Lähellä olevat ruokapalvelut tukemassa ikäihmisten yhdessä syömistä_Ikäruoka 2.0 -hanke
Mallin avulla voidaan tarkastella ja tunnistaa kotona asuvien ikäihmisten ruokaympäristön alueellisia toimijoita, joilla on mahdollisuus vaikuttaa ikäihmisten hyvää syömistä edistävien ruokapalveluiden tarjontaan ja laatuun. Malli kannustaa kehittämään palveluja yhdessä.
Toimintamallin nimi
Mallin avulla voidaan tarkastella ja tunnistaa kotona asuvien ikäihmisten ruokaympäristön alueellisia toimijoita, joilla on mahdollisuus vaikuttaa ikäihmisten hyvää syömistä edistävien ruokapalveluiden tarjontaan ja laatuun. Malli kannustaa kehittämään palveluja yhdessä.
Lähellä olevat ruokapalvelut tukemassa ikäihmisten yhdessä syömistä -toimintamalli on tarkoitettu kaikille kuntien ja kaupunkien asukkaille ja eri sektoreiden toimijoille, jotta he voivat tarkastella ja tunnistaa roolinsa kotona asuvien ikäihmisten ruokaympäristön toimijoina – toimijoina, joilla on mahdollisuus aktiivisesti vaikuttaa ikäihmisten terveyttä, toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä edistävien ruokaan liittyvien palveluiden tarjontaan ja laatuun.
Toimintamalli innostaa kehittämään ikäihmisten ruokaan liittyviä palveluita monitoimijaisella yhteistyöllä, asiakaslähtöisesti ja kokeilevalla otteella. Se kannustaa löytämään keinoja, jotka parantavat ikäihmisten terveyttä, toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä edistävien ruokaan liittyvien palvelujen saavutettavuutta, saatavuutta, edullisuutta, hyväksyttävyyttä ja houkuttelevuutta.
Lähellä olevat ruokapalvelut tukemassa ikäihmisten yhdessä syömistä -toimintamalli on tarkoitettu kehittämisen tueksi. Toimintamallia voi hyödyntää:
- monitoimijaisen kehittämisyhteistyön käynnistämiseen ja toteuttamiseen kunnissa, kaupungeissa tai niiden osissa sekä aktivoimaan asukkaat ja eri sektorin toimijat kehittäjiksi ja kokeilijoiksi,
- kotona asuville ikäihmisille suunnattujen yhteisöllisten ruokailujen suunnitteluun ja toteuttamiseen,
- muiden kotona asuvien ikäihmisten terveyden, toimintakyvyn ja yhteisöllisyyden edistämiseen tarkoitettujen ruokaan liittyvien palvelujen asiakaslähtöiseen, kokeilevaan kehittämiseen sekä
- ikäihmisten omassa asuinympäristössä tarjolla olevien ruokaan liittyvien palvelujen saavutettavuuden, saatavuuden, edullisuuden, hyväksyttävyyden ja houkuttelevuuden parantamiseen.
Monitoimijainen kehittämisyhteistyö tuo yhteen kansalaiset sekä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin toimijat tasavertaisina kehittäjinä. Kehittämisyhteistyö pilottialueilla osoitti, että kunnissa ja kaupungeissa on monipuolinen, laaja joukko asukkaita ja eri sektoreiden toimijoita, jotka voivat vaikuttavasti edistää kotona asuvien ikäihmisten hyvää ravitsemusta, toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä osallistumalla alueen ruokaan liittyvien palvelujen tarjonnan ja ikäystävällisyyden kehittämiseen.. Ikäihmisten ruokaan liittyvien palveluiden kehittämisyhteistyön toimijat ja roolit on kuvattu toimintamalliksi kuvassa.
Hyvinvointia ja terveyttä edistämällä voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua sekä vähentää sosiaalista eriarvoistumista. Kun ikääntyneiden määrä kasvaa, kasvaa myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve ja niiden kustannukset. Hyvä ravitsemus edistää ikäihmisten terveyttä ja toimintakykyä ja hillitsee kustannusten kasvua.
