Vapaaehtoistoiminta etsivässä vanhustyössä
Vapaaehtoisten rooli etsivän vanhustyön rinnalla ja tukena on merkittävä. Vapaaehtoiset voivat toimia etsivässä työssä etsijöinä ja tunnistajina, ammattilaisten rinnalla kannustajina ja kiinnittäjinä sekä löydettyjen tukena muutoksen ylläpitämisessä.
Oivalla ja ymmärrä
Suomessa ikääntyneet ihmiset ovat keskimäärin terveempiä ja heillä on aiempia sukupolvia enemmän varoja käytettävissä oman hyvinvointinsa ylläpitämiseen ja mielekkään elämän rakentamiseen.( Kuntaliitto 2017) Väestöennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on ennusteen mukaan 26 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2040 yli 85-vuotiaita vanhuksia on viisi prosenttia väestöstä. Suhteellisesti eniten kasvaa yli satavuotiaiden määrä. (Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2021)
Suurin osa kotona asuvista iäkkäistä pärjää vielä hyvin, mutta osalla on toimintakyvyn heikkenemisen, yksinäisyyden tai täyttymättömän palvelutarpeen vuoksi haasteita arjessa selviytymisessä, mikä voi lisätä riskiä syrjäytymiselle ja johtaa raskaampien palvelujen tarpeen ennenaikaiselle kasvulle. Ikääntyvän väestön tarpeisiin vastaaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tukee kotona asumista ja siirtää raskaampien palvelujen tarvetta myöhemmäksi.
Laatusuositus 2020–2023 hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostaa ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämistä ja iäkkäiden osallisuuden edistämistä. Osana palveluja tarvitaan etsivää vanhustyötä, jotta tavoitetaan myös palvelujärjestelmän ulkopuolelle jäävät iäkkäät. Etsivä vanhustyö on ammatillista tukea tarvitsevia iäkkäitä löytävää ja osallisuutta edistävää toimintaa. Etsivän vanhustyön rinnalle ja tueksi on kehitetty vapaaehtoistoimintaa, jolla on merkittävä rooli etsivän vanhustyön ammattilaisten tekemän työn lisäksi.
Kotona-asumista vahvistamaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa, arkikuntoutusta ja itsenäistä suoriutumista tukevia toimintamalleja. Erityisen merkittävässä roolissa ovat sekä iäkkäät että työikäiset omaishoitajat, joiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023)
Lähteet:
Kuntaliitto 2017. Kuntaliiton strategian tausta-aineisto Maailmanpyörä. Kuntien ja alueiden muutosajurit 2016–2030. Luettavissa: https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/maailmanpyoraraportti%202019_1.pdf
Sosiaali- ja terveysalan tilastollinen vuosikirja 2021. Luettavissa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/143537/SVT_SOSTERIVK%202021_sivu%20 99%20korjattu_24.10.2022_s.pdf?sequence=13&isAllowed=y
Suomen väestö ikääntyy vauhdilla, ja ennusteiden mukaan kymmenen vuoden päästä yli neljäsosa suomalaisista on yli 65-vuotiaita. Erityisesti kaikkein vanhimpien kansalaisten osuus kasvaa nopeasti; yli 85-vuotiaiden määrä tulee kaksinkertaistumaan seuraavien 20 vuoden aikana. (Ympäristöministeriö) Samanaikaisesti yhä useampi iäkäs asuu yksin kotona. (THL Sotkanet 2019).
Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on tavoite, jolla vältetään ympärivuorokautiseen asumiseen päätyminen erilaisin kotona asumista tukevin palveluin mm. kotihoidon ja erilaisten tukipalveluiden keinoin. Valitettavan usein nämä palvelut eivät aina riitä vaan ikääntyneet jäävät yksin ja kokevat kodeissaan turvattomuutta, yksinäisyyttä ja eristäytyvät yhteiskunnasta. Tarjolla olevat palvelut ja tarpeet eivät aina kohtaa tai niitä ei osata hakea. Syrjäytymistä ja eristäytymistä lisäävät myös pienituloisuus, sairaudet, toimintakyvyn lasku ja riippuvuusongelmat mm. päihteet. Laatusuosituksessa 2020–2023 hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostetaan ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämistä ja iäkkäiden osallisuuden edistämistä. Toimintakyvyn heikkenemistä ennalta ehkäiseviä palveluja ovat kehittäneet niin järjestöt kuin kunnatkin. Ennalta ehkäisevien ja hyvinvointia edistävien palveluiden käyttöä helpottaa, jos ne ovat helposti löydettävissä, saavutettavia, esteettömiä ja niitä on tarjolla monessa muodossa, myös digitaalisesti muiden lähipalveluiden ohessa. (Laatusuositus 2020–2023)
Etsivä vanhustyö auttaa löytämään koteihinsa jääneitä tai ilman mielekästä toimintaa olevia ikäihmisiä. Etsivä vanhustyö on ennaltaehkäisevää toimintaa, mutta myös toimintaa, jolla pyritään tukemaan jo palveluissa olevia kotona asuvia ikääntyneitä. Etsivä vanhustyö on työmuoto, jota Suomessa on kehitetty jo reilu kymmenen vuotta. Tulokset ovat olleet lupaavia ja työtä on kehitetty ja tehty niin järjestöissä, seurakunnissa kuin julkisellakin puolella. Etsivä vanhustyö hakee vielä paikkaansa palveluiden ja eri toimintojen valikossa. Vuoden 2022 voimaan tullut sosiaalihuoltolain uudistus, jossa on kirjattu vaade yhteisösosiaalityöstä sekä etsivästä työstä saattaa tuoda muutoksen myös etsivään vanhustyöhön. Uusi hallitusohjelma nostaa myös ennaltaehkäisevät palvelut esille ja muun muassa yksinäisyyden ennaltaehkäisyn merkitys korostuu.
Etsivän vanhustyön rinnalle ja tueksi on kehitetty vapaaehtoistoimintaa, jolla on merkittävä rooli etsivän vanhustyön ammattilaisten tekemän työn lisäksi. Vapaaehtoiset voivat toimia etsijöinä, ammattilaisten rinnalla ja etsivän vanhustyön jakson päätyttyä ikääntyneen tukena.
Etsivän vanhustyön vapaaehtoistoiminnan kehittäjäryhmä on kokoontunut kaksi vuotta. Kehittäjäjoukkoon kuuluu etsivää vanhustyötä tai siihen liittyvää työtä tekeviä tahoja, järjestöistä mm. Mereo ry:tä ja Omakotisäätiöstä, seurakunnista ja julkiselta puolelta. Ryhmän kokoonpano on myös osittain vaihtunut, mikä liittyy erilaisten hankkeiden päättymiseen ja myös käynnistymiseen. Vapaaehtoistoiminnan verkostoa on koordinoinut Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton Etsivän vanhustyön verkostokeskus.
Vapaaehtoiset kokevat vapaaehtoistoiminnan kotona asuvan ikäihmisen elämässä mielekkäänä ja saavat toimintaan riittävää tukea ja keinoja käsitellä haastavia tilanteita.
Ikäihmisten osallisuuden lisääntyminen - liikkuminen, kotoa poistuminen, mielen hyvinvoinnin tukeminen ja yksinäisyyden lievittyminen / yksinäisyyden tunteen vähentyminen.
Yksinäisyyden kokemus on yksilöllistä ja välttämättä yksinäisyys ei lopu tai lievene vapaaehtoistoiminnan seurauksena, yksinäisyyden tunne voi vähentyä ja tulla kokemus siitä, että joku välittää ja on joku kenestä välittää.
Vapaaehtoisen osallisuuden lisääntyminen ja yksinäisyyden / yksinäisyyden tunteen vähentyminen.
Tuloksellisuuden arviointi
- Kyselyin vapaaehtoisille toiminnan merkityksellisyydestä itselle sekä heidän kuvauksensa siitä, mitä he tekevät yhdessä ikääntyneen kanssa.
- Ikääntyneen mielen hyvinvoinnin lisääntyminen, turvallisuuden ja osallisuuden tunteen lisääntyminen. -> tarinat ja kuvaukset.
- Kysely/haastattelu ikäihmisille vapaaehtoistoiminnan merkityksestä omalle hyvinvoinnille.
