Yksilöllistä yhteisöllisyyttä -Joustavat asumis- ja palveluratkaisut iäkkäille
Ikäihmisten asumisen ratkaisuja monipuolistava joustavan palvelun asumisen toimintamalli, jossa yhteisöllisyys ja ikäihmisen yksilölliset tarpeet ovat keskiössä. Monistettava malli tarjoaa tietoa ja testattuja työkaluja yhteisöllisen asumisen (SHL 21 b §) toteuttamiseen.
Toimintamallin nimi
Ikäihmisten asumisen ratkaisuja monipuolistava joustavan palvelun asumisen toimintamalli, jossa yhteisöllisyys ja ikäihmisen yksilölliset tarpeet ovat keskiössä. Monistettava malli tarjoaa tietoa ja testattuja työkaluja yhteisöllisen asumisen (SHL 21 b §) toteuttamiseen.
Kalajoen, Oulun ja Kuusamon yhteinen Tutussa kodissa hanke on luonut joustavan palvelun toimintamallin iäkkäiden asumiseen, jonka perustana on sosiaalihuoltolain (21 b §) mukainen yhteisöllinen asuminen. Joustavan palvelun asumisen toimintamalli rakentuu useammista toisiinsa limittyvistä toimintamalleista. Joustavan palvelun asumisen toimintamallin perustana on käsitys iäkkään asukkaan elämän joustavista osa-alueista (joustavat palvelut ja toiminta – joustava ympäristö – joustavat ihmiset ja yhteisöllisyys) sekä kunkin osa-alueen osatekijöistä asumisyksikössä, joita kehittämällä ja vahvistamalla mahdollistetaan joustot ja paikallaan ikääntyminen. Paikallaan ikääntymisellä tarkoitetaan sitä, että asukas voi elää samassa koti- ja asuinympäristössä myös toimintakyvyn heikentyessä, eikä ylimääräisiä muuttoja tarvitse tehdä. Toimintamallikuvauksella tehdään näkyväksi yhteisöllisen asumisen toiminnanmuutoksen osa-alueet, jossa keskiössä on asukas toimijana ja osallistujana, ja toiminnan ytimessä on turvallisuus, luottamus, vastavuoroisuus ja yhteenkuuluvuus.
Joustavan palvelun toimintamalli tarjoaa työkaluja ikääntyneiden asumiseen tulevien vuosien tarpeeseen, jotka monipuolistavat asumisen vaihtoehtoja. Toimintamallissa on olennaista, että palvelutarpeeseen voidaan vastata joustavasti toimintakyvyn heikentyessä elämänlaadulliset tekijät huomioiden. Tavoitteena on turvata palvelujen oikea-aikaisuus ja asukkaan tarpeita vastaava riittävä henkilöstö sekä esteettömät ja ikäystävälliset koti- ja asuinympäristöt.
Yhteisöllisessä asumisessa perustana on ympärillä asuvien ihmisten läsnäolo ja yhteisöllisyys, joka lieventää turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Yhteisöllisessä asumisessa tulee olla sosiaalista kanssakäymistä edistävää toimintaa (sosiaalihuoltolaki 21 b §), joka edellyttää koordinointia ja tukemista. Yhteisöllisyyskoordinaattorin tehtäväkuva on asukkaiden elämänlaadullisia tekijöitä esiin nostava ja vahvistava asumiskohteissa, jonka tarkoituksena on turvallisuuden tunnetta lisäävän yhteisöllisyyden ylläpitäminen ja edistäminen.
Hankkeen kohderyhmänä ovat olleet ikääntyneet, jotka tarvitsevat joustavan palvelun asumismallia yksilöllisen palvelutarpeen arvioinnin mukaan. Keskiössä on asukas ja hänen omais- ja läheisverkostonsa. Heidän tukenaan ovat laajat hyvinvointi- ja palveluverkostot. Asukkailla ja ikääntyvillä on ollut merkittävä rooli läpi kehittämistyön. Hankkeen välillisinä kohderyhminä on ollut kaikkien toimijoiden osalta myös sosiaalihuoltolain 21 § mukaisissa asumisen kohteissa työskentelevät työntekijät sekä kyseessä olevaa asumispalvelua tuottavat tahot.
