Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Tuettu keikkatyö - askel kohti työelämää

Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Tuettu keikkatyö on tuettua työllistymistä. Tuettu keikkatyö on hyvä vaihtoehto silloin, kun henkilö on ollut pitkään pois työelämästä tai hänellä on vähän kokemusta työssä käymisestä. Työvalmentaja auttaa sekä keikkatyön tekijää että keikkatyön tilaajaa ennen, aikana ja jälkeen keikan.

Toimintaympäristö

Työtä pidetään usein itsestään selvänä osana elämää ja myös lainsäädäntöön on kirjattu, että jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Työssä ei ole kyse vain toimeentulosta, vaan työllä on laaja vaikutus yksilön elämään. Työ tarjoaa mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, johon usein liittyy mahdollisuus onnistumisen kokemuksiin, kehittymiseen ja itsen haastamiseen. Työstä saatu palaute ja onnistuminen lisäävät pystyvyyden tunnetta. Työ ja työllisyys ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittäviä ja niihin on panostettu viime aikoina laajasti esimerkiksi työllisyyden kuntakokeiluilla ja Työkykyohjelmalla.  

Suomessa on arvioitu olevan runsaasti osatyökykyisiä, jotka haluaisivat työhön. Osatyökykyiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän mahdollisuuteensa tehdä työtä voivat olla hyvin erilaiset. Yhteistä osatyökykyisille on se, että jollakin tavalla on arvioitu, että heillä on käytössään vain osa työkyvystä. Se, mikä on heidän työkykyä alentava asia, vaihtelee. Usein kyky tehdä työtä riippuu työstä ja siitä millaista kykyä ja osaamista se edellyttää. Tähän on sisällytetty esimerkiksi näkemys, ettei kokonaikainen, toistaiseksi voimassa oleva työ ole enää ainoa mahdollisuus osallistua työelämään.

Työntekijöiden työhön kohdistuvat odotukset muuttuvat. Erilaiset työn tekemisen muodot nähdään mahdollistavan joustavuuden ja työn yhdistämisen muihin elämän osa-alueisiin. Toisaalta joillakin toimialoilla ja osalla työnantajista on yhä useammin vaikeuksia löytää kaikkiin tehtäviin ja kaikkina aikoina riittävästi työvoimaa. Määräaikaiset ja keikkamaiset työn tekemisen muodot ovat entistä tavallisempia, ja osa työntekijöistä työskentelee samaan aikaan useammalle eri työnantajalle. Vaikka keikkatöihin on usein suhtauduttu epäilevästi, on niille löytynyt oma paikkansa ja tarpeensa.

Osatyökykyisille siirtyminen työmarkkinoille ei motivaatiosta ja työtaidoista huolimatta aina ole yksinkertaista. Tarjolla olevien tuetun työllistämisen muotojen ja itsenäisen, avoimille työmarkkinoille tapahtuvan työllistymisen välille tarvitaan uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujalla on usein monenlaisia taitoja ja osaamista, joita hän on kerryttänyt vuosien varrella. Kuitenkin, jos on ollut kauan poissa työelämästä, ei välttämättä tunnista minkälaiseen tai kuinka tiiviiseen työn tekemiseen omat voimavarat riittävät. Työn etsiminen avoimilta työmarkkinoilta voi mietityttää, samoin se, onko työssä mahdollista saada riittävästi tukea. Lisäksi työelämän kokeilemista voi estää pelko taloudellisen tilanteen heikentymisestä, kun palkkatulot vaikuttavat sosiaaliturvaan. Palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhdistäminen koetaan usein haastavaksi ja vaikeaselkoiseksi tehtäväksi.

Osatyökykyisten työmarkkinoille pääseminen edellyttää joustavia ja innovatiivisia työskentelymalleja ja kokeiluja, jotka entistä paremmin mahdollistavat työpaikkojen ja työntekijöiden tarpeiden ja tavoitteiden kohtaamisen. Työn kuntouttava vaikutus on tunnistettu, ja työelämäosallisuus vähentää osatyökykyisten palveluntarvetta mm. sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yhä useampi työntekijä ja kuluttaja vaatii työnantajilta ja päätöksentekijöiltä vastuullista, tasa-arvoista työllistämistä. Yhdenvertaisempi ja tasa-arvoisempi työelämä on kaikkien työmarkkinaosapuolien ja koko yhteiskunnan etu.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Osatyökykyisten joukossa on arvioitu olevan n. 40 000 henkilöä, jotka haluaisivat tehdä ainakin jonkin verran työtä. Sopivan työn löytäminen on usein haastavaa, eikä olemassa olevista työllistämismuodoista aina löydy ratkaisua tilanteeseen. Osatyökykyisille on tarjolla erilaisia valmennuksia, palkkatukijaksoja, työkokeiluja ja esimerkiksi siirtymätyötä, mutta nykyiset työllistymispalvelut eivät aina tunnista riittävän hyvin heidän yksilöllisiä tilanteitaan ja osaamistaan.

Tuettujen työllistämismuotojen ja avoimien työmarkkinoiden väliltä puuttuu palvelu, jossa työtä ja omaa työkykyä on mahdollista tuetusti kokeilla sekä saada työkokemusta avoimilta työmarkkinoilta työehtosopimusten mukaisella palkalla. 

