Miten tunnistetaan iäkkäiden tuen tarve mielenterveyspalveluissa?

Kokonaisvaltainen hyvinvointimme vaihtelee elämän eri vaiheissa, näin myös psyykkinen terveytemme, eli mielenterveys. Omaa mielen hyvinvointia voi kehittää läpi elämän lapsuudessa aina vanhuuteen asti.

Mielenterveysongelmat ikääntyneillä ovat tavallisia. On tutkittu, että masennusta on vanhuusikään päässeillä jopa 30 prosentilla. Kaikki mielenterveyden haasteet eivät myöskään päädy tilastoihin. Etenkin ikääntyneillä psyykkinen kuormittuvuus saattaa herkästi jäädä fyysisten tarpeiden alle tai muistiongelmien varjoon.

On tärkeä huomioida iäkkäiden parissa työskentelevien ammattilaisten tai vapaaehtoisten valmius tunnistaa ja kohdata ikääntyneen mielen hyvinvoinnin heikentyminen. Mielenterveyshaasteita esiintyy niin laitosasumisessa kuin myös kotona asuvilla ikääntyneillä. Tunnistamisen lisäksi ikääntyneen kanssa toimivalla tulee olla tieto, kuinka tällaisessa tilanteessa pitää toimia ja mitkä ovat kanavat jatkohoitoon tai asian eteenpäin viemiseksi.

Tunnistetaan tuen tarve

Mielen hyvinvoinnin heikentyminen voi johtaa itsetuhoisiin ajatuksiin tai tekoihin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kyselytutkimuksen mukaan joka kuudes on ajatellut itsemurhaa elämänsä aikana. Vuoden 2020 tilastoissa joka viides itsemurhan tehnyt oli yli 65-vuotias. Suurella osalla itsetuhoiset ajatukset kuitenkin menevät ohi. Kuinka sitten tunnistamme ne, jotka kaipaavat tukea ja apua tilanteesta ylipääsemiseksi?

Psyykkisen kuormittuneisuuden tunnistaminen, asian puheeksi ottaminen sekä yhdenmukaiset arvioon ja hoitoon ohjaamiset ovat avainasemassa ikääntyneiden parissa työskenteleville ammattilaisille. Tämä saattaa kuitenkin monessa paikassa jäädä haaveeksi terveydenhuoltoalan resurssipulan sekä siitä johtuvan kiireen takia. Laajan ammattilaisjoukon lisäksi tulee huomioida vapaaehtoiset, jotka myös kohtaavat ikääntyneitä monissa haastavissakin tilanteissa.

Itsetuhoinen käyttäytyminen ei aina ole suoraan tunnistettavissa. Epäsuoraan itsetuhoisuuteen voi esimerkiksi liittyä turhaa riskinottoa, itsestä huolehtimisen laiminlyömistä tai holtittomana päihteidenkäyttönä. Suora itsetuhoisuus ilmenee muun muassa itsemurha-ajatuksina, tekotapojen tai paikkojen etsimisenä, itsemurhasta puhumisena tai itsemurhayrityksenä.

Itsetuhoisuuden puheeksiottoon järjestetään läsnäolokoulutuksia sekä THL:n maksuttomia verkkokoulutuksia. Puheeksiotto tarkoittaa yksinkertaisimmillaan kysymistä: Mitä kuuluu? Kuinka voit? Tärkeintä on vastausten kuunteleminen, asian eteen pysähtyminen ja ihmisen kohtaaminen.

Itsemurhien ehkäisyssä myös työntekijöiden tukeminen on avainasemassa

Työntekijöiden pelko siitä, ettei huolen kuulijana pysty vastaamaan ikääntyneen tarpeisiin lisää paineita työssä tai toiminnassa. Jos ei ole aikaa kuunnella huolta, saattaa se pahimmassa tapauksessa vähentää halua kysymyksen esittämiseen. Kuormittava tilanne voi ajaa työntekijän tai vapaaehtoisen arvojen vastaiseen työskentelyyn, mikä lisää paineita sekä stressiä.

Mikäli työntekijällä on lupa ja rohkeus kohdata asiakas kokonaisvaltaisesti, tunnistaa mahdollisesti muuttuvat tekijät asiakkaan arjessa, selvät ohjeet toiminnasta sekä lupa käsitellä asia loppuun asti voivat auttaa havaitsemaan psyykkisen horjahtelun ajoissa.

Kansallinen itsemurhien ehkäisyohjelma pyrkii tukemaan työntekijöitä sekä vaikuttamaan asenteisiin lisäämällä tietoa itsemurhista ja näin ollen myös lisäämään keskustelua, jotta itsemurhavaarassa olevat saisivat tasavertaisia palveluja. Samalla tietoa lisäämällä halutaan tukea yhteisöllisyyttä ja korostaa yhteistä vastuuta siitä, että voimme kaikki olla estämässä itsemurhia.

Konkreettisina toimenpiteinä on muun muassa mielenterveysosaamisen ja mielenterveystaitojen vahvistaminen maksuttomilla koulutuksilla niin ammattilaisille kuin kuntalaisille sekä maksuttomat itsetuhoisuuden puheeksiottoluennot. Osaamisen vahvistaminen ammattilaisilla sekä tietojen ja taitojen lisääminen kuntalaisilla tukee ihmisten omia selviytymiskeinoja sekä lisää tietoja alueiden palveluista ja mahdollisuuksista tukeen ja apuun.

Kirjoittaja:

Raisa Mänttäri työskentelee projektipäällikkönä Yhes eteenpäin – Itsemurhien ehkäisyhankkeessa Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrinen yhdistys ry:ssä

Blogikirjoitus on osa mielenterveysstrategian ja Innokylän Kohti mielen hyvinvointia -blogisarjaa.