| Innokylä

Toimintaympäristö

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä koko Suomessa ja ongelmien on todettu yksilön lisäksi koskettavan koko perhettä. Mielenterveyteen vaikuttavat biologiset, yksilölliset, sosiaaliset ja yhteiskunnallisetkin tekijät, kuten yhteiskunnan rakenteet, resurssit sekä kulttuuriset normit ja arvot. Näin mielenterveyttä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä ei voida erotella toisistaan yksioikoisesti. (Kuhanen 2017, 18−19, 21.) Mielenterveyttä tarkastellaan yksilön voimavarana ja osana yhteiskunnallista hyvinvointia (Friis, Eirola & Mannonen 2004, 32). Mielenterveyttä tulisi vaalia osana kansanterveyttä, koska terveydentilan parantaminen vahvistaa koko yhteisöä (Lindholm 2004, 14).

Maailman terveysjärjestön (World Health Organization) mukaan mielenterveyden riskitekijöitä ovat ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta köyhyys, ravinnon puute, työttömyys, syrjintä, väkivalta, työhön liittyvä stressi ja päihteiden helppo saatavuus. Yksilön näkökulmasta riskitekijöitä ovat lapsen kaltoinkohtelu, vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelma, heikko opintomenestys, krooninen unettomuus tai kipu, sairaus, päihdeongelma, yksinäisyys, heikko stressin sietokyky ja ennenaikainen syntymä. Mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ovat ympäristön ja yhteiskunnan osalta vähemmistöjen integraatio, mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, suvaitsevaisuus, vastuunkanto, toimivat sosiaalipalvelut ja yhteisön tuki. Yksilöllisiä suojaavia tekijöitä ovat positiivinen varhainen vuorovaikutus, myönteinen minäkuva, itseluottamus, turvallisuuden tunne, ongelman ratkaisutaidot, oppimiskyky, vuorovaikutustaidot, ystävien ja perheen tuki sekä stressinhallintataidot. (WHO 2004.)

Kaikkien perheenjäsenten huomioiminen on merkittävä osa mielenterveyshoitoa, vaikka ainoastaan yhdellä perheenjäsenellä olisi mielenterveys- tai päihdeongelma. Perhe on hoidossa aktiivinen osallistuja sekä oman tilanteensa asiantuntija. Kaikilla perheillä on omia vahvuuksia, mitkä voimaannuttavat perhettä ja mitä voidaan hyödyntää hoidossa. Huomioimalla ja tukemalla perheenjäseniä parannetaan perheen hyvinvointia ja ennaltaehkäistään kuormitusta. (Kanerva & Kuhanen 2017, 190, 193.)

Toivosta turvaa -hankkeen tukipaketti

Totu_tukipaketti.pdf (341.77 KB)

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä koko Suomessa (WHO 2013) ja ongelmien on todettu yksilön lisäksi koskettavan koko perhettä. Myös läheisillä ja perheenjäsenillä on riski sairastua. Perheissä usein sairastuneen puoliso tai muu arkeen osallistuva aikuinen ottaa suurempaa vastuuta arjen sujumisesta ja on vaarassa uupua sairastuneen rinnalla. FinFami Keskusliiton (2014) kyselyn mukaan, 46% läheisistä on vaarassa masentua itse ja FinFami Pirkanmaan kyselyn (2019) mukaan tiettyjen omaisryhmien uupumis- ja masennusriski oli kasvanut jo 63 %:in. Läheisten riskiä lisää sairastuneen heikentynyt toimintakyky, useampi sairastunut perheessä, kaksoisdiagnoosit, talousvaikeudet ja ongelmien ylisukupolvisuus (Nyman&Stengård 2001). Arvion mukaan joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on hoitoa vaativa mielenterveys- tai päihdeongelma. Tampereen alueen tilastoja selvitetään, mutta asiantuntija-arvion (2017) mukaan aikuisten mielenterveys- ja päihdepalveluissa on asiakkaana noin 2000-3000 perheellistä. Arviota tukee myös aiempi tilastotieto (Solantaus 2001), jonka mukaan joka neljännellä aikuispsykiatrian potilaalla on alaikäisiä lapsia.

