Uusia säveliä etsimässä -hanke

Hankkeessa tuetaan COVID-19 pandemiasta kärsineiden omaishoitoperheiden terveyttä kulttuurihyvinvoinnin keinoin. Hankkeessa kehitettiin perheiden hyvinvointia edistävän luovan toiminnan ja tavoitetta palvelevan monialaisen yhteistyön malli.

Oivalla ja ymmärrä

Toimintaympäristö

Omaishoito on yhteiskunnalle kustannuksiltaan halvempaa kuin muut hoivan muodot. Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa, joista noin joka kuudes on tehnyt sopimuksen omaishoidosta hyvinvointialueen kanssa ja saanut
omaishoidon tuen palveluineen. Tulevina vuosina omaishoidon tarve tulee väestörakenteen muutoksen mukaisesti kasvamaan entisestään. Omaishoitajien hyvinvointi nousee kestävyyden edellytykseksi, sillä sosiaali- ja terveyspalveluiden kantokyky ei kestä samanaikaista hoidettavien määrän lisääntymistä ja hoitajien hyvinvoinnin
heikkenemistä. Omaishoitoperheiden tukimuotoja täytyy monipuolistaa siten, että ne
kohdentuvat paitsi omaishoidettaviin myös hoitajien mielen hyvinvointiin ja kokonaisvaltaisen toimijuuden mahdollistamiseen.

Uusia säveliä etsimässä -hanke kohdistui helsinkiläisille ja vantaalaisille aikuisten ja lasten omaishoitoperheille. Toiminnan kautta keskityttiin vahvistamaan koko perheen hyvinvointia: Toimintaan osallistuttiin omaishoitopareina ja -perheinä, mutta myös muut läheiset olivat tervetulleita osallistumaan toimintaan. Hankkeen aikana ryhmätoimintaa
kohdistettiin yhteensä seitsemälle ryhmälle, joista neljä oli omaishoidettavien aikuisten
ja kolme omaishoidettavien lasten ja heidän omaishoitajiensa ryhmiä. Aikuisten ryhmistä kaksi suuntautui muistiperheille, ja yksi lasten perheiden ryhmistä oli monikulttuurinen.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Omaishoitajilla on suuri riski terveyden uhkiin, uupumiseen, masennukseen ja yksinäisyyteen (Juntunen & Salminen 2011), ja COVID-19-pandemia kärjisti entisestään haastavaa elämäntilannetta. Omaishoitajien palvelut lakkautettiin, vapaapäivät estyivät ja poikkeustilanne eristi omaishoitoperheet riskiryhmiin kuuluvina kotiin. Stressitilanteessa mielen käsittelykyky, tulevaisuudennäkymät ja toimintakyky kapenee.

Myös koronan kaltaisessa erityistilanteessa on tärkeää, että voidaan pitää yllä sosiaalisia kontakteja ja elämän merkityksellisyys sekä toiveikkuus säilyy.

Luovan sekä taiteita hyödyntävän ja ilmaisua tukevan toiminnan avulla voidaan monin tavoin vahvistaa hyvinvointia ja toimintakykyä sekä ennaltaehkäistä voimavarojen ehtymistä ja sitä kautta ajautumista syvempiin ongelmiin (esim. Fancourt & Finn 2019; Särkämö ym. 2013).

Tutkimukset luovan toiminnan merkityksistä elämässä osoittavat luovan, yhteisöllisen toiminnan kannattelevan elämäniloa ja jaksamista sekä auttavan näkemään elämän uudesta näkökulmasta (Huhtinen-Hildén & Isola 2019b). Yksilöllisesti omaishoitoperheille suunnattua, tuen tarpeet huomioivaa toimintaa on vähän, ja tällaisten ryhmien ohjaaminen vaatii vahvaa ammattitaitoa sekä monialaista yhteistyötä.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

HAASTE 1 - Sosiaalisten verkostojen heikkous ja eristäytyminen
Kuormittavan elämäntilanteen vuoksi omaishoitoperheiden elämänpiiri on usein muuta väestöä rajatumpi, sosiaalisten verkostojen ylläpito on heikentynyt ja vaarana ovat eristäytyminen ja yksinäisyys. Koronapandemia on kärjistänyt eristäytymistä ja riskiä yksinäisyyteen omaishoitoperheistä suuren osan kuuluessa riskiryhmiin. Koronan myötä myös uudet omaishoitoperheet jäivät palvelujen ja vertaistuen ulkopuolelle.

