Lähellä olevat ruokapalvelut tukemassa ikäihmisten yhdessä syömistä_Ikäruoka 2.0 -hanke
Mallin avulla voidaan tarkastella ja tunnistaa kotona asuvien ikäihmisten ruokaympäristön alueellisia toimijoita, joilla on mahdollisuus vaikuttaa ikäihmisten hyvää syömistä edistävien ruokapalveluiden tarjontaan ja laatuun. Malli kannustaa kehittämään palveluja yhdessä.
Oivalla ja ymmärrä
Hyvinvointia ja terveyttä edistämällä voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua sekä vähentää sosiaalista eriarvoistumista. Kun ikääntyneiden määrä kasvaa, kasvaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja niiden kustannukset. Hyvä ravitsemus edistää ikäihmisten terveyttä ja toimintakykyä ja hillitsee kustannusten kasvua.
Suomessa on meneillään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (SOTE). Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon mallissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen säilyy kunnan tehtävänä (Kuntalaki 2015/410, Terveydenhuoltolaki 2010/132), mutta kuntien lisäksi myös hyvinvointialueiden tulee huolehtia väestön hyvinvoinnista ja terveydestä. Hyvä ravitsemus on tärkeä osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja siksi se on tärkeä osa kuntien ja hyvinvointialueiden terveyden edistämistyötä.
Ikäihmiset asuvat erilaisilla asuinympäristöissä. Ikäihmisten määrä kasvaa tulevina vuosina erityisesti kaupunkien ja taajamien keskusta-alueilla. Toisaalta ikäihmisiä asuu myös maaseudulla ja kaikista ikääntyneistä noin 40 prosenttia asuu suurimpien väestökeskittymien ulkopuolella. Eri väestöryhmistä ikääntyneet asuvat toistaiseksi enemmän maaseudulla kuin koko väestö keskimäärin. (Helminen ym. 2017.) Asuinympäristöllä on merkittävä vaikutus siihen, millaisia ravitsemukseen liittyviä valintoja kotona asuva ikäihminen tekee.
Ikäihmisten osallisuuden edistäminen on tärkeä ikääntymispoliittinen tavoite Suomessa. Ikäihmisten osallisuutta korostetaan Suomessa ns. Ikälaissa, jolla halutaan vahvistaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta vaikuttaa elinolojaan koskeviin ratkaisuihin kunnassa. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 160/2012.)
Osallisuus on tärkeä osa-alue laatusuosituksessa, jolla pyritään turvaamaan hyvä ikääntyminen ja parantamaan ikäihmisten palveluja (STM 2017). Vanhuspalvelulaki (28.12.2012/980) velvoittaa huomioimaan ikäihmisen omat mielipiteet häntä koskevien palvelujen tuottamisessa ja kehittämisessä.
Kotona asuvia hyväkuntoisia ikäihmisiä, jotka eivät vielä käytä paljon kotihoidon palveluita ja joilla vielä on kohtuullisen hyvä toimintakyky, ei pidä unohtaa terveyden edistämisen toimenpiteitä ja palveluja kehitettäessä. Vuonna 2020 yli 75-vuotta täyttäneistä ikäihmisistä 92 prosenttia asui kotona. Heistä säännöllisen kotihoidon piirissä oli vain 16 prosenttia. Hyvä ravitsemus pitää osaltaan yllä hyvää toimintakykyä, joka on kotona asumisen perusehto. Ikäihmisten ravitsemusterveydestä huolehtiminen tulee aloittaa riittävän varhain, heti vanhuuseläkkeelle siirryttäessä tai jo työuran loppuvaiheessa.
Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon mallissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen säilyy kunnan tehtävänä ja sitä toteutetaan yhdessä sote-alueiden kanssa. Kotona asuvien ikäihmisten ruokaan liittyviin palveluihin kuuluvat kauppa- ja ruokapalvelut sekä neuvonta ja ohjauspalvelut. Välillisesti ruokapalvelujen saavutettavuuteen vaikuttaa myös mm. julkisen liikenteen järjestelyt. Jotta palveluja voidaan kehittää, täytyy kehittämistyöhöän saada mukaan alueen eri toimijoita mm. yrityksiä ja järjestötoimijoita.
