Vertaistuki ja omaistyö osana ennaltaehkäisevää lapsiperhetyötä
Perheen hyvinvointia vahvistava vertaistuen ja omaistyön paketti sisältää omaisten vertaistukipuhelimen, perheneuvontatapaamiset, Virtaa vanhemmuuteen – ja Perheiden arki -ryhmät sekä työparityöskentelyn sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten kanssa.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
Perheen hyvinvointia vahvistava vertaistuen ja omaistyön paketti sisältää omaisten vertaistukipuhelimen, perheneuvontatapaamiset, Virtaa vanhemmuuteen – ja Perheiden arki -ryhmät sekä työparityöskentelyn sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten kanssa.
Toimintamalli lyhyesti
Perheenjäsenen mielenterveys- ja päihdeongelma koskettaa koko perhettä. Se muuttaa perheen vuorovaikutusta, rooleja ja vastuunjakoa. Työkalu perustuu ajatukseen, että kaikissa perheissä on olemassa voimavaroja ja että kaikilla perheen jäsenillä on myös omia vahvuuksia, mitkä voimaannuttavat perhettä ja mitä voidaan hyödyntää toipumisen tukena. Huomioimalla ja tukemalla perheenjäseniä vahvistetaan hyvinvointia ja ennaltaehkäistään kuormitusta.
Mielenterveysomaiset Pirkanmaa – FinFami ry:n ja kaupungin Toivosta turvaa -yhteistyöhankkeessa on kehitetty neljä toimintamallia perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Perheen hyvinvointia vahvistava vertaistuen ja omaistyön paketti sisältää omaisten vertaistukipuhelimen, perheneuvontatapaamiset, Virtaa vanhemmuuteen - ja Perheiden arki -ryhmät sekä työparityöskentelyn sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten kanssa.
Mielenterveys- ja päihdeongelmat ovat yleisiä koko Suomessa ja ongelmien on todettu yksilön lisäksi koskettavan koko perhettä. Mielenterveyteen vaikuttavat biologiset, yksilölliset, sosiaaliset ja yhteiskunnallisetkin tekijät, kuten yhteiskunnan rakenteet, resurssit sekä kulttuuriset normit ja arvot. Näin mielenterveyttä vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä ei voida erotella toisistaan yksioikoisesti. (Kuhanen 2017, 18−19, 21.) Mielenterveyttä tarkastellaan yksilön voimavarana ja osana yhteiskunnallista hyvinvointia (Friis, Eirola & Mannonen 2004, 32). Mielenterveyttä tulisi vaalia osana kansanterveyttä, koska terveydentilan parantaminen vahvistaa koko yhteisöä (Lindholm 2004, 14).
Maailman terveysjärjestön (World Health Organization) mukaan mielenterveyden riskitekijöitä ovat ympäristön ja yhteiskunnan näkökulmasta köyhyys, ravinnon puute, työttömyys, syrjintä, väkivalta, työhön liittyvä stressi ja päihteiden helppo saatavuus. Yksilön näkökulmasta riskitekijöitä ovat lapsen kaltoinkohtelu, vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelma, heikko opintomenestys, krooninen unettomuus tai kipu, sairaus, päihdeongelma, yksinäisyys, heikko stressin sietokyky ja ennenaikainen syntymä. Mielenterveyttä suojaavia tekijöitä ovat ympäristön ja yhteiskunnan osalta vähemmistöjen integraatio, mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa, suvaitsevaisuus, vastuunkanto, toimivat sosiaalipalvelut ja yhteisön tuki. Yksilöllisiä suojaavia tekijöitä ovat positiivinen varhainen vuorovaikutus, myönteinen minäkuva, itseluottamus, turvallisuuden tunne, ongelman ratkaisutaidot, oppimiskyky, vuorovaikutustaidot, ystävien ja perheen tuki sekä stressinhallintataidot. (WHO 2004.)
Kaikkien perheenjäsenten huomioiminen on merkittävä osa mielenterveyshoitoa, vaikka ainoastaan yhdellä perheenjäsenellä olisi mielenterveys- tai päihdeongelma. Perhe on hoidossa aktiivinen osallistuja sekä oman tilanteensa asiantuntija. Kaikilla perheillä on omia vahvuuksia, mitkä voimaannuttavat perhettä ja mitä voidaan hyödyntää hoidossa. Huomioimalla ja tukemalla perheenjäseniä parannetaan perheen hyvinvointia ja ennaltaehkäistään kuormitusta. (Kanerva & Kuhanen 2017, 190, 193.)
Toivosta turvaa -hankkeen kohderyhmänä ovat mielenterveys- ja päihdepalveluiden asiakkaana olevat lapsiperheet, joissa vanhemmalla on mielenterveysongelmia tai päihdeongelmia. Kansainvälisiin tutkimuksiin pohjautuen oletetaan, että Suomessakin noin 25 % lapsista elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveys- tai päihdeongelmia. 60 % masentuneiden vanhempien lapsista on alttius sairastua mielenterveyshäiriöön ennen 25 ikävuotta. Erityisessä riskissä ovat lapset, joiden vanhemman mielenterveysongelma vaikuttaa toimintakykyyn tai vuorovaikutukseen, ja oireet ovat pitkäkestoisia. (Solantaus & Paavonen 2009.)