HAASTE 2 - Mielen hyvinvointi
Vaarana ovat uupuminen, masennus, yksinäisyys ja toimintakyvyn laskeminen. Koronan myötä palveluja lopetettiin ja riski kasvoi, ja uudet omaishoitoperheet jäivät palvelujen ja vertaistuen ulkopuolelle.

HAASTE 3 - Tarpeita vastaavan toiminta
Omaishoitoperheillä on vähän terveyttä tukevaa yhteistä toimintaa, joka huomioi ikäryhmät ja perheiden erilaiset tuen tarpeet. Omaishoitajat kaipaavat yhteistä mielekästä tekemistä ja ryhmien ohjaaminen vaatii vahvaa ammattitaitoa

HAASTE 4 - Rakenteellisen yhteistyön vähäisyys
Moniammatillinen (sote ja kulttuuri) ja poikkisektoraalinen (esim. kunnat, yhdistykset, korkeakoulut) yhteistyö kulttuurihyvinvointipalveluiden järjestämisessä ei ole systemaattista. Tämän vuoksi mm. em. palveluita ei ole saatavissa, eivätkä ne kohdennu riittävän hyvin.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Yhteistyössä hankkeessa olivat korkeakoulu, yhdistykset ja kaupungit. Yhteensä 16 eri toimijaa: Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Socca/Gerometro, Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala/kulttuuripalvelut, Päijät-Hämeen Muistiyhdistys, Vantaan kaupungin kotona asumisen tuki, Vantaan kaupungin kulttuuripalvelut, Helsingin muistiyhdistys, Kehitysvammatuki57, Leijonaemot, Helsinkimissio / Musiikkikeskus Resonaari, Helsingin kaupungin omaishoidon tuen palvelut / ikääntyneiden palvelut ja vammaistyö, Muistiliitto, Omaishoitajaliitto, Pääkaupunkiseudun omaishoitajat, Vammaisperheyhdistys Jaatinen ja Metropolia AMK.

Muutoksen mittaaminen

Uusia säveliä etsimässä -hankkeen toiminnan sisällöt syntyivät dialogissa perheiden ja kehittäjäverkoston kanssa, jotta sen toiminnalla oli aidosti mahdollisuus vastata omaishoitoperheiden tarpeisiin. Dialogia käytiin pilottien koulutusjaksoilla, ryhmätoiminnassa, tapahtumissa, yhteisissä jakamisen tuokioissa sekä kehittäjäverkoston toiminnassa jatkuvasti toimintaa sen mukaisesti muokaten (oppiva ja jatkuvasti kehittyvä prosessi, PDCA-sykli). Tarpeeseen vastaamista mahdollisti toiminnoista kerätty osallistujapalaute, jatkuva asiantuntijoiden tekemä havainnointi toiminnan aikana sekä toiminnan reflektointi sitä ennen ja sen jälkeen. Omaishoitoperheiden ryhmätoiminnassa pystyttiin moniammatillista osaamista hyödyntäen herkästi reagoimaan ryhmästä nousseeseen tarpeeseen. Hankkeessa hyödynnettiin projektiarvioinnin 3x3-mallia. Arvioinneista saatua tietoa hyödynnettiin paitsi toiminnan kehittämiseen niin myös tulosten levittämiseen ja juurruttamiseen.

