Työtä pidetään usein itsestään selvänä osana elämää ja myös lainsäädäntöön on kirjattu, että jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Työssä ei ole kyse vain toimeentulosta, vaan työllä on laaja vaikutus yksilön elämään. Työ tarjoaa mielekästä ja merkityksellistä tekemistä, johon usein liittyy mahdollisuus onnistumisen kokemuksiin, kehittymiseen ja itsen haastamiseen. Työstä saatu palaute ja onnistuminen lisäävät pystyvyyden tunnetta. Työ ja työllisyys ovat yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti merkittäviä ja niihin on panostettu viime aikoina laajasti esimerkiksi työllisyyden kuntakokeiluilla ja Työkykyohjelmalla.
Suomessa on arvioitu olevan runsaasti osatyökykyisiä, jotka haluaisivat työhön. Osatyökykyiset eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan heidän mahdollisuuteensa tehdä työtä voivat olla hyvin erilaiset. Yhteistä osatyökykyisille on se, että jollakin tavalla on arvioitu, että heillä on käytössään vain osa työkyvystä. Se, mikä on heidän työkykyä alentava asia, vaihtelee. Usein kyky tehdä työtä riippuu työstä ja siitä millaista kykyä ja osaamista se edellyttää. Tähän on sisällytetty esimerkiksi näkemys, ettei kokonaikainen, toistaiseksi voimassa oleva työ ole enää ainoa mahdollisuus osallistua työelämään.
Työntekijöiden työhön kohdistuvat odotukset muuttuvat. Erilaiset työn tekemisen muodot nähdään mahdollistavan joustavuuden ja työn yhdistämisen muihin elämän osa-alueisiin. Toisaalta joillakin toimialoilla ja osalla työnantajista on yhä useammin vaikeuksia löytää kaikkiin tehtäviin ja kaikkina aikoina riittävästi työvoimaa. Määräaikaiset ja keikkamaiset työn tekemisen muodot ovat entistä tavallisempia, ja osa työntekijöistä työskentelee samaan aikaan useammalle eri työnantajalle. Vaikka keikkatöihin on usein suhtauduttu epäilevästi, on niille löytynyt oma paikkansa ja tarpeensa.
Osatyökykyisille siirtyminen työmarkkinoille ei motivaatiosta ja työtaidoista huolimatta aina ole yksinkertaista. Tarjolla olevien tuetun työllistämisen muotojen ja itsenäisen, avoimille työmarkkinoille tapahtuvan työllistymisen välille tarvitaan uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujalla on usein monenlaisia taitoja ja osaamista, joita hän on kerryttänyt vuosien varrella. Kuitenkin, jos on ollut kauan poissa työelämästä, ei välttämättä tunnista minkälaiseen tai kuinka tiiviiseen työn tekemiseen omat voimavarat riittävät. Työn etsiminen avoimilta työmarkkinoilta voi mietityttää, samoin se, onko työssä mahdollista saada riittävästi tukea. Lisäksi työelämän kokeilemista voi estää pelko taloudellisen tilanteen heikentymisestä, kun palkkatulot vaikuttavat sosiaaliturvaan. Palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhdistäminen koetaan usein haastavaksi ja vaikeaselkoiseksi tehtäväksi.
Osatyökykyisten työmarkkinoille pääseminen edellyttää joustavia ja innovatiivisia työskentelymalleja ja kokeiluja, jotka entistä paremmin mahdollistavat työpaikkojen ja työntekijöiden tarpeiden ja tavoitteiden kohtaamisen. Työn kuntouttava vaikutus on tunnistettu, ja työelämäosallisuus vähentää osatyökykyisten palveluntarvetta mm. sosiaali- ja terveyspalveluissa. Yhä useampi työntekijä ja kuluttaja vaatii työnantajilta ja päätöksentekijöiltä vastuullista, tasa-arvoista työllistämistä. Yhdenvertaisempi ja tasa-arvoisempi työelämä on kaikkien työmarkkinaosapuolien ja koko yhteiskunnan etu.
Asiakkaan eli työhön haluavan osatyökykyisen näkökulmasta keskeisenä tarpeena on kuulua johonkin ja kokea osallisuutta. Työ on yksi tavoista vastata tähän tarpeeseen ja jo lyhytkestoinen työ voi tarjota onnistumisen kokemuksia, lisätä osallisuutta ja pystyvyyden tunnetta. Työhön haluavan osatyökykyisen näkökulmasta on tarpeen saada riittävästi tukea tarjoava toimintamuoto omien vahvuuksien ja osaamisen havaitsemiseen, työpaikan etsimiseen ja työn tekemiseen. Moni osatyökykyinen kokee oman vointinsa ja jaksamisensa vaihtelun vaikeuttavan työhön sitoutumista.
Myös työvoimaa tarvitsevat työnantajat eli työn tilaajat ovat tuetun keikkatyön mallissa asiakkaan roolissa. Heidän kannaltaan tarvetta on varmistaa, että työt tulevat tehdyksi ja heillä on tarvittaessa käytössään riittävästi työvoimaa. Lisätyövoiman palkkaamisen tullee olla riittävän helppoa. Monella työnantajalla on myös halu kantaa yhteiskuntavastuuta tavalla, joka on selkeä ja toteutettavissa oleva.
