| Innokylä

Toimintaympäristö

Muistisairaiden sosiaali- ja terveyspalvelut, niiden saatavuus ja oikea-aikaisuus. Yksin asuvien muistisairaiden erityispiirteiden huomioiminen hoitopolussa ja siihen liittyvissä päätöksissä.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Yksin asuvien muistisairaiden määrä kasvaa koko ajan Suomessa ja he ovat haavoittuva ryhmä, joka tarvitsee erityistukea. Olemme havainneet yhdistyksen toiminnassa, että suurin osa asiakkaista tulee toimintaan mukaan läheisen kannustamana ja saattamana. Yksin asuvat helposti jäävät kotiinsa eivätkä itsenäisesti osaa hakeutua kolmannen sektorin toimintaan mukaan.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Yksin asuvat muistisairaat ovat haavoittuva kohderyhmä, koska sairauden myötä heidän sosiaalinen verkostonsa voi kaventua entisestään ja he jäävät yksin sairauteen liittyvien huolien kanssa. Joko he itse eivät uskalla kertoa sairaudestaan lähipiirille tai sitten lähipiiri ei ymmärrä sairautta ja suhde alkaa rakoilla. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on tärkeää tuoda ilmi yksin asuvien muistisairaiden haavoittuvuus ja syrjäytymisriski. Haluamme lisätä yhteiskunnassamme tietoutta ja ymmärrystä, kuinka tärkeää on vahvistaa yksinäisten muistisairaiden sosiaalista verkostoa. Yhteiskunnassamme vallitsee edelleen ennakkoluuloja ja häpeää muistisairauden ympärillä.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Kehittämistyötä toteutettiin monitoimijaisessa kehittämistyön verkostossa. Hankkeessa työskenteli kokopäiväinen projektivastaava ja projektityöntekijä. Yhdistyksen toiminnanjohtaja antoi myös oman tukensa ja asiantuntijuutensa hankkeeseen. Sopimuskumppaneita hankkeessa olivat Tampereen ja Ylöjärven kaupungit sekä Lempäälän kunta. Edellä mainitut kumppanit osallistuivat yksin asuvien muistisairaiden ohjaamiseen hankkeeseen, toivat oman asiantuntijuutensa ohjausryhmätyöskentelyyn ja levittivät tietoa hankkeen tuotoksista ja toiminnasta. Oppilaitoksista sopimuskumppaneina toimi Tampereen seudun ammattiopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu, jotka toivat oman asiantuntijuutensa ohjausryhmätyöskentelyyn, mahdollistivat opiskelijoiden osallistumisen käytännön harjoitteluun hankkeessa ja levittivät tietoa hankkeen tuotoksista sekä toiminnasta. Itä-Suomen yliopiston kanssa tehtiin tutkimusyhteistyötä ja heille annettiin aineistoa hankkeessa kehitettävien toimintamallien vaikuttavuuden arvioimiseksi. Vuoden 2023 alusta Pirkanmaan hyvinvointialue aloitti toimintansa ja kuntien edustajat siirtyivät heidän palvelukseensa, tämän jälkeen teimme tiivistä yhteistyötä hyvinvointialueen työntekijöiden kanssa asiakasohjauksen tiimoilta.

Ohjausryhmätyöskentelyyn osallistui sopimuskumppaneiden ja hankkeen työntekijöiden lisäksi Muistiliiton edustaja, Tampereen yliopistosta kaksi asiantuntijajäsentä, Muistiyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja muistisairaiden läheisten edustaja. Ohjausryhmä kokoontui neljä kertaa kahden ja puolen vuoden aikana. Muistiluotsin työntekijöiden ja hallituksen kesken arvioitiin hankkeen toimintaa yhteisissä kehittämispäivissä. Hankkeen asiakkaat ja heidän läheisensä osallistuivat kehittämistyöhön kerättyjen palautteiden kautta.

Tavoiteltu muutos

1.    Yksinäisyydestä ulos - kielteisten ajattelumallien lievittyminen yksilötuen ja ohjauksen avulla
2.    Ystävänä edelleen - asenteisiin vaikuttaminen
3.    Uusia ystäviä - lisää osallistumismahdollisuuksia
4.    Tulevaisuuteen voi vaikuttaa - sinut menneisyyden kanssa
5.    Tutkimustieto tukemassa hankkeen kehittämistyötä

Muutoksen mittaaminen

Yksinäisyydestä ulos - kielteisten ajattelumallien lievittyminen yksilötuen ja ohjauksen avulla

Määrälliset mittarit: Yksilö-ohjaukseen osallistuvien henkilöiden määrä, ohjauskerrat ja täytetyt verkostokartat.

Laadulliset mittarit: - Koettu yksinäisyys ja osallisuusindikaattori.
Ystävänä edelleen - asenteisiin vaikuttaminen

Määrälliset mittarit: Koulutuksiin osallistuneiden määrä

Laadulliset mittarit: Luentopalautteet koulutuksiin osallistuneilta
Uusia ystäviä - lisää osallistumismahdollisuuksia

Määrälliset mittarit: Ryhmiin ja tapahtumiin osallistuvien lukumäärä

Laadulliset mittarit: - Koettu yksinäisyys ja osallisuusindikaattori
Tulevaisuuteen voi vaikuttaa - sinut menneisyyden kanssa

Määrälliset mittarit: - Laadittujen Minä Olen-kirjojen (kirja, johon kirjoitetaan omaa elämäntarinaa, sosiaalista verkostoa ja liitetään Hoitotahto-vihko) ja hoivatoiveiden lukumäärä.

