Ruoka-avun etsivä työ
Ruoka-avun etsivä työ jalkautuu ruokajakoihin tavoittaen palveluiden ulkopuolella olevia kävijöitä. Ruoka-avun sosiaaliohjaajat tarjoavat mm. neuvontaa ja ohjausta, tukevat asioinnissa sekä tarvittaessa edistävät ja saattavat palveluiden pariin.
Toimintamallin nimi
Ruoka-avun etsivä työ jalkautuu ruokajakoihin tavoittaen palveluiden ulkopuolella olevia kävijöitä. Ruoka-avun sosiaaliohjaajat tarjoavat mm. neuvontaa ja ohjausta, tukevat asioinnissa sekä tarvittaessa edistävät ja saattavat palveluiden pariin.
Toimintamallissa tunnistetaan, tavoitetaan ja kohdataan tukea tarvitsevia ihmisiä ruoka-avun ympäristöissä. Ruoka-avun etsivä työ jalkautuu työparina ruokajakoihin ja yhteisöruokailuihin tavoittaen neuvontaa ja tukea tarvitsevia ihmisiä. Työpari edistää/tukee ruoka-avussa kävijöiden hyvinvointia ja terveyttä esimerkiksi ottamalla puheeksi ja välittämällä tietoa mm. ruokajakopaikoista, kulttuuri- ja liikuntapalveluista, ryhmätoiminnoista ja muista palveluista.
Ruoka-avun sosiaaliohjaajat tarjoavat tarpeen mukaan psykososiaalista tukea, neuvontaa, ohjausta, tukevat asioinnissa sekä tarvittaessa edistävät ja saattavat palveluiden pariin. Asiointi on kävijälle vapaaehtoista sekä on mahdollista anonyymisti ja ilman ajanvarausta. Asiakastapaamiset voidaan sopia myös asiakkaan toiveiden mukaiseen ympäristöön, kuten toimistolle, kotiin tai julkiseen tilaan.
Ruoka-avun ympäristöihin jalkaudutaan työpareina, joko oman työparin tai yhteistyökumppanin kanssa. Yhteistyökumppanin kanssa jalkautuminen laajentaa/monipuolistaa asiakasryhmille tarjottavaa tukea.
Ruoka-avun sosiaalityö aloitettiin Helsingin sosiaalipalveluissa vuonna 2012. Sosiaalityöntekijä-sosiaaliohjaajatyöpari jalkautuivat ruokajakoihin tavoitteena tunnistaa ja tavoittaa tukea tarvitsevia ja/tai palveluiden ulkopuolella olevia kävijöitä. Helsingin korkeat asumiskustannukset, työttömyys, yhteiskunnan digitalisoituminen ja palveluiden saavutettavuus sekä sukulaisten/yhteisön kyky antaa tukea saattavat vaikuttaa kävijöiden osallisuutta heikentävinä tekijöinä. Vuonna 2020 tehdyn kävijäkyselyn mukaan kävijät turvautuivat ruokajakoihin kahdesta pääasiallisesta syystä; riittämättömät tulot välttämättömien menojen kattamiseen ja/tai kokemus yksinäisyydestä. Esimerkiksi etuuksien ja perusturvan riittämättömyys, korkeat sairaus- ja lääkekulut, korkeat elinkustannukset ja pääkaupunkiseudun korkeat asumiskustannukset sekä velat voivat aiheuttaa pitkittynyttä taloudellista huono-osaisuutta, jota pyritään helpottamaan hakemalla ruoka-apua. (Tanska 2020.) Turunen ym. mukaan 92 % kävijöistä koki ruokajakelun välttämättömänä. Osa kävijöistä ei ole hakenut sosiaalietuuksia, vaikka olisi niihin oikeutettu. Lisäksi osalle ruoka-avussa käyminen on merkityksellistä sosiaalista kanssakäymistä. (Turunen 2012.)
