Toimintaryhmät lapsille ja nuorille
Ryhmässä nostetaan esille lasten/nuorten pärjäävyyttä ja onnistumisia sekä vahvistetaan sosiaalisia taitoja ohjatun harjoittelun kautta. Malli toteutetaan lapsen/nuoren arkiympäristössä ja se sisältää vanhempia sekä ammattihenkilöstöä kohtauttavia käytänteitä.
Tämän päivän kasvatus- ja oppimisympäristöjä kehitetään yhä avoimempaan suuntaan ja ne muuntuvat jatkuvasti etsittäessä parhaiten oppimista tukevia ratkaisuja. Inklusiivinen malli - kaikille oppijoille yhteinen koulu - ohjaa opetuksen järjestämistä. Samanaikaisesti erityisen tuen tarve on kasvava ilmiö.
Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi kokemus pärjäämisestä sosiaalisessa yhteisössä - päiväkodissa ja koulussa. Suuret ryhmäkoot, odotukset itseohjautuvasta oppimisesta, riittämätön tuki sekä neuro-/nepsykirjon piirteet muodostavat riskin sille, että päivittäiset sosiaaliset tilanteet ja toiminnot muodostuvat lapsen/nuoren näkökulmasta liian kuormittaviksi.
Herää kysymys: miten vahvistaa sekä helpottaa lasten ja nuorten vertaissuhteita sekä päivittäistä olemista eri arkiympäristöissä? Ja miten vahvistaa vanhempien ja ammattihenkilöstön keskinäistä ymmärrystä sekä yhteisiä toimintatapoja?
Lähteet:
Kokko, Anna Kristiina & Hirsto Laura (2020). From physical spaces to learning environments: processes in which physical spaces are transformed into learning environments. https://link.springer.com/article/10.1007/s10984-020-09315-0
Sandberg, Erja (2016). Ihanteena täydellinen inkluusio ja integraatio koulussa? https://www.erjasandberg.eu/ihanteena-taydellinen-integraatio-ja-inkluusio-koulussa/
Sadberg, Erja & Harju-Luukkainen, Heidi (2017). ”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHDperheiden näkökulmasta viime vuosien aikana. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2017/08/sandberg.pdf
Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi kokemus pärjäämisestä sosiaalisessa yhteisössä - päiväkodissa ja koulussa. Suuret ryhmäkoot, odotukset itseohjautuvasta oppimisesta, riittämätön tuki sekä neuro-/nepsykirjon piirteet muodostavat riskin sille, että päivittäiset sosiaaliset tilanteet ja toiminnot muodostuvat lapsen/nuoren näkökulmasta liian kuormittaviksi.
Lähteet:
Kokko, Anna Kristiina & Hirsto Laura (2020). From physical spaces to learning environments: processes in which physical spaces are transformed into learning environments. https://link.springer.com/article/10.1007/s10984-020-09315-0
Sandberg, Erja (2016). Ihanteena täydellinen inkluusio ja integraatio koulussa? https://www.erjasandberg.eu/ihanteena-taydellinen-integraatio-ja-inkluusio-koulussa/
Sadberg, Erja & Harju-Luukkainen, Heidi (2017). ”Opettajan asenne heijastui suoraan oppilaan koulumenestykseen” Riittävät ja riittämättömät tukitoimet koulussa ADHDperheiden näkökulmasta viime vuosien aikana. https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2017/08/sandberg.pdf
Kehittäjäkumppaneina toimivat
- varhaiskasvatuksen
- perusopetuksen
- nuorisotyön
- sosiaalisektorin toimijat.
Ryhmä toteutuu tarpeen mukaan ja erikseen sovitusti varhaiskasvatuksen, perusopetuksen tai nuorisotyön toimintaympäristössä. Yhteiskehittäminen käynnistyy kumppanitahon ilmoitettua ryhmätoiminnan tarpeesta, jonka jälkeen tavataan ko. toimintaympäristön henkilöstö.
Ryhmätoiminnan käynnistyminen edellyttää sitä, että kumppanitaholta löytyy aiheesta innostunut ohjaajapari, esim. koulun hyvinvointiohjaaja tai koulukuraattori. Kyseisellä työntekijällä on näköalapaikka päivittäiseen arkeen, ja sen myötä hän on keskeisenä ryhmätoiminnan hyötyjen ja jatkuvuuden juurruttajana.