Omaishoitoperheille suunnatun ryhmätoiminnan vaikuttavuutta mitattiin ja arvioitiin käyttäen COPE-indeksiä, osallisuusindikaattoria, positiivisen mielenterveyden mittaria WEMWBS (Warwick-Edinburgh, lyhyempi versio) sekä verkostokarttaa. Mittaukset toteutettiin aina omaishoitoperheen aloittaessa ryhmätoiminnassa alkaessa ja sen päättyessä. Toiminnan vaikutusten arvioinnille asetetut mittarit eivät ole täysin riittäviä todentamaan toiminnan hyvinvointivaikutuksia, koska omaishoitoperheiden tilanteeseen vaikuttavat jatkuvasti muuttuvat tekijät.

Toteutussuunnitelma

Uusia säveliä etsimässä kehitettiin ja toteutettiin yhteisöllistä musiikkitoimintaa erilaisten koronakriisistä kärsineiden omaishoitoperheiden (ikääntyneet, lapsiperheet, maahanmuuttajat) tarpeiden mukaisesti. Hankkeessa luotiin keinoja etäosallistumiseen, jotta kynnys osallistumiseen laskee mahdollisimman pieneksi ja osallistuminen on mahdollista myös erityisolosuhteissa. Yhteisöllinen musiikkitoiminta suunniteltiin ja toteutettiin moniammatillisesti perheiden kanssa siten, että sen toiminnassa ja menetelmissä tuettiin henkisiä voimavaroja ja mielen hyvinvointia. Omaishoitajat osallistuivat toimintaan yhdessä hoidettavansa ja myös muiden läheistensä kanssa. Ryhmätoiminnan tavoitteena oli tarjota osallistujille mielekästä ja tarpeita vastaavaa toimintaa vertaisryhmässä. Toiminta toteutettiin yhteiskehittämällä sektori- ja alojen rajat ylittävää osaamista ja kokemusasiantuntijuutta sekä jatkuvaa havainnointia hyödyntäen. Hankkeessa tunnistettiin alueellista osaamista yhteisölliseen, monitaiteiseen musiikilliseen toimintaan, sen juurtumiseen ja levittämiseen. Hankkeessa tunnistettiin, mikä rakenteissa lisää ja vähentää yhteistyötä sekä toteutettiin fasilitoituja työpajoja systemaattisen yhteistoimintamallin kehittämiseksi.

Kuvittele ja kokeile

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Omaishoitoperheiden hyvinvointia voidaan turvata monialaisella yhteistyöllä ja jatkuvalla tuella. Vaikka lukuisat tutkimukset osoittavat luovan toiminnan vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin, jäävät ihmisten kokemuksellinen ja luova puoli sekä näiden mahdollistama hyvinvointi ja resilienssi usein huomiotta vaativia ratkaisuja tehdessä. Monialainen ja eri sektorit kattava yhteistyö, ymmärrys omaishoitoperheiden tarpeista sekä laaja-alainen ymmärrys kulttuurihyvinvoinnin merkityksestä ja sen edistämisestä käytännössä ovat mahdollisuuksia kestävän tulevaisuuden rakentamiseen.

Luova, monialaisesti eri alojen ja sektoreiden ammattilaisten yhteistyönä toteutettu ryhmätoiminta on yksi hyväksi koetuista tuen muodoista. Omaishoidon tukemisessa on keskeistä omaishoitajan uupumisen ennaltaehkäiseminen. Luovalla ryhmätoiminnalla on erityisiä edellytyksiä vahvistaa omaishoitoperheiden psykososiaalista tukea ja mielen hyvinvointia. Se mahdollistaa irtautumisen arjesta, turvallisen ilmapiirin olla oma itsensä sekä vahvistaa yhteyttä hoitajan ja hoidettavan välillä. Toiminta on merkityksellistä omaishoitosuhteelle, ihmisyyden kokonaisvaltaiselle toteutumiselle ja tuo arkeen iloa ja mielihyvää, joka vähentää omaishoidon kuormittavuuden kokemusta. Näin voidaan vähentää muun tuen tarvetta, koska se ehkäisee toimintakyvyn ja mielen hyvinvoinnin heikkenemistä sekä näin raskaampien palvelujen tarvetta.

