Dialektinen käyttäytymisterapia (DKT) perus- ja erikoistason yhteistyönä
DKT-toimintamallissa yksilöterapia tulee erikoistasolta ja ryhmänohjaus perustasolta. Ammattilaiset muodostavat yhdessä konsultaatiotiimin, tarjoten palvelun yhdessä asiakkaalle. Malli lisää perus- ja erikoistason yhteistyötä, valmistautuen tulevaan hyvinvointialueeseen.
Oivalla ja ymmärrä
Terveydenhuoltolaki (www.finlex.fi) määrittelee, että sairaanhoitopiiri on "velvollinen yhteistyössä perusterveydenhuollosta vastaavan kunnan kanssa suunnittelemaan ja kehittämään erikoissairaanhoitoa siten, että perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden."
Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmassa mm. "sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä vahvistetaan."
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä yhteistyötä on pyritty lisäämään ja vahvistamaan, mutta edelleen on työtä tehtävänä "raja-aitojen" kaatamiseksi. Siirryttäessä hyvinvointialueille on yhteistyötä entistä tärkeämpää tehostaa ja pyrkiä vastakkainasettelusta "Me teemme tämän yhdessä" -ajatteluun.
Toimintamallin kehittämisen lähtökohtana oli tarve tehostaa tunne-elämän säätelyvaikeuksista ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsivien hoitoa ja siten ehkäistä itsemurhia.
Usein tunne-elämän säätelyvaikeuksista kärsivät potilaat käyttävät samaan aikaan useita eri sote-palveluita, mikä voi olla potilaalle itselleen kuormittavaa, tapahtuipa se hänen omasta tai ammattilaisten aloitteesta. Toisistaan tietämättä ammattilaiset voivat antaa potilaalle ristiriitaista ja hämmentävää ohjausta/neuvontaa, koska hoito ei ole strukturoitua. Tämä ei ole kenenkään, varsinkaan potilaan, edun mukaista.
Lisäksi paljon ja samanaikaisesti eri sote-palveluita käyttävät potilaat kuormittavat sekä perusterveydenhuoltoa, että erikoissairaanhoitoa. Potilaalla voi olla monta samanaikaista hoitokontaktia perus- ja erikoistasolla, mikä käytännössä tarkoittaa usean eri ammattilaisen työpanosta samoihin oireisiin ja ongelmiin.
Tähän liittyen ratkaistavana oli perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ammattilaisten keskinäisen kommunikaation ja yhteistyön vähyys, jopa ongelmallisuus. Kokoamalla perus- ja erikoistason ammattilaiset yhteen tarjoamaan palvelu, eli DKT-hoito-ohjelma, yhdessä potilaille, pyrittiin madaltamaan kynnystä yhteistyön tekemiseen.
Mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaiset esihenkilöineen perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta osallistuivat alusta alkaen DKT-koulutusta ja hoito-ohjelmaa koskeviin suunnittelupalavereihin. Näin ammattilaiset pääsivät osallistumaan, ilmaisemaan mielipiteensä ja vaikuttamaan hoito-ohjelman sisältöön ja aikatauluun. Siten he sitoutuivat koulutukseen ja hoito-ohjelman pilotointiin. Koulutukseen osallistumisen edellytyksenä oli sitoutuminen toimintamallin pilotointiin.
DKT:n tavoitteena on parantaa ja tehostaa tunne-elämän epävakaudesta kärsivien hoitoa, ja siten parantaa heidän elämänlaatuaan.
Tavoitteena on myös vähentää terveydenhuollon kuormitusta, sekä antaa ammattilaisille uusia työkaluja tunne-elämän epävakaudesta kärsivien potilaiden hoitoon.
Lisäksi tavoitteena on tehostaa ja lisätä perus- ja erikoistason välistä yhteistyötä ja saattaa eri toimijat yhteen niin, että he jatkossakin voisivat yhdessä tuottaa palveluita potilaille.