Aluekehittämisessä on tärkeää alueen ihmisten osallistaminen palvelujen kehittämiseen. Hankkeessa kokeiltiin ja kehitettiin monitoimijaisen, alueellisen kehittämisyhteistyön tapoja.
Ongelma, jota hankkeessa olitiin ratkaisemassa, oli alueella asuvien ikäihmisten ruokaan liittyvien palvelujen saatavuuden, saavutettavuuden, edullisuuden, houkuttelevuuden ja hyväksyttävyyden lisääminen. Lisäksi alueen toimijoiden keskuudessa (järjestöt, yritykset) haluttiin lisätä ymmärrystä ikäihmisten kanssa toimimisesta ja ikääntyvien ravitsemussuosituksista. Ja mallintaa uusia tapoja toteuttaa palvelujen kehittämistyötä.
Kehittämisyhteistyötä tehtiin neljällä pilottialueella monitoimijaisissa ryhmissä yhdessä alueiden ikäihmisten, eri sektoreiden palvelujen tuottajien ja sidosryhmien kanssa.
Jokaiselle pilottialueelle koottiin hankkeen koordinoima kehittäjien verkosto, monitoimijainen kehittämisryhmä, joka ideoi, valmisteli ja toteutti palvelukokeiluita alueelle sopivin työskentelytavoin ja kokoonpanoin.
Alueellisissa kehittämisryhmissä tärkeässä roolissa olivat 1) asiakaskohderyhmän edustajat eli pilottialueiden kotona asuvat ikäihmiset sekä 2) alueella toimivat eri sektoreiden palveluiden tuottajat, jotka tarjosivat suoraan tai välillisesti kotona asuvien ikäihmisten hyvää syömistä edistäviä palveluita, kuten ravintola-, kauppa-, kuljetus- tai neuvontapalveluita. Ikäihmisten ja palvelujen tuottajien lisäksi kehittämiseen osallistui julkisen ja kolmannen sektorin toimijoita, jotka työn tai vapaaehtoistyön kautta halusivat edistää ikäihmisten hyvää ravitsemusta, toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä sekä niitä tukevien palvelujen tarjontaa ja laatua.
Ikäihmiset olivat kaikilla pilottialueilla aktiivisesti mukana kehittämisessä. He olivat alueella asuvia yksityishenkilöitä tai jonkin osallistuvan tahon, kuten paikallisen yhdistyksen, seurakunnan tai vanhusneuvoston, edustajia. Ikäihmisiä motivoi osallistumaan esimerkiksi oma tai läheisen nykyinen tai tuleva palvelujen tarve, halu edistää alueen ikäihmisten yhteisöllisyyttä ja toiminnan mahdollisuuksia tai kiinnostus aiheeseen, joka oli tuttu ja merkityksellinen työelämän ajalta.
Kolmas sektori oli hyvin aktiivinen ja monipuolisesti edustettuna alueellisissa kehittämisryhmissä. Useilla osallistujilla oli jäsenyys yhdessä tai useammassa ikäihmisten järjestössä, kuten Eläkeliiton, Eläkkeensaajien Keskusliiton tai Kansallinen senioriliiton paikallisyhdistyksessä. Keskeisiä tahoja olivat myös Marttojen ja Maa- ja kotitalousnaisten paikallisyhdistykset, kyläyhdistykset sekä eri potilasjärjestöjen, kuten Sydänliiton, paikallisyhdistykset, seurakunnat ja ikääntyneiden palvelukeskusta ylläpitävä yleishyödyllinen yhdistys. Monet kehittämisyhteistyöhön osallistuneista kolmannen sektorin toimijoista olivat yhdistysten eläkeikäisiä jäseniä, mutta mukana oli myös yhdistysten työikäisiä jäseniä sekä järjestöjen ja seurakuntien henkilöstöä.