Kehitettävä asia on osa osatyökykyisten työllistymisen kokonaisuutta. 

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Asiakkaan eli työhön haluavan osatyökykyisen näkökulmasta keskeisenä tarpeena on kuulua johonkin ja kokea osallisuutta. Työ on yksi tavoista vastata tähän tarpeeseen ja jo lyhytkestoinen työ voi tarjota onnistumisen kokemuksia, lisätä osallisuutta ja pystyvyyden tunnetta. Työhön haluavan osatyökykyisen näkökulmasta on tarpeen saada riittävästi tukea tarjoava toimintamuoto omien vahvuuksien ja osaamisen havaitsemiseen, työpaikan etsimiseen ja työn tekemiseen. Moni osatyökykyinen kokee oman vointinsa ja jaksamisensa vaihtelun vaikeuttavan työhön sitoutumista.

Myös työvoimaa tarvitsevat työnantajat eli työn tilaajat ovat tuetun keikkatyön mallissa asiakkaan roolissa. Heidän kannaltaan tarvetta on varmistaa, että työt tulevat tehdyksi ja heillä on tarvittaessa käytössään riittävästi työvoimaa. Lisätyövoiman palkkaamisen tullee olla riittävän helppoa. Monella työnantajalla on myös halu kantaa yhteiskuntavastuuta tavalla, joka on selkeä ja toteutettavissa oleva.

Ammattilaisten työn kannalta on tärkeää, että heillä on käytössään toimintamalli, joka huomioi sekä osatyökykyisen että työnantajan tarpeet. Lisäksi ammattilaisilla on tarvetta selkiyttää rooliaan työllistymisen tukemisessa. Tarvitaan myös yhteisiä välineitä ja menetelmiä, joiden avulla voidaan jäsennetymmin tukea osatyökykyisiä mm. tunnistamaan omia taitoja, tunnistamaan erilaisissa työtehtävissä tarvittavia taitoja ja pohtimaan, millaiset työtehtävät ovat itselle mieluisia ja sopivia.

Yhteiskunnan kannalta suurimmista pulmista ja yksi vakavimmista sosiaalisista ongelmista on syrjäytyminen, joten tarve löytää ratkaisuja sen ehkäisemiseen on suuri. Työ on yksi keskeisistä asioista, jotka kiinnittävät kansalaisia osaksi yhteiskuntaa. Vaikka työ nähdäänkin laajasti jokaisen oikeutena, ei kaikilla ole siihen tasavertaisia mahdollisuuksia, vaan he tarvitsevat siihen tukea. Työllisyyden lisääminen on yksi yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeisistä tarpeista. Tehtäessä työ mahdolliseksi myös osatyökykyisille lisätään hyvinvointia ja kuulumista yhteisöihin, mikä vähentää syrjäytymistä.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Tuetun keikkatyön mallia on kehitetty Puuttuva pala -hankkeessa, jonka keskeisinä toimijoina ovat Metropolia Ammattikorkeakoulu yhdessä Etelä-Suomen Klubitalot ESKOT ry:n kanssa jo olemassa olevine yhteistyöverkostoineen. ESKOT ry:llä on Klubitaloja Etelä-Suomessa viidellä paikkakunnalla: Vantaalla, Nurmijärvellä, Imatralla, Lahdessa ja Helsingissä, jossa on kaksi erillistä taloa. Sen roolina mallin kehittämisessä on ollut hyödyntää organisaation jo olemassa olevaa vahvaa osaamista heikommassa työmarkkina-asemassa olevien, erityisesti mielenterveyskuntoutujien, työllisyyspolkujen tukemisesta. ESKOT ry:llä on myös pitkä kokemus toimintamallien rakentamisesta mielenterveyskuntoutujien ja muiden psykososiaalista tukea tarvitsevien kanssa. 

Metropolia Ammattikorkeakoululla puolestaan on vahvaa osaamista yhteiskehittämisestä. Lisäksi Metropolialla on verkosto-osaamista sekä toimintakyvyn ja työtehtävien arviointiosaamista. Metropolialla on myös laajat verkostot, joista mallin yhteiskehittämiseen on saatu mukaan lisää toimijoita. Metropolia Ammattikorkeakoulun eri alojen opiskelijat ovat  osalliuneet mallin kehittämisessä ja Metropolia on myös toiminut työnantajan roolissa ja tarjonnut keikkatöitä hankkeen aikana.

Verkostoon kutsuttiin mukaan keikkatyöhön haluavia henkilöitä, mahdollisia keikkatyöntarjoajia, keikkatyöhön haluavien kanssa toimivia tahoja sekä järjestötoimijoita, joiden toiminta keskittyy osatyökykyisten kannalta tärkeään toimintaan. Jo suunnitelmavaiheessa yhteistyöstä oli alustavasti sovittu Helsingin kaupunki, Alvi ry, Kakspy ry, Lilikotisäätiö, Y-säätiö, Helsingin seurakuntayhtymä ja Vamlas ry. Myös VATES säätiön kanssa oli sovittu yhteistyöstä jo hanketta suunniteltaessa.

