Intensiivinen palvelutarpeen ja hoitosuunnitelman arviointi (IPHA).
IPHA on palvelutarpeen arvioinnin ja hoitosuunnitelman malli, joka toteutetaan yhtäaikaisesti sekä sosiaalihuollossa että terveydenhuollossa. IPHA on tehostettu tapa tehdä lakisääteistä palvelutarpeen ja hoitosuunnitelman arviota.
Perustiedot
Toimintamallin nimi
IPHA on palvelutarpeen arvioinnin ja hoitosuunnitelman malli, joka toteutetaan yhtäaikaisesti sekä sosiaalihuollossa että terveydenhuollossa. IPHA on tehostettu tapa tehdä lakisääteistä palvelutarpeen ja hoitosuunnitelman arviota.
Toimintamalli lyhyesti
IPHA-malli on sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteinen arviointi, jossa sosiaalityöntekijä ja terveysaseman sairaanhoitaja toimivat työparina. Arviointitapaamisia on 8-12, joista 2-3 yhteistapaamisia asiakkaan, sosiaalityöntekijän ja sairaanhoitajan kanssa. Arvioinnin aikana käsitellään seuraavat teemat: läheis- ja perhesuhteet, terveys, elämän kriisit, voimavarat sekä menneet, olemassa olevat ja suunnitellut palvelut. Palvelut aloitetaan jo arvioinnin aikana ja interventiot asiakkaan haasteisiin ovat välittömiä. Asiakasta tuetaan ja kannustetaan hyödyntämään omia tunnistettuja voimavaroja koko prosessin ajan.
Lisäksi työskentelyssä on asiakkaan halutessa mukana kokemusasiantuntija. IPHA:n kesto on 2-4 kuukautta.
Suomessa oli vuonna 2022 noin 3600 asunnotonta. Myös nykyinen hallitus jatkaa asunnottomuusohjelmaa, jonka pääpainona ovat pitkäaikaisasunnottomat nuoret. EU:n tavoitteena on vähentää köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien henkilöiden määrää merkittävästi vuoteen 2030 mennessä. Suomi on asettanut oman kansallisen tavoitteensa köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämisestä 100 000 henkilöllä vuoteen 2030 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on laadittu toimintasuunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi.
Suomessa häätöjen määrät ovat olleet kasvussa. Vantaalla ja Keravalla on häätöjä reilusti keskimääräistä enemmän muuhun Suomeen verrattuna. Asunnottomilla ja asunnottomuusuhan alla olevilla asiakkailla on usein monia yhtäaikaisia tuen ja palvelun tarpeita. Vaikeassa elämäntilanteessa olevan asiakkaan ei voi olettaa hallitsevan itsenäisesti monitahoista ja mutkikasta palvelujensa kokonaisuutta. Asiakas tarvitsee tähän asiantuntevaa, hyvin suunniteltua ja laadukasta tukea. Palvelujen tarpeen oikea-aikainen arviointi ja niiden aloittaminen vähentävät palvelujen tarvetta myöhemmin ja näin tuovat kustannussäästöjä.
Asunnottomuus ja asunnottomuusuhan alla oleminen vaikuttaa voimakkaasti terveyteen. Terveysongelmista asunnottomilla asiakkailla korostuvat vahvasti mielenterveys- ja päihdeongelmat. Asunnottomuus lisää syrjäytymisen riskiä. Syrjäytyminen voi olla seurausta muun muassa työttömyydestä, köyhyydestä, mielenterveysongelmista, alkoholisoitumisesta tai joutumisesta yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle. Se estää ihmisiä osallistumasta täysipainoisesti normaaleihin yhteiskunnan toimintoihin.
Asiakkaan kanssa tehtävä yhtäaikainen sosiaalihuollon palvelutarpeen ja terveydenhuollon hoitosuunnitelman arviointi sekä tarvittavien palveluiden aloittaminen vähentää ammattilaisten päällekkäistä työtä sekä asiakkaan turhaa ohjaamista palvelusta toiseen.
IPHA on tarkoitettu vahvan ja laajan tuen tarpeessa oleville asiakkaille. Tuen tarpeiden ollessa laajat asiakkaan tilanne tulee selvittää laajasti ja arviointi tulee tehdä “asiakkaan elämäntilanteen edellyttämässä laajuudessa” (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 36§).
IPHA on tarkoitettu pääasiassa yhteistyö- ja huolenpitoasiakkuuksille. Koska IPHA on palvelutarpeen arvioinnin ja hoitosuunnitelman arvioinnin yhdistelmä, tulee asiakkaalla olla sosiaalihuollon tarpeen lisäksi terveydentilaan liittyviä huolia tai tarve terveydenhuollon kontakteille. Lähtökohtana työskentelylle on erityisen tuen tarve, selkeä puute palveluissa ja palvelukontakteissa sekä vaikeuksia palvelujen hakemisessa tai saamisessa.