Yrityksistä kehittämisyhteistyöhön osallistuivat vahvimmin kahvila- ja ravintolayrittäjät, erityisesti lounasruokailuun panostavat yritykset. Useat hankkeen yhteisöllisen ruokailun kokeiluista toteutettiinkin kehittämisryhmissä mukana olevien ravintoloiden tiloissa. Yhteistyötä tehtiin myös kotiateriapalvelua tarjoavan yrityksen, ruokapalvelusovelluksen kehittäjäyrityksen sekä yhden pilottialueen ruokakaupan kanssa. Muita yrityssektorin toimijoita olivat freelancerkokki, tilausravintola- ja juhlapalveluita tarjoava yritys sekä julkisia ruokapalveluita tuottava, kuntien omistama palveluyhtiö. Ruokapalveluiden saatavuuteen välillisesti vaikuttavista palvelujen tuottajista kehittämiseen osallistui taksiyrittäjiä, jotka ajoivat sekä kunnan asiointiliikennettä että yksityistä henkilöliikennettä.
Vanhusneuvoston edustajat olivat keskeisiä toimijoita ja alueellisen yhteistyön rakentajia osassa pilottialueiden kehittämisryhmiä. Julkisen sektorin tahoista jokaisella pilottialueella oli mukana edustus kunnan tai kaupungin vanhusneuvostosta. Neuvostojen jäsenet olivat kehittämisryhmissä tärkeitä linkkejä alueen muihin ikäihmisten palvelujen kehittämiseen osallistuviin tahoihin.
Kunnan työntekijöistä kehittämisyhteistyöhön osallistui alueittain vaihdellen ruokapalveluiden, elinkeinojen kehittämispalveluiden, joukkoliikenteen palveluiden ja hyvinvointityön edustajia. Muita julkisen sektorin yhteistyökumppaneita olivat kaupungin ylläpitämät kohtaamispaikat, lähitalot, sekä kaupungin kouluttamat kulttuuripalveluiden vertaisohjaajat, kulttuuriluotsit. Kehittämiseen osallistui myös edustajia alueiden sosiaali- ja terveyspalveluista, erityisesti ikääntyneiden ennalta ehkäisevistä palveluista.
Ikäruoka 2.0 -hankkeen työntekijät vastasivat alueellisten kehittämisryhmien kokoamisesta, kehittämisyhteistyön koordinoinnista ja viestinnästä, tilaisuuksien organisoinnista ja fasilitoinnista, palvelukokeilujen valmistelun ja toteutuksen sparrauksesta sekä arvioinnin toteutuksesta. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu johti Juvan ja Mäntyharjun, Jyväskylän ammattikorkeakoulu Jyväskylän kantakaupungin ja Gerontologinen ravitsemus Gery ry Järvenpään pilottialueen kehittämisryhmän toimintaa.
Ikäruoka 2.0 -hankkeen kehittämisyhteisyhteistyö pilottialueilla oli avointa kaikille kiinnostuneille.
Tavoitteena oli lisätä ruokaan liittyvien palvelujen saatavuutta, saavutettavuutta, edullisuutta, hyväksyttävyyttä ja houkuttelevuutta, jotta alueen palvelut tukevat kotona asuvien ikäihmisten hyvää ravitsemusta, yhteisöllisyyttä ja toimintakykyä. Lisäksi tavoitteena oli, että ikäihmiset osallistuvat aktiivisesti palvelujen kehittämiseen yhdessä palvelujen tuottajien ja sidosryhmien kanssa, ja toimiviksi havaitut yhteistyön käytänteet kuvataan alueellisen kehittämisyhteistyön toimintamalliksi.
Monitoimijaisiin kehittämisryhmiin osallistuneiden määrä ja monialaisuus.
Palautekyselyt kokeiluista.