Hankkeen alkuvaiheesta lähtien sen toimijat ovat verkostoituneet laajasti eri toimijoiden kanssa (tuettua työtoimintaa tekevät tahot, osatyökykyisten asioita edistävien tahojen, monimuotoisuutta arvostavien työnantajien ja sote-palvelujen kehittäjien) tapaamisin ja erilaisiin tilaisuuksiin osallistumalla. Tapaamisissa keskusteltiin Tuetun keikkatyön mallista, sen tarpeellisuudesta ja mahdollisuuksista sekä kerrottiin tulevista yhteiskehittämisen työpajoista. Työvalmentajat ovat olleet mukana kehittämässä mallia ja ovat tämän mallin keskeisiä arjen toimijoita.

Aihepiiri yhdistää monia eri toimijoita ja on yhteiskunnallisesti merkittävä, ajankohtainen ja kiinnostava, mikä on innostanut eri toimijoita myös mukaan kehittämistyöhön. Tarkoituksena on ollut huomioida jo tehtyä kehittämistyötä ja nivoa se osaksi Tuetun keikkatyön -mallia. 

Tavoiteltu muutos

Tavoitteena luoda uusi työmuoto. Keikkatyötä ajatellaan usein työntekijää riistävänä ja vastentahtoisesti tehtävänä työmuotona. Keikkatyö voi kuitenkin osatyökykyiselle olla juuri sopiva mahdollisuus kokeilla työelämää sekä omia voimavarojaan ja taitojaan. Työmuotona keikkatyö mahdollistaa työmäärän säätelyn oman voinnin mukaan, mikä madaltaa työn tekemisen kynnystä. Keikkatyöhön sitoudutaan keikka kerrallaan. 

Tavoitteena mahdollistaa riittävän tuen keikkatyöntekijälle. Tarkoituksena on, että keikkatyöhön ryhdytään tuetusti. Tukea tarjotaan kunkin omien tarpeiden mukaisesti, kuitenkin jäsennetyllä tavalla, ennen keikkatyöhön ryhtymistä, sen aikana ja sen jälkeen. Tukea tarjotaan mm. omien vahvuuksien ja osaamisen kartoittamiseen, sopivan työn löytämiseen, taloudellisen kokonaistilanteen varmistamiseen ja työtehtävän tekemiseen. Lisäksi työkeikan jälkeen on tärkeä käydä yhdessä läpi, miten keikka onnistui ja miltä palkallisen työn tekeminen tuntui.

Työvalmentaja on yksi tärkeimmistä arjen toimijoista, ja tavoitteena on mallin rakentamisen myötä antaa työvalmentajille työkaluja keikkatyön tekijöiden tukemiseen. Osatyökykyisten kannalta mahdollisuus saada tukea keikkatyöhön tarjoaa heille turvaa ja varmuuden siitä, etteivät he jää vaikeassakaan tilanteessa yksin. Osatyökykyisten työllistymisen kentältä on tähän saakka puuttunut tällainen fair play -malli, jolla heidän on mahdollista päästä kokeilemaan työmarkkinoilla toimimista.

Tavoitteena tukea työnantajia palkkaamaan keikkatyöntekijöitä. Monella työnantajilla on tarvetta keikkatyön tekijöille, mutta työvoiman löytäminen lyhytkestoisiin töihin tai yhteiskuntavastuun toteuttaminen vaativat kuitenkin usein aikaa ja selvittelyä, joka voi työnantajasta tuntua liian aikaa vievältä. Myös sopivan työtehtävän tarjoaminen, ja tähän liittyvän työtehtävän arviointi ja muokkaaminen, voivat tuntua ylimääräisiltä tehtäviltä. Osatyökykyisen palkkaaminen on monelle työnantajalle liian monimutkainen prosessi ja Tuetun keikkatyön mallin myötä tavoitteena on tarjota työnantajille tukea keikkatyön tekijän rekrytointi- ja palkkaamisprosessiin. 

Muutoksen mittaaminen

Arviointikysymykset: 

Kokemusta ja keikkatyön prosessia arvioidaan kolmen toimijan näkökulmasta:

- Millaisena keikkatyön tekijä koki keikkatyön ja kokemukset omaan hyvinvointiinsa? Seurataan jokaisen keikkatyön kohdalla haastattelemalla. Lisäksi Kohti keikkatyötä -ryhmiin osallistujille ja keikalle lähtevät täyttävät itsearviointimenetelmä Kykyviisarin. Sen avulla hän arvioi omaa työ- ja toimintakykyään keskittyen erityisesti kokonaistilanteeseensa, vahvuuksiinsa ja kehittämiskohteisiinsa. Täyttämällä Kykyviisarin ennen keikkatyöhön ryhtymistä ja sen jälkeen voidaan myös tehdä havaintoja muutoksissa yksilön elämäntilanteessa. Samalla on mahdollista keskustella siitä, miten tuettu keikkatyö on vaikuttanut hyvinvointiin. 

- Millaisena työn tilaaja eli työnantaja koki keikkatyön? Seurataan jokaisen keikkatyön kohdalla. Miten keikkatyöprosessi sujui?  Mitkä asiat vaikuttivat (edistivät / haittasivat)? Haastatellaan työn tilaajaa keikan jälkeen. 