- Tilastoidaan toimintaan osallistuvien ikäihmisten ja vapaaehtoisten määrä.
- Vapaaehtoistoimintaa koordinoivan tahon ja ammattilaisten oppiminen ja huomiot.
Miten eri-ikäiset vapaaehtoiset voisivat osallistua etsivään vanhustyöhön?
- Kotiin menevässä, yksilöllisessä vapaaehtoistoiminnassa ikääntyneet vapaaehtoiset voivat toimia vertaisina, rinnalla kulkijoina, kavereina etsivän vanhustyön päätyttyä.
- Vapaaehtoiset voivat toimia myös etsivän vanhustyön ammattilaisen rinnalla ikääntyneen elämässä. Myös etsinnän vaiheessa vapaaehtoisilla voi olla merkittävä rooli heidän liikkuessaan omalla asuinalueellaan tai heidän ohjatessa toimintaa mm. erilaisissa kerhoissa.
- Nuoremmille vapaaehtoisille etsivän vanhustyön vapaaehtoistoiminta tarjoaa mahdollisuuden ylisukupolviseen kohtaamiseen ja myös auttamisen muotoon, joka on yhteiskunnallisesti merkittävää. Myös nuoret kokevat yksinäisyyttä ja tämä toiminta voi tuoda helpotusta myös siihen.
Mitkä ovat kriittiset menestystekijät, jotta vapaaehtoistoiminta on mielekästä ja turvallista?
- Hyvä vapaaehtoisen haastattelu ja perehdytys sekä jatkuvan tuen mahdollisuus organisoivalta taholta.
- Ei raskaita koulutuksia vapaaehtoistoimintaan pääsemiseksi, hyvä perehdytys riittää. Perehdytyksessä tuotava selkeästi esille se, että etsivän vanhustyön asiakkailla saattaa olla todella paljon haasteita ja voivat olla vaativia.
- Matala kynnys osallistua toimintaan.
- Kuullaan systemaattisesti vapaaehtoisia sekä myös ikääntyneitä, joiden kanssa vapaaehtoinen toimii.
Mitä järjestön /organisoijan/koordinoijan näkökulmasta pitää tehdä?
- Hyvä perehdytys on kaiken ydin - ei erillistä koulutusta liittyen vapaaehtoistoimintaan vaan koordinoiva taho sekä ikäihminen itse “perehdyttää ja kouluttaa” vapaaehtoisen omien toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Järjestäjä toimii tukena niin asiakkaalle kuin vapaaehtoiselle.
- Vapaaehtoiset kutsutaan mukaan toiminnan kehittämiseen sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Valtakunnallisella tasolla tarjotaan vapaaehtoisille mahdollisuus osallistua toimintamallin kehittämiseen. Paikallisella tasolla vapaaehtoiset kutsutaan mukaan etsivän vanhustyön vapaaehtoistoiminnan kehittämiseen.
- Rohkaistaan vapaaehtoisia luottamaan omiin havaintoihin ja tuomaan niitä esille.
Mitä vapaaehtoisen näkökulmasta pitää tehdä?
- Sitoutua tehtävään omien mahdollisuuksien mukaan.
- Tuoda rohkeasti omia näkemyksiä esiin ja olla myös itse aktiivinen yhteydenpidossa järjestävään tahoon.
- Vapaaehtoista tulee kannustaa olemaan herkästi yhteydessä organisoivaan tahoon, jos herää huoli asiakkaasta.
Mitä avun vastaanottajan/ löydetyn ikääntyneen näkökulmasta pitää tehdä?
- Kunnioittaa sovittuja reunaehtoja mm. vapaaehtoinen ei siivoa tai käsittele rahaa.
- Noudattaa omalta osaltaan vaitiolovelvollisuutta.
