Kiintiöpakolaisten mielenterveyden kartoittaminen alkuterveystarkastuksessa

Lomakkeen käyttö helpotti mielenterveyden puheeksiottoa 

Mielenterveysasioita ei aina ole helppo ottaa puheeksi alkuterveystarkastuksessa. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää myös sitä, helpottiko lomakkeen käyttö mielenterveysasioiden kartoittamista ja puheeksi ottamista alkuterveystarkastuksissa. 94 %vastaajista kertoi, että lomake helpotti tai osittain helpotti mielenterveysasioiden puheeksi ottamista.

Mielenterveysosio-lomake koettiin pääsääntöisesti riittäväksi mielenterveysasioiden kartoittamisessa alkuterveystarkastuksessa. Asiaa kysyttäessä kymmenen vastaaja kuudestatoista koki lomakkeen riittäväksi ja kuusi vastaaja koki sen osittain riittäväksi. Asiaa tarkemmin kysyttäessä osa vastaajista toivoi lisäkysymyksiä liittyen nykyiseen stressiin ja huoliin. Joissain vastauksissa tuli ilmi, että lomake koettiin liian laajana.

Lomakkeen koettiin auttaneen ammattilaista ja asiakasta keskinäisen luottamuksellisen asiakassuhteen luomisessa. Vastaajista 88% koki onnistuneensa luottamussuhteen rakentamisessa tapaamisen aikana. Osittain luottamussuhteen oli kokenut onnistuneensa luomaan 14 %.  Vastaajista 12 koki lomakkeen osittain auttaneen luottamussuhteen rakentumisessa. Kolme vastaaja koki, ettei lomake auttanut tässä asiassa.

Lomakkeen koettiin sujuvoittavan alkuterveystarkastusta. 81 % vastanneista kertoi, että lomake oli sujuvoittanut alkuterveystarkastusta vähintään osittain. Yhdessäkään vastauksessa ei kerrottu, että lomake olisi hankaloittanut alkuterveystarkastusta.

Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, tekikö ammattilainen kirjaukset potilastietojärjestelmään tapaamisen aikana. Kolmessa vastauksessa ammattilainen kertoi tehneensä kirjaukset kokonaan potilastietojärjestelmään tapaamisen aikana. Osittain kirjaukset tapaamisen aikana oli tehnyt neljä ammattilaista. Yhdeksän ammattilaista ei  tehnyt kirjauksia potilastietojärjestelmään lainkaan tapaamisen aikana. Tutkimuksessa kysyttiin myös sitä, miksi kirjauksia ei tehty tapaamisen aikana, jos niitä ei tehty silloin. Vastauksia tuli kysymykseen 13 kpl ja niissä jokaisessa todettiin, ettei kirjauksia haluta tai voida tehdä silloin, kun potilas on vastaanotolla. Usea ammattilainen kertoi haluavansa keskittyä keskusteluun ja vuorovaikutukseen potilaan kanssa eikä halua samaan aikaa olla tekemisessä tietokoneen kanssa. Tilannetta kuvattiin esim. näin: ” Luottamussuhteen luomiseksi on parempi keskittyä asiakkaan kanssa keskusteluun kuin tietokoneelle kirjaamiseen” Ammattilaiset kuitenkin kokivat lomakkeen käytön sujuvoittaneen kirjausten tekemistä. Yli 80 % vastaajista koki lomakkeen sujuvoittaneen tai sujuvoittaneen osittain kirjausten tekemistä potilastietojärjestelmään. Jos lomake ei ollut sujuvoittanut potilastietojen kirjaamista juurikaan, syynä oli useimmin ajanpuute. Yhdessä vastauksessa kävi ilmi, että organisaatio oli luonut valmiit fraasit potilastietojärjestelmään kirjaamista varten, jolloin lomake ei luonnollisestikaan sujuvoittanut kirjaamista.

Lomakkeen  käyttö tukee kiintiöpakolaisten akkuterveystarkastuksen tekemistä

Lomake koettiin kohtuullisen helposti käyttöön otettavaksi. Vastauksista 81% kertoi lomakkeen käyttöönoton olleen helppoa, 19% oli kokenut käyttöön oton vaikeaksi.