Palvelujärjestelmässä mielenterveyshäiriöitä on yleensä hoidettu yksilökeskeisesti ja yhteistyömallit eivät ole vielä kaikkialla käytössä. Palveluissa ei ole kokonaisvaltaista näkemystä perheiden tilanteesta ja systemaattiset mallit lasten sekä läheisten huomioimiseksi eivät ole vielä kaikkialla käytössä (VTV 2018). Parhaimmillaan perheiden huomioiminen tukee yksikön toipumista ja kannattelee koko perhettä.

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Vanhempien mielenterveysongelmat lisäävät myös lasten riskiä sairastua mielenterveysongelmiin ja ongelmat heijastuvat lasten mielenterveyteen ja kehitykseen. Solantauksen ja Paavosen (2009) mukaan mielenterveysongelmaisen vanhemman lapsen sairastumisriski on jopa 40–60% ja ongelmat ovat vakavampia, pitkäkestoisempia ja alkavat yleensä varhaisemmin, sisältäen myös mielenterveysongelmien useita eri muotoja useammin kuin muulla väestöllä. Vanhemman psyykkinen sairaus muuttaa usein perheen sisäisiä rooleja ja perheen vuorovaikutusta sekä heikentää arjessa selviytymistä. Sairastunut saattaa kokea syyllisyyttä omasta tilanteestaan ja käsitys vanhemmuuden taidoista on vääristynyt vaikuttaen näin lasten kanssa toimimiseen. On huolestuttavaa, jos lapsi jää huoliensa kanssa yksin tai alkaa ottamaan ikäänsä ja kehitystasoonsa nähden liikaa vastuuta kotitöistä, vanhemmasta tai sisaruksista huolehtimisesta (Kouluterveyskysely 2019). Lapsen kannalta on erityinen riski, jos sairastunut vanhempi on ainoa läheinen aikuinen, perheessä on heikentynyt taloudellinen tilanne tai jos perheen sosiaalinen verkosto on kaventunut (Kansalliset syntymäkohortti 1987/1997).

Lapsen kasvu ja kehitys on turvattava tilanteissa, joissa terveys ja hyvinvointi ovat uhattuna. On yhteiskunnallinen haaste tunnistaa näihin altistavia riskitekijöitä ja puuttua niihin oikea-aikaisesti. (Lindholm 2004, 16.) Ennalta ehkäisevällä mielenterveystyöllä on merkittävä vaikutus hyvinvointiin, ja vastuu siitä on terveydenhuoltoalan lisäksi sosiaali-, opetus-, nuoriso- ja kulttuuritoimilla. Mielenterveysomaisten rooli on korostunut sairastuneen arjen kannattelijana terveydenhuoltopalveluiden muututtua avopainotteisemmiksi, ja näin ollen omaisten huomioiminen on ennaltaehkäisevää työtä ja perheen hyvinvoinnin huomioiminen on osa yksilötyöskentelyä. (Holmberg 2016, 9, 191−193.) Omaiset voivat olla korvaamaton tuki potilaalle arkielämässä ja kuntoutumisessa (Koskisuu & Kulola 2005, 72).

YK:n lapsen oikeuksien mukaan lapsia on suojeltava väkivallalta, vahingoittamiselta, laiminlyönniltä, välinpitämättömältä ja/ tai huonolta kohtelulta sekä hyväksikäytöltä. Lisäksi lapsella on oikeus ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Lastensuojelulain puolesta lapsen edun toteutuminen on perheen tukemisen tavoite. Lapsen edun toteutumista arvioidaan lain mukaan siten, mahdollistuvatko lapsen tasapainoinen kehitys, hyvinvointi, läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, mahdollisuus saada ymmärrystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaista valvontaa ja huolenpitoa, taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus, turvallinen kasvuympäristö, ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus, itsenäistyminen, vastuullisuuteen kasvaminen, mahdollisuus osallistumiseen ja vaikuttamiseen itseä koskevissa asioissa sekä kielellisen, kulttuurillisen ja uskonnollisen taustan huomioiminen. Vanhemmuus on riittävän hyvää lastensuojelun näkökulmasta, jos lapsi voi kasvaa ja kehittyä kotiympäristössään turvallisesti. (Tukiliitto, viitattu 12.10.2020.)