- Millaisena työvalmentaja / keikkatyön koordinaattori koki keikkatyön? Miten keikkatyöprosessi sujui?  Mitkä asiat vaikuttivat (edistivät / haittasivat)? Seurataan jokaisen keikkatyön kohdalla lomakkeen avulla. 

 

Lisäksi ollaan kehitetty ja koeteltu työvalmentajien ja keikkatyön tekijöiden kanssa Työtaitokortteja käytännössä. Työtaitokortit ovat AWC (Assessment of Work Characteristics) -mentelmään, eli Työtehtävän ominaispiirteiden arviointi-menetelmään, perustuvia kuvakortteja keikkatyöntekijöiden valmentamisessa ja tukemisessa. Korttien avulla voidaan jäsennetymmin tukea osatyökykyisiä mm tunnistamaan omia taitoja, tunnistaa erilaisissa työtehtävissä tarvittavia taitoja ja pohtimaan millaiset työtehtävät ovat itselle mieluisia ja sopivia. 

On tunnistettu että työtaitokorttien avulla: 

  • Työtaidot realisoituvat toiminnassa.
  • Työtaitojen tunnistaminen on prosessi.
  • Tunnistaminen tapahtuu vuorovaikutuksessa keikkatyön tekijän ja työvalmentajan (sekä työn tilaajan) välillä.
  • Tunnistaminen edistää työn ja työvalmennuksen suunnittelua.
  • Tunnistaminen vahvistaa keikkatyön tekijän itsetuntemuksen lisääntymistä ja vahvuuksien hyödyntämistä.
  • Tunnistaminen edistää jatkuvaa oppimista ja kehittymistä.

 

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kohderyhmänä ovat pääkaupunkiseudulla asuvat pitkäaikaistyöttömät, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat keikkatyöhön haluavat, mutta jotka eivät pysty työllistymään avoimille työmarkkinoille eivätkä työllisty perinteisten henkilöstövuokrausyritysten kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa oleviin ja työmarkkinoilla syrjintää kohtaaviin ryhmiin kuten mielenterveyskuntoutujiin, pitkäaikaissairaisiin ja vammaisiin. Myös työnantajatahot, jotka ovat kiinnostuneita osatyökykyisten palkkaamisesta, ovat kohderyhmää.

Keikkatyöhön haluavien osallisuus on ollut läsnä jo ensimetreiltä lähtien. Heidän halukkuuttaan keikkatyöhön on kartoitettu ja he ovat osallistuneet keikkatyöhön valmentavien ryhmien suunnitteluun ja pidettyjen Kohti keikkaa -ryhmien arvioimiseen. Keikkatyöhön haluavien edustus on ollut myös Puuttuva pala -hankkeen ohjausryhmässä.

Mahdollisesta keikkatyöstä kiinnostuneita yrityksiä ja organisaatioita kartoitetaan ja tavoitellaan ja keskustellaan tarpeesta. Heille myös kerrotaan mallin kehittämisprosessista. 

Mallia rakennetaan yhteiskehittämisen keinoin. Yhteiskehittämisen lähtökohtana on laaja verkostoituminen palveluntuottajien, järjestötoimijoiden ja muiden organisaatioiden kanssa. Tuetun keikkatyön -mallia työstetään kehittämistyöpajoissa, joita mainostetaan laajasti verkostoissa. Työpajoissa on mahdollista tutustua jo olemassa oleviin keikkatyöhön linkittyviin toimintamalleihin ja käytäntöihin, minkä lisäksi niissä tarkastellaan tuetun keikkatyön mahdollisuuksia, uhkia ja mitä se edellyttää eri osapuolilta. Työpajoissa keikkatyöhön haluavat henkilöt ja mahdolliset työn tilaajat ovat mukana.

Erityisesti keikkatyöhön haluavien osatyökykyisten kohdalla osallisuuteen kiinnitetään huomiota mallia luotaessa. Heidän pääsynsä osaksi työmarkkinoita arvioidaan lisäävän heidän osallisuuttaan yhteisestä hyvästä sekä lisäävän merkittävästi heidän osallisuutta omasta elämästään. Kokemusta oman elämän osallisuudesta he saavat myös osallistumalla tuettua keikkatyötä edeltäviin ryhmiin, joissa heidän kokemus omasta osaamisestaan ja vahvuuksistaan kasvaa. He ovat mukana ryhmien sisällön ja toiminnan suunnittelussa ja osa heistä on myös mukana ohjaamassa ryhmiä. Heillä on merkittävä asema tuetun keikkatyön mallin luomisessa, mikä lisää heidän osallisuuttaan vaikuttamisen prosesseissa.

Osatyökykyisten työllistymiseen liittyvistä kysymyksistä on runsaasti tutkimus- ja kehittämishankkeiden kerryttämää tietoa, jota hyödynnetään. Tuetun keikkatyön mallin kannalta keskeistä ovat ESKOT ry:n aiemmat hankkeet "Klubitalolta tuetusti työelämään" ja "Tuetut työelämäpolut ja yritysyhteistyö", joissa havaittiin, että eläkkeellä ja kuntoutustuella olevissa henkilöissä on töihin haluavia ja niitä tekemään kykeneviä ihmisiä. 

