Kohti asiakas- ja verkostolähtöistä yhteiskehittämistä

Yhteiskehittämisen työpajoissamme oli innostunut vire. Työntekijät, johto, asiakkaat ja kokemusasiantuntijat kertoivat saavansa niissä tuntumaa tasavertaiseen kehittämiseen, toiveikkuutta muutoksiin, merkityksellisyyttä ja mielekkyyttä työhön. Pajoissa tarkasteltiin palvelua asiakkaiden ja ammattilaisten näkökulmasta.

Olemme toteuttaneet yhteiskehittämisen työpajoja psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, lastensuojelussa sekä perhepalveluissa yhdistys- ja kuntasektorilla. Pidämme yhteiskehittämisen työpajoja yhteistoiminnallisena työmuotona siten, että niissä korostuu kaikkien osallisten yhdenvertaisuus, aktiivinen rooli ja yhdessä oppiminen. Yhteiskehittämisen työpajat ovat innostaneet allekirjoittaneitakin.

Asiakkaiden kuntoutumiseen ei keittokirjaa

Sosiaali- ja terveysala korostaa asiakaslähtöistä toimintamallia, joskin toteutumisessa on edelleen vaihtelua. Ammattilaisilla on tietoa näyttöön perustuvista menetelmistä, mutta jos asiakas ei koe tarjottua palvelua omakseen, ei siitä ole apua. Kuntoutuksen kentällä on tunnistettu toimijuuden merkitys eli yksikään palvelu tai menetelmä ei voi "pelastaa" yhtään asiakasta, vaan ihminen itse.

Kuntoutuksen paradigmassa asiakas on aktiivinen toimija, joka osallistuu kuntoutumisen suunnitteluun ja laatii tavoitteet yhdessä läheisten ja ammattilaisten kanssa. Tavoitteena ei ole ns. paraneminen vaan elämänlaadun ja toimintakyvyn kohentuminen eli se, miten asiakas pystyy arjessa toimimaan. Asiakkaan yksilölliset tarpeet ja muutostoiveet, elinympäristö ja siihen kuuluvat ihmiset ovat keskeisiä muutoksen aikaansaamiseksi. (Autti-Rämö & Salminen 2016)

Myös perhepalveluissa pyritään entistä enemmän huomioimaan asiakasperheiden omat tavoitteet. Kuntoutus on lähtökohdiltaan monialaista ja toimintamallit joustavia, sillä jokaisen asiakkaan tilanne on yksilöllinen eikä kuntoutumiseen ei ole ns. keittokirjaa. Myös kansallinen mielenterveysstrategia korostaa, että ihmisellä tulee olla oikeus määritellä itse ne asiat, jotka auttavat selviytymään arjessa ja saada siihen tarvittavaa tukea (Vorma ym. 2020).

Kun tehty työ ei auta vaan väsyttää

Asiakkaan kanssa työskentely ja monitoimijainen yhteistyö ei aina palvele asiakkaan tilanteen tai hänen tavoitteidensa edistymistä. Esimerkiksi resurssien puutteen vuoksi asiakkaan tilanteeseen ei ehditä paneutua tai eri toimijoilla on eri käsitys siitä, mikä edistäisi asiakkaan tilannetta. 

Vaikeimman tilanteen äärellä ollaan, jos asiakas ei itse tunnista tarvetta tai usko muutoksen mahdollisuuteen. Meillä on palvelujärjestelmä, jossa esimerkiksi lastensuojelun mahdollisuudet auttaa ovat suhteellisen pienet ja neljännes interventioista osoittautuu tehottomiksi ja vain 15 prosentissa yhteistyöinterventioista saadaan aikaa myönteisiä muutoksia lapsen käyttäytymisessä (Halme et al 2010).

Toisinaan asiakkaiden tilanne ei muutu palvelusta huolimatta. Kaiken tämän seurauksena asiakas väsyy, perheet väsyvät ja myös työntekijät väsyvät. Järjestelmässä toimitaan usein ns. omasta siivusta käsin, jolloin kokonaisuus jää huomioimatta, koppi asiakkaan tilanteesta ottamatta, asiakas ei tule autetuksi ja ongelmien vyyhti kasvaa.