Suomessa on meneillään sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus (SOTE). Uudessa sosiaali- ja terveydenhuollon mallissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen säilyy kunnan tehtävänä (Kuntalaki 2015/410, Terveydenhuoltolaki 2010/132), mutta kuntien lisäksi myös hyvinvointialueiden tulee huolehtia väestön hyvinvoinnista ja terveydestä. Hyvä ravitsemus on tärkeä osa terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä ja siksi se on tärkeä osa kuntien ja hyvinvointialueiden terveyden edistämistyötä.
Ikäihmiset asuvat erilaisilla asuinympäristöissä. Ikäihmisten määrä kasvaa tulevina vuosina erityisesti kaupunkien ja taajamien keskusta-alueilla. Toisaalta ikäihmisiä asuu myös maaseudulla ja kaikista ikääntyneistä noin 40 prosenttia asuu suurimpien väestökeskittymien ulkopuolella. Eri väestöryhmistä ikääntyneet asuvat toistaiseksi enemmän maaseudulla kuin koko väestö keskimäärin. (Helminen ym. 2017.) Asuinympäristöllä on merkittävä vaikutus siihen, millaisia ravitsemukseen liittyviä valintoja kotona asuva ikäihminen tekee.
Ikäihmisten osallisuuden edistäminen on tärkeä ikääntymispoliittinen tavoite Suomessa. Ikäihmisten osallisuutta korostetaan Suomessa ns. Ikälaissa, jolla halutaan vahvistaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta vaikuttaa elinolojaan koskeviin ratkaisuihin kunnassa. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista 160/2012.)
Osallisuus on tärkeä osa-alue laatusuosituksessa, jolla pyritään turvaamaan hyvä ikääntyminen ja parantamaan ikäihmisten palveluja (STM 2017). Vanhuspalvelulaki (28.12.2012/980) velvoittaa huomioimaan ikäihmisen omat mielipiteet häntä koskevien palvelujen tuottamisessa ja kehittämisessä.
Ikäihmiset ovat heterogeeninen ryhmä, jossa ravitsemukselliset haasteet ja tavoitteet vaihtelevat ikääntymisen eri vaiheissa. Ikääntyneiden ravitsemussuosituksessa ikäihmiset on jaettu terveyden ja toimintakyvyn mukaan neljään ryhmään, (VRN & THL: Vireyttä seniorivuosiin – Ikääntyneiden ruokasuositukset 2020). Tämä kehittämistyö keskittyy ikääntyneiden ryhmistä pyramidin kahteen alimmaiseen lohkoon eli itsenäisesti kotona asuviin, hyväkuntoisiin ikääntyneisiin sekä kotona asuviin ikäihmisiin, joilla on jo kroonisia sairauksia sekä haurastumista. Näissä ryhmissä ikäihmisten ruokailu, ruokavalion laatu ja ruokaympäristö ovat muuttuneet eläkkeelle jäämisen myötä, mutta he eivät ole vielä julkisten ateriapalveluiden, kuten kotihoidon piirissä. Hyväkuntoistenkin iäkkäiden ravitsemukseen tulee kuitenkin kiinnittää huomiota hyvän ravitsemustilan ylläpitämiseksi.
Ensimmäisenä vaiheena pilottialueilla pidettiin ns. vaikuttajapalaverit, joissa keskusteltiin siitä, miten yhteiskehittämistä alueella voidaan hankkeen päättymisen jälkeen jatkaa. Keskeisenä juurtumiseen vaikuttavana tekijänä pidettiin koordinaattorista sopiminen alueella.
Ikäihmisten ruokaan liittyvien palveluiden kehittämiseen tarvitaan alueellista koordinointia. Koordinaattorin roolissa tärkeää on ”pitää lankoja käsissä”, mikä käytännössä tarkoittaa ennen kaikkea viestinnästä ja tiedottamisesta vastaamista kehittämisen eri vaiheissa. Koordinaattori voi olla kunnan toimihenkilö, jonka tehtävänkuvaan ruokaan liittyvien palvelujen kehittämisyhteistyön koordinointi sopii tai järjestötoimija, alueen aktiivinen ikäihminen tai monitoimijainen työryhmä.