Kalajoella hankkeen pilottikohteet sijaitsevat Kalajoen ja Himangan keskustaajamissa. Kalajoen vanhustenkotiyhdistyksen vuokra-asunnot, Kuusikoti ja Koivurinne, sijaitsevat reilun kilometrin päässä Kalajoen keskustasta. Kuusikodissa on kahdeksan asuntoa, saunatilat sekä asukkaiden käytössä oleva yhteinen olohuone. Koivurinne kattaa neljä rivitaloa, joissa on yhteensä 20 asuntoa ja kerhohuone. Lähellä sijaitsee tehostettua palveluasumista tarjoava seniorikeskus Mäntyrinne, jossa asukkailla on halutessaan ruokailumahdollisuus. Noin kilometrin päässä Himangan keskustasta sijaitsevat Himangan vanhustenkotiyhdistyksen vuokra-asunnot. Neljässä rivitalossa on yhteensä 38 asuntoa, joista pääosa on tilavia yksiöitä. Lisäksi pihapiirissä on asukkaiden vapaassa käytössä oleva piharakennus ja grillikota sekä ruokailumahdollisuuden tarjoava Maininki, joka on tehostetun asumispalvelun yksikkö. Hankkeen aikana on tehty tiivistä yhteistyötä alueellisen palveluohjaus Verkon ja kuntoutuksen ammattilaisten kanssa.
Kuusamossa hankkeen pilotoinneissa kohderyhmänä ovat palvelusetelillä ja/tai omassa tuotannossa sosiaalihuoltolain 21§:n mukaisesti asumispalveluiden piirissä olevat ikääntyneet niin tavallisessa palveluasumisessa kuin tehostetussa palveluasumisessa. Lisäksi kohderyhmänä ovat taajama-alueella, laajemminkin Porkkatörmän alueella vuokra-asunnoissa asuvat ikääntyneet, joita alueella on kaikkiaan 111 huoneistoa. Hankkeen toisessa pilottikohteessa Seviset Oy:n Kiviharjun palvelutalossa on 28 vuokra-asuntoa; yksiöitä ja kaksioita. Lisäksi talossa on kaksi ryhmäkotia. Oulun Oulunsalossa sijaitsevassa Salonkartanon palvelukeskuksessa on 27 palveluasumisen ja 8 tehostetun palveluasumisen asuntoa sekä 3 vuorohoitopaikkaa. Lisäksi keskuksessa toimii kaupungin järjestämä kuntouttava päivätoiminta kolme kertaa viikossa. Keskuksessa on yhteisinä tiloina ruokasali, olohuone sekä luontohuone. Lisäksi talosta löytyy kaksi erillistä sauna- ja pesutilaa, joita käytetään harvakseltaan. Palveluasumisen puolella toimii kotihoito ja tehostetussa palveluasumisessa on omat hoitajansa.
Tutussa kodissa hankkeen kohderyhmänä ovat 75 vuotta täyttäneet, ikäihmisten omaiset ja läheiset sekä hyvinvointi- ja palveluverkostot. Hankkeen kehittämistyössä asiakasymmärrksen kerryttämisen keinot ovat olleet moninaiset. Hankkeessa on järjestetty erilaisia työpajoja ja moniammattilliset työryhmät ovat kokoontuneet koko hankkeen ajan. Lisäksi on jalkauduttu ikäihmisten luonteviin kohtaamispaikkoihin, jossa on käyty yhteistä keskustelua kehittämistyöhön liittyvistä teemoista. Ikäihmiset ovat olleet mukana monitoimijaisen yhteisöllisen toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa, ja pilottikohteissa asuvat asukkaat ovat olleet hankkeen piloteissa mukana toteuttajina ja osallistujina. Hankkeessa toteutettiin ammattilaisten asumisen ja korjausrakentamisen neuvonnan ja ohjauksen nykytilaa kartoittava kysely.
Hankkeeseen on tehty: 2 opinnäytetyötä, 5 messutapahtumassa hanke mukana, 8 julkaistua kuukausitiedotetta, 31 lehtijuttua -ja ilmoitusta sekä sosiaalisen median päivityksiä, eri työryhmien tapaamiskertoja 58, hanke-esittelyä ja järjestettyjä tapahtumia 65, asukkaiden toiveisiin perustuvia monituottajaisia tapahtumia 115, 783 tilaisuuksiin osallistujaa ja tallenteiden katsojaa ja yhteensä noin 2000 hankkeen aikana kohdattua asukasta, omaista, ammattilaista ja kuntalaista.