Ryhmätoiminnasta tiedotetaan kumppanin kautta niiden lasten/nuorten vanhemmille, jotka saattaisivat hyötyä kyseisestä ryhmätoiminnasta. Toiminta on lapsille/nuorille vapaaehtoista, ja heidän osallistumishalukkuutensa varmistaminen on keskeistä.
Jokaisen ryhmäkerran jälkeen kootaan havaintoja lapsen/nuoren toiminnasta ja toimitetaan ne vanhemmille sekä lapsen opettajalle. Tarkoituksena on, että kaikki asianosaiset pysyvät ajantasalla ryhmätoiminnan etenemisestä, osallistujien toimintaan liittyvistä havainnoista sekä heidän kokemuksistaan. Yhteydenottokynnys ohjaajien suuntaan säilytetään matalana aktiivisen viestinnän myötä.
Toiminnassa pyritään siihen, että lapset ja nuoret saavat turvallisen kokemuksen ryhmätoiminnasta.
Lisäksi toiminnan myötä lasten/nuorten kaverisuhde- ja sosiaaliset taidot vahvistuvat. Parhaimmillaan he saavat aivan uusia kavereita sekä onnistumisen kokemuksia itsetunnon vahvistumiseksi. Lisäksi ryhmässä kokeilluista tukikeinoista voi syntyä lapselle myönteisiä kokemuksia, esim. aistisäätelyn kuormittumisen tasaajista ja toiminnan jäsentämisen keinoista. Pienryhmässä kokeiltujen keinoisuuksien siirto osaksi muuta arkea edellyttää vanhempia ja ammattihenkilöstöä kohtauttavia yhteistapaamisia. Näissä syntyy toimintatapoja lasten/nuorten arkitilanteisiin, esimerkiksi ajan/toiminnan jäsentämisen tueksi sekä keinoja vireystilan tasaamiseen.
Pitkän aikavälin tavoitteena on toimintamallin juurtuminen kumppanitahon arkeen.
Tavoitteena on lasten ja nuorten arjen hallinnan ja osallisuuden lisääminen sekä päivittäisessä
elämässä tarvittavien taitojen vahvistaminen.
Käytössä ovat seuraavat mittarit:
- kokeeko lapsi/nuori tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi
- kokeeko lapsi/nuori saaneensa tietoa ja konkreettisia keinoja arkeen
- kokeeko lapsi/nuori saaneensa vertaistukea
- kokeeko lapsi/nuori hyvinvointinsa lisääntyneen.
Ryhmätoiminnan aikana ohjaajat havainnoivat lasten toimintaa ja käyttäytymistä; millaiset ohjannan keinot ja välineet auttavat lapsia sekä nuoria. Lisäksi ryhmän osallistujat arvioivat ohjannan keinoja sekä hyötymistään niistä. Arviointimenetelminä hyödynnetään toiminnallisia keinoja, esim. kuvien käyttöä.
Vanhempien ja ammattihenkilöstön kokemusta mittaroidaan seuraavilla kysymyksillä:
- Ryhmäprosessista on saatu riittävästi tietoa
- Ryhmän myötä on saatu konkreettisia keinoja lapsen/nuoren arkeen
- Ryhmäkertojen kuulumiset ovat antaneet lisätietoa lapsesta/nuoresta
- Ryhmäkertojen kuulumisista on ollut hyötyä
- On tärkeää, että ryhmäkuulumiset on välitetty yhdenmukaisesti vanhemmille ja ammattihenkilöstölle.
Ryhmäprosessin päätösvaiheessa toteutuvassa vanhempien ja ammattihenkilöstön kohtaamisessa saadaan havaintojen pohjalta täydentävää tietoa siitä, millainen yhteisymmärrys eri tahojen kesken on syntynyt lasten ja nuorten tarpeista sekä ohjannan keinoista.
- Alkukartoitus lasten/nuorten tarpeista: vanhempien ja ammattihenkilöstön haastattelu
- Lasten/nuorten omien toiveiden ja tavoitteiden kartoitus: ryhmä- ja/tai yksilökeskustelu
- Ryhmätoiminnan toteutus: toiminnalliset ja luovat menetelmät
- Seuranta: jatkuva havainnointi, havainnot vanhemmille ja ammattihenkilöstölle tiedoksi
- Vanhempien ja ammattihenkilöstön kohtauttaminen: toiminnallinen työpaja, jonka sisältönä ryhmähavainnot sekä yhteisideointi lapsia/nuoria auttavista käytänteistä
- Loppupalaute: yksilölliset palautekeskustelut vanhempien kanssa, palautekyselyt lapsille/nuorille, vanhemmille sekä ammattihenkilöstölle
- Jatkumon suunnittelu yhteistyössä kumppanitahon kanssa
Toimintaryhmän kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret, joilla on neurologisia/neuropsykiatrisia erityispiirteitä. Lisäksi heidän vanhempansa sekä varhaiskasvatuksen/perusopetuksen/nuorisotyön ammattilaiset.