Mielenterveyttä edistävien ja ylläpitävien tekijöiden puute on jo itsessään riskitekijä mielenterveydelle. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten on nostettava perheiden kanssa esiin sellaisia terveyttä ja hyvinvointia tukevia asioita, joihin he voivat itse vaikuttaa. Erityisesti lasten näkökulma on huomioitava, koska lapsi ei voi itse vaikuttaa kasvuympäristöönsä. Avun tarpeen arvioiminen on ammattilaisten ja vanhempien vastuulla. (Toivosta turva -hanke 2020)

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ja Tampereen kaupungin mielenterveys- ja päihdepalveluiden Toivosta turvaa -hanketiimi (2017-2020), useita jäseniä. Kuvitus Toivosta turvaa -hanke.

Tavoiteltu muutos

Mielenterveys- ja päihdeongelmien negatiivisia vaikutuksia voidaan estää tukemalla positiivista vanhemmuutta ja vahvistamalla ennaltaehkäiseviä tukimuotoja (THL 2019). Oikea-aikaisella ja riittävällä tuella iso osa perheistä selviää hyvin, eivätkä vanhemman ongelmat automaattisesti määrää lasten ja läheisten myöhempää hyvinvointia. Usein jo kuulluksi tuleminen, arjen rutiinien ja perheiden omien voimavarojen vahvistaminen riittävät. Perheitä suojaa tieto siitä, miten perheenjäsenen mielenterveyden häiriö vaikuttaa juuri heidän arkeensa ja miten ongelmista voidaan puhua niin aikuisille kuin lapsillekin. Vaikka palveluissa on tarjolla psykoedukaatiota, ei tieto aina jalkaudu perheiden arkeen. Jotta perheet saavat tarvitsemaansa tietoa ja tukea sekä monimuotoiset tukimuodot jalkautuvat käytännöiksi, tarvitaan muutosta hoitokulttuureihin ja erilaisten asiantuntijatasojen hyödyntämistä.

Muutoksen mittaaminen

Koettu hyvinvointi.

Toteutussuunnitelma

Omaistyö, vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus osaksi perheiden auttamisen perustyötä.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Toivosta turvaa -hankkeen kohderyhmänä ovat mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkaana olevat lapsiperheet, joissa vanhemmalla on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia. Kansainvälisiin tutkimuksiin pohjautuen oletetaan, että Suomessakin noin 25 % lapsista elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelmia. 60 % masentuneiden vanhempien lapsista on alttius sairastua mielenterveyshäiriöön ennen 25 ikävuotta. Erityisessä riskissä ovat lapset, joiden vanhemman mielenterveysongelma vaikuttaa toimintakykyyn tai vuorovaikutukseen, ja oireet ovat pitkäkestoisia. (Solantaus & Paavonen 2009.)

Perhetaustan merkitys lapsen myöhäisempään hyvinvointiin on osoitettu, ja mielenterveys- ja päihdeongelmien kohdalla ylisukupolviset vaikutukset on tunnistettu monissa tutkimuksissa (Solantaus ja Paavonen 2009). Lapset tarvitsevat tukea, koska pitkäaikaiset kasvuympäristön ongelmat ja mahdollinen geneettinen alttius voivat altistaa mielenterveysongelmien kehittymiselle. Pelkästään toisen vanhemman mielenterveysongelma ei yksinään lisää lapsen sairastumisriskiä. Tutkimusten mukaan sairastumisen kannalta riskialttein tilanne on silloin, jos perimän lisäksi vanhemman sairaudella on vaikutusta lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. (Solantaus & Paavonen 2007, 8−9.)

Myös muilla läheisillä ja perheenjäsenillä on riski sairastua. Valtakunnallisen omaiskyselyn (2014) mukaan 46 % läheisistä on vaarassa uupua itse. Perheissä usein sairastuneen puoliso tai muu arkeen osallistuva aikuinen ottaa suurempaa vastuuta arjen sujumisesta ja on vaarassa uupua sairastuneen rinnalla. Läheisten riskiä lisää sairastuneen heikentynyt toimintakyky, useampi sairastunut perheessä, kaksoisdiagnoosit, talousvaikeudet ja ongelmien ylisukupolvisuus. (FinFami Pirkanmaa riskikartoitustyökalu)

Oikea-aikaisella ja riittävällä tuella iso osa perheistä selviää hyvin, eivätkä vanhemman ongelmat automaattisesti määritä lasten ja läheisten myöhempää hyvinvointia. Usein jo kuulluksi tuleminen, arjen rutiinit ja perheiden omien voimavarojen vahvistaminen riittävät. Perheitä suojaa tieto siitä, miten perheenjäsenen mielenterveyden häiriö vaikuttaa juuri heidän arkeensa ja millaisilla keinoilla arjen hyvinvointia pidetään yllä. Koko perheen hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Se tukee yksilön toipumista ja kannattelee koko perhettä.