Maailmanlaajuinen muuttoliike - työperäinen, opiskelu, perheenyhdistämiset, kriisit (sota, luonnonmullistukset, poliittiset epävakaudet) ovat lisänneet myös ruokajaoissa kävijöiden määrää ja haastaa yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän kykyä vastata asiakasryhmien tarpeisiin. Maahanmuuttajataustaisten kävijöiden yhteiskuntaan integroitumista voi vaikeuttaa kielelliset ja kulttuuriset haasteet.
Osa kävijöistä kokee tukien hakemisen liian monimutkaisena, osa ei ole oikeutettuja tukiin tai tuet ovat riittämättömiä välttämättömiin menoihin. Moni kävijä kokee palveluihin hakeutumisen vaikeana ja kynnyksen korkeana. Haasteita tuovat mm. palvelujen saavutettavuus suhteessa asiakkaan toimintakykyyn, kävijän digitaaliset taidot tai luottamus palvelujärjestelmästä.
Sosiaalihuoltolain mukaan hyvinvointialueilla tulee järjestää etsivää työtä joko osana yhteisösosiaalityötä tai muita sosiaalipalveluita (7§a). Etsivä ja/tai jalkautuva työ ruokajakoihin on todettu tarpeelliseksi palveluiden ulkopuolella olevien ryhmien tavoittamiseksi ja kohtaamiseksi.
Ruoka-avun etsivän työn vuoden 2024 kohtaamisissa esiin tulleet tapaamisten aiheet ovat olleet mm. Keskustelun ja psykososiaalisen tuen tarve (74%), ruoka-apuun tai muun materiaalisen tuen tarve (n.75%), neuvonnan (36%), palveluohjauksen (35%) tai asiointiavun (20%) tarve.
Työskentelyssä pääasialliset yhteistyötahot ovat olleet asiakkaan omaiset/ystävät (46%), sosiaalityö (40%) ja järjestötoimijat (14%). Pääasialliset palvelut, johon ammattilaiset ovat ohjanneet ovat olleet soten palvelut , muut julkiset palvelut sekä Kela.
Jalkautumalla säännöllisesti ruokajakoihin etsivä työ havaitsee mm. yhteiskunnallisten muutosten tai poliittisten päätösten vaikutukset kävijöiden tilanteissa. Vuorovaikutuksessa saadaan tietoa mitkä asiat puhuttavat, huolestuttavat tai tuovat turvaa kullekin asiakasryhmälle. Psykososiaalisen tuen tarve on suuri.
Ruokajaoissa tehdyistä havainnoista on mahdollista tunnistaa ns. heikkoja signaaleja sekä kehittyviä ilmiöitä. Toimintaympäristössä tehdyt havainnot sekä ruokajaossa kävijöiden tarpeiden pohjalta luodut verkostot mahdollistavat rakenteellisen sosiaalityön toteuttamisen (asiakasryhmien elinoloista, yhteiskunnallisten rakenteiden/päätösten vaikutuksista sekä palvelujärjestelmän toimivuudesta tiedottaminen).
Tanska, T. 2020.Helsingin leipäjonojen asiakaskyselyn tulokset.
Turunen, S., Ohisalo, M., Petrovskaja, V. & Tukiala, A-K. 82012). Kuka käy leipäjonossa? Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen tuloksia. Socca ‐ Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus, Soccan työpapereita 2012:1.
Ruokajaoissa ja yhteisöruokaluissa käyvä asiakasryhmä on heterogeeninen, pääpainon ollessa pienituloisissa ikäihmisissä ja taloudellisesti haastavassa tilanteessa olevissa työikäisissä. Ruoka-avun etsivän työn kohtaamisissa 43 % asioitiin suomen kielellä ja 57 % muulla kielellä, kuten englanniksi tai venäjäksi. Vuorovaikutuksessa huomioidaan toimintaympäristön monikulttuurisuus. Kulttuurisensitiivisyys, kulttuuritulkkaus, selkokielinen kommunikointi ja molemminpuolisen ymmärryksen varmistaminen on tärkeää.