Palautekeskustelut kokeiluryhmille monitoimijaisen kehittämistyön hyödyistä ja haasteista.
Alueellisiin vaikuttajatilaisuuksiin osallistuneiden määrä (toimintamallin juuruttaminen) sekä toimijoiden esitykset/päätökset toiminnan jatkumisesta hankkeen jälkeen.
Kehittämistyön pääidea oli kokeileva, monitoimijainen kehittäminen. Kokeilevassa kehittämisessä palvelu saa muotonsa prosessissa, joka on sarja peräkkäisiä kokeiluja. Jokainen kokeilukierros kartuttaa tietoa, jonka avulla kehittämistä suunnataan kohti tavoitetta. (Poskela ym. 2015.) Ikäruoka 2.0 -hankkeen palvelukehityksessä keskityttiin uuden innovointiin, ja kokeiluprosessit sisälsivät yhden tai kaksi ensimmäistä kokeilukierrosta.
Prosessin lyhyt kuvaus (kts kuva). Kehittämisyhteistyön kulku oli kaikilla pilottialueilla pääosin samanlainen vaihe vaiheelta etenevä systemaattinen prosessi.. Se sisälsi palvelumuotoilun prosesseille tyypilliset vaiheet – tutki, tarkenna, kehitä ja toteuta – sovellettuna käytännönläheisiksi kokeilevan kehittämisen vaiheiksi (Kokeiluluotsi 2019; Kokeiluista skaalaan 2020). Eri pilottialueiden kehittämisryhmät toimivat kuitenkin itsenäisesti, jotta yhteistyön käytännön toteutus, aikataulu ja ryhmän toimijatason kokoonpano sekä palvelukokeilut pystyttiin suunnittelemaan siten, että toiminta vastasi juuri kyseisen alueen palvelujen ja yhteistyön kehittämisen tarpeisiin.
Kuva
Ikäihmiset ovat heterogeeninen ryhmä, jossa ravitsemukselliset haasteet ja tavoitteet vaihtelevat ikääntymisen eri vaiheissa. Ikääntyneiden ravitsemussuosituksessa ikäihmiset on jaettu terveyden ja toimintakyvyn mukaan neljään ryhmään, (VRN & THL: Vireyttä seniorivuosiin – Ikääntyneiden ruokasuositukset 2020). Tämä kehittämistyö keskittyy ikääntyneiden ryhmistä pyramidin kahteen alimmaiseen lohkoon eli itsenäisesti kotona asuviin, hyväkuntoisiin ikääntyneisiin sekä kotona asuviin ikäihmisiin, joilla on jo kroonisia sairauksia sekä haurastumista. Näissä ryhmissä ikäihmisten ruokailu, ruokavalion laatu ja ruokaympäristö ovat muuttuneet eläkkeelle jäämisen myötä, mutta he eivät ole vielä julkisten ateriapalveluiden, kuten kotihoidon piirissä. Hyväkuntoistenkin iäkkäiden ravitsemukseen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota hyvän ravitsemustilan ylläpitämiseksi.
Kuvittele ja kokeile
Pilottialueilla esiin nostetut kehittämisen aiheet ja niiden priorisointi ideointivaihetta varten on esitetty kuvassa. Ikäihmisten yhteisöllisen ruokailun mahdollisuuksien lisääminen koettiin tärkeimmäksi kehittämisaiheeksi kaikilla pilottialueilla. Yhteistä olivat myös haasteet tiedonkulussa. Miten tieto hyvää syömistä tukevista palveluista tavoittaisi kotona asuvat ikäihmiset? Miten palvelujen tuottajat saisivat tietoa ikäihmisten tarpeista ja toiveista? Kauppa-asiointiin kaivattiin tukea, samoin todettiin, että ikäihmisille tarvitaan edullisia ruokailumahdollisuuksia ja syömäkelpoista ruokaa jää käyttämättä. Ruoka- ja henkilökuljetusten kehittämisen tarpeet nousivat vahvasti esiin maaseutumaisilla pilottialueilla.
