Tuttavapiiri® -ryhmämalli
Yksinäisyydestä yhteyteen -hankkeessa kehitettiin Tuttavapiiri® -ryhmämalli yksin asuville muistisairaille. Toiminnan tavoitteena on vähentää sairastuneiden yksinäisyyttä, vahvistaa sosiaalisia suhteita ja varautua tulevaisuuteen sairauden edetessä.
Toimintamallin nimi
Yksinäisyydestä yhteyteen -hankkeessa kehitettiin Tuttavapiiri® -ryhmämalli yksin asuville muistisairaille. Toiminnan tavoitteena on vähentää sairastuneiden yksinäisyyttä, vahvistaa sosiaalisia suhteita ja varautua tulevaisuuteen sairauden edetessä.
Tuttavapiiri-ryhmämallissa perusidea on tukea yksin asuvia muistisairaita ja kiinnittää heidät osaksi Muistiyhdistyksen toimintaa, jotta he eivät jää yksin sairautensa kanssa. Kyse on seitsemän kerran suljetusta pienryhmästä, jossa kirjataan omaa elämäntarinaa lapsuudesta aikuisuuteen, kirjataan omia hoivatoiveita ja sosiaalista verkostoa. Ajatuksena on, että kirjoittaa ylös asioista omasta elämästään vielä, kun muistaa. Ryhmään otetaan kerralla 6-10 henkilöä.
Muistisairaiden sosiaali- ja terveyspalvelut, niiden saatavuus ja oikea-aikaisuus. Yksin asuvien muistisairaiden erityispiirteiden huomioiminen hoitopolussa ja siihen liittyvissä päätöksissä.
Kohderyhmänä ovat yksin asuvat ja hiljattain diagnoosin saaneet muistisairaat ja heidän läheiset. Kohderyhmältä on kysytty palautetta ja kokemuksia toiminnasta säännöllisesti, jotta toimintaa on voitu kehittää sen mukaan.
Tuttavapiiri -toimintamalli on rekisteröity ja jatkuu osana Pirkanmaan Muistiluotsin perustoimintaa. Muistiluotsin henkilökunta on saanut Tuttavapiiri-ryhmänohjaajakoulutuksen ja ryhmiä toteutetaan jatkossa kaksi, yksi keväällä ja yksi syksyllä Tampereella. Yksi henkilö on vastuussa toiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja siihen liittyvästä viestinnästä jatkossa.
Ryhmätoimintaan osallistuneilta kysyttiin alkukartoituskäynnillä ja ryhmätoiminnan päätyttyä loppukartoituskäynnillä yksinäisyyden kokemusta kuvaava mittari ja osallisuusindikaattori. Yksinäisyyden kokemuksen voidaan todeta lievittyneen hieman hankkeen toiminnan loppuun asti käyneillä muistisairailla henkilöillä, esimerkiksi vastaajista (n 59) 5 % koki toiminnan alussa jatkuvasti yksinäisyyttä, mutta toiminnan lopussa näin koki enää 3 % heistä.
Osallisuusindikaattorin vastaajien (n 59) keskiarvojen summapistemäärä oli ennen toimintaa 73,4 ja toiminnan jälkeen 77,9 (asteikolla 0–100). Suurempi pistemäärä tarkoittaa vahvempaa osallisuuden kokemusta. Vahvan osallisuuden kokemuksen raja on 75, joten voimme päätellä, että ryhmäläisten osallisuuden kokemus on vahvistunut toiminnan aikana. Yksi merkittävimmistä tuloksista oli itselleen tärkeään ryhmään tai yhteisöön kuulumisen tunne. Vastaajista (n 59) 49 % koki toiminnan alussa, ettei kuulu mihinkään ryhmään tai yhteisöön, mutta toiminnan jälkeen heistä näin koki enää 5 %. Toiminnan alussa vastaajista (n 59) 42 % oli täysin samaa mieltä siitä, että heidän elämällään on tarkoitus ja toiminnan päätyttyä heistä jo 44 % koki näin. Päivittäisiä tekemisiään piti toiminnan alussa täysin tai jokseenkin merkityksellisenä vastaajista (n 59) 81 %, kun toiminnan lopussa heistä näin koki jo 85 %. Kokemus siitä, että saa apua tarvittaessa koheni toiminnan aikana, alussa vastaajista (n 59) 74% oli täysin samaa mieltä, että saa apua, kun sitä todella tarvitsee, toiminnan jälkeen näin ajatteli jo 81 % heistä. Toiminnan alussa vastaajista (n 59) 33 % oli täysin samaa mieltä siitä, että pystyy tavoittelemaan itselleen tärkeitä asioita, kun taas toiminnan lopussa heistä näin koki jo 51 %.
Hankkeen asiakkailta kysyttiin loppukartoituskäynnillä myös toiminnan tärkeimmästä annista avoimella kysymyksellä. Vastauksista nousi esiin kokemuksia siitä, että on saanut tukea ja ei ole jäänyt yksin muistisairauden kanssa. Osa koki, että on saanut toiminnan kautta merkityksellisyyttä elämään ja on joku paikka, jossa käydä. Tärkeäksi koettiin myös tiedon saanti, hanketyöntekijöiden arvostava kohtaaminen ja luottamuksellinen ilmapiiri. Vastaajan sanoin ”Sain yksinäisyyden koloon täytettä.”
Kansikuva