Toiminta perustuu yhteiskehittämisen periaatteelle. Saatuaan tiedon pienryhmätoiminnan tarpeesta Perpe-keskuksen työntekijät jalkautuvat yhteistyökumppanin luokse ns. alkuinfon merkeissä kertoen tarkemmin toiminnan tarkoituksesta. Samalla keskustellaan tarkemmin kumppanin tarpeista ja niistä pulmakohdista, joita lasten/nuorten päivittäisiin tilanteisiin eri yhteisöissä voi liittyä.
Ennen ryhmän aloitusta ollaan yhteydessä vanhempiin ja kysytään tietoa lasten/nuorten tarpeista ja mielenkiinnon kohdista sekä vanhempien toiveista.
Ensimmäisellä ryhmän kokoontumiskerralla toimintaan osallistuvilta lapsilta/nuorilta kootaan toiveita tapaamiskertojen sisällöiksi ja toimintarunko muodostetaan toiveiden pohjalta. Lapsilta/nuorilta kysytään palautetta jokaisella tapaamiskerralla, ja tämä ohjaa tulevien tapaamiskertojen suunnittelua.
Toimintaryhmä toteutetaan pienryhmämuotoisesti lapsen/nuoren varhaiskasvatus- tai kouluympäristössä. Ryhmään osallistuvien lasten/nuorten vanhemmat ja opetushenkilöstö saavat ajantasaisesti tietoa ryhmäprosessin etenemisestä sekä lasten/nuorten osallisuutta vahvistavista keinoisuuksista. Tarkoituksena on vahvistaa vanhempien sekä opetushenkilöstön vuoropuhelua sekä keskinnäistä ymmärrystä lasta/nuorta auttavista keinoista.
Toimintaryhmään osallistuneet lapset ovat kokeneet ryhmän mielekkäänä. Ryhmästä on saatu kokemuksia arjessa auttavista konkreettisista keinoista, esim. rentoutushetkistä, aistisäätelyn keinoista ja ajan hahmottamisen apuvälineistä.
Lasten vanhemmat ovat kokeneet tulleensa kuulluksi ja saaneensa riittävästi tietoa ryhmäprosessin etenemisestä. Lasten on nähty hyötyneen ryhmästä ja arkeen on saatu konkreettisia keinoja. Opetushenkilöstö on saanut lisätietoa oppilaasta. Oppilaiden on nähty hyötyvän toiminnasta. Vanhemmat ja opetushenkilöstö ovat kokeneet tärkeänä ryhmäkertojen kuulumisten välittämisen molemmille osapuolille.
Toimintaryhmä pyrkii vastaamaan tarpeisiin, jotka liittyvät lapsen/nuoren arkitilanteissa koettuihin ja havaittuihin haasteisiin esimerkiksi käyttäytymisen ja tunteiden säätelyn sekä sosiaalisten tilanteiden osalta. Tarkoituksena on löytää keinoja ja käytänteitä, jotka pyrkivät vahvistamaan pärjäävyyttä sekä luovat ja vahvistavat onnistumisen kokemuksia. Ryhmätoiminta toteutuu matalan kynnyksen periaatteella, joten lapsille/nuorilla ei tarvitse olla diagnooseja. Ryhmätoiminta ei myöskään korvaa ryhmäterapiaa.
Toimintaryhmä toteutetaan pienryhmämuotoisesti (max. 4-6 osallistujaa) lapsen/nuoren varhaiskasvatus- tai kouluympäristössä. Tapaamiskertoja on yhteensä 5 kpl. Ryhmään osallistuvien lasten/nuorten vanhemmat ja ammattihenkilöstö saavat ajantasaisesti tietoa ryhmäprosessin etenemisestä sekä lasten/nuorten osallisuutta vahvistavista keinoisuuksista.