Kehittämisestä käytäntöön

“Varmaan on tärkeätä myös, että ne asiat, mitä me tässä nyt kehiteltiin ja yhdessä mietittiin, että ainakin osa niistä menisi käytäntöön eikä jäisi vaan paperille.” työpajakeskustelu, kokemusasiantuntija

Viisastenkiveä meillä ei ole, mutta kun kehittämistyö tapahtuu isossa verkostossa ja asiakas- ja työntekijälähtöisesti, arvioimme sen tuottavan parempaa tulosta ja jopa helpommin muutoksia kuin organisaatiolähtöisesti perinteisesti käynnistyneet uudistukset. Palvelunkäyttäjien rooli on ollut viime aikoina kiinnostuksen alla, mutta myös toimijoiden väliseen yhteistyöhön tulisi kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Moniammatillisessa yhteistyössä oppimista tapahtuu sitä enemmän, mitä enemmän toimijoilla on aikaa kommunikoida ja kun asiakkaan omat tavoitteet nostetaan moniammatillisen yhteistyön perustaksi, työskentely on tehokkaampaa ja koetaan myönteisempänä.  (Birkeland ym. 2017)  

Yhteiskehittäminen ja yhteistoiminnallisuus ei vaadi aina uusia työmuotoja tai yhteisiä työpajoja, vaan niitä tulisi hyödyntää konkreettisena keinona myös käytännön asiakastyössä ja yhteisissä verkostotapaamisissa. Milloin olet kokenut ammattilaisena, asiakkaana tai kokemusasiantuntijana, että tässä olemme nyt tasavertaisesti asioiden äärellä, tulemme kuulluksi, puhumme asioista kukin omasta toimijuudestamme käsin ja käytämme aikaa siihen, että tarkastelemme yhdessä asiakkaan tarpeita ja ideoimme yhdessä vaikuttavia ratkaisuja?

Olet tällöin ollut jo yhteiskehittämisen ja yhteistoiminnallisten palveluiden toteuttajana - Onnittelut!

Lähteet: 

Autti-Rämö, Ilona. ja Salminen, Anna-Liisa. 2016. Kuntoutumisen hyvät käytännöt. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim). Kuntoutuminen. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim. 

Birkeland, Arvid & Tuntland, Hanne & Forland, Oddvar & Jakobsen, Frode Fadnes & Langeland, Eva 2017. “Interdisciplinary collaboration in reablement - a qualitative study.” Journal of multidisciplinary healthcare vol. 10 195–203. 5.

Vorma, Helena & Rotko, Tuulia & Larivaara, Meri ja Kosloff Anu 2020. Kansallinen mielenterveysstrategia ja itsemurhien ehkäisyohjelma vuosille 2020–2030. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.

Halme, Nina, Perälä, Marja-Leena ja Laaksonen, Camilla. 2010. Yhteistyöinterventioiden vaikuttavuus lapsiperhepalveluissa: Järjestelmällinen katsaus. Raportti 10/2010. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/80426 

Osborne, Stephen P., Radnor, Zoe ja Strokosch, Kirsty. 2016. Co-Production and the Co-Creation of Value in Public Services: A suitable case for treatment? Public Management Review 18 (5), 639–53.  

Lue lisää:

Puheenvuoroja palveluohjauksesta, 2022, Karri Blommila, Miia Juntunen, Sirkka Kosunen (toim.), Suomen Palveluohjausyhdistys SPO ry, Profami Oy, ISBN 978-952-94-7037-2, teoksessa Kaiken keskellä kokemus – Perheiden palveluiden yhteiskehittämisessä kokemustietoa järjestelmään, Mari Turja 

Stenroos, Sari 2022. Yksilöllisten kuntoutustarpeiden tunnistaminen toimintakyvyn edistämiseksi. Opinnäytetyö. Metropolia ammattikorkeakoulu. 

Asiakasosallisuus sotessa | Työterveyslaitos (ttl.fi)

Asiakkaiden osallisuus palveluiden ja palvelujärjestelmän kehittämisessä (Innokylä)

Asiakkaasta kumppaniksi-toimintamalli - lastensuojelun asiakasvanhempien kokemustiedon hyödyntäminen lastensuojelun asiakastyössä ja kehittämisessä (Innokylä)

Kehittäminen käyntiin - Tunnista tarpeet ja aseta tavoitteet (Innokylän blogit)