Hyvä tulo lastensuojelun sijaishuoltoon
Toimintamalli jäsentää ammattilaisten työskentelyä 28 päivän ajan nuoren muuttaessa lastensuojelun asuinyksikköön. Se sisältää päivä- ja viikkokohtaiset ohjeet, tiekartat nuorelle ja työntekijälle sekä Suunnitelman hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi.
Vuonna 2024 sijoitettiin kiireellisesti 4900 lasta (0,5 % väestön 0-17 -vuotiaista). Tyypillisintä kiireellinen sijoitus oli 16-17 -vuotiailla (2,1 % ikäryhmästä). Hankkeen kohderyhmän ikäisiä (12-17 -vuotiaita) sijoitettiin yli 2800. Sijoituksia avohuollon tukitoimena (0-17 -vuotiaat) tehtiin vuonna 2024 3065. Kaikkiaan 3800 lasta sijoitettiin ensimmäistä kertaa elämässään kodin ulkopuolelle. (THL tilastoraportti 2023/2025).
Sijoitettujen nuorten kanssa työskentelee suuri määrä ammattilaisia eri palveluista. Lastensuojelun sosiaalityön ja -ohjauksen lisäksi tulovaiheessa voi työskennellä muun muassa ammattilaisia sosiaali- ja kriisipäivystyksestä, palvelutarpeenarvioinnista, mielenterveys- ja päihdepalveluista, muusta terveydenhuollosta sekä koulusta. Toimintamallin tavoitteena on selkeyttää työntekijöiden välisiä rooleja sekä lujittaa ja rakentaa paitsi ammattilaisten keskinäistä myös ammattilaisten ja asiakkaana olevien nuorten ja heidän läheistensä välistä vuorovaikutusta.
Toimintamalli on luotu Pesäpuu ry:n toteuttamassa ja Euroopan sosiaalirahaston osarahoittamassa Hyvä tulo sijaishuoltoon -hankkeessa vuosina 2024–2025. Hanke kohdistui Pohjois-Karjalan hyvinvointialueen eli Siun soten alueelle. Hanke oli osa Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) toimintalinjaa 5. Sosiaalisten innovaatioiden Suomi ja sen erityistavoittetta 5.1. Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen. Yksi toimintalinjan strategisista tavoitteista on koko perheen tukeminen ja erityisesti vanhemmuuden vahvistaminen huostaanoton eri vaiheissa. Strategisen tavoitteen mukaisesti Hyvä tulo sijaishuoltoon -hankkeessa pyritään siihen, että vanhemmat otetaan aiempaa tiiviimmin osaksi prosessia ja heidän osallisuuttaan vahvistetaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2023 julkaistu visio: Lapsi ja hänen läheisensä voivat luottaa lastensuojeluun ja sen vaikuttavuuteen, kiinnittää katseen sekä luottamussuhteen syntymiseen että lastensuojelun laatuun. STM:n mukaan vision toteutumiseksi jokainen lapsi, hänen vanhempansa ja muut läheiset kohdataan ainutkertaisina, ja he kokevat olevansa aidosti osallisia ja tulevansa kuulluiksi ja kunnioitetuiksi. Luottamussuhteen syntyminen vaatii työtä: kohtaamista, kuulemista ja “vartenolemista”. Lapsen ja hänen läheistensä luottamussuhteet ammattilaisiin syntyvät tahoillaan - tai jäävät syntymättä. Kohta, jossa lapsi tulee sijaishuoltopaikkaan, on erityisen merkityksellinen luottamussuhteen rakentamisen näkökulmasta.
Osana Petteri Orpon hallituksen ohjelman mukaista lastensuojelulain kokonaisuudistusta (2025–2026) pyritään löytämään keinoja hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi ja niihin puuttumiseksi. Yksi kokonaisuudistuksen tavoitteista on sijaishuollon ammatillisten käytäntöjen kehittäminen hatkojen ennaltaehkäisemiseksi. Hyvä tulo sijaishuoltoon -toimintamalli sisältää Suunnitelma hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi -lomakkeen, jonka tavoitteena on pyrkiä kartoittamaan riskitekijöitä hatkaamisen ehkäisemiseksi.
Pohjois-Karjalassa tehdään huostaanottoja ja sijoitetaan lapsia kiireellisesti maan keskiarvoa enemmän. Koko maan keskiarvo huostaanotettujen lasten määrässä suhteutettuna vastaavan ikäiseen väestöön on noin yksi prosentti, Pohjois-Karjalassa luku on 1,2 %. Pohjois-Karjalassa sijoitettiin vuonna 2022 kiireellisesti eniten lapsia Suomessa suhteessa vastaan ikäiseen väestöön. Kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä suhteessa vastaavan ikäiseen väestöön on maan keskiarvossa 0,4 % ja Pohjois-Karjalassa 0,6 %. (Lastensuojelutilasto 2023). Pohjois-Karjalassa oli vuosina 2020-2022 noin 350 lasta huostaanotettuna ja samoina vuosina kiireellisiä sijoituksia tehtiin noin 180. Vuosina 2020-2022 Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella oli yhteensä noin 550-600 kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta.