Perhetaustan merkitys lapsen myöhäisempään hyvinvointiin on osoitettu, ja mielenterveys- ja päihdeongelmien kohdalla ylisukupolviset vaikutukset on tunnistettu monissa tutkimuksissa (Solantaus ja Paavonen 2009). Lapset tarvitsevat tukea, koska pitkäaikaiset kasvuympäristön ongelmat ja mahdollinen geneettinen alttius voivat altistaa mielenterveysongelmien kehittymiselle. Pelkästään toisen vanhemman mielenterveysongelma ei yksinään lisää lapsen sairastumisriskiä. Tutkimusten mukaan sairastumisen kannalta riskialttein tilanne on silloin, jos perimän lisäksi vanhemman sairaudella on vaikutusta lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen. (Solantaus & Paavonen 2007, 8−9.)
Myös muilla läheisillä ja perheenjäsenillä on riski sairastua. Valtakunnallisen omaiskyselyn (2014) mukaan 46 % läheisistä on vaarassa uupua itse. Perheissä usein sairastuneen puoliso tai muu arkeen osallistuva aikuinen ottaa suurempaa vastuuta arjen sujumisesta ja on vaarassa uupua sairastuneen rinnalla. Läheisten riskiä lisää sairastuneen heikentynyt toimintakyky, useampi sairastunut perheessä, kaksoisdiagnoosit, talousvaikeudet ja ongelmien ylisukupolvisuus. (FinFami Pirkanmaa riskikartoitustyökalu)
Oikea-aikaisella ja riittävällä tuella iso osa perheistä selviää hyvin, eivätkä vanhemman ongelmat automaattisesti määritä lasten ja läheisten myöhempää hyvinvointia. Usein jo kuulluksi tuleminen, arjen rutiinit ja perheiden omien voimavarojen vahvistaminen riittävät. Perheitä suojaa tieto siitä, miten perheenjäsenen mielenterveyden häiriö vaikuttaa juuri heidän arkeensa ja millaisilla keinoilla arjen hyvinvointia pidetään yllä. Koko perheen hyvinvoinnista ja jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Se tukee yksilön toipumista ja kannattelee koko perhettä.
Osaksi mielenterveys- ja päihdetyön käytänteitä. Omaistyö, perhetyö ja mielenterveyden edistämistyö.
Mielenterveys- ja päihdeongelmien kohdalla ylisukupolviset vaikutukset on tunnistettu monissa tutkimuksissa (mm. Solantaus& Paavonen 2009) ja vaikutukset ylettyvät muihinkin läheisiin (Nyman & Stengård 2001). Mielenterveys- ja päihdeongelmien negatiivisia vaikutuksia voidaan kuitenkin estää. Erityisesti mielenterveys- ja päihdekuntoutuksessa sekä kolmannen sektorin palveluissa vertaistuella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin (Kippola-Pääkkönen 2018), mutta se voidaan nähdä laajemminkin osana mielenterveyden edistämistyötä.
Toivosta turvaa (2017–2020) -hankkeessa on kehitetty vertaistukeen ja yhteistyöhön pohjautuva osallisuuden malli lapsiperheiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Lapsiperheille, joissa vanhemmalla on päihde- tai mielenterveysongelmia, suunnattu malli sisältää suoria yksilö-, perhe- ja ryhmätukimuotoja yhdistäen omaiskokemusasiantuntijuutta ja näyttöön perustuvia Toimiva lapsi & perhe- menetelmiä. Tavoitteena on arjen hyvinvoinnin vahvistaminen ja vertaistuen mahdollistuminen läheisille ja perheille. Palvelujärjestelmätasolla malli sisältää keinoja puheeksi ottamisen ja perhetyön toteuttamiseksi sekä tukee perhekeskeisen työotteen toteutumista ja yhteisen ymmärryksen luomista kouluttamalla ja työryhmätyöskentelyllä.
Perheiden arjen hyvinvointia on vahvistanut kuulluksi tuleminen ja vertaisuuden kokemus niin yksilöinä kuin perheenäkin (N=31). Osallisuus omaan arkeen on vahvistunut ja avun vastaanottaminen on helpottunut. Samankaltaisia havaintoja on tehty vertaistuen vaikuttavuutta tarkastellessa (Kippola-Pääkkönen 2018). Yksin vertaistuki ei kuitenkaan riitä, vaan sitä tulisi tarjota yhdessä ammatillisen tuen kanssa (STM 2011). Parhaimmillaan ennaltaehkäisevä perhetyö osana korjaavia palveluita tukee yksilön toipumista ja kannattelee koko perhettä.
Kansikuva