Kuva
Kotona asuvien ikäihmisten yhteisöllisen ruokailun mahdollisuuksien lisääminen nousi kaikilla pilottialueilla tärkeimmäksi, sekä ikäihmisiä että eri sektoreiden palvelujen tuottajia kiinnostavaksi, kehittämisen aiheeksi.
Ikäihmisten yhteisöllisten ruokailujen järjestäminen nähtiin ratkaisuna moniin pilottialueiden ikäihmisten ja palvelujen tuottajien kehittämisen tarpeisiin. Yhdessä syömisen mahdollisuuksia haluttiin lisätä, koska se tuo vaihtelua ja helppoutta kotona asuvien ikäihmisten arkeen. Kohtaamiset toisten kanssa virkistävät ja ehkäisevät yksinäisyyden kokemuksia. Liikkuminen ruokailupaikkaan lisää fyysistä aktiivisuutta. Yhteisruokailun ruokatarjonta arvioitiin myös monipuolisemmaksi ja runsaammaksi kuin monen ikäihmisen kotiruoka, mikä parantaa mahdollisuuksia syödä terveellisesti. Myös palvelujen tuottajat tunnistivat samoja kotona asuvien ikäihmisten hyvinvoinnin ja toimintakyvyn heikkenemisen riskejä sekä mahdollisuuden kehittää palveluita ikäihmisten tueksi. Nämä tarpeet näkyivät myös yhteisöllisen ruokailun kokeiluille asetetuissa odotuksissa.
Ikäruoka 2.0 -hankkeen pilottialueiden kehittämisryhmätoiminnan yhtenä tavoitteena oli palvelukokeilujen lisäksi löytää toimivia alueellisen yhteistyön tapoja, jotta ruokaan liittyvien palvelujen monitoimijainen, asiakaslähtöinen ja ikäystävällinen kehittäminen jatkuu myös hankkeen jälkeen. Tärkeänä tavoitteena oli kokeilujen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin aikana tarkastella, kenen kanssa ja miten kehittäminen tapahtui ja mitä siitä opittiin.
Alueellisen yhteistyön työskentely- ja toimintatavat sekä palvelukehityksen, erityisesti yhteisöllisten ruokailujen kokeilujen, kokemukset kootaan toimintamalliksi ja seuraavien kehittäjien hyödynnettäväksi. Vaikka suurin osa pilottialueiden käytännön palvelukokeiluista koski yhteisöllisiä ruokailuja, piti alueellinen kehittämistyö lähtökohtaisesti sisällään laajasti erilaisia ikäihmisten ruokaan liittyviä palveluita. Suosittelemme kokeilemaan Lähellä olevat ruokapalvelut tukemassa ikäihmisten yhdessä syömistä -toimintamallin periaatteita monipuolisesti ja rohkeasti omiin tarpeisiin soveltaen sekä alueellisessa kehittämisyhteistyössä että ikäihmisten terveyttä, yhteisöllisyyttä ja toimintakykyä tukevien palvelujen kehittämisessä.
Yhteisöllisten ruokailujen ja monitoimijaisen kehittämisyhteistyön hyötyinä nähtiin paikallisten verkostojen vahvistuminen. Yhdessä kehittäminen yhdisti, toi uusia kontakteja ja kumppaneita, innosti yhteistyöhön ja aktivoi aloitteellisuuteen. Säännöllisesti toteutettujen yhteisöllisten ruokailujen pitkän aikavälin vaikutukseksi arvioitiin koko yhteisön me-hengen lisääntyminen, joka tuo turvaa ja muutoskyvykkyyttä yhteisön jäsenille. Yhteenkuuluvuuden tunne itselle tärkeään yhteisöön ja kokemus siitä, että saa tarvittaessa apua, lisäävät myös osallisuuden kokemusta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021).
Monitoimijaisen kehittämisyhteistyön vuorovaikutuksellisuus, yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemukset vahvistivat ikäihmisten osallisuutta.