Laadulliset mittarit: Minä Olen-kirjan käytettävyys ja soveltuvuus
Tutkimustieto tukemassa hankkeen kehittämistyötä

Aiemmissa tavoitteissa mainitut sekä De Jong Gierveld 6 -kohdan yksinäisyyden tunteita arvioiva mittari ja havainnot ryhmätoiminnasta.

Toteutussuunnitelma

Tarjosimme yksilöohjausta, Tuttavapiiri-ryhmätoimintaa ja koulutuksia muistisairaan arvostavasta kohtaamisesta.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kohderyhmänä ovat yksin asuvat ja hiljattain diagnoosin saaneet muistisairaat ja heidän läheiset. Kohderyhmältä on kysytty palautetta ja kokemuksia toiminnasta säännöllisesti, jotta toimintaa on voitu kehittää sen mukaan.

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Tuttavapiiri-ryhmämallissa perusidea on tukea yksin asuvia muistisairaita ja kiinnittää heidät osaksi Muistiyhdistyksen toimintaa, jotta he eivät jää yksin sairautensa kanssa. Kyse on seitsemän kerran suljetusta pienryhmästä, jossa kirjataan omaa elämäntarinaa lapsuudesta aikuisuuteen, kirjataan omia hoivatoiveita ja sosiaalista verkostoa. Ajatuksena on, että kirjoittaa ylös asioista omasta elämästään vielä, kun muistaa. Ryhmään otetaan kerralla 6-10 henkilöä.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Tuttavapiiri -toimintamalli on rekisteröity ja jatkuu osana Pirkanmaan Muistiluotsin perustoimintaa. Muistiluotsin henkilökunta on saanut Tuttavapiiri-ryhmänohjaajakoulutuksen ja ryhmiä toteutetaan jatkossa kaksi, yksi keväällä ja yksi syksyllä Tampereella. Yksi henkilö on vastuussa toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja siihen liittyvästä viestinnästä jatkossa.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Vaaditaan sosiaali- ja terveysalan koulutus ja Tuttavapiiri-ohjaajakoulutus. Toimintamalli on rekisteröity ja tarkoitettu vain yksin asuville muistisairaille, jotka ovat sairauden alkuvaiheessa. Voidaan soveltaa niissä toimintaympäristöissä, joissa on kyseistä kohderyhmää olemassa.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Ryhmätoimintaan osallistuneilta kysyttiin alkukartoituskäynnillä ja ryhmätoiminnan päätyttyä loppukartoituskäynnillä yksinäisyyden kokemusta kuvaava mittari ja osallisuusindikaattori. Yksinäisyyden kokemuksen voidaan todeta lievittyneen hieman hankkeen toiminnan loppuun asti käyneillä muistisairailla henkilöillä, esimerkiksi vastaajista (n 59) 5 % koki toiminnan alussa jatkuvasti yksinäisyyttä, mutta toiminnan lopussa näin koki enää 3 % heistä.

Osallisuusindikaattorin vastaajien (n 59) keskiarvojen summapistemäärä oli ennen toimintaa 73,4 ja toiminnan jälkeen 77,9 (asteikolla 0–100). Suurempi pistemäärä tarkoittaa vahvempaa osallisuuden kokemusta. Vahvan osallisuuden kokemuksen raja on 75, joten voimme päätellä, että ryhmäläisten osallisuuden kokemus on vahvistunut toiminnan aikana. Yksi merkittävimmistä tuloksista oli itselleen tärkeään ryhmään tai yhteisöön kuulumisen tunne. Vastaajista (n 59) 49 % koki toiminnan alussa, ettei kuulu mihinkään ryhmään tai yhteisöön, mutta toiminnan jälkeen heistä näin koki enää 5 %. Toiminnan alussa vastaajista (n 59) 42 % oli täysin samaa mieltä siitä, että heidän elämällään on tarkoitus ja toiminnan päätyttyä heistä jo 44 % koki näin. Päivittäisiä tekemisiään piti toiminnan alussa täysin tai jokseenkin merkityksellisenä vastaajista (n 59) 81 %, kun toiminnan lopussa heistä näin koki jo 85 %. Kokemus siitä, että saa apua tarvittaessa koheni toiminnan aikana, alussa vastaajista (n 59) 74% oli täysin samaa mieltä, että saa apua, kun sitä todella tarvitsee, toiminnan jälkeen näin ajatteli jo 81 % heistä. Toiminnan alussa vastaajista (n 59) 33 % oli täysin samaa mieltä siitä, että pystyy tavoittelemaan itselleen tärkeitä asioita, kun taas toiminnan lopussa heistä näin koki jo 51 %.

Hankkeen asiakkailta kysyttiin loppukartoituskäynnillä myös toiminnan tärkeimmästä annista avoimella kysymyksellä. Vastauksista nousi esiin kokemuksia siitä, että on saanut tukea ja ei ole jäänyt yksin muistisairauden kanssa. Osa koki, että on saanut toiminnan kautta merkityksellisyyttä elämään ja on joku paikka, jossa käydä. Tärkeäksi koettiin myös tiedon saanti, hanketyöntekijöiden arvostava kohtaaminen ja luottamuksellinen ilmapiiri. Vastaajan sanoin ”Sain yksinäisyyden koloon täytettä.”

Tuttavapiiri® -ryhmämalli

Kuva