Vapaaehtoistoiminta ryhmäkodissa
Aktiivisuutta kehitysvammaisten arkeen -hankkeessa luotiin ohje, jonka avulla voidaan aloittaa ja kehittää vapaaehtoistoimintaa kehitysvammaisten ihmisten ryhmäkodissa.
Ryhmäkoti on monen kehitysvammaisen ihmisen koti. Koti on yhtäaikaa kehitysvammaisen ihmisen syvintä itsemääräämisaluetta, mutta samalla se on palvelutoiminnan yksikkö, jossa toimintaa ohjataan monesta eri suunnasta: kodissa on säädöksiä, suunnitelmia, mitoituksia, raportointeja ja budjetteja – tarvittaessa jopa rajoituksia henkilön itsemääräämisoikeuteen.
Syvästi kehitysvammaiset ihmiset jäävät usein ilman minkäänlaisia vapaa-ajan aktiviteetteja, koska he eivät pysty itse sellaista ehdottamaan tai pyytämään esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa siihen. Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Tämä voi aiheuttaa sen, että syvästi kehitysvammaisen ihmisen arki voi olla kaavamaista ja ihmissuhteet kapeita - toiminta ja ihmiset liittyvät hoivaan ja huolenpitoon. Tällaiset ihmiset voivat hyötyä paljon hyvin järjestetystä ja henkilöä aktivoivasta vapaaehtoistoiminnasta.
Varhaisen vuorovaikutuksen varassa kommunikoiva kehitysvammainen ihminen voi olla monella tapaa yksinäinen. Vapaaehtoistoiminnalla on mahdollista luoda yhteyksiä, joissa joku henkilö on vain tätä yhtä ihmistä varten ja joka voi toiminnallaan tuoda terveisiä ryhmäkodin ulkopuolisesta maailmasta.
Vapaaehtoistoiminta ei ole samalla tavalla kotiutunut kehitysvammaisten ihmisten ryhmäkoteihin, kuten se on jalkautunut vanhusten palvelutaloihin. Ryhmäkodeissta tarvitaan tietoa vapaaehtoistoiminnasta ja sen järjestämisestä turvallisesti. Vapaaehtoisilla ei ole useinkaan tietoa, miten paljon apua ja varhaisen vuorovaikutuksen varassa kommunikoivan kehitysvammaisen ihmisen kanssa voi olla vapaaehtoiskaveri. Lisäksi prosessi kehitysvammaisen henkilön kaveritoiminnassa tarvittavien tietojen luovuttamisesta pitää olla palvelunostajien ja - myyjien sekä viime kädessä ryhmäkodin henkilökunnan tiedossa. Tietosuoja koskee kehitysvammaista ihmistä, vapaaehtoista ja ammattilaista, joka perehdyttää vapaaehtoisen kehitysvammaiseen ihmiseen.
Toimintamallin pohjana on yhtäältä tutkimustyö, mm. Sonja Miettisen Syvästi kehitysvammaisen aikuisen mahdollisuudet yhteisyyden kokemiseen: Etnografinen tutkimus sosiaalisesta vuorovaikutuksesta suomalaisissa ryhmäkodeissa sekä artikkeli Vuorovaikutuksen laatu pitäisi ottaa asumispalvelujen laatukriteereiksi. Toisaalta mallin pohjana on kokemukset vapaaehtoistoiminnan järjestämisestä ryhmäkodissa - silloin asiantuntijoina ovat olleet ryhmäkodin henkilökunta, hankekumppanina toiminut Kehitysvammatuki57 ry ja Diakonnissalaitoksen tietoturva-asiantuntijat.
Vapaaehtoistyön kehittämisessä yhteistyöstä on tehty helsinkiläisen kansalaistoiminnan kiihdyttämö Kanssalan sekä muiden vapaaehtoistoimintaa organisoivien järjestöjen kanssa. Kehitysvammaliitolta on saatu vahvaa tukea vapaaehtoisten vuorovaikutustaitojen kehittämiseen ja osallistuttu Kehitysvammaliiton työhön luoda digitaalisia osaamismerkkejä vuorovaikutustaidoista.
Toimintamalli on koottu opiskelijayhteistyönä ja sen arviointiin on osallistunut hankkeen ohjausryhmän kautta eri asiantuntijoita kehitysvamma-alalta.
Toimintamallin avulla on helppo aloittaa tai kehittää vapaaehtoistoimintaa ryhmäkodissa syvästi kehitysvammaisten ihmisten parissa. Syvästi kehitysvammaisten ihmisten kokema yksinäisyys voi vähentyä, tieto kehitysvammaisuudesta lisääntyä ja ymmärrys vapaaehtoistoiminnan tuomasta lisäarvosta ryhmäkodissa kasvaa. Näiden lisäksi yhä useammalla vapaaehtoisella on mahdollisuus toimia kehitysvammaisen ihmisen vapaa-ajankaverina.
Hankkeen tavoitteena oli luoda toimintamalli, muutoksen mittaaminen ei kuulunut sen tehtäviin.
- Kehitysvammaisten ihmisten ryhmäkodit: alkukysely vapaaehtoistoiminnasta ryhmäkodissa, selvitettiin uhat ja mahdollisuudet. Yksikköpalaverit, avoimet ovet- tilaisuuksien järjestäminen, tehtiin vapaaehtoistoimintaa ja ryhmäkotiasumista tutuksi.
- Kehitysvammaiset ihmiset: Henkilökohtaiset kontaktit tai keskustelu ao. henkilöiden lähi-ihmisten kanssa, selvitettiin kiinnostusta osallistua vapaaehtoistoimintaan.
- Asiakkusohjaajat, selvitettiin vapaaehtoistoiminnan tietosuojaa ja vapaaehtoistoimintaan tarvittavaa suostumusta.
Diakonissalaitoksen ja Helsingin kaupungin yhteinen ponnistus Kanssala loi materiaalia, jonka avulla voi perehtyä vieraanvairaisen yhteisön toimintaideaan.
Hankkeessa seurattiin myös Kehitysvammatuki 57 ry:n Vipinä -hanketta. Siinä liikunta pyrittiin kiinnittämään osaksi asumisyksiköiden arkea.
Koulutuksissa tehtiin erilaisia kokeiluja vuorovaikutuksen lisäämikseksi. Syvästi kehitysvammainen ihmisen vapaaehtoiskaveri hyötyy, jos hänellä on tietoa Huomioivaa yhdessäoloa päivittäin -menetelmästä tai hän on tutustunuut draamaan, musiikkiin tai kuvaamataitoon vuorovaikutuksen välineinä. Myös erilaiset keinot aktivoida eri aisteja voivat luoda monia mahdollisuuksia päästä vuorovaikutukseen ei puheella -kommunikoivan kehitysvammaisen ihmisen kanssa.
- Vapaaehtoisen vuorovaikutustaitojen vahvistaminen niin, että hän voi toimia varhaisen vuorovaikutuksen varassa kommunikoivan henkilön kanssa. Vapaaehtoistoiminnassa kertyneen osaamisen todistaminen digitaalisten osaamismerkkien avulla.
- Ryhmäkotien vapaaehtoistoiminnan johtamisen varmistaminen. Tätä varten luotiin ohjeet ja valmis sopimuspohja, salassapitositoutumislomake ja suostumus tietojen luovuttamiseen.