Muiden kehittämien ratkaisujen hyödyntäminen

Toimintamallia luotaessa on tutustuttu jo olemassa oleviin hankkeisiin ja toimintamalleihin. Erityisesti on tarkasteltu  EUSE Toolkit Tuetun työllistymisen työkalupakkia ja mielenterveyden häiriöihin sairastuneiden työllistymiseen ja työllisyyden edistämiseen keskittyvää Sijoita ja valmenna -mallia (IPS-malli).  Tuetun keikkatyön mallia suunniteltaessa on tutustuttu kummastakin mallista tehtyihin kuvauksiin ja pohdittu mitä erityistä keikkatyö edellyttää mallilta.

Keikkatyölle tyypillistä on lyhytkestoisuus ja nopeasyklisyys. Keikkatyössä työntekijä voi käydä tekemässä tietyt työtehtävät työpaikalla vain yhden kerran tai on mahdollista, että keikkatyö samaan paikkaan on toistuvampaa. Nopeatempoisuus edellyttää erityistä panosta keikkatyöntekijän ja työtehtävän yhteensopivuuteen.

 

 

Ideointi

Yhteiskehittämisen työpajoissa yhdessä sidosryhmien, kokemusasiantuntijoiden, työvalmentajien ja alan opiskelijoiden kanssa paneuduttu tuetun keikkatyön eri vaiheisiin ja toimintatapoihin. Työpajoista saadut tulokset on koottu yhteen blogeiksi, artikkeleiksi ja verkkojulkaisuksi. 

Idean valinta

Tuetun keikkatyön vastuullinen organisointi nousi tärkeäksi teemaksi ja sisälsi eniten kysymyksiä ja pohdintaa. Kuka tekee ja miten pitäisi konkreettisesti toimia? Hankkeessa perehdyttiin systemaattisesti kahteen tapaan organisoida tuettuja keikkoja; työnvälitysalustat ja palveluyritys. Näihin päädyttiin, koska nämä ovat tavat joilla kuka tahansa voi tehdä keikkamaista työtä. 

Idean konkretisointi ja visualisointi

Tuetun keikkatyön vastuullinen organisointi kahdella eri tavalla; työnvälitysalustan tai palveluyrityksen kautta. 

Idean testaus asiakkaalla

Olemme testanneet WorkPilots -alustaa n. 40 kokemustoimijan kanssa.  Lisäksi olemme keränneet palautetta ja koonneet palautteen verkkojulkaisuun. Tiina Oksasen ylemmän amk:n opinnäytetyöhön on haastateltu tuetulla keikalla käyneitä. Opinnäytetyö valmistuu joulukuussa 2021. 

Ratkaisun perusidea

Tuetussa keikkatyössä toimijoina ovat keikkatyöhön haluava henkilö, keikkatyötä tilaava työnantaja ja työvalmentaja, joka tukee keikalle haluavaa henkilöä koko prosessin ajan. 

Työvalmentaja kartoittaa keikkatyöhön haluavan henkilön kanssa tämän elämän kokonaistilannetta ja mikä keikkatyössä kiinnostaa ja toisaalta mietityttää. Tapaamisessa kartoitetaan toiveita työlle, osaamista ja vahvuuksia sekä toimintaresursseja. Keskustelussa mietitään myös mitkä työtehtävät voisivat olla henkilölle sopivia ja käydään läpi joidenkin keikkatöiden edellyttämiä osaamisia, joista on esitettävä todistus (esim. hygieniapassi). Oman tilanteen sekä osaamisen ja työkyvyn arvioinnissa hyödynnetään mm. Kykyviisaria, Työtaitokortteja (AWC, Assessment of Work Characteristics) ja Osallisuuskyselyä ja osallisuusindikaattoria.

Työvalmentaja arvioi yhdessä keikkatyöhön haluavan kanssa, onko juuri nyt oikea hetki keikkatyölle.

Keikkatyöhön haluavan kanssa mietitään, onko hänen tarpeen syventyä oman osaamisensa ja vahvuuksiensa ääreen osallistumalla Kohti keikkatyötä -ryhmään, joka on muutaman kerran kokoontuva, luottamuksellinen vertaispienryhmä.

Kohti Keikkatyötä-ryhmässä tutustutaan omiin vahvuuksiin, toimintaympäristöön ja työhön liittyviin ajatuksiin (toiveisiin, jännityksiin) sekä tuen ja valmennuksen tarpeisiin. Keikkatyö-ryhmä sopii kaikille, jotka haluavat pysähtyä pohtimaan omaa tilannettaan ja hyvinvointia. Ryhmässä pohditaan keikkatyön merkitystä ja oman tilanteen soveltuvuutta keikkatyön tekemiseen. Ryhmään voi osallistua joko Klubitalolla tai etänä. Käytännön työkaluina ryhmässä käytetään Kohti Keikkatyötä-kirjaa (liite), MIELI ry: vahvuuskortteja, VATES säätiön työelämän valttikortteja, SWOT-analyysia, Kykyviisaria sekä tuotetaan hissipuhe eli lyhyt esittely itsestä sekä tutustutaan työnvälitysalustan käyttöön, luodaan profiili ja harjoitellaan alustan käyttöä.

