Yksinäisyystyö - yksilöllinen keskusteluapu ja työkirjatyöskentely aikuisille
Yksinäisyystyö on tutkimukseen pohjautuva apu aikuisille. Yksilöllisellä viiden kerran ammatillisella keskusteluavulla ja tapaamisten välisellä itsenäisellä työkirjatyöskentelyllä pureudutaan yksinäisyyttä ylläpitävään haitalliseen ajatteluun itsestä ja muista.
Oivalla ja ymmärrä
Yksinäisyys uhkaa kokonaisvaltaisesti yksilön hyvinvointia: se heikentää psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja toimintakykyä koskettaen joka viidettä suomalaista jossain elämän vaiheessa. Joka kymmenellä yksinäisyyden kokemus on vuodesta toiseen pysyvä ja fyysiseen kipuun rinnastettava olotila. Yksinäisyys ei ole diagnoosi, sen hoidosta ja yksilöllisestä avusta yksinäisyydestä kärsivälle ei sosiaali- ja terveyspalveluissa vastaa kukaan huolimatta siitä, miten kova inhimillinen ja yhteiskunnallinen hinta sillä on. Pitkittyneen yksinäisyyden juurisyy on haitallinen ajattelun itsestä ja muista. Yksinäisen ajattelu, kokemus itsestä ja muista ei näy ulospäin.
HelsinkiMission Näkemys-ohjelmassa (2017-2020) on kehitetty yhdessä yksinäisyyttä kokevien kanssa tieteelliseen tietoon pohjautuva lyhytkestoinen ja toimiva viiden keskustelutapaamisen ja työkirjatyöskentelyn apu yksinäisyyteen. Työskentelyn avulla yksinäisyyden kätketyistä ajatuksista voi puhua ja miettiä vaihtoehtoisia, joustavampia tapoja ajatella ja toimia suhteessa itseen ja muihin. Yksinäisyys voi lieventyä ja sen kanssa voi oppia elämään itselle paremmin toimivin keinoin.
Yksinäisyyden kokemus on usein leimallista, siihen liitetään vahva ulkopuolisuuden, syrjään jäämisen, huonommuuden ja häpeän, sekä keinottomuuden tunne. Käytännön yksinäisyystyö on osoittanut, että ihmisillä on tarve saada apua ja löytää konkreettisia työvälineitä yksinäisyyden exitin löytämiseksi. Yksinäisyystyötä tarvitaan siellä missä yksinäisyyttä kokevia on, jotta kukaan ei jäisi yksin.
Yksinäisyys uhkaa kokonaisvaltaisesti yksilön hyvinvointia: se heikentää psyykkistä ja fyysistä terveyttä ja toimintakykyä koskettaen joka viidettä suomalaista jossain elämän vaiheessa. Joka kymmenellä yksinäisyyden kokemus on vuodesta toiseen pysyvä ja fyysiseen kipuun rinnastettava olotila. Yksinäisyys ei ole diagnoosi, sen hoidosta ja yksilöllisestä avusta yksinäisyydestä kärsivälle ei sosiaali- ja terveyspalveluissa vastaa kukaan huolimatta siitä, miten kova inhimillinen ja yhteiskunnallinen hinta sillä on. Yksinäisen ajattelu, kokemus itsestä ja muista ei näy ulospäin.
Yksinäisyyteen pyritään löytämään auttamiskeinoja. Masi ym. (2010) ovat tehneet ensimmäisen laajan meta-analyysin tutkimuksista, joissa on arvioitu erilaisten interventioiden vaikutusta yksinäisyyden kokemuksen vähenemiseen. Meta-analyysiin otettiin mukaan 50 puhtaasti yksinäisyyteen keskittyvää tutkimusta, joissa arvioitiin yksinäisyyden vähentymistä erilaisten interventioiden avulla. Ylivoimaisesti tehokkaimmaksi välineeksi nousi tutkimuksessa 1) sosiaalisten kognitioiden muuttaminen. Sen sijaan 2) sosiaalisten taitojen opettaminen, 3) sosiaalisen tuen tarjoaminen ja 4) sosiaalisten kontaktien mahdollisuuksien lisääminen osoittautuivat vähemmän tehokkaiksi ja jopa tehottomiksi yksinäisyyden vähentämisen keinoiksi.