Uusia säveliä etsimässä -hankkeessa omaishoitoperheille sekä heidän läheisilleen järjestettiin moniammatillisessa dialogissa tarkoin suunniteltua ryhmätoimintaa ja erilaisia tapahtumia. Perheille järjestetyssä ryhmätoiminnassa keskeistä oli ymmärtää, että perheiden omaishoitotilanteet, tarpeet ja odotukset ovat erilaisia. Perheiden elämäntilanteet ja -kokemukset vaihtelevat myös koronakriisin vaikutusten suhteen. Siksi tärkeänä lähtökohtana oli, että hanketoiminta toteutettiin omaishoitoperheiden ehdoilla ja heidän tavoitteidensa mukaisesti.

Toiminnan ohjaamisessa keskityttiin kohtaamiseen, kykyyn ja herkkyyteen kuunnella osanottajien toiveita ja tarpeita sekä suunnitella toimintaa näiden mukaisesti niin, että perheet voivat kokea itsensä arvokkaiksi sellaisina kuin he ovat. Toiminta perustui avoimeen ja tasavertaiseen dialogiseen vuorovaikutukseen ja kumppanuuteen, jossa omaishoitoperheet vaikuttavat toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Omaishoitoperheiden ryhmätoiminnassa keskeistä oli 1) madaltaa osallistumiskynnystä rakentamalla toiminta luonteeltaan sellaiseksi, että osallistuminen kodin ulkopuoliseen toimintaan lisääntyy ja 2) toteuttaa toiminta niin, että siihen pystyi osallistumaan sairauden tuomien tarpeiden kanssa.

Luovassa ryhmätoiminnassa keskityttiin perheiden osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseen tukeutuen yhteisöllisyyttä edistävään, kutsuvaan, turvalliseen ja mahdollistavaan ilmapiiriin. Osallisuuteen ja hyvinvointiin tähtäävässä luovan toiminnan prosessissa välttämättömäksi tunnistettiin ihmislähtöisyys sekä pedagogiikkaan liittyviä aineksia, kuten arvostava kohtaaminen, dialoginen vuorovaikutus, yhteisöllisyyden edistäminen, sensitiivinen ryhmänohjaus ja inklusiivisuus. Omaishoitoperheiden ryhmien ohjaamista tarkasteltiin monialaisessa dialogissa.

Lasten omaishoitoperheille kehitettiin heidän tarpeisiinsa vastaavaa musiikillista luovaa toimintaa muun muassa musiikkipedagogiikkaa ja erityismusiikkikasvatusta hyödyntäen. Aikuisten, ikääntyneiden ja muistisairauteen sairastuneiden omaishoidettavien perheiden toiminnassa luovaa toimintaa kehitettiin edistäen merkityksellistä arkea etenkin gerontologista osaamista ja musiikkipedagogiikkaa hyödyntäen. Luovalla ryhmätoiminnalla tuettiin osallisuuden ja yhteisöllisyyden tunteen syntymistä sekä vuorovaikutusta musiikin, liikkeen, leikin, luovuuden ja ilmaisun keinoin. Sensitiivisen musiikkipedagogisen ammattiotteen avulla rohkaistiin perheiden tunnevuorovaikutusta ja luotiin yhteisöllisyyttä. Musiikki, liike, tarinallisuus ja ilmaisu toimivat vuorovaikutuksen keinoina myös silloin, kun mahdollisuudet kommunikoinnissa ovat rajoitetut. Käytetyt lähestymistavat perustuvat tutkimuksiin sekä ammatillisiin kokemuksiin ryhmässä tapahtuvan luovan, taide- ja musiikkitoiminnan, musiikin ja taiteen kokemisen ja oppimisen sekä ilmaisun merkityksestä hyvinvoinnille ja terveydelle.