Keskeisinä toimijoina toimintamallin juurtumiseksi ja jäämisessä käyttöön ovat myös mallin toimijat, jotka on kuvattu toimintamallikuvan osiossa "kehittämisen tuki". Kunnan toimihenkilöt, sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevät henkilöt sekä ikäihmisiä edustava vanhusneuvosto tukevat ikäihmisten ruokaan liittyvien palvelujen kehittämistä. Hyvinvointikoordinaattori on keskeinen kunnan eri toimialoja yhdistävä ja alueellista yhteistyötä koordinoiva toimija. Hän voi vastata myös tiedottamiseen liittyvistä asioista, kuten kunnan verkkosivustolla olevista tiedoista ikäihmisten yhteisöllisistä ruokailusta ja muista ruokaan liittyvistä palveluista. Ravitsemusterapeuttien ja -asiantuntijoiden, ruokapalvelupäälliköiden sekä ikääntyneiden ennaltaehkäisevien palveluiden henkilöstön osaaminen ikäihmisten ravitsemuksesta, ruokapalveluista ja alueen ikäihmisten muista palveluista tukevat paikallistason toimijoita ruokaan liittyvien palvelujen kehittämisessä.
Keskeisinä toimijoina "ruohonjuuritason" käytännön kehittämistyössä ovat eri yhdistyksissä toimivien ikäihmisten lisäksi yhdistysten työikäisiä vapaaehtoisia sekä järjestöjen ja seurakuntien henkilöstöä. On tärkeää, että ikäihmisten ruokaan liittyviä palveluita tuottavat yritykset sekä julkisen ja kolmannen sektorin palveluntarjoajat osallistuvat kehittämisyhteistyöhön. Ikäihmisten ja palvelujen tuottajien vuoropuhelun, keskinäisen ymmärryksen lisääntymisen, yhteisen ideoinnin ja kokeilujen tuloksena syntyvistä houkuttelevista, ikäystävällisistä palveluista hyötyvät sekä asiakkaat että palvelujen tuottajat.
Alueella toimivat neuvonta- ja ruoka-alan järjestöt, kansanterveysjärjestöt, urheilu- ja harrastusseurat, seurakunnat ja kansalaisopistot ovat kehittäjäkumppanuuden lisäksi potentiaalisia ruokaan – suoraan tai välillisesti – liittyvien palvelujen tuottajia. Järjestöissä, seurakunnissa ja muissa yleishyödyllisissä yhteisöissä työskentelevät asiantuntijat voivat olla palvelujen tuottajina järjestämässä esimerkiksi yhteisöllisiä ruokailuja, ravitsemusneuvontaa ja ruokakoulutuksia sekä muuta ikäihmisten terveyttä, osallisuutta ja toimijuutta tukevaa ohjausta tai ruokailujen oheisohjelmaa.
Ikäihmisten aktiivinen osallistuminen auttaa tunnistamaan ja priorisoimaan alueen kehittämisen tarpeita ja tuo palvelujen tuottajille tärkeää asiakastietoa ja -ymmärrystä kehittämisen tueksi. Ikäihmiset antoivat prosessiin asiantuntemuksensa, kokemuksena ja hyödynsivät verkostojaan mm. kehittämisryhmien osallistujien rekrytointiin, yhteisöllisten ruokailujen markkinointiin ja paikallismedialle tiedottamiseen. Vanhusneuvoston ja eri yhdistysten kautta verkostoituneet henkilöt olivat keskeisiä ”sanansaattajia” alueillaan.