Mikäli ryhmään osallistuminen ei esim. ajankohdan takia onnistu, voi hän hyödyntää Kohti Keikkatyötä -työkirjaa. (ks. liite)

Kun on selvää, että keikkatyöhön haluava tunnistaa omia vahvuuksiaan ja osaamistaan ja hän on motivoitunut kokeilemaan keikkatyötä, voi hän siirtyä suoraan keikkaa valmistelevaan vaiheeseen. Siinä työvalmentaja varmistaa, että keikalle haluava henkilö saa tiedon siitä, miten palkkatulot vaikuttavat hänen sosiaaliturvaetuuksiinsa, jotta vältetään taloudelliset tulo- ja byrokratialoukut. Keikkalaisen kanssa luodaan profiili työnvälitysalustaan. Keskustelussa käydään läpi myös keikan vaatimuksia. Kun sopiva keikka löytyy, käydään läpi työtehtävät ja työohje, mikäli sellainen on olemassa. Myös muita keikalle lähtemiseen liittyviä asioita, kuten työmatka, ohjeiden ja neuvojen kysyminen, työyhteisön huomioiminen, käydään työvalmentajan ja keikkalaisen kesken läpi. 

Työvalmentaja tukee keikkatyöhön haluavaa myös sopivan työn etsimisessä. Valmentaja etsii keikkatyön tekijöiden palkkaamisesta kiinnostuneita työpaikkoja, kertoo heille tuetun keikkatyön mallista ja yhdistää keikkatyöhön haluavia heille sopiviin keikkatöihin. Keikkatyöhön haluavista henkilöistä voidaan koota keikkatyöntekijäpooli, jolloin varmistetaan se, että sopiva keikkalainen on saatavissa, kun työn tilaaja tarvitsee työntekijää. 

Kun sopiva keikkatyö on löytynyt, tukee työvalmentaja keikkatyön tekijää tämän tarpeiden ja tilanteen mukaisesti. Työvalmentaja tarjoaa tietoa ja tukea myös työpaikalle. Hän varmistaa yhteistyössä työnantajan ja työyhteisön kanssa, että keikkatyön tekijä perehdytetään tehtäviinsä. Valmentaja huolehtii myös, että työyhteisössä on yhteinen ymmärrys työtehtävistä ja -tavoista, keikkatyön tekijän opastamisesta ja muista yksilöllisistä ja tilannekohtaisista toiveista. Tämä tutustuminen tehdään esimerkiksi yhteisen "keikkatyövartin" kautta: tiimi, esihenkilö, keikkatyön tekijä ja valmentaja tapaavat ja lyhyen kahvitunnin aikana jutellaan keikkatyön tavoitteista ja tarkoituksesta. Keikkatyövartissa voidaan käyttää apuna nopeita, helppoja ja luovia ryhmäytysmenetelmiä. Keikkatyöntekijän työtehtävien organisoimiseksi työpaikalla voidaan järjestää myös työn muotoilu -sessio tai tarvittaessa useampia, jossa Ratko-mallia ja palvelumuotoilun menetelmiä hyödyntäen löydetään keikkatyön tekijälle sopivin työnkuva. 

Tuetun keikkatyön jälkeen sekä keikkatyön tekijä että työn tilaaja antavat toisilleen kannustavan ja eteenpäin vievän palautteen työnvälitysalustan kautta. Keikkatyön tekijä arvioi yhdessä työvalmentajan kanssa keikan sujumista. Keskustelu voi jakautua kahteen eri kertaan, jolloin ensimmäinen keskustelu käydään heti työkeikan jälkeen ja keikkatyön tekijällä on mahdollisuus purkaa keskeisimmät ajatuksensa. Myöhemmin käytävässä keskustellussa hän voi arvioida työkeikan tai muutaman keikan vaikutusta omaan jaksamiseensa ja arkeensa. Jatkokeskustelussa on tarkoitus  havainnoida monipuolisemmin ja syvällisemmin, miten keikkatyö onnistui ja valmentajan tuella sekä työpaikalta saadun kokemuksen ja palautteen kautta keikkatyön tekijä arvioi omaa osaamistaan, jaksamistaan ja tuen tarvettaan tulevia keikkatyökertoja ajatellen. Keskustelussa voidaan esimerkiksi todeta, että säännöllisempään keikkailuun ei vielä ole voimavaroja, että kokeillaan toisen tyyppistä keikkatyötä tai siirrytään etsimään säännöllisempää osa-aikaista työtä tuetuilta tai avoimilta työmarkkinoilta. Jokaisen tuettua keikkatyötä kokeilevan kanssa on tavoitteena päästä eteenpäin oman työkyvyn ja työtaitojen, arjenhallinnan, jaksamisen ja osallisuuden mittareilla.

Tuetussa keikkatyössä keikan kokeilun kynnys on matala ja yksikin keikka voi antaa ja opettaa paljon. Työvalmentaja on tuetun keikkatyön tekijän aisaparina yksilöllisen jatkon suunnittelussa niin paljon kuin kukin keikkalainen toivoo ja tarvitsee. Tukea ja valmennusta tarjotaan tuetun keikkailun jatkon suunnitteluun myös työyhteisölle ja työn tilaajalle. 