Asiakastyöskentelyssä toiminta pohjautuu ratkaisu- ja voimavaralähtöiseen työskentelyyn. Lähtökohtana on asiakkaan oma toimijuus. Asiakasta tuetaan hänen omien vahvuuksiensa, voimavarojen, ja sosiaalisen verkoston pohjalta omaan toimijuuteen välttäen puolesta tekemistä.
Ruokajaon asiakkaiden saaman avun lisäksi, jalkautuvalla työllä on iso merkitys myös ruokajaon henkilökunnalle, vertaistuen, ammatillisen neuvonnan ja joskus myös yksilön tarvitseman suoran avun kautta.
Jäsentely pohjautuu Etsivän sosiaalityön toimintamalliin (THL 2022)
Resurssit:
Henkilöstö - ruoka-apuun jalkautuva työ tehdään työparina
Joustava työaika - liukuva arkityöaika, mikä mahdollistaa tarvittaessa esimerkiksi iltatyön ruoka-aputoimijoiden aikataulujen mukaan.
Kulkuväline - julkiset liikennevälineet ja tarvittaessa työantajan auto
Työvaatteet - Organisaation logoilla ja tekstillä varustetut t-paidat, hupparit ja huomioliivit jalkautumisiin (työntekijän tunnistaminen, esim. muusta ruoka-avun henkilökunnasta) Huomioliivin pois ottaessa voidaan myös vaihtaa roolia, esim. siirryttäessä jalkautumispaikkaan ja sieltä pois. Lisäksi säänmukaiset takit ja kengät vuodenajan mukaan.
Puhelin – Sään kestävä ja tehokas puhelin. Puhelin on jalkautumisissa ensisijainen työväline tiedonhakuun ja yhteydenpitoon. Puhelimesta asiakkaat tavoittavat työntekijän myös jalkautumisten ulkopuolella.
Tietokone ja asiakastietojärjestelmä - palveluohjauksessa tiedon etsiminen ja jakaminen on yksi työn perustoista. Lisäksi asiakkaan tietojen varmistaminen (esim.Kela), oman työn dokumentointi ja asiakaskirjaukset asiakastietojärjestelmään.
Koulutus ja osaaminen:
Sosionomi, sosionomidiakoni (AMK) tai muut soveltuvat sotetutkinnot - työ perustuu sosiaalialan osaamiseen, mm. palvelujärjestelmän tuntemus, asiakkaiden ammatillinen kohtaaminen, kulttuurisensitiivisyys sekä palvelutarpeiden tunnistaminen.
Vastavuoroinen vuorovaikutus - Dialoginen kommunikointi, jossa asiakas tulee kuulluksi ja hänen antama palaute huomioidaan. Positiivinen lähestymistapa, hymyillään, tervehditään, moikkaillaan ja ollaan aktiivisesti läsnä. Asiakkaita tulisi pystyä palvelemaan kielellä, jota molemmat osapuolet ymmärtävät. Tämä tehostaa työtä ja varmistaa, että asiakas saa tarvitsemaansa apua ja korostuu tilanteissa, joissa annetaan psykososiaalista tukea. Erilaiset asiakkaille jaettavat tiedotteet ovat olennainen osa työvälineistöä. Niiden avulla voidaan jakaa tiedon välittämisen ohella myös luoda vuorovaikutustilanteita, jotka helpottavat keskusteluiden aloittamista.
Motivointi – työn aktiivinen johtaminen, jatkuva oppiminen ja mahdollisuus kehittää työnkuvaa asiakkaiden ja toimintaympäristön tarpeiden pohjalta lisää työntekijän omaa motivaatiota. Tämä mahdollistaa toimintaympäristön, jossa työntekijällä puolestaan on kykyä asiakasta motivoiviin työskentelytapoihin.
