Matalan kynnyksen talousneuvonta
Sosiaalista talous- ja velkaneuvontaa tarjotaan matalalla kynnyksellä henkilökohtaisesti ja ryhmissä. Oloa helpottaa, kun voi puhua ulkopuolisen ihmisen kanssa taloudellisista vaikeuksista, selkiyttää tilannetta ja hakea ratkaisuja.
Palvelun tuottaa julkisen tai kolmannen sektorin sosiaalialan toimija, jolla on tietoa ja osaamista taloudenpidosta, laeista sekä palvelu- ja etuusjärjestelmästä. Kolmannen sektorin toimija ei ole osa virallista palvelujärjestelmää eikä työntekijöillä ole pääsyä asiakasjärjestelmiin, mikä voi madaltaa osallistumiskynnystä neuvontaan.
Kyse ei ole virallisesta talous- ja velkaneuvonnasta, vaan palvelusta voidaan edelleen ohjata sinne.
Taloudellisissa vaikeuksissa olevien henkilöiden auttaminen on usein pitkä prosessi, mikä vaatii tuen antajalta sitoutumista. Tuen tarjoajana voi toimia esimerkiksi kolmannen sektorin matalan kynnyksen sosiaalinen talousneuvonnan asiantuntija, joka voi tukea myös viranomaistahoja heidän omassa työssään. Matalan kynnyksen neuvontaa voidaan tarjota myös osana sosiaalipalveluita sosiaali- ja talousalan ammattilaisen tai koulutetun kokemusasian toimesta.
Ahkerasti yhdessä (ESR TL 5) ja Fyffee (STEA) -hankkeiden toimintamalli on kehitetty yhdessä seudun paikallisten auttamistahojen kuten aikuissosiaalityön, TYP:n, seurakunnan, työpajojen, TE-toimiston ja kolmannen sektorin järjestöjen kanssa. Käytännön palvelu on muovautunut nykyiseen muotoon asiakkaiden tarpeita kuunnellen.
Palvelun kohderyhmä ovat taloudellisesti vaativimmassa asemassa olevat henkilöt. Palvelusta hyötyvät myös muut talousvaikeuksia kohdanneet, asiakkaiden läheiset ja kohderyhmän kanssa työskentelevät ammattilaiset.
Asiakkaat voivat olla eri elämäntilanteissa: kuntouttavassa työtoiminnan parissa, asunnottomana, palveluissa mielenterveyden haasteiden vuoksi tai työelämän ulkopuolella. Palveluun on havaittu hakeutuvan paljon yksinäisiä ihmisiä.
Taloudellisesti vaativassa asemassa olevien henkilöiden on vaikea hakeutua esimerkiksi viralliseen velka- ja talousneuvontaan tai muihin vastaaviin tarjolla oleviin palveluihin, sillä heillä ei välttämättä ole toimintakykyä tai tietoa palveluista. Kun henkilöllä ei ole maksukykyä, voi pienenkin velkataakan hoitaminen olla mahdotonta. Suurella osalla palveluun hakeutuvista on talousongelmien lisäksi tarve saada myös muita palveluita, kuten päihde- ja mielenterveyspalveluita. Osa talousneuvontaan hakeutuvista talousahdinko liittyy esimerkiksi pikavippien ottamiseen, yli varojen elämiseen sekä kokemattomuuteen hoitaa talousasioita. Osalla taloushuolet linkittyvät rahapelaamiseen tai päihdeongelmiin.
Asiakkaat tarvitsevat enemmän tukea, aikaa ja asiantuntijuutta asioiden selvittämiseen kuin perussosiaalityössä pystytään usein tarjoamaan. Asiakkailla saattaa myös olla pelko siitä, että neuvontaan hakeutuminen vaikuttaa etuuksiin, jolloin on tärkeää, ettei neuvoja tee etuuspäätöksiä. Tässä mielessä kolmannen sektorin toimijan palveluun hakeutumiseen saattaa olla matalampi kynnys.
Tilastotietojen mukaan Suomessa oli vuonna 2019 yli 507 000 ulosottovelallista. Määrä on ollut kasvussa. Kerrannaisvaikutuksena ulosottovelallisuus kosketti arviolta runsasta miljoona suomalaista. Myös maksuhäiriöisten määrä on ollut kasvussa viime vuosina. Maksuhäiriöisiä oli Suomessa vuonna 2020 vajaa 400 000, ja maksuhäiriömerkintöjä yhdellä henkilöllä oli keskimäärin yli 15.