Omaishoitoperheille kohdistuvaa toimintaa mahdollistavien rakenteiden tarkastelemiseksi ja parantamiseksi järjestettiin kehittäjäverkoston toimintaa. Tämän omaishoitoperheiden ympärillä toimivan, eri alojen ja sektoreiden edustajia käsittävän verkoston yhteistyötä vahvistettiin. Toiminnassa paneuduttiin etenkin lisäämään yhteistä ymmärrystä ja uutta osaamista, tunnistamaan ja ratkaisemaan toimintaa haastavia tekijöitä sekä kehittämään ja löytämään tapoja yhteisöllisyyttä edistävän monitaiteellisen musiikkitoiminnan juurtumiseksi ja jatkamiseksi.

Verkoston toiminnassa keskeistä oli vuoropuhelu yli alojen, sektorien ja organisaatioiden rajojen, poikkihallinnollisesti, yhteisenä tavoitteena omaishoitoperheiden paremman tuen mahdollistaminen ja toiminnan kehittäminen. Kehittämisessä tunnistettiin tarve ja halu ymmärtää toimintaan osallistuneiden eri alojen ja sektorien kumppanien ajattelun lähtökohtia ja näkökulmaa sekä muodostaa siitä yhteinen näkemys.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Uusia säveliä etsimässä – luovan toiminnan mahdollisuuksia omaishoitoperheiden tueksi

https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-328-426-5

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Omaishoitoperheiden elinpiiri on usein muuta väestöä rajatumpi. Ryhmätoimintaan osallistuminen on vahvistanut kodin ulkopuolisten sosiaalisten verkostojen ylläpitämistä ja lisännyt kontakteja. Osallistujien yksinäisyys on vähentynyt ja osallisuuden kokemus vahvistunut. Etäryhmätoiminta on mahdollistanut osallistumisen myös tilanteissa, joissa monesta syystä kodin ulkopuolelle lähteminen on ollut mahdotonta. Silloin kun kodin ulkopuolelle lähteminen on ollut mahdollista, omaishoitajat ja heidän läheisensä ovat kokeneet ryhmätoiminnan merkityksellisenä kohtaamisen paikkana, jossa on voinut tavata muita samassa elämäntilanteessa olevia ja tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin on.

Osallistujat kokivat ryhmätoiminnan turvallisena tilana, johon jokainen on tervetullut sairaudesta huolimatta ja ilman pelkoa muiden suhtautumista. Toiminnan vaikutusten arvioinnille asetetut mittarit eivät ole täysin riittäviä todentamaan toiminnan hyvinvointivaikutuksia, koska omaishoitoperheiden tilanteeseen vaikuttavat jatkuvasti muuttuvat tekijät. Tästä huolimatta mittareissa näkyy osallisuuden ja mielen hyvinvoinnin tukemisen merkitys kuormittuneisuuden vähenemiseen.

Luovan ryhmätoiminnan järjestämistä hankeaikana haastoi koronan aikaiset kokoontumis- ja ryhmäkokorajoitukset, osallistujien kuuluminen riskiryhmiin ja ryhmien siirtäminen terveysturvallisuuden vuoksi. Toimintaa järjestävien tahojen resurssipula, tiedonkulku, organisaatiomuutokset ja toiminnan markkinointi olivat ajoittain haasteena säännölliselle toiminnalle. Myös omaishoitoperheiden arjen hektisyys ja toimintakyvyn muutokset ovat jatkuvia haasteita tukipalveluihin osallistumiselle. Sekä omaishoidettavien ikääntyneiden että lasten joukossa oli osallistujia, joilla oli ajoittain terveysesteitä ryhmäosallistumiseen.