Asiakkaan toimijuuden kunnioittaminen, osallisuuden tukeminen ja voimavarojen tunnistaminen – asiakkuus ja työskentely on asiakkaalle vapaaehtoista ja mahdollistaa myös anonyymin kohtaamisen. Työskentelyssä voidaan valita asiakkaalle turvallinen toimintaympäristö, esim. toimisto, puhelu, koti tai asiakkaalle tutut julkiset tilat. Osallisuuden tukeminen ja voimavarojen tunnistaminen – esimerkiksi harrastukset, sosiaaliset verkostot, asiakkaan oma tietotaito/osaaminen sekä kuormittavien tai voimavarojen rajoitteina olevien asioiden tunnistaminen. asiakkaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalveluiden, kaupungin ja kolmannen sektorin kanssa.
Sitoutuminen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja haittoja vähentävä työote - helposti lähestyttävää ja tasavertaista palvelua kaikille, jotka kokevat tarvitsevansa apua. Asiakkaat tulevat hyvin erilaisista lähtökohdista ja ikäluokista, jolloin myös tarjottavan avun tulee olla yhdenvertaista, monipuolista, monialaista ja monikanavaista. Myös asiakkaan erityisruokavalioiden tuomien haasteiden ja lemmikin tuoman voimavaran tunnistaminen työskentelyssä on tärkeää.
Kyky toimia joustavasti, itsenäisesti ja epävarmuutta sietäen - Jalkautumisessa kohdatut asiakkaiden tarpeet voivat olla moninaisia ja jalkautuvassa työssä asiakaskohtaamiset ja -tilanteet voivat syntyä ennakoimattomasti. Itsenäinen sekä ratkaisukeskeinen työote korostuvat. Työskentelyn tukena on työpari, muu työyhteisö sekä esihenkilö.
Sosiaali ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän ja kolmannen sektorin palveluiden tuntemus -palvelujärjestelmän laaja tuntemus ja asiakkaan palvelutarpeen ensiarviointi on laadukkaan matalan kynnyksen ja etsivän työn lähtökohta.
Verkostotyö -Asiakkaan omien verkostojen huomiointi ja tarpeen mukaan uusien kontaktien luominen. Yhteiset jalkautumiset muiden toimijoiden kanssa. Oman työn tunnetuksi tekeminen esimerkiksi järjestö- ja oppilaitosvierailujen, puheenvuorojen, lehdistöyhteistyön muodossa.
Toimintaympäristön tuntemus – Aluetuntemus ja yhteistyö ruoka-apu toimijoiden kanssa. Palveluohjauksen näkökulmasta on tärkeää, että ammattilainen tuntee alueen palvelut sekä osaa neuvoa niihin hakeutumisessa.
Tiedon kokoamisen, analysoimisen ja raportoinnin taidot sekä yhteiset käytännöt - systemaattinen tiedon keruu, kuten esim. viikkohavaintojen ja asiakaskohtaamisten anonyymi kirjaaminen ovat työvälineitä työn arviointiin, kehittämiseen ja rakenteellisen tiedon välittämiseen (rakenteellinen sosiaalityö). Keskustelut esihenkilön kanssa, tiimipalaverit, yhteiset keskustelut päivän päätteeksi ja yleinen oman työn reflektointi ovat tärkeitä työn kehittymisen ja työssäjaksamisen kannalta.
Asiakaspalautteiden mukaan, suurin osa etsivän ruoka-avun kohtaamista kävijöistä kokee tapaamiset hyödyllisinä ja työmuoto on saanut runsaasti kiitosta. Jalkautumisten yhteydessä kohtaamiset ovat nopeatempoisia ja jonossa työskentely haastaa yksityisyyden suojaa. Yksilölliseen neuvontaan ja ohjaukseen on hyvä varata oma vastaanottoaika tai mahdollistaa kävijälle tapaaminen suojatummassa tilassa. Joidenkin asiakkaiden on haastavaa nähdä tulleensa autetuksi silloin, kun on onnistuttu vahvistamaan heidän omaa toimijuuttaan, eikä olla tehty heidän puolestaan asioita. Autetuksi ohjatuksi tullessaan, asiakas saattaa kokea hyvin henkilökohtaisena ja tärkeänä, sekä sen, että joku välittää eikä ole yksin.