Sosiaalihuoltolain asumispalveluja koskeva uudistus on toiminnanmuutos, joka edellyttää ajattelutavan muutosta kaikilla tasoilla: ylemmässä johdossa, lähiesihenkilö- ja työntekijätasolla. Hankkeen tulosten perusteella joustavan palvelun toimintamalli edellyttää iäkkään elämän kaikkien osa-alueiden huomioimista. Asukkaat tulee aidosti ottaa asumisen ja toiminnan suunnitteluun ja heillä on oltava jatkuva vaikuttamisen mahdollisuus. Liian usein asukas on tekemisten kohteena, joka johtaa minäpystyvyyteen liittyviin vajeisiin. Pidemmällä tähtäimellä ennaltaehkäisevän keinovalikoiman korostaminen ja asiakkaiden elämänlaatuun satsaaminen on kustannusvaikuttavaa.
A) Hankkeen kehittämistyön yhtenä keskeisenä johtopäätöksenä on ollut se, että yhteisöllinen asuminen toiminnanmuutoksena edellyttää ajattelutavan muutosta asumiskohteen kaikilla tasoilla (asukkaat, omaiset, yhteistyökumppanit, asumiskohteen henkilöstö). Tavoitteena on yhteisöllisyys asuinkohteen ilmapiirinä ja kaikkea toimintaa läpileikkaavana arvona ja orientaationa. Tämän lähtökohdan pohjalta syntyi yhteisötapaamisten toimintamalli sisältäen tapaamisia liittyen neljään (4) eri teemaan. Yhteisötapaamiset on suunniteltu asuinkohteessa työskentelevälle henkilöstölle, ja tapaamiset ovat osaamisen kehittämiseen ja toiminnanmuutoksen edistämiseen tähtäävää toimintaa. Tapaamisten edetessä tapaamisiin voi osallistua myös asukkaat ja heidän läheisensä sekä muut yhteistyökumppanit. Tapaamiset edellyttävät fasilitoijaa, jonka tehtävänä on kannatella ja viedä tapaamista kohti sen tavoitetta, huolehtia ajankäytöstä ja varmistaa rauhallinen tila.
B) Yhteisöllisessä asumisessa perustana on ympärillä asuvien ihmisten läsnäolo ja yhteisöllisyys, joka lieventää turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Yhteisöllisyyskoordinaattorin tehtävään on tulevaisuudessa resursoitava, sen ennalta ehkäisevä vaikutus tulee näyttäytymään pidemmällä aikavälillä. Asiakasmaksujen näkökulmasta on syytä pohtia sitä, että voitaisiinko yhteisöllisyyskoordinaattorin kulut kattaa ainakin osittain yhteisöllisen asumisen perusmaksulla. Asukaspohjan ollessa pienempi, yhteisöllisyyskoordinaattorin työpanos voitaisiin jakaa useamman asumiskohteen kesken.
C) Liian myöhäinen ennakointi ja muutto voi jarruttaa uuteen yhteisöön ja asuinympäristöön sopeutumista ja jopa heikentää toimintakykyä asuinympäristön muuttuessa. Tässä kohtaa korostuu asumisen ennakoinnin oikea-aikaisuus, ratkaisuja asumisesta tulisi tehdä riittävän ajoissa. Yksilön vastuun lisäksi myös organisaatioilla on tässä vastuuroolinsa tiedon tuottajana ja tarjoajana sekä asumisen kehittäjänä yksilön ennakoinnin tukemiseksi.
