toimintaympäristössä, jolloin tavoitteena oli löytää käytännönläheisiä ja perheelle mahdollisia ratkaisuja. Perhelähtöinen, ratkaisukeskeinen malli on ollut keskeinen osa valmennuksen toteutusta, ja valmentaja on toiminut tukena prosessissa.

Valmentajat valmistivat myös yhteisiä materiaaleja, jotka toimivat alkutehtävinä, ja valmennuksen aikana asiakkaille annettiin yksilöllisiä tehtäviä. Materiaalit otettiin hyvin vastaan perheissä, ja erityisesti myönteisen palautteen antamisen harjoitukset koettiin hyödyllisiksi. Tämä osa valmennusta oli tärkeä, ja sen avulla perheet pystyivät tuomaan myönteisiä vuorovaikutushetkiä osaksi arkea.

Myönteisen palautteen antamiseksi oli kaikille perheille annettu tehtävä, ja vanhempien kanssa asetettiin tavoite siitä, kuinka usein perhe sitoutuu tämän tehtävän tekemiseen.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Kuntoutuksen aluepalveluissa ei ole tällä hetkellä nimettyjä nepsy-valmentajia, mikä nostaa esiin tarpeen pohtia, miten voimme tarjota tätä palvelua asiakkaillemme. Mikäli asiakas ei tarvitse toimintaterapiaa, mutta voisi hyötyä kevyemmästä tuesta, kuten nepsy-valmennuksesta, meidän on arvioitava, löytyykö meiltä omia asiantuntijoita palvelun tarjoamiseen, vai olisiko järkevämpää ostaa palvelu ulkopuolisilta toimijoilta.

On tärkeää myös keskustella eri toimijoiden kanssa siitä, kenen vastuulle nepsy-valmennus voisi tulevaisuudessa kuulua ja kuinka palveluja voidaan parhaiten jalkauttaa asiakkaille. Asiakkaan polkua tulisi miettiä tarkkaan, erityisesti sen osalta, missä kohtaa nepsy-valmennus olisi järkevää osaksi kuntoutusprosessia.

Nepsy-valmennus on varhaista tukea, jonka tarjoaminen ennen toimintaterapiaa voisi olla hyvin toimiva malli. Toisaalta se voi toimia myös toisin päin, tarjoten kevyempää tukea lääkinnällisen kuntoutusprosessin jälkeen.

Tämän pohdinnan tueksi olisi hyvä laatia suunnitelma, joka huomioi asiakaspolun ja palvelun sisällön sekä varmistaa, että asiakas saa oikea-aikaista ja tarpeen mukaista tukea.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Pilotin aloitusajankohta, elokuun alku, ei ollut kaikista optimaalisin, sillä nuori saattaa juuri olla siirtymässä ala-asteelta yläasteelle. Elo-lokakuun aikana ei ole vielä näkyvissä merkittäviä muutoksia, mikä voi vaikuttaa valmennuksen alkuvaiheen tehoon.

Jatkoa ajatellen, mikäli palvelua tarjotaan hyvinvointialueella esimerkiksi maksusitoumuksella, olisi hyödyllistä, että maksusitoumuksen käyttöaika olisi pidempi. Tämä mahdollistaisi valmennuksen rytmittämisen paremmin ja antaisi asiakkaille riittävästi aikaa hyödyntää palvelua tehokkaasti.

Terapiasuhteen luomisessa havaitsimme, että viisi tapaamiskertaa saattaa olla liian vähän. Osa asiakkaista oli odottanut jatkotutkimuksia, ja heidän kohdallaan lyhyt jakso ei ollut oikea-aikainen eikä määrä vastannut täysin heidän tarpeitaan.

Pilotissa valmentajina toimi toimintaterapeutteja, mutta valmennusta voisi kokeilla myös varhaiskasvatuksen ammattinimikkeellä olevilla ammattilaisilla. Tämä voisi tarjota erilaisia näkökulmia ja kokemuksia valmennusjaksojen toteutuksesta.

Lisäksi tiedonsiirto, tietosuoja ja lupa-asiat ovat keskeisiä tekijöitä, jotka on hyvä miettiä ja järjestää kunnolla ennen pilotin käynnistämistä, jotta prosessi sujuu sujuvasti ja lainmukaisesti.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Positiivisen havainto, että lyhyet valmennusjaksot ovat olleet hyödyllisiä ja riittäviä tukitoimia perheiden arjessa. Loppukyselyn pohjalta vastauksissa korostui, että valmennus koettiin hyödylliseksi sekä nuorten että vanhempien keskuudessa.

Kuitenkin osassa vanhempien palautteista nousi esiin, että lyhyet jaksot eivät aina ole riittäviä, erityisesti silloin, kun lapsi tarvitsee useampia tapaamisia, jotta luottamussuhde uuteen valmentajaan ehtii kehittyä. Tämä on huomionarvoinen seikka, jota kannattaa ottaa huomioon jatkossa valmennuksen rakenteessa.

Lähettävän tahon rooli on keskeinen valmennuksessa - heidän osaamisensa, kokemuksensa ja työpanoksensa ovat toimineet punaisena lankana prosessissa. Alkusitouttamisprosessiin panostaminen on ollut merkittävä tekijä hyvän yhteistyön luomisessa. Perheiden sitoutuminen valmennusprosessiin on tukenut valmennuksen onnistumista ja tehnyt siitä tehokkaampaa. 

Omakuntoutukseen oli panostettu merkittävästi valmennuksen aikana. Perheille tarjottiin konkreettisia työkaluja ja tehtäviä, jotka tukivat heidän arkeaan valmennusjakson aikana ja sen jälkeen. Nämä työkalut oli suunniteltu yksilöllisesti vastaamaan kunkin perheen tarpeita ja lapsen erityispiirteitä. Perheet voivat hyödyntää annettuja neuvoja ja materiaaleja arjessaan pitkäjänteisesti. Yhteiset tehtävät auttoivat vahvistamaan perheen sisäistä yhteistyötä ja arjen hallintaa. Muutama asiakaspalaute kyselystä: " saimme valtavan hyviä neuvoja ja työkaluja arkeen"; "monenlaisia vinkkejä ja ideoita - valmiita hyviä materiaaleja juuri meidän lapselle". Tämä osoittaa, että panostus omakuntoutukseen oli sekä tarkoituksenmukaista että vaikuttavaa.

Valmennuksen tavoitteet ovat olleet pieniä ja käytännönläheisiä, ja niihin on saatu toimivia ratkaisuja jo lyhyillä valmennusjaksoilla. Tämä osoittaa, että lyhyet, kohdennetut valmennusjaksot voivat olla tehokkaita ja tuottaa konkreettisia tuloksia perheiden arjen tueksi. Vanhempien sekä nuorten mielestä valmennus oli vastannut 100 % asetettuihin tavoitteisiin.