Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Valomerkki -keskustelu Satakunnassa

Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Valomerkkitoiminta on ennaltaehkäisevää päihdetyötä, jonka tavoitteena on alaikäisen terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen sekä suojaaminen päihteiden aiheuttamilta haitoilta.

Toimintaympäristö

Valomerkki -toimintamalli on kehitetty alunperin Kaarinassa vuonna 2004. Tämän jälkeen malli on otettu käyttöön useassa muussakin kunnassa ja kuntayhtymässä (mm. Pirkkala, Riihimäki, Salo).

Selvin päin Satakunassa -hankkeen aikana valomerkki -toimintamalli on otettu käyttöön 10 kunnassa Satakunnassa (Karvia, Kankaanpää, Honkajoki, Siikainen, Jämijärvi, Pomarkku, Säkylä, Nakkila, Eurajoki ja Harjavalta). Ennen hanketta valomerkki -toimintamalli oli Satakunnassa käytössä Porin yhteistoiminta-alueella (Pori, Merikarvia ja Ulvila).

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Valomerkki -toimintamallin avulla pyritään puuttumaan nuoren päihteiden käyttöön ennen kuin siitä muodostuu ongelma.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Olennaisimmat asiat Valomerkki -toimintamallissa ovat nopea puuttuminen, sosiaali- ja nuorisotyön yhteistyön tiivistäminen sekä nuoren ohjaaminen kunnan tarjoamiin vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Tarvittaessa tehdään jatko-ohjaus muihin peruspalveluihin mikäli nuoresta jää vielä huoli. Jatko-ohjaus tahoja voi olla esimerkiksi kuraattori, kouluterveydehoitaja, koulupsykologi, omin jaloin menetelmä, nuorten päihde- ja mielenterveyspalvelut. Keskustelun on nuoren tukemisen lisäksi tarkoitus tukea vanhempia kasvatustyössä. 

 

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

•Avainasemassa on viranomainen, joka puuttuu nuoren päihteidenkäyttöön, päihteiden hallussapitoon tai päihtymystilaan.
•Nuoren päihteidenkäyttöön voi puuttua ja toiminnan käynnistäjänä voi toimia myös esimerkiksi poliisi, koulun henkilöstö, pelastusviranomaiset tai sairaalan henkilökunta.
•Kaikista nuoren tai lapsen päihteidenkäyttöön liittyvistä huomioista tehdään ilmoitus sosiaalipäivystykseen.

•Sosiaalipäivystys arvioi tilanteen ja päättää jatko-ohjauksesta (valomerkkikeskustelu tai lastensuojeluilmoitus)
•Koordinaattori sopii keskusteluajat nuorten huoltajien ja varhaisen puuttumisen tiimiin kuuluvien työntekijöiden kanssa.

Tavoiteltu muutos

Tavoitteena
–puuttua nuoren päihteidenkäyttöön ennen kuin se muodostuu ongelmaksi.
–vaikuttaa nuoren omiin ajatuksiin ja asenteisiin päihteidenkäytöstä.
–vahvistaa huoltajien kielteistä suhtautumista alaikäisen päihteidenkäyttöä koskeviin kysymyksiin.
–tukea ja antaa keinoja huoltajille alaikäisten päihdekasvatuksessa

Muutoksen mittaaminen

Selvin päin Satakunnassa -hankkeen aikana toteutettiin valomerkki -toimintamallin pilotointiotantajaksot. Pilotoinnilla selvitettiin valomerkki-keskustelun hyödyllisyyttä ja vaikutusta. Pilotoinneista saatua tietoa voidaan käyttää Valomerkki – keskustelun kehittämistyöhön ja seurata valomerkki -toimintamallin hyödyllisyyttä asiakasnäkökulmasta. Pilotoinnin kohderyhmä koostui nuorista, heidän vanhemmistaan sekä toimintamallia toteuttavista ammattilaisista. Pilotoinnissa käytettiin paperista kyselylomaketta, jonka jokainen pilotoinnin kohderyhmän edustaja täytti valomerkki -keskustelun jälkeen. Kunnat saivat kyselylomakkeen käyttöönsä pilotointien päätyttyä. Kyselylomaketta voi jatkossa käyttää mm. asiakaspalautteen keräämisessä tai itsearvioinnissa.

Toteutussuunnitelma

- Toiminmallin käyttöönoton suunnittelu, seuranta ja arviointi organisaatioissa

-Toimintamallia toteutetaan samalla kyselylomakkeella koko alueella

- Johdon sitouttaminen toimintamallin käyttöön

-Ammattilaisten kouluttaminen ja osaamisen vahvistaminen

- Asiakaspalautteen säännöllinen kerääminen ja toimintamallin arviointi ja kehittäminen sen perusteella

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Kohderyhmänä alaikäiset
–jotka ovat käyttäneet päihteitä tai joiden hallussa on päihteitä.
–jotka eivät ole lastensuojelun asiakkaita.
–ovat ensimmäistä kertaa tekemisissä viranomaisten kanssa päihtyneinä tai päihteisiin liittyvissä asioissa

Valomerkki -keskustelun pilotointijaksoilla on kysytty sekä nuorten että vanhempien kokemuksia. 

Ratkaisun perusidea

Valomerkkikeskusteluun ohjataan alaikäisiä, jotka ovat ensimmäistä kertaa päihteidenkäyttönsä tai päihteiden hallussapidon vuoksi tekemisissä poliisi, terveydenhuollon, koulun tai muiden viranomaisten kanssa, eivätkä ole lastensuojelun asiakkaita. 