Hankkeen ryhmätoimintaan osallistuminen on edistänyt omaishoitoperheiden mielen hyvinvointia ja jaksamista. Ryhmissä tapahtuva luova toiminta vahvistaa sekä omaishoitajissa että heidän hoidettavissaan mielen hyvinvointia suojaavia ja psyykkistä hyvinvointia tukevia myönteisiä tunteita ja hyvää oloa. Ryhmätoiminnan tulisi olla jatkuvaa ja pitkäkestoista, jotta sen avulla voidaan ylläpitää mielen hyvinvointia suojaavaa vaikutusta.

Omaishoitoperheet ovat kokeneet luovan yhteisen, luovan ryhmätoiminnan vastanneen heidän emotionaalisia tarpeitaan. Hyvää oloa on tuottanut jo pelkkä kutsuminen ja mahdollisuus osallistua toimintaan. Toiminnassa on voinut kokea itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi. Ryhmätoiminnassa syntynyt positiivisuus ja ilo on jatkunut myös kotona, ja kotona on hyvillä mielin muisteltu edellistä ja odotettu seuraavaa ryhmän tapaamista. Osallistumista on tukenut erityisesti se, että ryhmässä oloa tai sinne lähtemistä ei ole tarvinnut jännittää. Ryhmässä on koettu vertaisuutta, mikä osaltaan mahdollistaa osallistumisen matalalla kynnyksellä. Perheet ovat kokeneet, että heidät on hyväksytty hoidettavan erilaisesta käyttäytymistä huolimatta. Ryhmätoiminnan tulisi olla jatkuvaa ja pitkäkestoista, jotta sen avulla voidaan ylläpitää mielen hyvinvointia suojaavaa vaikutusta.

Omaishoitoperheet ovat hyötyneet monialaisessa yhteistyössä toteutuneesta perheiden tarpeita vastanneesta luovasta ryhmätoiminnasta, joka mahdollistaa merkityksellisten kokemusten ja kohtaamisten syntymisen. Holistiseen ihmiskuvaan, ihmislähtöisyyteen ja pedagogiikkaan perustuvassa ryhmätoiminnassa korostuu luovan prosessin rakennusaineet: dialoginen vuorovaikutus, osallisuus, yhteisöllisyys ja inkluusio.

Erilaisten luovan toiminnan ja taiteen muotojen, kuten musiikin hyödyntäminen mahdollistaa erityisen hyvän yhteisen kohtaamisen. Myös kaikki kulttuuriseen identiteettiin liittyvä tukeminen vahvistaa omaishoitoperheiden yhteisöllisyyden kokemusta ja hyvinvointia. Yhteinen luova toiminta on vahvistanut omaishoitajan ja hoidettavan välistä suhdetta auttaen näkemään toisen sairaudesta ja sen aiheuttamista muutoksista huolimatta tuttuna, ainutlaatuisena läheisenä ihmisenä. kun on pystytty näkemään toinen myös sairauden ja sen aiheuttamien muutosten takana, tuttuna, ainutlaatuisena ja läheisenä persoonana.

Etänä toteutettu luova ryhmätoiminta mahdollisti osallistumisen niille perheille, jotka eivät olisi pystyneet muuten osallistumaan ryhmätoimintaa esim. liikkumisen haasteiden vuoksi. Etänä toteutettu Uusi säveliä etsimässä -ryhmätoiminta mahdollistaa hyvinvointia tukevan toiminnan myös esim. COVID19 -epidemian kaltaisissa erityistilanteissa.

Kulttuurihyvinvointia edistävän toiminnan järjestämiseksi on vahvistettu yhteistä ymmärrystä ja kehitetty osaamista yhdessä monialaisen yhteistyöverkoston ja omaishoitoperheiden kanssa. Osaamisen vahvistaminen on lisännyt tietoa ja ymmärrystä kulttuurihyvinvoinnin edistämisen tarpeesta, merkityksestä, vaikutuksista, keinoista ja juurtumismahdollisuuksista. Monialainen yhteistyö on enemmän kuin osiensa summa: monialaisesti toteutettua luovaa toimintaa on eri tavoin tarpeen vakiinnuttaa osaksi omaishoitajien tuen palvelurakennetta ja sisällöllistä toteutusta.

