Yksilöllistä yhteisöllisyyttä -Joustavat asumis- ja palveluratkaisut iäkkäille

Sosiaalihuoltolain asumispalveluja koskeva uudistus on toiminnanmuutos, joka edellyttää ajattelutavan muutosta kaikilla tasoilla: ylemmässä johdossa, lähiesihenkilö- ja työntekijätasolla. Hankkeen tulosten perusteella joustavan palvelun toimintamalli edellyttää iäkkään elämän kaikkien osa-alueiden huomioimista. Asukkaat tulee aidosti ottaa asumisen ja toiminnan suunnitteluun ja heillä on oltava jatkuva vaikuttamisen mahdollisuus. Liian usein asukas on tekemisten kohteena, joka johtaa minäpystyvyyteen liittyviin vajeisiin. Pidemmällä tähtäimellä ennaltaehkäisevän keinovalikoiman korostaminen ja asiakkaiden elämänlaatuun satsaaminen on kustannusvaikuttavaa.

A) Hankkeen kehittämistyön yhtenä keskeisenä johtopäätöksenä on ollut se, että yhteisöllinen asuminen toiminnanmuutoksena edellyttää ajattelutavan muutosta asumiskohteen kaikilla tasoilla (asukkaat, omaiset, yhteistyökumppanit, asumiskohteen henkilöstö). Tavoitteena on yhteisöllisyys asuinkohteen ilmapiirinä ja kaikkea toimintaa läpileikkaavana arvona ja orientaationa. Tämän lähtökohdan pohjalta syntyi yhteisötapaamisten toimintamalli sisältäen tapaamisia liittyen neljään (4) eri teemaan. Yhteisötapaamiset on suunniteltu asuinkohteessa työskentelevälle henkilöstölle, ja tapaamiset ovat osaamisen kehittämiseen ja toiminnanmuutoksen edistämiseen tähtäävää toimintaa. Tapaamisten edetessä tapaamisiin voi osallistua myös asukkaat ja heidän läheisensä sekä muut yhteistyökumppanit. Tapaamiset edellyttävät fasilitoijaa, jonka tehtävänä on kannatella ja viedä tapaamista kohti sen tavoitetta, huolehtia ajankäytöstä ja varmistaa rauhallinen tila.  

B) Yhteisöllisessä asumisessa perustana on ympärillä asuvien ihmisten läsnäolo ja yhteisöllisyys, joka lieventää turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyskoordinaattorin tehtävään on tulevaisuudessa resursoitava, sen ennalta ehkäisevä vaikutus tulee näyttäytymään pidemmällä aikavälillä. Asiakasmaksujen näkökulmasta on syytä pohtia sitä, että voitaisiinko yhteisöllisyyskoordinaattorin kulut kattaa ainakin osittain yhteisöllisen asumisen perusmaksulla. Asukaspohjan ollessa pienempi, yhteisöllisyyskoordinaattorin työpanos voitaisiin jakaa useamman asumiskohteen kesken.

C) Liian myöhäinen ennakointi ja muutto voi jarruttaa uuteen yhteisöön ja asuinympäristöön sopeutumista ja jopa heikentää toimintakykyä asuinympäristön muuttuessa. Tässä kohtaa korostuu asumisen ennakoinnin oikea-aikaisuus, ratkaisuja asumisesta tulisi tehdä riittävän ajoissa. Yksilön vastuun lisäksi myös organisaatioilla on tässä vastuuroolinsa tiedon tuottajana ja tarjoajana sekä asumisen kehittäjänä yksilön ennakoinnin tukemiseksi.

D) Hankkeessa on pyritty luomaan ja vahvistamaan vapaaehtoistoimijoiden verkostoa luontevana osana ikääntyneiden asumiskohteiden arkea. On lähdetty siitä, että vapaaehtoiset olisivat asumiskohteissa omalta osaltaan mahdollistamassa asukkaiden hyvää arkea ja parempaa elämänlaatua sekä osallistumista. Monitoimijaisen verkoston henkilöstön vaihtuvuus ja niukkuus​ on kuitenkin yksi tunnistettava uhkatekijä, joka edellyttää mm. vapaaehtoistoiminnan houkuttelevuuden lisäämistä. Hankkeessa on tunnistettu myös ikäihmisten läheisverkoston toimintaan mukaan saamisen haasteet ja tarve läheisverkoston osaamisen, vahvuuksien ja osallistumisen kartoitukseen liittyville työvälineille​. ​Omais- ja läheisyhteistyön korostuessa enenevissä määrin osana hyvinvointi- ja palveluverkostoa sekä iäkkäiden asumista, on kehitettävä käytänteitä asukaspolun eri vaiheisiin, joiden kautta läheisverkoston osallistumista voidaan selvittää ja mahdollistaa.

E) Ikäihmisten asiakasmaksujen tarkastelua ja suunnittelua on syytä tehdä suhteessa taloudellisen tuen muotoihin ja etuuksiin. On varmistettava, että asiakasmaksulain mukaisen asiakasmaksujen alentamisen ensisijaisuus tosiasiallisesti helpottaa paljon palveluja tarvitsevan asiakkaan taloudellista tilannetta. Taloudellinen hyvinvointi on keskeinen osa paikallaan ikääntymistä ja joustavaa asumista.

F) Yhteisöllisen asumisen asukkaille tulee nimetä sosiaalihuoltolain mukainen omatyöntekijä, joka koordinoi asukkaan monituottajaista hyvinvointi- ja palveluverkostoa, ja on asukkaan asioissa verkoston konsultoitavissa. Palveluohjauksen ja sosiaalityön asiantuntemusta tarvitaan myös iäkkäiden asumisessa osana moniammatillista yhteistyötä ja paikallaan ikääntymisen mahdollistamista. Hyvinvointialueella onkin syytä jatkaa omatyöntekijäkäytännön kehittämistä; omatyöntekijän nimeäminen sekä vastuut ja roolit suhteessa palveluntuottajiin on selkeästi määriteltävä ja dokumentoitava.