Hoito-ohjelmaan valittujen ja sen loppuun käyneiden potilaiden voinnin ja toimintakyvyn muutoksia arvioitiin BDI (depressioasteikko)-, AUDIT (alkoholinkäyttö)-, PROMIS (ahdistuneisuus)- ja WHODAS 2.0 (terveyden ja toimintarajoitteiden arviointi) -mittareilla hoito-ohjelman alussa ja lopussa. Mittareista saadut pistemäärät kertoivat potilaiden tilanteesta ja voinnista ennen ja jälkeen hoito-ohjelman, ja antoivat siten tietoa hoito-ohjelman vaikuttavuudesta. Mittarit valittiin yhdessä hoito-ohjelmaan osallistuneiden ammattilaisten kanssa, eivätkä ne automaattisesti kuulu DKT-hoito-ohjelmaan.
Hoito-ohjelman aikana osalla potilaista tapahtui selvää kohentumista niin psyykkisessä voinnissa kuin toimintakyvyssä, mutta joillakin vointi ja toimintakyky myös laskivat, ainakin hetkellisesti. Tätä voi selittää mm. se, että hoito-ohjelman aikana esille nousseet, vaikeat asiat ja niiden käsitteleminen kuormittivat ja heikensivät hetkeksi potilaan vointia.
Hoito-ohjelmaan osallistuneista ammattilaisista enemmistö koki, että DKT-hoito-ohjelma on parantanut tunne-elämän epävakaudesta kärsivien potilaiden hoitoa ja hoito-ohjelma koettiin hyödylliseksi, niin ammattilaisten kuin potilaiden mielestä. Hoito-ohjelman koettiin tehostaneen perus- ja erikoistason välistä yhteistyötä ja hoito-ohjelmaa oltiin halukkaita toteuttamaan jatkossakin.
Aluksi kartoitettiin perus- ja erikoistasolta kiinnostuneet mielenterveys- ja päihdetyön ammattilaiset, jonka jälkeen aloitettiin yhdessä ammattilaisten ja heidän esimiestensä kanssa DKT-toimintamallin suunnittelu.
DKT-koulutus toteutettiin 11/21-01/22 Porin perusturvan, Pohjois-Satakunnan peruspalvelukuntayhtymän ja Rauman sosiaali- ja terveyspalveluiden mielenterveystyössä toimiville ammattilaisille, sekä erikoistason Rauman, Porin, Harjavallan ja Kankaanpään psykiatrian avohoidon ammattilaisille. Koulutettavia oli 34, joista hoito-ohjelman pilotointiin osallistui 31 ammattilaista
Hoito-ohjelmaan ehdotettujen potilaiden haastattelut suoritettiin helmikuussa -22. Haastatteluihin osallistui niin yksilöterapian antajia kuin ryhmänohjaajia. Maaliskuussa -22 käynnistynyt hoito-ohjelma kesti 12 viikkoa, jonka aikana perustason ammattilaiset ohjasivat viikoittaisen Taitovalmennus-ryhmän ja erikoistason ammattilaiset tarjosivat joka viikkoisen yksilöterapian. Potilailla oli mahdollisuus puhelinkonsultaatioon yksilöterapeuttien kanssa, mutta tätä mahdollisuutta hyödynnettiin melko vähän. Lisäksi ammattilaiset muodostivat ryhmäkohtaisesti viikoittain kokoontuneen konsultaatiotiimin.
Neljään eri DKT-ryhmään valikoitui 22 potilasta, joista 13 kävi hoito-ohjelman loppuun asti. Osalla hoito-ohjelman kesken jättäneistä oli taustalla henkilökohtaisia, elämäntilanteesta johtuvia syitä, mutta joidenkin hoito-ohjelma keskeytyi liiallisten poissaolojen vuoksi.
Hoito-ohjelman aikana ammattilaisille järjestettiin ryhmäkohtaisesti työnohjausta 2 x 2 tuntia. Työnohjaajina toimivat DKT-kouluttajat.
Hoito-ohjelman päätyttyä perus- ja erikoistason ammattilaisille esimiehineen järjestettiin yhteispalaveri, jossa kuultiin heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan ensimmäisestä hoito-ohjelmasta.
Tunne-elämän säätelyvaikeuksista ja itsetuhoisesta käyttäytymisestä kärsivät henkilöt.
Hoito-ohjelmaan hakeneet potilaat haastateltiin heidän motivaationsa ja muutoshalukkuuden kartoittamiseksi. Valitut potilaat asettivat hoito-ohjelman alussa itselleen tavoitteet, eli nimesivät haitalliset käyttäytymismallit, joista halusivat opetella pois. Potilaat myös täyttivät viikkokortteja hoito-ohjelman ajan.