Laatukriteereihin perustuva tuetun työllistymisen työhönvalmennuksen toimintamalli/ Työkyky käyttöön-hanke

Osatyökykyiset ja pitkään työttömänä olevat henkilöt ovat heikossa työmarkkina-asemassa eivätkä saa riittävästi tarvitsemiaan palveluita (ks.esim. Kerätär R. ja Oivo T., 2018, STM, Osatyökykyisten reitit työllisyyteen -raportti). Kohderyhmän palveluntarve olisi tärkeä tunnistaa entistä paremmin ja rakentaa suunnitelmallisesti monialaiset palvelut tukemaan näiden henkilöiden hoitoa ja kuntoutusta.

Tilastokeskuksen vuoden 2021 ennusteiden mukaan työikäisen väestön määrä on pienentymässä. Jos työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien osuus ei pienene nopeammin kuin eläkeläisten määrä nousee tulevaisuudessa, vaikuttaa se heikentävästi huoltosuhteeseen. Tämän vuoksi onkin tärkeä lisätä työllisten osuutta. Osatyökykyisten osaamisen parempi tunnistaminen sekä työnhakijan ja työnantajan kohtauttamisen merkitys korostuu entisestään. 

Osatyökykyiset tarvitsevat yksilöllisesti räätälöityjä polkuja pysyvän työllistymisen varmistamiseksi. IPS - tuettu työhönvalmennuksesta on näyttöön perustuvaa tutkimustietoa siitä, kuinka osatyökykyisiä voidaan hyvin tuloksin työllistää avoimille työmarkkinoille.

Työkyky käyttöön - hankkeen työhönvalmennuksessa on havaittu, ettei IPS-kriteeristö ole suoraan toteutettavissa kaikkien kriteerien osalta. Hankkeessa palvelua tarjotaan osatyökykyisille eikä pelkästään psykiatrisen osaston asiakkaille, kuten alkuperäisessä IPS-työhönvalmennuksessa. Tästä johtuen, asiakkaan taustatietoihin, osaamisen ja työkyvylle soveltuvan työnkuvan kartoittamiseen menee aikaa enemmän. Työnantajakontaktointi 30 päivän sisällä valmennuksen aloituksesta ei tämän vuoksi täyty läheskään kaikkien asiakkaiden osalta. Perusteellinen alkukartoitus luo vahvempaa pohjaa asiakkaan palvelupolun kestävään rakentumiseen ja asiakasluottamuksen kasvattamiseen. 

IPS-kriteeristö määrittää, että työhönvalmentajan tulee kontaktoida kuusi työnantajaa viikossa. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla työnantajia on vähemmän. Onkin tärkeä pysähtyä miettimään työnantajayhteistyön tavoitteita. 

Mallinnuksen kehittämistyössä on pohdituttanut se, onko kuitenkin määrän sijasta laatu tärkeämpi. Jokaisella työnantajakäynnillä on tärkeä olla jokin tavoite ja ennen työnantajakontakia työhönvalmentajan tulee tehdä taustatyötä, osana hyvän työnantajayhteistyön rakentamista. Työhönvalmentajan tulee pystyä perustelemaan ja ns. myymään idea työnantajalle. Kun työhönvalmentaja kuulee työnantajan tarpeet, voidaan yhteistyössä muokata palvelu kaikkia osapuolia paremmin palvelevaksi. Hyvä työhönvalmennus toimii työnantajan ja työnhakijan kohtauttamisessa, tarpeita vastaavasti. 

IPS- tuetttua työhönvalmennusta pilotoidessa on havaittu myös, että työhönvalmentajien työnkuva olisi tärkeä olla pääsääntöisesti pelkästään työhönvalmennusta. Tämä vaikuttaa suoraan siihen, että kriteeristön muissa kohdissa saavutetaan laadullisesti paremmat, kriteeristön mukaiset pistemäärät. 

Laatukriteereiden mukaisesti toteutettu työhönvalmennus antaa työhönvalmentajille hyvät raamit ja ne ohjaavat osaltaan työhönvalmentajien työtä tavoitteiden saavuttamiseksi. Kriteeristö lisää osaltaan myös työhönvalmentajien työn tasalaatuisuutta. 

Valmennustyössä on havaittu, että voimavara- ja vahvuuslähtöinen valmennus luo hyvän pohjan valmennusprosessiin. 

Tuetun työhönvalmennuksen soveltamisessa on pohdittu myös, miten voitaisiin madaltaa työnantajien kynnystä ja nopeuttaa osatyökykyisten työllistymistä. Voisiko esimerkiksi työnantajille räätälöidä edelleensijoituksen konsepti, jossa työnhakija pääsisi työpaikalla nopeammin, työnantajan työllistämisen riskejä pienentäen. Edelleensijoituksessa kaupunki toimisi palkanmaksajana ja työnhakijan työpanos siirrettäisiin työnantajayritykseen.

Edelleensijoituksessa työllistämisen prosessi tuotteistettaisiin siten, että portaittain edettäisiin kohti pitkäaikaista työsuhdetta. Työllistymisen edistämiseksi työnhakija voisi mahdollisesti aloittaa lyhyellä (esim. kahden kuukauden pituisella) työkokeilulla, jonka aikana edelleensijoituksesta (esim. neljän kuukauden pituisesta) sovittaisiin. Onnistuneen edelleensijoituksen myötä työnantajan mahdollisuus palkata työntekijä pidempiaikaiseen työsuhteeseen paranee. 

Edelleensijoituksessa nähdään useita hyötyjä niin työnhakijan työllistymisen kuin työnantajan osalta. Ensimmäisen työkokeilukuukauden aikana työnhakijalla on mahdollisuus tutustua työtehtäviin ja työpaikkaan sekä osoittaa osaamisensa. Tässä vaiheessa tehdään väliarvio työn soveltuvuudesta. 

Hyvin alkaneen työkokeilun myötä, toisen työkokeilukuukauden aikana, täytetään palkkatukihakemus asiakkaan työllistämiseksi ja laaditaan sopimus edelleensijoituksesta. Tämän jälkeen työnhakija tekee työsopimuksen kaupungin kanssa, työpanoksen suuntautuessa työnantajayritykseen. Edelleensijoitusjakson jälkeen työnantajalla on turvallisempi laatia työsopimus kyseisen henkilön kanssa. Ennen pidempiaikaista työsopimusta henkilö on jo perehdytetty työtehtäviin, työyhteisöön ja henkilö on tehnyt itsestään tarpeellisen osana työyhteisöä. 

Edelleensijoituksen hyötynä nähdään, että tämän avulla voidaan nopeuttaa työnhakijan kuntoutumista, kohti pidempiaikaista työllistymistä IPS - ajatusmallin mukaisesti. 

On kuitenkin tärkeä muistaa, että jokaisen työnhakijan tilanne on erilainen ja asiakkaan työllistymisen polku tulee aina suunnitella asiakaskohtaisesti, yhdessä asiakkaan kanssa.