Kuvittele ja kokeile

Idean konkretisointi ja visualisointi

Omaisten vertaistukipuhelin

Mikä?

Vertaistukipuhelin on kehitetty Mielenterveysomaiset Pirkanmaa FinFami ry:n ja Tampereen kaupungin Toivosta turvaa -yhteishankkeessa. Se tarjoaa matalan kynnyksen keskusteluapua omaiskokemustoimijan kanssa, mitä tarjotaan osana mielenterveys- ja päihdepalveluita.

Vertaistuki tarkoittaa samankaltaisessa tilanteessa olevien tai olleiden vuorovaikutussuhdetta, jossa jaetaan omia kokemuksia ja tuetaan toisia (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2015). Kokemusasiantuntijuus on vertaistuen muoto, jossa tuen antajalla on oma kokemus sairaudesta, sen hoidosta ja kuntoutuksesta sekä sen vaikutuksista toimintakykyyn. Kokemusasiantuntijana voi toimia omaisen tai sairastuneen roolissa. (McLaughlin 2009; Falk ym 2013.) Kokemusasiantuntijuus perustuu kokemuksen lisäksi tietoon, reflektointikykyyn ja -taitoon kokemusten hyödyntämisessä sekä omien voimavarojen tunnistamiseen (Jankko 2008, 112–115; McLaughlin 2009; Rissanen 2013, 14–15). Vertaistuki ja kokemusasiantuntijuus voivat olla kuntoutumisen tukipilareita, muuttaa kuntoutujan identiteettiä, luoda toivoa ja mahdollistaa unelmointia oman elämän toimijuuden vahvistumisella (Rissanen 2015, 112–127).

Miksi?

Vertaistuen ensisijainen tarkoitus on mahdollistaa soittajalle kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen sekä kokemuksien jakaminen. Vertaisen kanssa puhuminen voi auttaa toivon näkökulman löytämisessä tai ylläpitämisessä. Vertaisella voi olla samankaltaisia kokemuksia ja sen myötä hän voi ymmärtää ja tukea soittajaa. (Toivosta turvaa -hanke 2020.)

Vertaistuen saaminen voi parantaa hyvinvointia, luottamusta ja itsetuntoa sekä lisäksi vähentää ahdistusta ja normalisoida tilannetta. Se auttaa sairastumisen hyväksymisessä, voi olla terapeuttista ja ennalta ehkäistä muiden ongelmien syntymistä (Toija 2011, 15–16). Vertaistuki voi lisätä sosiaalisia suhteita kehittämällä sosiaalista toimintakykyä, vähentämällä huolia ja lisäämällä selviytymiskeinoja. Lisäksi se voi tarjota toivon näkökulmaa ja vähentää sairaalahoidon tarvetta sekä päihteiden käyttöä (Solomon 2004; Min ym. 2007; Davidson ym. 2012.) Puhelimitse tai ryhmässä saatu vertaistuki voi vähentää masennusoireita yhtä tehokkaasti, kuin kognitiivis-behavioraalinen ryhmäterapia (Pfeifer ym. 2011).

Kenelle?

Omaisten vertaistukipuhelin on tarkoitettu henkilöille, joiden läheisellä on mielenterveys- tai päihdeongelma. Läheisellä ei tarvitse olla diagnoosia, vaan pelkkä huoli läheisestä riittää yhteydenottamiseen.

Miten?

Omaiskokemustoimijan kanssa voi keskustella omasta tilanteesta ja kokemuksista. Vastaaja on FinFami Pirkanmaan koulutettu omaiskokemustoimija, jolla on itsellään ymmärrystä omaisen arjesta. Puhelimeen voi soittaa nimettömästi. Puhelimessa etsitään yhdessä keinoja soittajan tukemiseksi ja jaksamisen parantamiseksi. Työntekijä auttaa soittajaa löytämään uusia näkökulmia tilanteen tarkasteluun sekä ylläpitämään toivon näkökulmaa. Tieto siitä, että keskustelee vertaisen kanssa saattaa edesauttaa ymmärretyksi tulemisen tunnetta (Toivosta turvaa -hanke 2020). Vertaistukipuhelin ei vastaa kysymyksiin palveluiden saatavuudesta, läheisen hoitosuhteesta tai lääkityksestä eikä muista hoidollisista asioista. Näissä tilanteissa ohjaamme soittajaa ottamaan yhteyttä muihin palveluihin Tampereen mielenterveys- ja päihdepalveluiden läheisen polun mukaisesti.