Tuettu keikkatyö - verkkojulkaisussa on kuvattu mm. tuetun keikkatyön vaikutusketju ja hyötyjä sekä kuvattu miten tuettu keikkatyö on osana Etelä-Suomen Klubitalojen työvalmennusta.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Tuettu keikkatyö on yksi työllistymisen toimenpiteistä, joka mahdollistaa osatyökykyisen henkilön työn tekemisen avoimilla markkinoilla. Tuetun keikkatyön käyttöönotossa tärkeintä on, että työvalmentaja on keikkatyön tekijän ja työn tilaajan apuna ja tukena ennen keikkatyötä, keikkatyön aikana ja sen jälkeen. Tuetun keikkatyön käyttöönotto ei vaadi osatyökykyisten työllisyyttä edistäviltä tahoilta muuta kuin perehtymistä tuettuun keikkatyöhön ja ottamaan myös lyhyet tuetut keikkatyöt yhtenä mahdollisuutena osatyökykyisen työllistymisen vaihtoehtona. 

Silppu- , ruuhka- ja kausityöt sopivat hyvin tuettuun keikkatyöhön. Tällaisia työtehtäviä löytyy jokaiselta työpaikalta. Usein nämä työtehtävät eivät kuulu kenellekään ja tekemättömänä nämä kuormittavat työyhteisöä. Tuettu keikkatyö voi olla erittäin tärkeä apu työn tilaajalla. Samalla työn tilaajat voivat kantaa sosiaalista vastuuta työllistämällä osatyökykyisiä henkilöitä. Lue lisää siitä mistä sopivia työtehtäviä voi löytyä ja miten Metropolia Amk:ssa on tehty keikkatyötä kampuksella.

Tuettu keikkatyö -verkkojulkaisussa on ohjeita työvalmentajille sekä keikkatyön tekijälle ja keikkatyön tilaajalle.  Työvalmentajien on hyvä perehtyä  hyvin tuettuun keikkatyöhön, ja työn tilaajalla sekä työyhteisöllä tulisi olla selkeä ymmärrys siitä, mistä tuetun keikkatyön mallissa on kyse ja mitä hyötyä siitä on eri osapuolille. Em. verkkojulkaisussa on kuvattu tarkkaan tuetun keikkatyön hyödyt.   

On myös tarpeen sopia kuka koordinoi tuettua keikkatyötä ja tekee työelämäyhteistyötä. Koordinointiin, työtehtävien ja tuen muotoiluun ja työvalmennukseen vaadittavan resurssin määrä luonnollisesti vaihtelee keikkalaisen ja työtehtävien mukaan. Tuetun keikkatyön vastuulliseen organisoimiseen tulee perehtyä hyvin. Yhdessä keikkatyöhön haluavan kanssa työvalmentaja miettii tarvittavan tuen, mitä keikkatyön tekijä tarvitsee ennen keikkatyötä ja sen aikana. Lyhyestä tuetusta keikkatyön kokemuksesta ja seuraavista askelista on tärkeää keskustella keikkatyön tekijän kanssa keikkatyön jälkeen. Työvalmentaja on myös työn tilaajan apuna esimerkiksi silloin, kun muotoillaan tuettuun keikkatyöhön työtehtäviä ja mietitään kenelle kyseinen keikkatyö sopisi. 

AWC (Assessment of Work Characteristics)-kuvakorttien, eli Työtehtävien ominaispiirteiden arviointimentelmään perustuvien Tytötaitokorttien avulla, työtehtävien ominaispiirteiden arviointi sekä keikkatyön tekijän työkyvyn ja työtaitojen tuettu itsearviointi helpottaa sopivan keikkatyön valitsemista ja siinä harjaantumista. Työtaitokortit ilmentävät eri työtehtävissä tarvittavia motorisia-, prosessuaalisia- (eli kognitiivisia/mielensisäisiä) ja viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Työtaitokorttien avulla voidaan sekä ryhmämuotoisesti että yksilötasolla konkreettisemmin tuoda esille erilaisissa työtehtävissä tarvittavia taitoja ja keskustella niistä. Työtaitokorttien avulla voidaan auttaa keikkatyön tekijää tunnistamaan omia taitoja sekä kehittämisenkohtia ja siten päästä kohdentamaan valmennusta paremmin.  AWC-kuvakorttien avulla tehtävän vaatimusten ja työtaitojen yhteensovittaminen tapahtuu jäsennetymmin ja onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat. Kunkin keikkatyötehtävän vaatimia työtaitoja ja keikkatyössä eteen tulevia tilanteita voi harjoitella esimerkiksi Klubitaloilla, oppilaitoksissa ja työvalmennuskeskuksissa. 

 

 

Vinkit toimintamallin soveltajille

Toimintamallia voidaan soveltaa erilaisille ryhmille, jotka ovat osatyökykyisiä ja jotka kokevat keikkatyön olevan heille sopiva muoto työmarkkinoille astumiseen. Tuetun keikkatyön malli soveltuu hyvin esimerkiksi heille, jotka miettivät omien voimavarojensa ja työkykynsä riittävyyttä ja haluavat kokeilla työn tekemisen mahdollisuutta tuetusti. Kyse voi olla esimerkiksi tilanteesta, jossa henkilöllä ei ole juuri työkokemusta tai edellisestä työjaksosta on jo kulunut aikaa. Tuetun keikkatyön kautta on mahdollista myös kartoittaa, mikä ala voisi olla itselle sopiva. Työnvälistysalusta kautta toteutetut toimeksiantokeikat sopivat monenlaiselle tekijälle: prosessi on helppo ja joustava, kunhan tarjolla on alussa digitaitotukea työnhakuprofiilin perustamiseksi. 