Ammattilaisten työn kannalta on tärkeää, että heillä on käytössään toimintamalli, joka huomioi sekä osatyökykyisen että työnantajan tarpeet. Lisäksi ammattilaisilla on tarvetta selkiyttää rooliaan työllistymisen tukemisessa. Tarvitaan myös yhteisiä välineitä ja menetelmiä, joiden avulla voidaan jäsennetymmin tukea osatyökykyisiä mm. tunnistamaan omia taitoja, tunnistamaan erilaisissa työtehtävissä tarvittavia taitoja ja pohtimaan, millaiset työtehtävät ovat itselle mieluisia ja sopivia.
Yhteiskunnan kannalta suurimmista pulmista ja yksi vakavimmista sosiaalisista ongelmista on syrjäytyminen, joten tarve löytää ratkaisuja sen ehkäisemiseen on suuri. Työ on yksi keskeisistä asioista, jotka kiinnittävät kansalaisia osaksi yhteiskuntaa. Vaikka työ nähdäänkin laajasti jokaisen oikeutena, ei kaikilla ole siihen tasavertaisia mahdollisuuksia, vaan he tarvitsevat siihen tukea. Työllisyyden lisääminen on yksi yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeisistä tarpeista. Tehtäessä työ mahdolliseksi myös osatyökykyisille lisätään hyvinvointia ja kuulumista yhteisöihin, mikä vähentää syrjäytymistä.
Kohderyhmänä ovat pääkaupunkiseudulla asuvat pitkäaikaistyöttömät, heikommassa työmarkkina-asemassa olevat keikkatyöhön haluavat, mutta jotka eivät pysty työllistymään avoimille työmarkkinoille eivätkä työllisty perinteisten henkilöstövuokrausyritysten kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa oleviin ja työmarkkinoilla syrjintää kohtaaviin ryhmiin kuten mielenterveyskuntoutujiin, pitkäaikaissairaisiin ja vammaisiin. Myös työnantajatahot, jotka ovat kiinnostuneita osatyökykyisten palkkaamisesta, ovat kohderyhmää.
Keikkatyöhön haluavien osallisuus on ollut läsnä jo ensimetreiltä lähtien. Heidän halukkuuttaan keikkatyöhön on kartoitettu ja he ovat osallistuneet keikkatyöhön valmentavien ryhmien suunnitteluun ja pidettyjen Kohti keikkaa -ryhmien arvioimiseen. Keikkatyöhön haluavien edustus on ollut myös Puuttuva pala -hankkeen ohjausryhmässä.
Mahdollisesta keikkatyöstä kiinnostuneita yrityksiä ja organisaatioita kartoitetaan ja tavoitellaan ja keskustellaan tarpeesta. Heille myös kerrotaan mallin kehittämisprosessista.
Mallia rakennetaan yhteiskehittämisen keinoin. Yhteiskehittämisen lähtökohtana on laaja verkostoituminen palveluntuottajien, järjestötoimijoiden ja muiden organisaatioiden kanssa. Tuetun keikkatyön -mallia työstetään kehittämistyöpajoissa, joita mainostetaan laajasti verkostoissa. Työpajoissa on mahdollista tutustua jo olemassa oleviin keikkatyöhön linkittyviin toimintamalleihin ja käytäntöihin, minkä lisäksi niissä tarkastellaan tuetun keikkatyön mahdollisuuksia, uhkia ja mitä se edellyttää eri osapuolilta. Työpajoissa keikkatyöhön haluavat henkilöt ja mahdolliset työn tilaajat ovat mukana.
Erityisesti keikkatyöhön haluavien osatyökykyisten kohdalla osallisuuteen kiinnitetään huomiota mallia luotaessa. Heidän pääsynsä osaksi työmarkkinoita arvioidaan lisäävän heidän osallisuuttaan yhteisestä hyvästä sekä lisäävän merkittävästi heidän osallisuutta omasta elämästään. Kokemusta oman elämän osallisuudesta he saavat myös osallistumalla tuettua keikkatyötä edeltäviin ryhmiin, joissa heidän kokemus omasta osaamisestaan ja vahvuuksistaan kasvaa. He ovat mukana ryhmien sisällön ja toiminnan suunnittelussa ja osa heistä on myös mukana ohjaamassa ryhmiä. Heillä on merkittävä asema tuetun keikkatyön mallin luomisessa, mikä lisää heidän osallisuuttaan vaikuttamisen prosesseissa.
Osatyökykyisten työllistymiseen liittyvistä kysymyksistä on runsaasti tutkimus- ja kehittämishankkeiden kerryttämää tietoa, jota hyödynnetään. Tuetun keikkatyön mallin kannalta keskeistä ovat ESKOT ry:n aiemmat hankkeet "Klubitalolta tuetusti työelämään" ja "Tuetut työelämäpolut ja yritysyhteistyö", joissa havaittiin, että eläkkeellä ja kuntoutustuella olevissa henkilöissä on töihin haluavia ja niitä tekemään kykeneviä ihmisiä.