Vuosilla 2017-2020 HelsinkiMission Näkemys-hankkeen perusajatuksena oli luoda menetelmä, jolla voitaisiin mahdollisimman puhtaasti ja tehokkaasti sekä mahdollisimman suoraan vaikuttaa parhaan tutkimustiedon valossa yksinäisyyden kokemuksen vähentymiseen. Tarkoituksena on siis etsiä nimenomaan keinoja vaikuttaa suoraan yksinäisyyden ongelman ”dna:han” eli ihmisen sosiaalisiin kognitioihin.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen rahoituksella kehitimme yksinäisyystyön mallin, joka pitää sisällään viisi ammatillista tapaamista ja tapaamisten välillä itsenäisesti tehtävän työkirjan. Työkirjan keskeinen sisältö tuli tutkimuspohjaisesti keskittyen sosio-kognitiivisen yksinäisyyttä ylläpitävän haitallisen ajattelun tutkimiseen. Työkirjaa kehitettiin yhdessä asiakkaiden kanssa. He antoivat palautetta tehtävien ja tekstien toimivuudesta. Mallin toimivuutta arvioitiin alku- loppu ja seurantakyselyin (Ucla, SPS, BDI). Osoittautui, että yksinäisyyteen voidaan vaikuttaa tilastollisesti merkitsevästi näinkin lyhyen intervention avulla. Alun masennusoireet eivät estäneet ohjelman toimivuutta. Masennusoireet lievenivät yksinäisyyden vähentyessä ja sosiaalisten suhteiden vahvistuessa.
Kehittämistyön haaste oli laaja kohderyhmä: kaikki täysi-ikäiset nuorista aikuisista senioreihin. Haaste on myös mallin jalkauttamisessa. Yksinäisyystyö on mahdollista ottaa käyttöön siellä missä yksinäisyyttä kokevia on. Erityisenä haasteena on puheeksioton tärkeys: yksinäisyys näy päällepäin ja siitä on myös hankala puhua, koska aihe koetaan usein häpeälliseksi. Aikuisille on julkisella puolella tarjolla myös hyvin vaihtelevasti ammatillista keskusteluapua. Aikuisten, yli 30- vuotiaiden avun edellytyksenä on usein diagnoosi. Yksinäisyys ei kuulu diagnoosien piiriin ja rajaa keskusteluavun saatavuuden julkisista palveluista monelta. Yksinäisyys tulisi tunnistaa, kohdata myötätunnolla ja tarjota siihen asiakkaan tarpeen mukaista apua, yhteisöllisyyttä ja tukea.
Yksinäisyyttä kohdataan erilaisissa yhteyksissä. Yksinäisyystyö tulee jalkautumaan sinne missä ihmiset ovat ja missä heitä jo kohdataan ammattitaidolla, eikä niin, että yksinäisyystyöhön ohjattaisiin asiakkaita ja työ olisi järjestölähtöinen erityispalvelu.
Olemme avoimia yhteistyölle mm. yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa, jotta tulevat sote-alan ammattilaiset omaisivat valmiuden ottaa yksinäisyyden puheeksi ja tarjota asiakkaalle siihen työkaluja. Jalkaudumme sairaanhoitopiirien ennaltaehkäisevään työhön, jotta yksinäisyyden puheeksiotto, ja interventio tulisi laajasti käyttöön niin julkisella puolella kuin järjestökentällä.
Yksinäisyystyön tavoitteena on yksinäisyyden mitattava väheneminen tai se, ettei yksinäisyys lisäänny.
Muutosmittareina toimivat:
Ucla - sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari, SPS -sosiaalisen yhteisyyden mittari, BDI -masennusoireiden mittari.