Omaishoitoperheiden ympärille on muodostunut monialainen ja eri sektoreita yhdistävä ammatillinen verkosto. Verkostoyhteistyötä on tiivistetty ja uusia keinoja sen toteuttamiseksi kehitetty hankkeen toiminnan ja tapahtumien myötä.
Omaishoitoperheille suunnattua toimintaa on järjestetty monialaisesti yhdistyksissä, hyvinvointialueiden toiminnassa niiden ja korkeakoulun monisektoraalisena yhteistyönä, omaishoitoperheiden kokemusasiantuntijuutta hyödyntäen.
Tärkeään voimavaroja tukevaan toimintaan osallistumisen sekä sen järjestämisen haasteita on tunnistettu kehittäjäverkoston ja omaishoitoperheiden voimin ja ratkaisumahdollisuuksia niihin kehitetty. Yhdessä on löydetty tapoja toteuttaa omaishoitoperheiden tarpeita vastaavaa luovaa toimintaa monialaisesti sekä keinoja sen juuruttamiseksi.
Monisektoraalisen yhteistyön- ja toiminnan sisällöllinen malli on jäljennettävissä myös muihin kuntiin.
Jotta monialainen kulttuurihyvinvointia edistävä osaaminen kehittyy ja tulee osaksi toimijoiden ammattiotetta, se tulee huomioida koulutusrakenteessa. Hankkeen toiminnassa on yhdessä tunnistettu, että monialainen kulttuurihyvinvoinnin edistäminen tulee nostaa keskiöön henkilöstö-, ammatillisessa-, korkea- ja muussa koulutuksessa.
On tunnistettu monialaisten tiimien huomioinnin tarve rekrytoinneissa: Jotta omaishoitoperheiden tarpeisiin kyetään vastaamaan, on muokattava tehtävänkuvia monialaiseen työskentelyyn soveltuviksi ja koottava monialaisia tiimejä.
Yhdessä kehittäjäverkoston kanssa on tunnistettu tarve intensiiviselle poikkihallinnolliselle dialogille, eli dialogille rakenteiden kaikissa portaissa - myös päätöksenteon tuki (erilaiset toimikunnat ja toimielimet, valtuustot, hallinto).
On tunnistettu tarve tiedonlevityksen vahvistamiselle kaikissa portaissa (ks. edellä, päälliköt, esihenkilöt, työntekijät, asiakkaat).
On tunnistettu tarve kehittäjäverkoston toiminnan jatkumiselle ja laaja-alaisemmalle yhteistyölle. Verkoston toiminta juurtuu osaksi CuWeRE:n toimintaa.
Yhdessä on tunnistettu maahanmuuttajataustaisten perheiden erilaisen prosessin tarve: Omaishoitajuuden rinnalla eri kulttuuriin ja sen käytäntöihin sopeutuminen (vieras kieli, erilaiset toimintatavat, palvelujärjestelmät jne.) ja taustalla vaikuttavat vaikeiden kokemusten traumat (sota) vaativat toisenlaista ja vahvempaa tukea.
On tunnistettu tarve kohderyhmäkontekstia laajemmalle, avoimelle, hyvinvointia edistävälle luovalle toiminnalle, jotta myös muut tuen tarpeessa olevat voisivat integroitua toimintaan. Yhdessä on myös tunnistettu tuen jatkumisen tarve, jos omaishoito päättyy.
Palvelujen piiriin kuulumattomien omaishoitoperheiden tavoittaminen vaatii intensiivisempää poikkihallinnollista toimijoiden yhteistyötä ja lisäksi perinteistä etsivää työtä. Uusia omaishoitoperheitä on haastava löytää ja saada mukaan voimavaroja ja vertaistukea tarjoaviin palveluihin. Hankkeessa käytetyillä kanavilla ja verkostoilla on löydetty lähinnä jo yhdistysten ja palvelujen toiminnan piirissä olevia.