Kuvaa ja jaa

Ratkaisun perusidea

Perheenjäsenen mielenterveys- ja päihdeongelma koskettaa koko perhettä. Se muuttaa perheen vuorovaikutusta, rooleja ja vastuunjakoa. Työkalu perustuu ajatukseen, että kaikissa perheissä on olemassa voimavaroja ja että kaikilla perheen jäsenillä on myös omia vahvuuksia, mitkä voimaannuttavat perhettä ja mitä voidaan hyödyntää toipumisen tukena. Huomioimalla ja tukemalla perheenjäseniä vahvistetaan hyvinvointia ja ennaltaehkäistään kuormitusta.

Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ja kaupungin Toivosta turvaa -yhteistyöhankkeessa on kehitetty neljä toimintamallia perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Perheen hyvinvointia vahvistava vertaistuen ja omaistyön paketti sisältää omaisten vertaistukipuhelimen, perheneuvontatapaamiset, Virtaa vanhemmuuteen - ja Perheiden arki -ryhmät sekä työparityöskentelyn sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten kanssa.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Osaksi mielenterveys- ja päihdetyön käytänteitä. Omaistyö, perhetyö ja mielenterveyden edistämistyö.

Vinkit toimintamallin soveltajille

Etsikää perheiden kanssa yhdessä ratkaisuja perhettä kuunnellen. Kaikissa perheissä on voimavaroja, vaikka hyvinvoiva perhe ei ole koskaan täysin ongelmaton perhe. Hyvinvointia suojaavien tekijöiden puute on itsessään jo riskitekijä lapselle ja muillekin perheen jäsenille, vaikka arjessa ei olisi suoranaisia riskitekijöitä.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Mielenterveys- ja päihdeongelmien kohdalla ylisukupolviset vaikutukset on tunnistettu monissa tutkimuksissa (mm. Solantaus& Paavonen 2009) ja vaikutukset ylettyvät muihinkin läheisiin (Nyman & Stengård 2001). Mielenterveys- ja päihdeongelmien negatiivisia vaikutuksia voidaan kuitenkin estää. Erityisesti mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa sekä kolmannen sektorin palveluissa vertaistuella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin (Kippola-Pääkkönen 2018), mutta se voidaan nähdä laajemminkin osana mielenterveyden edistämistyötä.

Toivosta turvaa (2017–2020) -hankkeessa on kehitetty vertaistukeen ja yhteistyöhön pohjautuva osallisuuden malli lapsiperheiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Lapsiperheille, joissa vanhemmalla on päihde- tai mielenterveysongelmia, suunnattu malli sisältää suoria yksilö-, perhe- ja ryhmätukimuotoja yhdistäen omaiskokemusasiantuntijuutta ja näyttöön perustuvia Toimiva lapsi & perhe- menetelmiä. Tavoitteena on arjen hyvinvoinnin vahvistaminen ja vertaistuen mahdollistuminen läheisille ja perheille. Palvelujärjestelmätasolla malli sisältää keinoja puheeksi ottamisen ja perhetyön toteuttamiseksi sekä tukee perhekeskeisen työotteen toteutumista ja yhteisen ymmärryksen luomista kouluttamalla ja työryhmätyöskentelyllä.

Perheiden arjen hyvinvointia on vahvistanut kuulluksi tuleminen ja vertaisuuden kokemus niin yksilöinä kuin perheenäkin (N=31). Osallisuus omaan arkeen on vahvistunut ja avun vastaanottaminen on helpottunut. Samankaltaisia havaintoja on tehty vertaistuen vaikuttavuutta tarkastellessa (Kippola-Pääkkönen 2018). Yksin vertaistuki ei kuitenkaan riitä, vaan sitä tulisi tarjota yhdessä ammatillisen tuen kanssa (STM 2011). Parhaimmillaan ennaltaehkäisevä perhetyö osana korjaavia palveluita tukee yksilön toipumista ja kannattelee koko perhettä.

Vertaistuki ja omaistyö osana ennaltaehkäisevää lapsiperhetyötä