Ruoka-avun etsivä työ
Ruoka-avun etsivä työ jalkautuu ruokajakoihin tavoittaen palveluiden ulkopuolella olevia kävijöitä. Ruoka-avun sosiaaliohjaajat tarjoavat mm. neuvontaa ja ohjausta, tukevat asioinnissa sekä tarvittaessa edistävät ja saattavat palveluiden pariin.
Ruoka-avun sosiaalityö aloitettiin Helsingin sosiaalipalveluissa vuonna 2012. Sosiaalityöntekijä-sosiaaliohjaajatyöpari jalkautuivat ruokajakoihin tavoitteena tunnistaa ja tavoittaa tukea tarvitsevia ja/tai palveluiden ulkopuolella olevia kävijöitä. Helsingin korkeat asumiskustannukset, työttömyys, yhteiskunnan digitalisoituminen ja palveluiden saavutettavuus sekä sukulaisten/yhteisön kyky antaa tukea saattavat vaikuttaa kävijöiden osallisuutta heikentävinä tekijöinä. Vuonna 2020 tehdyn kävijäkyselyn mukaan kävijät turvautuivat ruokajakoihin kahdesta pääasiallisesta syystä; riittämättömät tulot välttämättömien menojen kattamiseen ja/tai kokemus yksinäisyydestä. Esimerkiksi etuuksien ja perusturvan riittämättömyys, korkeat sairaus- ja lääkekulut, korkeat elinkustannukset ja pääkaupunkiseudun korkeat asumiskustannukset sekä velat voivat aiheuttaa pitkittynyttä taloudellista huono-osaisuutta, jota pyritään helpottamaan hakemalla ruoka-apua. (Tanska 2020.) Turunen ym. mukaan 92 % kävijöistä koki ruokajakelun välttämättömänä. Osa kävijöistä ei ole hakenut sosiaalietuuksia, vaikka olisi niihin oikeutettu. Lisäksi osalle ruoka-avussa käyminen on merkityksellistä sosiaalista kanssakäymistä. (Turunen 2012.)
Maailmanlaajuinen muuttoliike - työperäinen, opiskelu, perheenyhdistämiset, kriisit (sota, luonnonmullistukset, poliittiset epävakaudet) ovat lisänneet myös ruokajaoissa kävijöiden määrää ja haastaa yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kykyä vastata asiakasryhmien tarpeisiin. Maahanmuuttajataustaisten kävijöiden yhteiskuntaan integroitumista voi vaikeuttaa kielelliset ja kulttuuriset haasteet.
Osa kävijöistä kokee tukien hakemisen liian monimutkaisena, osa ei ole oikeutettuja tukiin tai tuet ovat riittämättömiä välttämättömiin menoihin. Moni kävijä kokee palveluihin hakeutumisen vaikeana ja kynnyksen korkeana. Haasteita tuovat mm. palvelujen saavutettavuus suhteessa asiakkaan toimintakykyyn, kävijän digitaaliset taidot tai luottamus palvelujärjestelmästä.
Sosiaalihuoltolain mukaan hyvinvointialueilla tulee järjestää etsivää työtä joko osana yhteisösosiaalityötä tai muita sosiaalipalveluita (7§a). Etsivä ja/tai jalkautuva työ ruokajakoihin on todettu tarpeelliseksi palveluiden ulkopuolella olevien ryhmien tavoittamiseksi ja kohtaamiseksi.
Ruoka-avun etsivän työn vuoden 2024 kohtaamisissa esiin tulleet tapaamisten aiheet ovat olleet mm. Keskustelun ja psykososiaalisen tuen tarve (74%), ruoka-apuun tai muun materiaalisen tuen tarve (n.75%), neuvonnan (36%), palveluohjauksen (35%) tai asiointiavun (20%) tarve.
Työskentelyssä pääasialliset yhteistyötahot ovat olleet asiakkaan omaiset/ystävät (46%), sosiaalityö (40%) ja järjestötoimijat (14%). Pääasialliset palvelut, johon ammattilaiset ovat ohjanneet ovat olleet soten palvelut , muut julkiset palvelut sekä Kela.
Jalkautumalla säännöllisesti ruokajakoihin etsivä työ havaitsee mm. yhteiskunnallisten muutosten tai poliittisten päätösten vaikutukset kävijöiden tilanteissa. Vuorovaikutuksessa saadaan tietoa mitkä asiat puhuttavat, huolestuttavat tai tuovat turvaa kullekin asiakasryhmälle. Psykososiaalisen tuen tarve on suuri.
Ruokajaoissa tehdyistä havainnoista on mahdollista tunnistaa ns. heikkoja signaaleja sekä kehittyviä ilmiöitä. Toimintaympäristössä tehdyt havainnot sekä ruokajaossa kävijöiden tarpeiden pohjalta luodut verkostot mahdollistavat rakenteellisen sosiaalityön toteuttamisen (asiakasryhmien elinoloista, yhteiskunnallisten rakenteiden/päätösten vaikutuksista sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta tiedottaminen).
Tanska, T. 2020.Helsingin leipäjonojen asiakaskyselyn tulokset.
Turunen, S., Ohisalo, M., Petrovskaja, V. & Tukiala, A-K. 82012). Kuka käy leipäjonossa? Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen tuloksia. Socca ‐ Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus, Soccan työpapereita 2012:1.
Ruokajaoissa ja yhteisöruokaluissa käyvä asiakasryhmä on heterogeeninen, pääpainon ollessa pienituloisissa ikäihmisissä ja taloudellisesti haastavassa tilanteessa olevissa työikäisissä. Ruoka-avun etsivän työn kohtaamisissa 43 % asioitiin suomen kielellä ja 57 % muulla kielellä, kuten englanniksi tai venäjäksi. Vuorovaikutuksessa huomioidaan toimintaympäristön monikulttuurisuus. Kulttuurisensitiivisyys, kulttuuritulkkaus, selkokielinen kommunikointi ja molemminpuolisen ymmärryksen varmistaminen on tärkeää.
Asiakastyöskentelyssä toiminta pohjautuu ratkaisu- ja voimavaralähtöiseen työskentelyyn. Lähtökohtana on asiakkaan oma toimijuus. Asiakasta tuetaan hänen omien vahvuuksiensa, voimavarojen, ja sosiaalisen verkoston pohjalta omaan toimijuuteen välttäen puolesta tekemistä.
Ruokajaon asiakkaiden saaman avun lisäksi, jalkautuvalla työllä on iso merkitys myös ruokajaon henkilökunnalle, vertaistuen, ammatillisen neuvonnan ja joskus myös yksilön tarvitseman suoran avun kautta.