Haavoittuvassa asemassa olevien 18-24- vuotiaiden nuorten palveluketjut, Helsingin HVA (RRP, P4, I1)

Tutkimusten perusteella nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden haasteet vaikuttavat viime vuosina lisääntyneen, ja samalla kokemukset avun ja tuen saannista, erityisesti mielenterveyspalvelujen osalta, näyttävät heikentyneen. Helsingissä nuorten mielenterveysongelmat ja päihteidenkäyttö sekä ongelmat palveluiden saannissa näyttävät pääsääntöisesti olevan muuta maata yleisempiä. Yhtäaikaisesti sosiaali-, mielenterveys- ja päihdepalveluita saavien nuorten määrä on lisääntynyt. Koronapandemian arvellaan vaikeuttaneen nuorten tilanteita.

Erityisessä riskissä jäädä vaille tarvitsemiaan palveluita ovat nuoret, joilla on yhtäaikaisia tuen tarpeita ja moninaista oireilua, samanaikainen mielenterveys- ja päihdeongelma, toimintakyvyn vaihtelua, vaikeuksia poistua kotoa, haasteita asioinnissa, huonoja palvelukokemuksia tai alhaista motivaatiota. Vaikeassa tilanteessa olevalle nuorelle tyypillistä on myös satunnaisasiointi ja varatuille ajoille saapumattomuus. Osa apua tarvitsevista nuorista jää tällä hetkellä kokonaan palvelujen ulkopuolelle johtuen nuoren omista haasteista, palveluiden ongelmista tai molemmista. Nuoren voi olla vaikea lähteä kotoa palveluiden piiriin esimerkiksi mielenterveysongelmien, sosiaalisten pelkojen tai riippuvuuksien vuoksi. Kotoa poistumisen vaikeudet voivat johtaa itsenäisesti asuvan nuoren kohdalla taloudelliseen loukkuun perustoimeentulotuen alenemisen vuoksi tai siksi, että nuori jää vaille sairauspäivärahaa tai työttömyysetuutta. Taloudellisen tilanteen heikkeneminen taas on velkaantumisriski, joka voi pahimmillaan johtaa esimerkiksi asunnottomuuteen. Myös työn ja opiskelun ulkopuolella olevat niin sanotut NEET-nuoret ovat erityisesti terveyspalveluiden saannin kannalla heikommassa asemassa ja syrjäytymisriskissä. Yhden pysyvästi syrjäytyneen nuoren kokonaiskustannukseksi yhteiskunnalle on arvioitu noin miljoona euroa.

Nuorten moninaisiin yhtäaikaisiin palvelutarpeisiin vastaaminen on tällä hetkellä haastavaa, sillä moniammatillista yhteistyötä ja palveluketjujen toimivuutta vaikeuttavat useat eri tekijät. Palveluiden paljous ja eriytyneisyys tekevät niistä vaikeasti hahmotettavia ja tavoitettavia erityisesti heikoimmassa asemassa oleville. Lisäksi palvelujen byrokraattisuuden ja joustamattomuuden koetaan vähentävän palvelujen saavutettavuutta, ja palveluiden moninaiset kriteerit sulkevat nuoria palveluiden ulkopuolelle. Päihteidenkäyttö vaikeuttaa ja estää etenkin mielenterveyspalveluiden saamista. Perustuslaki (1999/731, 19§) turvaa kuitenkin välttämättömän huolenpidon ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille. Nuoret, joilla on erityisiä vaikeuksia saada ja vastaanottaa tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluita, katsotaan olevan sosiaalihuoltolain (3 §) mukaisessa erityisen tuen tarpeessa. Myös terveydenhuoltolaki (24 §) velvoittaa huomioimaan erityisen tuen tarpeessa olevat. 

Helsingin kaupungin keskeisiä haavoittuvassa asemassa olevien nuorten kanssa työskenteleviä tahoja ovat jälkihuolto, nuorten sosiaalityö ja opiskeluterveydenhuolto, jotka kuuluvat nuorten palveluiden ja aikuissosiaalityön palvelukokonaisuuteen. Tällä hetkellä resurssipula ja laajat palveluita koskevat säästöpaineet tuovat lisähaastetta palveluiden järjestämiseen. Myös jälkihuoltolain muutos koskien jälkihuolto-oikeuden ikärajan laskemista on heikennys haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tukeen. Helsingissä nuorten palveluita kehitetään, ja nuorten palveluiden ja aikuissosiaalityön palvelukokonaisuus organisoituu uudelleen vuoden 2025 alusta siten, että nuorten sosiaalityö, jälkihuolto ja opiskeluterveydenhuolto muodostavat oman palvelukokonaisuuden.