Lähtötilanteessa hyvinvointialueella haluttiin selkeyttää ja yhtenäistää tulovaiheen työskentelyä eri toimijoiden kesken. Ajatus oli, että nuoren ja läheisten kanssa tehtiin “päällekkäistä” työtä sosiaalityössä ja asuinyksiköissä, toisaalta taas toimijoille oli epäselvää, miten muissa palveluissa työskenneltiin asiakkaan kanssa. Hyvinvointialueella on viisi omana palveluna tuotettavaa nuorisoikäisille tarkoitettua asuinyksikköä, joiden sisällä toimintatapojen yhtenäistämiselle nähtiin tarvetta. Samaan tapaan käytänteiden läpikäymiselle ja samankaltaistamiselle oli tarve sosiaalityössä, jossa suurella maantieteellisellä alueella eri tiimeissä työskentelevät ammattilaiset eivät olleet täysin tietoisia siitä, miten muualla työskennellään.
Suomessa ei ole aikaisemmin toteutettu vastaavanlaista palveluita yhteensovittavaa, monitoimijaista ja sijoituksen alkuvaiheeseen liittyvää kehittämistyötä lastensuojelun asuinyksiköissä.
Palautetta kerättiin ammattilaisilta Webropol -kyselyillä, seitsemässä hankkeen ympärille rakennetussa Teams-keskustelutilaisuudessa sekä tiimi- että henkilökohtaisissa tapaamisissa. Nuorilta ja heidän läheisiltään palautetta kerättiin asuinyksiköiden työntekijöiden toimesta, osana arkea ja muuta kuulumisten kyselyä. Työntekijöiltä kyselyissä kartoitettiin kokemuksia kustakin toimintamalliin kuuluvasta osasta (päivä- ja viikkokohtaiset). Palautteissa annettiin erityistä kiitosta tervetulopaketista ja sen sisällöstä.
Useampi työntekijä myönsi suhtautuneensa pehmolelun antamiseen varauksella, mutta muuttaneensa mielensä pilotin aikana. Vanhempien kanssa tehdyn yhteistyön nähtiin lisääntyneen. Uusien toimintatapojen käyttöönottoon liittyi myös kokemuksia siitä, että työmäärä lisääntyi, mikä on ymmärrettävää. Kyselyihin vastanneet sosiaalityöntekijät pitivät tärkeänä kaikkea toimintamalliin kuuluvaa tulovaiheen työskentelyä, erityisesti he arvostivat vanhemmuustyötä. Pilotin aikana vanhempien kanssa tehtävä työskentely lisääntyi lähes kaikissa pilottiin osallistuneissa yksiköissä. Vanhemmilta työntekijöiden kautta saadun palautteen mukaan suurin osa vanhemmista koki sekä kuulumissoitot että vanhemmuustyöskentelytapaamiset hyvinä ja luottamusta lujittavina. Jotkut vanhemmat olivat kertoneet kokevansa, että ensimmäisellä viikolla ei tarvitse soittaa joka päivä. Nuorilta saadut palautteet koskivat pääasiassa tervetulopakettia, josta lähes poikkeuksesta pidettiin kovasti.
Hankkeen suorana kohderyhmänä olivat Pohjois-Karjalan lastensuojelussa (asuinyksiköissä ja sosiaalityössä ja -ohjauksessa) työskentelevät ammattilaiset ja alueella toimivien yksityisten asuinyksiköiden työntekijät sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden työntekijät ja aikuissosiaalityön työntekijät. Nuoret ja heidän läheisensä olivat välillistä kohderyhmää.
Lastensuojelussa tai lastensuojelulaitoksessa työskentelevillä ammattilaisilla on usein sosiaali- ja terveysalan koulutustausta, esimerkiksi sosionomin (AMK), sairaanhoitajan (AMK) tai lasten ja nuorten kasvatukseen ja hoitoon suuntautuneen lähihoitajan tutkinto. Lastensuojelun kentällä toimii myös yhteisöpedagogeja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelussa työskentelyn edellytyksenä on ymmärrys lapsen kehityksestä, haastavien elämäntilanteiden kohtaamisesta sekä vahvat vuorovaikutustaidot. Monissa tehtävissä vaaditaan myös Valviran rekisteröintiä ja rikostaustaotetta lasten kanssa työskentelyn vuoksi. Toimintamalli tarjoaa ammattilaisille selkeän, helposti käyttöönotettavan ja tarvittaessa sovellettavan työkaluksi sijoituksen alkuvaiheeseen.
Lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle, kun hänen terveytensä tai kehityksensä on vakavasti vaarassa eikä lapsen hyvinvointia voida turvata muilla keinoilla. Sijoituksen taustalla voi olla esimerkiksi laiminlyönti, väkivalta, vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat, jaksamattomuus tai lapsen oma haitallinen käytös. Ennen sijoitusta pyritään tarjoamaan ennaltaehkäiseviä palveluja ja avohuollon tukitoimia, mutta jos nämä eivät riitä, voidaan päätyä sijoitukseen. Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle asumaan on aina viimesijainen keino.
Toimintamalli on kehitetty yhdessä lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden kanssa. Hyvä tulo sijaishuoltoon -hankkeessa järjestettiin vuoden 2024 syys-marraskuun välisenä aikana yhteensä seitsemän työpajaa. Työpajat toteutettiin muutaman tunnin mittaisina livetapaamisina Siun soten alueella, ja ne oli tarkoitettu sosiaalityöntekijöille, lastensuojelun asuinyksiköiden työntekijöille, asuinyksiköihin sijoitetuille nuorille, aiemmin sijoitettuna olleille nuorille sekä nuorten läheisille. Työpajoissa kerättyjä tietoja jatkojalostettiin kahdessa parin tunnin mittaisissa yhteiskehittämistilaisuuksissa, joihin osallistui sijoitettujen nuorten kanssa työskenteleviä eri alojen ammattilaisia. Hyvä tulo sijaishuoltoon –toimintamalli, tiekartat ja Suunnitelma hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi -lomake luotiin työpajoista ja yhteiskehittämistilaisuuksissa kerättyjen tietojen sekä aihetta käsittelevän tutkimustiedon ja kirjallisuuden pohjalta.
Pilotoinnin alku- ja loppukyselyn pohjana käytettiin Itlan NoMad-kyselypohjaa.
Palautteissa annettiin erityistä kiitosta tervetulopaketista ja sen sisällöstä. Useampi työntekijä myönsi suhtautuneensa pehmolelun antamiseen varauksella, mutta muuttaneensa mielensä pilotin aikana. Vanhempien kanssa tehdyn yhteistyön nähtiin lisääntyneen. Uusien toimintatapojen käyttöönottoon liittyi myös kokemuksia siitä, että työmäärä lisääntyi, mikä on ymmärrettävää. Kyselyihin vastanneet sosiaalityöntekijät pitivät tärkeänä kaikkea toimintamalliin kuuluvaa tulovaiheen työskentelyä, erityisesti he arvostivat vanhemmuustyötä.
Pilotoinnin aikana tehtiin muutamia muokkauksia ja täsmennyksiä toimintamallin sanamuotoihin ja ohjeisiin. Lisäksi toimintamallista ja tiekartoista muokattiin hyvinvointialueen käyttöön toiset versiot käytettäväksi niissä tilanteissa, joissa nuori siirtyy hyvinvointialueen yksiköstä toiseen omaan yksikköön. Tämä muokattu malli on pääosin samanlainen kuin varsinainen toimintamalli, suurimmat muutokset tehtiin tervetulopaketin sisältöön. Suuria muutoksia ei nähty tarpeellisiksi, koska vaikka nuori siirtyi esimerkiksi ensimmäisestä sijoituspaikastaan rakennuksen toisessa kerroksessa sijaitsevaan yksikköön, olivat tilat, työntekijät ja käytänteet hänelle uusia. Näin ollen suurin osa toimintamallin sisällöstä sopi myös tähän, uuden tulovaiheen työskentelyyn.
Toimintamallia, siihen kuuluvia tiekarttoja sekä Suunnitelma hatkaamisen ennaltaehkäisemiseksi -lomaketta pilotoitiin Siun soten alueella seitsemässä lastensuojelun asuinyksikössä kevättalvella 2025. Pilotointi kesti kolme kuukautta ja sinä aikana mallin mukaista työskentelyä kokeiltiin 23 nuoren ja yli 100 ammattilaisen kanssa sekä asuinyksiköissä että lastensuojelun sosiaalityössä. Pilotoinnissa oli mukana sekä perustason että erityistason yksiköitä ja sekä kriisi- ja vastaanottoyksikkö että pidempiin sijoituksiin painottuneita yksiköitä.
Pilotin aikana vanhempien kanssa tehtävä työskentely lisääntyi lähes kaikissa pilottiin osallistuneissa yksiköissä. Vanhemmilta työntekijöiden kautta saadun palautteen mukaan suurin osa vanhemmista koki sekä kuulumissoitot että vanhemmuustyöskentelytapaamiset hyvinä ja luottamusta lujittavina. Jotkut vanhemmat olivat kertoneet kokevansa, että ensimmäisellä viikolla ei tarvitse soittaa joka päivä. Nuorilta saadut palautteet koskivat pääasiassa tervetulopakettia, josta lähes poikkeuksesta pidettiin kovasti.