Ruoka- ja kauppapalveluita sekä muita ruokaan liittyviä palveluita tarjoavat yritykset ovat ikäihmisten terveyttä, toimintakykyä ja yhteisöllisyyttä edistävän palvelukehityksen oleellinen osapuoli. Palvelujen tuottajat pääsevät kehittämisyhteistyön kautta suoraan vuoropuheluun ikäihmisten kanssa, saavat asiakastietoa uusien ja olemassa olevien palvelujen kehittämisen tarpeista sekä ymmärrystä siitä, millaisista tekijöistä palvelun arvo ja laatu ikäihmisten mielestä muodostuu. Yritykset hyötyvät asiakaslähtöisestä kehittämisestä mm. pystymällä sen tuloksena tarjoamaan asiakkaille laadukkaampia, houkuttelevampia palveluita. Ikäihmisille kehittämisyhteistyö palvelujen tuottajien kanssa näkyy aitona mahdollisuutena vaikuttaa omiin palveluihin ja saada toivottuja, tarpeisiin vastaavia, kätevästi käytettäviä ja kiinnostavia palveluita.
Kunnan ja hyvinvointialueen terveydenedistämisen toimijat ja työkalut tukevat paikallistason kehittämisyhteistyötä. Eri osapuolten välinen tiivis viestintä ja sujuva tiedonkulku varmistavat, että kehittämisessä hyödynnettäväksi saadaan myös kansallisen ja aluetason ravitsemusterveyden edistämisen tukimateriaalit, asiantuntijuus, verkostot ja resursseja.
Vaikuttajaviestinnällä tehdään ikäihmisten ruokaan liittyvien palveluiden kehittäminen näkyväksi ja edistetään hyvien käytänteiden juurtumista. Päättäjille annetaan tietoa ikäihmisten terveellisen ravitsemuksen ja ruokaan liittyvien palvelujen tärkeydestä sekä palvelujen kehittämisen tarpeista, haasteista ja toimivista toimintatavoista.
On tärkeää, että päättäjät saavat faktatietoja ja perusteluja näkemyksiä siitä, miksi ikäihmisten ravitsemusterveyden edistäminen on merkityksellistä niin yksilön, ikäihmisen lähiyhteisön, kunnan kuin yhteiskunnankin kannalta. Viestinnän tukena voi hyödyntää mm. Ruokaviraston Ravitsemuksella hyvinvointia -sivustoa. Yksikin äänestäjän poliitikolle lähettämä viesti on tärkeää vaikuttajaviestintää.
Ikäruoka 2.0 -hankkeen kaikilla pilottialueilla haluttiin panostaa erityisesti ikäihmisten yhdessä syömisen mahdollisuuksien parantamiseen. Yhteisöllisten ruokailujen kokeilujen asiakaspalaute vahvisti, että tässä myös onnistuttiin. Eri konsepteilla järjestetyt ruokailut olivat poikkeuksetta pidettyjä tilaisuuksia, joille toivottiin jatkoa. Maukkaan, monipuolisen ruoan lisäksi tilaisuuksien osallistujat antoivat kiitoksia mahdollisuudesta viihtyä yhdessä ja seurustella toisten kanssa. Myös tilaisuuksien kehittämistoiveissa nostettiin esille yhteisöllisyys: osallistujien tutustumista ja yhteenkuuluvuuden kokemusta voisi vielä aktiivisesti edistää esimerkiksi jollakin osallistavalla ohjelmalla.
Yhteisöllisten ruokailujen ja monitoimijaisen kehittämisyhteistyön hyötyinä nähtiin myös paikallisten verkostojen vahvistuminen. Yhdessä kehittäminen yhdisti, toi uusia kontakteja ja kumppaneita, innosti yhteistyöhön ja aktivoi aloitteellisuuteen. Säännöllisesti toteutettujen yhteisöllisten ruokailujen pitkän aikavälin vaikutukseksi arvioitiin koko yhteisön me-hengen lisääntyminen, joka tuo turvaa ja muutoskyvykkyyttä yhteisön jäsenille. Yhteenkuuluvuuden tunne itselle tärkeään yhteisöön ja kokemus siitä, että saa tarvittaessa apua, lisäävät myös osallisuuden kokemusta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2021).
Monitoimijaisen kehittämisyhteistyön vuorovaikutuksellisuus, yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden kokemukset vahvistavat ikäihmisten osallisuutta.
Kansikuva