Lähteet:
Ucla (12-väittämää; kysely löytyy tehtäväkirjasta, s. 169. https://www.helsinkimissio.fi/sites/default/files/custom/Yksinaisyystyokirja-HelsinkiMissio.pdf),
SPS -Social Provision Scale; https://www.terveysportti.fi/dtk/tmi/koti)
BDI (https://www.terveysportti.fi/xmedia/pgr/100.012.html)
Käytännön asiakastyössä käytössä on ollut asiakkaan hyvinvoinnin muutosmittarina Open FIT -sovelluksen ORS-mittari ja yhteistyön arvioinnissa SRS-mittari. (https://openfitapp.com/)
Lisäksi kehittämistyön alkuvaiheessa hyödynnetiin William Stilesin Ongelmallisen kokemuksen assimililaatiomallia muutosvaiheiden arviointiin. (Taulukko löytyy sivulta 109; https://kognitiivinenpsykoterapia.fi/system/files/inline-files/Kognitiivisessa%20psykoterapiassa%20tapahtuva%20muutos%20assimilaatiomallin%20mukaan.pdf)
Yksinäisyystyön toimintamallin noudattaminen
Yksinäisyystyö pitää sisällään ammatillisen, viiden tapaamisen keskusteluavun ja tapaamisten välillä itsenäisesti tehtävän työkirjatyöskentelyn. Yksinäisyystyössä yhdistyy kahdenkeskinen yksilöllinen asiakastyö ja tapaamisten välillä itsenäisesti tehtävät kotitehtävät, jotka pureutuvat yksinäisyyttä tutkitusti ylläpitävään juurisyyhyn eli haitallisiin ajatuksiin itsestä ja muista. Yhteisen työskentelyn tavoitteena on kohdata hyväksyen ja myötätunnolla yksinäisyyteen liittyvät kokemukset, ja siihen liittyvä ajattelun ja toiminnan kokonaisuus tavalla, jossa uudet toimintatavat mahdollistuvat ja yksinäisyyden tunne helpottuu. Yksinäisyyttä ei ole tarkoitus työskentelyllä poistaa, se on harvoin mahdollista tai edea tavoiteltavaa, vaan oppia kohtaamaan siten, että se ei häiritsisi arkea, sen kanssa oppisi elämään ja sen kohtaamiseen löytäisi itselle toimivia tapoja toimia yksinäisyyttä vähentäen.
Yksinäisyystyön toimintamalli pitää sisällään ammatillisesti toteutetun yksinäisyystyön, mittaamisen ja vaikuttavuuden arvioinnin, palautetietoisen yksinäisyystyön ja Yksinäisyys -tehtäväkirjan.
Ammatillinen yksinäisyystyö
Ammatillisten tapaamisten keskiössä on hyväksyvä ja myötäelävä kuunteleminen ja asiakkaan tarpeiden ja tavoitteiden yhteinen työstäminen. Joskus tavoitteet ovat selviä ensimmäisestä tapaamisesta lähtien, usein ne alkavat muotoutua, kun yksinäisyyden kokemus on tullut jaettua ja on tilaa pohtia, mitä elämään toivoo. Tavoitteet ovat tärkeitä, sillä ilman niitä asiakas tulee kuulluksi, muttei autetuksi oman yksinäisyydeen kokemuksen kanssa.
Ensimmäisen tapaamisen aiheet ovat asiakkaan itse valittavissa. Usein tietyt aiheet ja elämän keskeiset kipukohdat ovat jo valmiiksi mielessä ennen tapaamista. Asiakastapaamisiin on varattu 1.5 tuntia aikaa siksi, että niissä olisi kiireettömyyden tuntu. Erityisesti ensitapaamisilla oman elämäntarinan kertominen sellaisena kuin asiakas sen haluaa kertoa on tärkeää keskeytyksettä. Pidemmät tapaamiset mahdollistavat myös paremmin yhteistyösuhteen muodostamisen. Yhteistyösuhteen muodostaminen on erityisen keskeinen teema asiakkaan kohtaamisessa. Usein asiakkailla on ollut kokemuksia ohitetuksi tulemisesta niin yksityiselämässä sekä erityisesti ammatillisissa palveluissa. Ei ole lainkaan poikkeus, etteikö asiakas olisi saanut terapeuttista apua aikaisemmin, tai olisi psykoterapiassa yksinäisyystyön rinnalla. Silti heillä on kokemus, että yksinäisyys on aihe, joka usein ohitetaan, aihe, jota ei oteta puheeksi, eikä heitä ihmisenä oteta vakavasti. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen usein yksinäisyyden kokemus helpottaa ja siihen on mahdollista saada vähän etäisyyttä.