Kautta linjan lomakkeeseen oltiin tyytyväisiä. 88% vastaajista antoi tyytyväisyyskyselyssä arvon 4, kun arviointia piti tehdä välillä 1-5.  Kolme vastaajaa kertoi, että lomakkeen käyttöön ottaminen ei ollut helppoa. Aineistosta ei noussut esille, miksi sitä ei koettu helpoksi ja tätä asiaa olisi kiinnostavaa selvittää lisää.  Sanallisissa vastauksissa nousi esille se, ettei kaikissa organisaatioissa tunnettu Protect-kyselyä, joka oli osa mielenterveysosiota. Tämän todettiin hankaloittavan potilastietojen kirjaamista, koska ei ole varmuutta tunteeko seuraava potilastietojen lukija Protect-kyselyä ja sen sisältöä.

Ammattilaiset kokivat lomakkeen myös auttavan jatko-ohjauksessa ja tietojen antamisessa asiakkaalle tarjolla olevista palveluista. 94 % vastaajista kertoi lomakkeen auttaneen heitä jatko-ohjauksessa kokonaan tai osittain. Vastaajien mukaan lomakkeen avulla sai kattavan tiedon asiakkaan sen hetkisestä tilanteesta sekä tarpeista jatkopalvelujen suhteen. Vastaajat kertoivat myös, että mielenterveysasioista oli helpompi puhua asiakkaalle, koska kaikki kysymykset kaikille asiakkaille olivat samoja.

Yksi vastaaja kertoi, että lomake ei auttanut jatko-ohjauksessa, 15 vastaajaa kertoi lomakkeen auttaneen tai vähintään osittain auttaneen jatko-ohjauksen suhteen. Toisaalta sanallisissa vastauksissa tuli ilmi, että mielenterveysasioiden esille ottaminen ja toimenpiteet siihen liittyen eivät aina ole helppoja. Mm. näin kertoi yksi vastaaja:

” Asiakkaat eivät ole ekalla sh:n terveystarkastuskäynnillä yleensäkään motivoituneet psyyken hoitoon vaan fysiikan kuntoon saattamiseen. Ammattilaisena tietysti ymmärrän psyyke fysiikka yhteyden. Masennustestauksen paikka on mielestäni useamman tapaamisen jälkeen, ei alkuterveystarkastuksessa, jossa muutenkin todella paljon terveyskysymyksiä esillä. Psyyken hoitoon motivoiminen vie aikaa ja vaatii pitemmän tutustumisen asiakkaaseen.”

Lomakkeen koettiin myös pääsääntöisesti helpottavan tietojen välittämistä tarjolla olevista mielenterveyspalveluista asiakkaalle.

Lomake mielenterveysosion hyödyntäneen ammattilaisen tekemää alkuterveystarkastusta mielenterveysasioiden tarkastelussa. Ammattilaisten vastauksissa tuli esille tyytyväisyys lomakkeeseen.

Pakolaistaustaisten mielenterveyden erityispiirteiden huomioon ottaminen eri palveluissa ja palveluiden kehittämisessä kaipaavat tukea ja tehostamista. Palvelujen käytön esteiden parempi tiedostaminen ja niihin puuttuminen edistävät palveluiden käyttöä. Ammattilaiset kokivat tutkimustulosten perusteella valmiin lomakkeen edesauttavan mielenterveysasioiden puheeksi ottamista. Myös jatko-ohjauksen tarvittaviin palveluihin sekä tietojen antamisen mielenterveyspalveluista yleensä koettiin tapahtuvan sujuvammin lomakkeen avulla.

Potilastietojen kirjaaminen sujuvoitui lomakkeen avulla. 80% vastaajista kertoi potilastietojen kirjaamisen sujuvoituneen lomakkeen ansioista. Potilastietoja ei viety järjestelmään tapaamisen aikana, vaan vasta tapaamisen jälkeen.  Tästä voitaneen päätellä, että lomakkeen käyttö ei tukenut varsinaisesti potilastietojen viemistä järjestelmänä samaan aikaan tapaamisen kanssa vaan tiedot oli vietävä järjestelmään myöhemmin.

Jatko-ohjauksen suhteen lomake myös antoi tukea ja apua ammattilaisen työhön. Valtaosa vastaajista kertoi lomakkeen auttaneen heitä jatko-ohjauksessa sekä vahvistaneen ammattilaisen osaamista jatkopalveluista kertomisessa.

Lähes kaikki vastaajat (88 %) kertoivat olevansa tyytyväisiä lomakkeeseen ja kertoivat sen hyödyttäneen työtään. Lisäksi lomake koettiin helpoksi ottaa käyttöön. 

Vaikka lomakkeen testaajien ryhmä oli pieni voidaan pilotin tulosten valossa kannustaa ammattilaisia ottamaan lomake käyttöön kiintiöpakolaisten alkuterveystarkastuksissa