Toiminta vaatii riittävästi valmentajan ja/tai koordinaattorin työpanosta. Tämä on välttämätöntä, jotta kyse olisi tuetusta keikkatyöstä, eikä vain keikkatyöstä. Työvalmentajan työnkuva on monipuolinen ja edellyttää esimerkiksi kykyä vahvuuksien ja osaamisen kartoittamiseen ja tukemiseen. Työhön sisältyy yhteistyö työn tilaajien ja työyhteisöjen kanssa, sopivien tuetun keikkatyön työpaikkojen etsiminen ja muotoilu, mallin markkinointi ja kokeilu erilaisissa ympäristöissä erilaisten työntekijöiden kanssa. Moninaisuus on rikkaus, jonka saa täysimääräisesti käyttöön tuetussa keikkatyössä, kun keikkatyön tekijä, valmentaja, työn tilaaja ja työyhteisö jakavat yhteiset tavoitteet ja tietävät vastuunsa. 

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Tuettua keikkatyötä on kehitetty yhdessä keikkatyöhön haluavien henkilöiden (n.140 henkilöä) ja heidän työvalmentajien kanssa. Kehittämiseen ja pilotointiin on osallistunut useita osatyökykyisten työllisyyttä edistävää organisaatiota. 

Yllättävää ja odottomatonta on ollut se, miten paljon voi lyhyestä keikkatyöstä olla positiivisia vaikutuksia henkilöille, jotka ovat olleet piktään pois työelämästä tai heillä on vähän työkokemusta. Tuetun keikkatyön vaikutusketjua ja sitä millaista hyöytyä siitä on keikkatyön tekijälle, keikkatyön tilaajalle, työyhteisölle, työvalmenukseen ja yhteiskunnalle.  

Tärkeä havainto on myös se, että työn tilaajia (organisaatioita, yrityksiä ja kotitalouksia) kiinnostaa tuettu keikkatyö, jos osatyökykyinen keikkalainen saa riittävästi työvalmentajan tukea ja ohjausta.  Keikkatyö ei kuormita työn tilaajia liikaa, kun työvalmentaja tuntee keikkatyön tekijän ja hänen tarvitseman tuen määrän. Työn tilaajat voivat tarvita apua myös työtehtävän muotoiluun. Työn tilaajat ja keikkatyön tekijät ovat ottaneet alustatalouden mahdollisuudet hyvin vastaan. Työnvälitysalusta tekee työn tilaamisen ja palkkion maksamisen helpoksi ja joustavaksi. Se on myös turvallinen ja avoin tapa palkata lyhytaikaista apua.  Pilotoinnissa on käytetty Workpilots-alustaa.

Keikkatyön tekijälle tuetulle keikalle lähtemiselle on matala kynnys, koska ei tarvitse sitoutua kuin yhdelle keikalle kerrallaan. Työkyky ja jaksaminen voi osatyökykyisellä myös monesta syystä vaihdella nopeastikin. Toisaalta keikalle lähteminen vaatii erityistä rohkeutta, kun keikkapaikka ei  ole tuttu. Työvalmentajan mukaantulo alussa on tärkeä rohkaiseva tekijä paitsi keikkatyöntekijälle, myös työnt ilaajalle ja työyhteisölle.

Etukäteen valmistautuminen työvalmentajan kanssa ja vertais-valmennusryhmässä tai itsenäisesti materiaaleja hyödyntäen lisää itseluottamusta lähteä keikalle. Myös työpaikan, työyhteisön, rooli keikkatyön tekijän vastaanottamisessa ja perehdyttämisessä on tärkeä: koko tiimin on hyvä tietää, miksi keikkalainen tulee työhön ja miten eri osapuolten odotukset kohtaavat. Lyhytkin ohjattu tutustusminen lisää luottamusta yhteistyöhön. Selkeä, keikkatyön tekijän tarpeista lähtevä ja erityispiirteet huomioiva perehdytys on koko työtiimin etu. Työtehtävien, kokonaisuuksien ja prosessien auki purkaminen ja tehtävänkuvan selkeyttäminen tuetun keikkatyön tekijää varten voi parhaimmillaan lyhyessä ajassa sujuvoittaa ja tehostaa koko tiimin tekemistä, 

Työtehtävän ominaispiirteiden arviointimenetelmään perustuvat Työtaitokortit  (AWC-kuvakortit (Assessment of Work Characteristics)  ovat osoittautuneet tärkeäksi työkaluksi, joiden avulla voidaan jäsennetymmin tukea osatyökykyisiä mm. tunnistamaan omia taitoja, tunnistaa erilaisissa työtehtävissä tarvittavia taitoja ja pohtimaan millaiset työtehtävät ovat itselle mieluisia ja sopivia.