Valomerkki-keskustelu on tunnin mittainen päihdekeskustelu, johon osallistuu nuori ja huoltaja/huoltajat sekä kaksi valomerkki-koulutuksen käynyttä ammattilaista. Valomerkki-keskustelussa käydään läpi tapahtuma, joka johti poliisin tai muun viranomaisen puuttumiseen tilanteessa sekä keskustellaan päihteiden käytöstä ja niihin liittyvistä asenteista sekä päihteisiin liittyvistä terveyshaitoista. Lisäksi käydään keskustelua nuoren arjesta (koulu, vuorokausirytmi, mieliala, harrastukset/vapaa-aika, perhetilanne, pelaaminen jne.)

Keskustelussa kartoitetaan myös laajemmin nuoren elämäntilannetta sekä pyritään vaikuttamaan asenteisiin ja yleiseen mielipiteeseen, jotta lasten ja nuorten päihteidenkäyttöä ei sallittaisi.

Valomerkki-keskustelun aikana arvioidaan yhdessä nuoreen liittyvä huolen aste ja nuori ohjataan tarvittaessa eteenpäin. Keskustelun jälkeen on mahdollista jatkaa asian käsittelyä kunnan lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Valomerkki-keskustelu ei automaattisesti johda lastensuojelullisiin toimenpiteisiin.

Kun on kyseessä ensimmäinen nuoreen liittyvä kontakti sosiaalitoimeen ja sosiaalityö arvioi että tilanne ei vaadi sosiaalityön toimenpiteitä, hoidetaan haastattelu nuorisotoimen puolella. Tällöin lapsi ja vanhemmat käyvät keskustelun nuorisotyöntekijän kanssa. Keskustelun tarkoitus on kartoittaa tilanne, jolloin nuori käytti päihteitä ja tukea nuoren päihteettömyyttä sekä vanhempia kasvatustyössä. Nuorisotyöntekijä tarjoaa nuorelle vaihtoehtoista tekemistä ohjaamalla häntä nuorisotoimen tarjoamien palveluiden piiriin.

 

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Toimintamallin käyttöönotto vaatii johdon sitoutumista organisaatioissa ja koordinointivastuun määrittämistä. Kunnissa tulee määritellä ja resursoita koordinoinnista vastaava henkilö. Lähettävä taho ohjaa valomerkki-keskusteluun tulevat nuoret koordinoivalle henkilölle kunnassa, joka huolehtii valomerkki-keskustelun toteutumisesta. Ammattilaisia koulutetaan valomerkki-keskustelun toteuttamiseen kunnissa ja koulutetuista ammattilaisista muodotetaan valomerkkitiimi. Toimintamallin käyttö vaatii vahvaa yhteistyötä ja sitoutumista, jotta se pysyy käytössä. Toimintamallin käyttöönotosta on hyvä tiedottaa ammattilaisia ja kuntalaisia. Selvin päin Satakunnasta -hankkeesta on laadittu jaettavaksi esite, missä kerrotaan lyhyesti valomerkki-keskustelusta.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Toimintamalli on kehitetty alle 18 vuotiaille päihteitä ensi kertaa kokeileville. Tämmöisenään toimintamalli soveltuu vain heille. Toimintamallia voi käyttää eri toimintaympäristöissä sekä toteuttaa moniammatillisesti. Kuntien kannattaakin miettiä missä eri toimintaympäristöissä toimintamallia voi käyttää ja kerätä mahdollisimman moniammatillinen valomerkkitiimi omaan kuntaa. Toimintamallin käyttöönotossa ja sen ylläpitämisessä on hyvä muistaa, että se vaatii koordinaatiota ja osoitettuja resursseja, jotka on selkeästi määritelty. Muuten toimintamallin käytössä pysyminen elinvoimaisena alkaa hiipumaan ja eikä keskusteluun ei ohjaannu enää nuoria.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Selvin päin Satakunnassa – hankkeen tavoitteena oli juurruttaa Satakuntaan yhtenäiset varhaisen puuttumisen toimintamallit. Valomerkki -toimintamalli oli yksi juurrutettavasti toimintamalleista. Hankkeen aikanan Satakunnan kunnat ovat sitoutuneet hyvin toimintamallin käyttöönottoon ja uusia kuntia oli helppo saada mukaan. Kunnat kokivat toimintamallin selkeäksi ja tuovan selkeän prosessin minne alaikäiset päihteitä kokeilevat nuoret ohjataan. Toimintamallin vakiinnuttamistyössä ollaan päästy hyvään alkuun. Vakiinnutamistyötä tulee vielä jatkaa, jotta toimintamalli vakiintuu koko maakuntaan käyttöön.

Pilotoinnin vastauksista ilmenee, että suurin osa niin nuorista (59 %), vanhemmista (61 %) kuin ammattilaisista (68 %)
koki keskustelun hyödyllisenä. Yksikään vastaaja ei arvioinut keskustelua hyödyttömäksi. Erittäin hyödylliseksi keskustelun koki nuorista 3 %, vanhemmista 30 % ja ammattilaisista 16 %. Vieressä kuvattuna vastaajien saama hyöty keskustelusta. Vastaajia pyydettiin arvioimaan saamaansa koettua hyötyä keskustelusta asteikolla 1–5, 1 oli hyödytön ja 5 erittäin hyödyllinen.

Vanhemmista 37 % koki keskustelun tukevan vanhemmuutta jonkin verran ja melko paljon koki 38 %. 22 % vanhemmista koki keskustelun tukevan heidän vanhemmuuttaan erittäin paljon. Yksikään vanhempi ei kokenut etteikö keskustelu ollenkaan tukisi heidän vanhemmuuttaan. Vieressä kuvattu vanhempien kokemus keskustelun tukevan heidän vanhemmuutta.
Vanhempia pyydettiin arvioimaan saamaansa vanhemmuuden tukea keskustelusta asteikolla 1–5, 1 ei ollenkaan ja 5 erittäin paljon.