Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Vapaaehtoistoiminnan paikallistaso tarvitsee koordinaationsa

Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Kunnissa tai asuinalueilla tulee olla taho, joka rohkaisee osallistumaan nykyistä enemmän vapaaehtoistoiminnan pariin.

Toimintaympäristö **

Kunnat ja kaupungit keskittyvät omiin lakisääteisiin tehtäviinsä. Kuntatalouden ollessa tiukan budjetin työtä, jää usein resursoimatta tai jopa tunnistamatta asukkaiden osallisuuden merkitys.

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Avoimella hallinnolla pyritään julkisten palveluiden saavutettavuuteen. http://avoinhallinto.fi/
Yhtenä osana sitä on osallisuus.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Vapaaehtoistoiminnalla on varhaisen tuen mahdollisuus ja ennaltaehkäisevä vaikutus. Yksittäisen kuntalaisen/asukkaan tuottaman vapaaehtoistyön arvo jää helposti tunnistamatta. Yhteiskunta on  tehokkaampi ja vaikuttavampi kun vapaaehtoistoiminnan tuottamaa lisäarvoa koordinoidaan. 

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Hyvinvointivastaavat kunnissa. Kunnan tai seutukunnan järjestövastaava taho. Kansalaistoiminnan kehittäjät. Vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit. 

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys **

Asukkaiden ja kuntalaisten osallistamista, yhteisesti todettuja tavoitteita. Kohtaamisilla tuotettua dialogia ja tekemistä, joilla saadaan näkyvyyttä ja merkityksellisyyttä.
Yhteistyötä paikallisten toimijoiden, kuten seurakunnat, yhdistykset ja järjestöt, kanssa. Myös avoimien ryhmien, kuten asuinaluetyö, kanssa toimimista.

Ratkaisun perusidea **

Kansalais- ja järjestötoiminnalla on merkittävä rooli osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäjänä erityisesti niille, jotka ovat syystä tai toisesta vaarassa jäädä yhteiskunnassamme syrjään tai työelämän ulkopuolelle. Tällaiselle toiminnalle tulee luoda vastuutaho, vetäjä, tiedon ja kokemusten kokoaja ja levittäjä. Koordinaatio voidaan nimetä kunta-, alue- tai paikkakohtaisesti. 

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot **

Järjestö- ja kansalaistoimintaan resursoiminen on välttämättömyys, kun pyritään siirtämään hyvinvointityön painopistettä korjaavista palveluista ennalta ehkäisyyn. Taloudellisella resursoinnilla tarkoitetaan sekä toiminta-avustuksia että toimitilojen tarjoamista yleishyödylliseen toimintaan. Tämän lisäksi kolmannen sektorin tieto ja taito tulisi kytkeä tiiviimmin osaksi kuntien ja sote-palvelujen päätöksentekoa ja toimintaa. Edellä kuvattu pätee myös vapaaehtoistoimintaan.

Vinkit toimintamallin soveltajille **

Kansalaisia voitaisiin myös rohkaista osallistumaan nykyistä enemmän vapaaehtoistoiminnan pariin esimerkiksi tarjoamalla siihen erilaisia kannustimia (opinnollistaminen, osaamistodistukset) ja poistamalla ”sanktiointi” työttömyysaikana. Vapaaehtois- ja kansalaistoiminta voitaisiin myös sisällyttää osaksi koulujen opetussuunnitelmia.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä **

Aktiivinen järjestö- ja kansalaistoiminta voidaan nähdä hyvinvoinnin puskurina sosiaali- ja terveyspalvelujen ja kansalaisten välillä. Järjestöjen tehtävä on tarjota tietoa, tukea ja osallistumisen mahdollisuuksia sekä tunnistaa palvelujen kehittämistarpeita erityisesti ennalta ehkäisevän työn näkökulmasta. Kolmas (ja neljäs) sektori on ennalta ehkäisevän hyvinvointityön merkittävä toimija, jonka tulisi ankkuroitua osaksi tulevaisuuden sote-palvelukokonaisuutta.