Työskentelyn lähtökohtana on toipumisorientaatio, eli tavoitteet ja suunnitelmat laaditaan yhdessä asiakkaan kanssa. Asiakas saa halutessaan mukaan oman kokemusasiantuntijan työskentelyyn. Kokemusasiantuntija tukee asiakkaan osallisuutta ja toimii tulkkina asiakkaan ja työntekijöiden välillä.
Asiakasymmärryksen lisäämiseksi IPHA-mallin kehittämisessä oli mukana kolme kokemusasiantuntijaa. Heidän kanssaan työskenneltiin säännöllisesti työpajoissa kuuden kuukauden ajan. Kokemusasiantuntijat loivat kuvitteellisen asiakkaan (virtuaali-Jenny). Jokainen kokemusasiantuntija näytteli vuorollaan Jennyä ja hankkeen sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä toimivat ammattilaisten rooleissa. Virtuaali-Jennyn kautta tarkasteltiin IPHA mallia kokonaisuutena. Kokemusasiantuntijat antoivat palautetta jokaisen työpajan jälkeen, minkä perusteella mallia muokattiin asiakaslähtöisemmäksi.
Sosiaalityössä ja terveysasemilla on oltava yhteyshenkilöt, joiden avulla varmistetaan IPHA:n jalkauttaminen. Yhteyshenkilöt perehtyvät IPHA:n materiaaleihin ja toimintatapoihin. Juurruttamisen alkuvaiheessa yhteyshenkilöt voivat tehdä arviointia yhdessä työparina toimien. Tämän jälkeen he osaavat neuvoa ja kouluttaa IPHA:n tekemisessä muita työntekijöitä. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät voivat konsultoida yhteyshenkilöitä arvioinnin tarpeesta.
Mallin vakiinnuttua voivat sosiaalihuollon sosiaalityöntekijät ja terveydenhuollon sairaanhoitajat tehdä arvioinnin yhdessä.
IPHA:n käyttöönottoa varten tulee varata aikaa malliin perehtymiseen. Lisäksi työntekijöiden tulee varata riittävä aika arviointia varten. Sosiaalityöntekijän on varattava aikaa 8-12 tapaamiselle (1-2 tuntia/tapaaminen) ja sairaanhoitajan on varattava aikaa 2-3 tapaamiselle (1 tunti/tapaaminen).
IPHA:a pilotoitiin hankkeen aikana arvioinnin loppuun saakka 20 asiakkaan kanssa. Pilotoinnin ensimmäisessä vaiheessa arviointia teki hankkeen kehittäjätiimi, eli sosiaalityöntekijä-sairaanhoitaja-työpari. He tekivät IPHA:n yhteensä 11 asiakkaan kanssa. Pilotin seuraavassa vaiheessa arviointia teki hankkeen sosiaalityöntekijä yhdessä terveysaseman sairaanhoitajan kanssa ja hankkeen sairaanhoitaja yhdessä sosiaalihuollon sosiaalityöntekijän kanssa. Näitä arviointeja tehtiin yhteensä 3 asiakkaan kanssa. Tämän jälkeen IPHA:a ovat tehneet sosiaalihuollon sosiaalityöntekijä ja terveysaseman sairaanhoitaja yhdessä. Näitä arviointeja tehtiin yhteensä 6.
Yhteensä 20:n loppuun saatetun arvioinnin aikana 12 IPHA-asiakasta (60 prosenttia) sai asunnon, näistä neljä henkilöä sai tuetun asumisen paikan. Keskimääräinen tapaamismäärä oli 9,3 tapaamista, arviointien kestot vaihtelivat 1–6 kuukauden välillä. 3 asiakkaan kohdalla arviointi aloitettiin, mutta asiakkaat eivät sitoutuneet arviointityöskentelyyn ja arviointi keskeytyi, ja 1 asiakas kuoli kesken arvioinnin.
Asiakkuussegmentti aleni neljällä asiakkaalla eli 20 prosentilla. Asiakkuussegmentin tarkastelu on olennaista asiakkaalle tarjottavien palvelujen kustannusten näkökulmasta. Huolenpitoasiakkaalle usein soveltuva palvelu on ympärivuorokautinen palveluasuminen, jonka kustannukset ovat korkeat. Jos asiakkaan tuen tarve vähentyy arvioinnin aikana tukiasiakkuuden tasolle, voisi asiakkaalle paremmin soveltua tuetun asumisen palvelu. Tuettu asuminen on kustannuksiltaan huomattavasti edullisempi. Näin tuen tarpeen vähentyminen tuottaa säästöjä vähintään 1600 euroa kuukaudessa tarjotun palvelun muutoksen kautta. Lisäksi kustannussäästöjä syntyy yhteiskunnallisesti myös muissa palveluissa ( mm. sairaala, ensihoito, poliisi, oikeuslaitos).
Pilotoinnin aikana on havaittu, että todellinen palvelun tarve tulee näkyväksi vasta 4-5 tapaamisen jälkeen, luottamussuhteen synnyttyä. Näin ollen intensiivinen työskentely tukee sekä asiakkaan asioiden hoitoa että palvelujärjestelmän tarpeita pistemmäistä työskentelyä paremmin.