Kotona asuminen mahdollisimman pitkään on tavoite, jolla vältetään ympärivuorokautiseen asumiseen päätyminen erilaisin kotona asumista tukevin palveluin mm. kotihoidon ja erilaisten tukipalveluiden keinoin. Valitettavan usein nämä palvelut eivät aina riitä vaan ikääntyneet jäävät yksin ja kokevat kodeissaan turvattomuutta, yksinäisyyttä ja eristäytyvät yhteiskunnasta. Tarjolla olevat palvelut ja tarpeet eivät aina kohtaa tai niitä ei osata hakea. Syrjäytymistä ja eristäytymistä lisäävät myös pienituloisuus, sairaudet, toimintakyvyn lasku ja riippuvuusongelmat mm. päihteet. Laatusuosituksessa 2020–2023 hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi korostetaan ennaltaehkäisevien palvelujen kehittämistä ja iäkkäiden osallisuuden edistämistä.
Kotona-asumista vahvistamaan tarvitaan toimivaa ennaltaehkäisevää ja toimintakykyä ylläpitävää toimintaa, arkikuntoutusta ja itsenäistä suoriutumista tukevia toimintamalleja. Erityisen merkittävässä roolissa ovat sekä iäkkäät että työikäiset omaishoitajat, joiden tukeminen on ensiarvoisen tärkeää (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023)
Etsivä vanhustyö auttaa löytämään koteihinsa jääneitä tai ilman mielekästä toimintaa olevia ikäihmisiä. Etsivä vanhustyö on ennaltaehkäisevää toimintaa, mutta myös toimintaa, jolla pyritään tukemaan jo palveluissa olevia kotona asuvia ikääntyneitä. Etsivä vanhustyö on työmuoto, jota Suomessa on kehitetty jo reilu kymmenen vuotta. Tulokset ovat olleet lupaavia ja työtä on kehitetty ja tehty niin järjestöissä, seurakunnissa kuin julkisellakin puolella. Etsivä vanhustyö hakee vielä paikkaansa palveluiden ja eri toimintojen valikossa. Vuoden 2022 voimaan tullut sosiaalihuoltolain uudistus, jossa on kirjattu vaade yhteisösosiaalityöstä sekä etsivästä työstä saattaa tuoda muutoksen myös etsivään vanhustyöhön.
Etsivän vanhustyön rinnalle ja tueksi tarvitaan vapaaehtoistoimintaa, jolla on merkittävä rooli etsivän vanhustyön ammattilaisten tekemän työn lisäksi. Vapaaehtoiset voivat toimia etsijöinä, ammattilaisten rinnalla ja etsivän vanhustyön jakson päätyttyä ikääntyneen tukena.
Kohderyhmää ovat myös välillisesti vapaaehtoisina toimivat ikääntyneet.
Osa eläkkeelle jäävistä ikääntyvistä ovat erittäin aktiivisia, ja he hakevat mielekästä ja arvokasta sisältöä työelämän jälkeiseen aikaan. Vireässä aktiivisten ikääntyvien joukossa on paljon voimavaroja, osaamista ja elämänkokemusta, jota on järkevä hyödyntää. Tätä voimavaraa ei voi hukata vaan on mahdollistettava erilaisia tapoja toimia aktiivisina kansalaisina. Hiljaisen tiedon ja kokemuksen hyödyntäminen vapaaehtoistoiminnassa on arvokasta pääomaa. Vapaaehtoisena toimiminen vahvistaa ja tukee osallisuuden kokemusta, ehkäisee yksinäisyyttä ja antaa iloa elämään. Osallisuus on hyvinvoinnin edellytys. Osallisuus, turvallisuuden tunne, oikeudenmukaisuus ja luottamus yhteiskuntaan sekä sen instituutioihin ja toisiin kansalaisiin rakentavat henkistä kriisinkestävyyttä ja yhteiskunnan kriisinsietokykyä. (Valtioneuvosto 2022, 42)
Etsivän vanhustyön vapaaehtoistoimintaa kehitetään ja se kehittyy edelleen toimintaa järjestävien tahojen tiedon ja kokemusten karttuessa ja sekä ikääntyneiltä etsivän vanhustyön asiakkailta että vapaaehtoistoiminnassa mukana olevien kokemusten kautta.
Ikääntyneiden koti tai kotiympäristö tai ympäristö, jossa ikääntynyt liikkuu tai osallistuu erilaisiin toimintoihin on vapaaehtoistoiminnan pääasiallisin toimintaympäristö.