TURVASSA – Kymenlaakson hyvinvointialueen turvallisuuskoulutus
Kymenlaakson hyvinvointialueen päivystyksen ja ensihoidon henkilöstölle järjestetty koulutus vahvistamaan turvallisuuden eri osa-alueita (psyykkinen ja fyysinen, sekä potilasturvallisuus) ja rakensi ammattiryhmien välistä yhteistyötä.
Hyvinvointialueuudistus muuttaa terveydenhuollon rakenteita ja vaikuttaa ensihoidon ja päivystyksen resurssien jakautumiseen. Päätöksenteko turvallisuuskäytännöistä sekä rahoituksen suuntaaminen vaikuttavat koulutuksen jatkuvuuteen. Potilasturvallisuutta ja työhyvinvointia ohjaavat lait, kuten terveydenhuoltolaki ja työturvallisuuslaki, jotka määrittävät koulutuksen sisältöä ja tavoitteita. Myös tietosuojaan ja häiriötilanteiden hallintaan liittyvät säädökset vaikuttavat koulutuksen painopisteisiin. Julkisen sektorin taloustilanne ja hyvinvointialueiden resurssit vaikuttavat koulutusten järjestämismahdollisuuksiin, joten kustannustehokkaiden ja vaikuttavien koulutusratkaisujen kehittäminen on keskeistä.
Ensihoidon ja päivystyksen työympäristö on vaativa ja nopeatempoisuutensa vuoksi altis erilaisille turvallisuushaasteille. Henkilöstö kohtaa työssään fyysisiä uhkia, psyykkisesti kuormittavia tilanteita sekä potilasturvallisuuteen liittyviä haasteita. Psykologinen turvallisuus työyhteisössä ei aina toteudu riittävästi, mikä voi johtaa työssä jaksamisen ongelmiin ja heikentää potilaiden saaman hoidon laatua. Henkilöstöltä puuttui yhtenäisiä toimintamalleja ja keinoja parantaa turvallisuutta kaikilla kolmella osa-alueella: psykologinen, potilas- ja fyysinen turvallisuus.
Asiantuntijaryhmämme koostuu sote -ja fyysisen turvallisuusalan ammattilaisista. Sote-asiantuntijamme omaavat laajan lisäkoulutuksen työhyvinvoinnin ja/tai vertaistuen saralla.
Työyhteisöjen muutos, työvoiman saatavuus ja henkilöstön jaksaminen vaikuttavat koulutuksen tarpeeseen, ja psykologisen turvallisuuden edistäminen on entistä tärkeämpää työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen tukemiseksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ensihoitoon, kuten sään ääri-ilmiöt, voivat lisätä turvallisuuskoulutuksen tarvetta ja vaatia uusia toimintamalleja työskentelyyn haastavissa olosuhteissa.
Kehitettävän toimintamallin onnistumista ja vaikutuksia seurataan henkilöstön turvallisuuskokemusten, koulutuksen vaikuttavuuden, työyhteisössä tapahtuneiden muutosten sekä organisaation työturvallisuusindikaattorien avulla. Henkilöstön kokemuksia turvallisuudesta mitataan kyselyillä ennen ja jälkeen koulutuksen, keskittyen psykologiseen, fyysiseen ja potilasturvallisuuteen liittyviin kokemuksiin. Koulutuksen vaikuttavuutta arvioidaan osallistujien palautekyselyillä heti koulutuksen jälkeen sekä seurantakyselyllä kuusi kuukautta koulutuksen päättymisen jälkeen. Työyhteisön käytännön muutoksia seurataan havainnoimalla, onko koulutuksessa esiin nousseita toimintamalleja otettu käyttöön ja onko työpaikalla syntynyt uusia turvallisuutta parantavia käytäntöjä. Organisaation työturvallisuusindikaattoreita tarkastellaan seuraamalla työpaikan turvallisuusilmoituksia, väkivalta- ja uhkatilanteiden raportointia sekä henkilöstön sairauspoissaoloja ennen ja jälkeen koulutuksen.
Seurantaa ja arviointia varten käytetään kyselylomakkeita henkilöstölle ennen ja jälkeen koulutuksen, palautekeskusteluja ja työpajoja koulutuksen jälkeen sekä tilastoseurantaa työturvallisuusilmoituksista ja poissaolotilastoista. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset arvioidaan ja päivitetään osana hyvinvointialueen turvallisuusstrategiaa.
Tavoitellun muutoksen saavuttamiseksi on tärkeää jatkaa moniammatillista koulutusta ja varmistaa, että turvallisuuden eri osa-alueet pysyvät säännöllisesti esillä työyhteisössä. Käytännön toimina voidaan järjestää säännöllisiä työpajoja ja yhteisiä keskustelutilaisuuksia, joissa pureudutaan turvallisuuteen liittyviin haasteisiin ja jaetaan hyviä käytäntöjä. Lisäksi jatkuva palautteen kerääminen henkilöstöltä auttaa tunnistamaan kehittämistarpeita ja vahvistamaan turvallisuuskulttuuria. Organisaation tasolla on tärkeää varmistaa, että turvallisuutta tukevat toimintamallit ja ohjeistukset ovat ajan tasalla ja että johto sitoutuu edistämään työhyvinvointia pitkäjänteisesti.
Kohderyhmänä on sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset, pelastuspalvelun ammattilaiset, poliisit ja muut ensiauttajat, kuten vapaapalokunta, kolmas sektori ja yksityiset vapaaehtoistoimijat.