Vanhempien ja ammattihenkilöstön yhteistyön ja yhteisen ymmärryksen vahvistamiseksi tarvitaan heitä kohtauttavia käytänteitä. Toimintaryhmä-malliin sisältyy yhteistyötapaaminen, jossa käsitellään ryhmätoiminnasta kertyneitä kokemuksia ja havaintoja vanhempien ja ammattihenkilöstön näkökulmista. Vuoropuhelussa synnytetään yhteistä ymmärrystä lapsia/nuoria auttavista käytänteistä.
Toimintaryhmän toteuttamiseen tarvitaan kaksi ohjaajaa. Heillä on oltava ryhmäkertojen lisäksi aikaa toiminnan suunnittelulle, havaintojen kirjaamiselle sekä yhteistyölle vanhempien ja ammattihenkilöstön kanssa.
Ohjaajilla on oltava yhteinen näkemys ohjannan lähtökohdista; huomion kiinnittäminen lasten/nuorten vahvuuksiin sekä toiminta ratkaisukeskeisten periaatteiden mukaisesti. Ohjaajilta tarvitaan ymmärrystä ja kokemusta nepsy-piirteisyyksistä, arjessa auttavista keinoista sekä niiden soveltamisesta lasten/nuorten erilaisiin tarpeisiin. Toiminta muotoutuu osallistujien toiveiden ja yhteissuunnittelun pohjalta. Ohjaajien osaamista tarvitaankin siinä, että toiminta muotoutuu tavoitteelliseksi ja lasten/nuorten taitoisuuksia vahvistavaksi sisällöstä riippumatta.
Toimintaryhmän juurtuminen osaksi varhaiskasvatuksen/koulun toimintaa edellyttää ohjaajien sitoutumista. Ryhmän periaatteet on tehtävä näkyväksi yhteisön henkilöstölle, jotta osattaisiin tunnistaa juuri ne lapset/nuoret, jotka hyötyisivät pienryhmätoiminnan tarjoamasta vahvistavasta tuesta.
Vanhempien ja ammattihenkilöstön yhteisen ymmärryksen vahvistuminen on yksi ryhmän keskeisistä tavoitteista. Onnistunut ryhmäprosessi edellyttää vanhempien ja ammattihenkilöstön mukaan ottamista prosessiin tasavertaisina kumppaneina. Tiedonkulun prosessin etenemisestä on oltava ajantasaista ja läpinäkyvää kaikkien osapuolien suuntaan.
Kuva
.png)
Kuva
Kuva
Toimintaryhmään osallistuneet lapset ja nuoret ovat kokeneet ryhmän mielekkäänä. Ryhmästä on saatu kokemuksia arjessa auttavista konkreettisista keinoista, esim. rentoutushetkistä, aistisäätelyn keinoista ja ajan hahmottamisen apuvälineistä.
Lasten ja nuorten vanhemmat ovat kokeneet tulleensa kuulluksi ja saaneensa riittävästi tietoa ryhmäprosessin etenemisestä. Lasten/nuorten on nähty hyötyneen ryhmästä ja arkeen on saatu konkreettisia keinoja. Opetushenkilöstö on saanut lisätietoa oppilaasta, ja myös heidän näkökulmastaan oppilaiden on nähty hyötyvän toiminnasta. Vanhemmat ja opetushenkilöstö ovat kokeneet tärkeänä ryhmäkertojen kuulumisten välittämisen molemmille osapuolille. Havaintona on ollut se, että pienryhmämuotoinen toiminta on mahdollistanut lapselle/nuorelle hetken, jossa on saanut olla oma itsensä ja vapaa suurempien ryhmien sosiaalisesta paineesta.
"Ryhmä on hyvä keino saada keskusteluyhteys lapsiin, joiden kanssa on muuten vaikea saada keskustelua syntymään. Tämä tukee koulun suunnitelmaa ja mahdollistaa luottamuksen syntyä."
Vanhempien ja ammattihenkilöstön yhteistilaisuus on koettu merkityksellisenä yhteisen ymmärryksen vahvistajana. Tapaamisissa on päästy aitoon vuoropuheluun, ja on syntynyt oivalluksia siitä, miten pienillä arjen keinoilla lapsen/nuoren osallistumista voi helpottaa.
"Päiväkirja (koosteet toiminnasta) on ollut tosi hyvä."
Yllättävää on ollut se, miten vaikuttava lyhytkestoinen ryhmä voi olla lasten/nuorten pärjäävyyden vahvistamisessa.
Kuva