Ensimmäisen tapaamisen päätteeksi asiakas saa kotitehtäväksi Yksinäisyys -tehtäväkirjan ensimmäisen osion. Työskentelyn edetessä asiakas saa tapaamista vastaavan osan kotitehtäväkseen (toisella tapaamisella osa kaksi, kolmannella kolmas jne.). Tapaamisia on viikoittain tai joka toinen viikko. Pidempiä tapaamisvälejä ei suosita ettei työskentelyn fokus katoa. Seurantatapaaminen kaksi kuukautta ohjelman päättymisen jälkeen on tärkeä osa työskentelyä. Se antaa asiakkaalle tunteen siitä, että hänen pyrkimyksillään on merkitystä ja hänellä on mahdollisyys saada lisää etäisyyttä omaan yksinäisyyden kokemukseen ja työskentelyynsä.
Yhteistyön ylläpitäminen ja korjaaminen on työntekijän vastuulla myös kaikkien ensitapaamista seuraavien neljän tapaamisen aikana. Asiakkaan tapaamisiin tuomat asiat ja työkirjan tehtävien herättämät ajatukset tai tekemättömien tehtävien hankaluus ovat tapaamisten keskeisinä teemoina. Työntekijän tehtävänä on pitää keskustelun fokuksessa asiakkaan tavoite, miten keskustelu ja pohdinta edistää yksinäisyyden vähentämistä, minkälainen näkökulma edistäisi asiakkaan tilannetta paremmin, jos keskustelu ei etene. Joskus työskentely on koko työskentelyn ajan tämän tavoitteen ja motivaation kirkastamista. Keskeistä on, että tavoitteet ovat asiakkaan omia, ei kenenkään muun. Ja jos yksinäisyyden vähentäminen ei ole asiakkaan keskeinen tavoite, se on myös hänen valintansa, eikä yksinäisyystyö silloin sovi hänelle. Silti asiakkaan on tärkeää tulla kuulluksi ja yhdessä keskustella siitä, miten tapaaminen voi häntä autta. Motivaation näkökulmasta niin sanotun yksinäisyystyön hoitoon ohjauksen tulee olla erityisen sensitiivistä.
Mittaaminen ja vaikuttavuuden arviointi
Yksinäisyystyössä käytetään keskeisesti mukana mittareita. Työn vaikuttavuutta mitataan ennen ohjelman alkua, sen loputtua ja kahden kuukauden seurannassa. Mittaaminen on ollut tärkeä osa hankkeen kehittämistyötä ja sen seurantaa, että työskentelyssä todella vaikutetaan yksinäisyyteen. Se on myös tärkeä viesti asiakkaille siitä, että yhteisessä työskentelyssä ei ole vain kyse siitä, mitä he tekevät auttaakseen itseään, ja mihin he sitoutuvat, vaan myös siitä, että ammatillisesti teemme parhaamme, että asiakas todella tulisi autetuksi. Jos asiakas ei yksinäisyystyössä koe saavansa apua, niin sitten yhdessä mietitään, mikä olisi hänelle parempi auttamis- tai tukimuoto. Kyselytietoja ei ole toistaiseksi hyödynnetty paljon asiakastyössä, mutta pyrimme siihen, että se olisi jatkossa mahdollista. Tietoa on kerätty toiminnan kehittämiseen, mutta tarkoituksena on mittaritiedon hyödyntäminen asiakastyössä siten, että niiden avulla voitaisiin yhdessä miettiä työskentelyn tavoitteita ja arvioida niihin pääsemistä (Ucla, SPS). Yksinäisyyteen liittyy keskeisesti kokemus, että siihen ei voi vaikuttaa ja paras lääke tähän valitettavan yleiseen ajatusvinoumaan on tutkittu ja mahdollisuuksien mukaan havainnollistettu tieto.
Palautetietoinen yksinäisyystyö
Yksinäisyystyön yksilölliseen työskentelyyn kuuluu läheisesti palautetietoinen keskusteluapu Open FIT -sovelluksen avulla. Se pitää sisällään asiakkaan täyttämän hyvinvointiarvioinnin ORS -mittarin avulla tapaamisen aluksi neljällä yksinkertaisella mittarilla, sekä työntekijän ja yhteistyön arvioinnin SRS -mittarilla tapaamisen lopuksi. Asiakkaan hyvinvoinnin lähtötaso ja muutoksen sekä yhteistyön seuraaminen joka tapaamisella on tärkeä osa tapaamisten tavoitteiden asettelua: mihin asioihin keskittymällä asiakas itse ja yhteinen työskentely voi yhdessä parhaiten vaikuttaa asiakkaan arkista hyvinvointia parantaen.