D) Hankkeessa on pyritty luomaan ja vahvistamaan vapaaehtoistoimijoiden verkostoa luontevana osana ikääntyneiden asumiskohteiden arkea. On lähdetty siitä, että vapaaehtoiset olisivat asumiskohteissa omalta osaltaan mahdollistamassa asukkaiden hyvää arkea ja parempaa elämänlaatua sekä osallistumista. Monitoimijaisen verkoston henkilöstön vaihtuvuus ja niukkuus on kuitenkin yksi tunnistettava uhkatekijä, joka edellyttää mm. vapaaehtoistoiminnan houkuttelevuuden lisäämistä. Hankkeessa on tunnistettu myös ikäihmisten läheisverkoston toimintaan mukaan saamisen haasteet ja tarve läheisverkoston osaamisen, vahvuuksien ja osallistumisen kartoitukseen liittyville työvälineille. Omais- ja läheisyhteistyön korostuessa enenevissä määrin osana hyvinvointi- ja palveluverkostoa sekä iäkkäiden asumista, on kehitettävä käytänteitä asukaspolun eri vaiheisiin, joiden kautta läheisverkoston osallistumista voidaan selvittää ja mahdollistaa.
E) Ikäihmisten asiakasmaksujen tarkastelua ja suunnittelua on syytä tehdä suhteessa taloudellisen tuen muotoihin ja etuuksiin. On varmistettava, että asiakasmaksulain mukaisen asiakasmaksujen alentamisen ensisijaisuus tosiasiallisesti helpottaa paljon palveluja tarvitsevan asiakkaan taloudellista tilannetta. Taloudellinen hyvinvointi on keskeinen osa paikallaan ikääntymistä ja joustavaa asumista.
F) Yhteisöllisen asumisen asukkaille tulee nimetä sosiaalihuoltolain mukainen omatyöntekijä, joka koordinoi asukkaan monituottajaista hyvinvointi- ja palveluverkostoa, ja on asukkaan asioissa verkoston konsultoitavissa. Palveluohjauksen ja sosiaalityön asiantuntemusta tarvitaan myös iäkkäiden asumisessa osana moniammatillista yhteistyötä ja paikallaan ikääntymisen mahdollistamista. Hyvinvointialueella onkin syytä jatkaa omatyöntekijäkäytännön kehittämistä; omatyöntekijän nimeäminen sekä vastuut ja roolit suhteessa palveluntuottajiin on selkeästi määriteltävä ja dokumentoitava.
Hankkeen ansiosta on lisätty tietoa ja muodostettu yhteistä ymmärrystä asumisen ennakoinnista ja yhteisöllisestä asumisesta, iäkkäiden toimijuudesta sekä yhteisöllisyydestä. Hankkeen monet keskeiset teemat ovat puhututtaneet kuntalaisia ja iäkkäiden palveluissa työskenteleviä ammattilaisia. Hankkeessa on onnistuttu saamaan ihmisiä liikkeelle ja arviolta reilun vuoden aikana on kohdattu yhteensä hieman yli 2000 asukasta, omaista, ammattilaista ja kuntalaista.
Hankkeen järjestämien asuinympäristöjen muutostarpeiden kartoitusten pohjalta on jo joitakin muutoksia tehty ikäystävällisyyden ja esteettömyyden edistämiseksi. Hankkeen toimintamalleista on otettu joitakin elementtejä käyttöön ja hankkeen kehittämistyön vaikutuksia on nähtävissä hankkeen pilottikohteissa ja tulevan hyvinvointialueen yhteisöllisen asumisen palvelukuvauksessa ja kriteereissä. Kehittämistyössä mukana oleminen on antanut alkusysäyksen tulevalle pilottikohteiden toiminnanmuutokselle. Toimintamalleja on vertaiskehitetty yhteistyössä monialaisten verkostojen ja tulevan hyvinvointialueen toimijoiden kanssa, jolla on varmistettu mallien olevan linjassa alueellisten ja valtakunnallisten suuntausten kanssa. Toisaalta mallit ovat myös helposti monistettavissa ja laajennettavissa tulevan hyvinvointialueen käyttöön.
Hankkeen piloteilla on ollut merkittävä vaikutus yksittäisten asukkaiden elämään ja kokemukseen hyvästä arjesta. Asukkaiden oma aktiivisuus ja kokemus tyytyväisyydestä omaan elämään on kasvanut. Asukkaiden arjen tueksi on saatu muodostettua yksilökohtaisia hyvinvointi- ja palveluverkostoja. Organisaation näkökulmasta tämä on tarkoittanut sitä, että kotihoidon käyntejä on voitu vähentää ja toistuvat yhteydenotot viranomaisiin ovat vähentyneet. Tämä on mahdollistanut resurssien uudelleen kohdentamisen.
Kansikuva