Yksinäisyys -tehtäväkirja
Yksinäisyystyön keskiössä on Yksinäisyys -tehtäväkirja avuksesi -kirja. Hankkeen aikana asiakkaat saivat kirjan itselleen osissa, ensimmäisen tapaamisen päätteeksi ensimmäinen osa, toisen tapaamisen jälkeen toinen osa jne. Nyt kirja on painettu ja taitettu, ja siten asiakas saa koko kirjan (178 s.) ensitapaamisella itselleen. Tehtäväkirjaa voi myös tehdä aivan itsenäisesti. Kirja on tilattavissa omaan ja ammatilliseen käyttöön sekä painettuna kirjana että pdf-kirjana (https://www.helsinkimissio.fi/nakemys/tilaa-yksinaisyystyokirja-avuksesi).
Ammatilliseen käyttöön kehitetyn työkirjan sisältö on jaettu viiteen osioon viiden tapaamisen mukaan. Joka tapaamisen jälkeen asiakkaan on tarkoitus lukea ja tehdä yksi kirjan osa. Kirja sisältää luettavaa tekstiä sekä tehtäviä. Teemoina on 1) yksinäisyys ilmiönä ja omana kokemuksen, 2) haitallinen ajattelu itsestä, 3) haitallinen ajattelu muista, 4) vuorovaikutus muiden kanssa ja siihen liittyvät odotukset, lopuksi 5) omat tavoitteet ja muutostoiveet. Muutostoiveista keskustelu ja sille virittäytyminen aloitetaan jo ensitapaamisilla "mitä voisit tehdä ollaksesi vähemmän yksinäinen, kun seuraavan kerran tapaamme?".
Yksinäisyystyön mallia ja työkirjan tehtäviä voi toteuttaa asiakkaan tarpeen mukaan ja hyödyntää eri asiakastyön konteksteissa. Huomioitavaa on, että toimintamalli on suunniteltu tässä kuvattuna yksilötyön prosessina aikuisille, jotka kaipaavat apua yksinäisyyteen. Muutokset toimintamallin käyttöönotossa ovat suositeltavia ja toivottavia, kuten ryhmämuotoisen mallin kehittäminen jatkumona yksilötyölle tai tiettyjen kohderyhmien, kun miesten parempi tavoittaminen. Suositeltavaa kuitenkin on näiden uusien työmuotojen kokeilujen kirjaaminen Innokylään sekä toiminnan mittaaminen ja arviointi: missä määrin ne tosiasiallisesti toimivat yksinäisyyttä vähentäen.
Asiakkaat ovat saaneet osallistua työkirjan kehittämiseen ja he ovat antaneet palautetta ohjelman toimivuudesta. Moni koki osallistumisessa tärkeimmäksi sen, että yksinäisyydestä sai puhua luotettavan ihmisen kanssa. Yleinen kokemus oli, että monesta muusta asiasta, kuten masennuksesta kysytään ja siitä voi puhua, mutta yksinäisyydestä ei kysytä, ja jos aiheesta puhuu, tulee usein ohitetuksi.
Työkirjan tehtävät koettiin pääsääntöisesti hyvinä ja työkirjan eri vaiheissa tehtävien ohjeistuksiin toivottiin selkeyttä. Usein asiakkaat kysyivät, ketä muita osallistui ja miettivät, ketkä muut mahtavat kokea yksinäisyyttä. Siksi kirjaan lisättiin mukailtuja lainauksia asiakkailta, jotta tehtäväkirjan lukija saisi kokemuksen siitä, että osin myös hänen oma ajattelunsa on samankaltaista toisen yksinäisyyttä kokevan kanssa. Asiakkaiden toiveita huomioitiin kokonaisuus huomioonottaen hyvin. Silti tehtäväkirjassa oli selkeä fokus, mikä säilyi.