Mielenterveyden alkuhaastattelu pakolaisille
Mielenterveystyön ammattilaisille suunnattu keskustelumalli, jota voi soveltaa ensimmäisissä tapaamisissa pakolaistaustaisten asiakkaiden kanssa. Mallissa on huomioitu positiivisen mielenterveyden näkökulma. Ei sovellu akuuttiin kriisiin.
Oivalla ja ymmärrä
Ulkomaalaistaustaisen terveyttä ja hyvinvointia kartoittaneen tutkimuksen mukaan Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maista maahanmuuttaneet ihmiset voivat Suomessa huonoiten. Nämä ovat esimerkiksi niitä alueita, joista Suomeen muutetaan enimmäkseen pakolaisuuden takia. Lääkärin toteamat masennus ja mielenterveysongelmat ovat näiltä alueilta muuttaneilla yleisempiä kuin valtaväestöllä (Laatikainen ym, 2020, 112). Samoin psyykkinen kuormittuneisuus, hermostuneisuus ja masentunut mieliala ovat huomattavasti yleisempiä kuin valtaväestöllä. Myös univaikeudet ovat yleisempiä Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta muuttaneilla (Partonen & Wennman 2020, 149). Samansuuntaisia tuloksia tuotti myös turvapaikanhakijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus TERTTU (Skogberg ym, 2019). Silti nämä maahanmuuttaneet henkilöt käyttävät mielenterveyspalveluja vähemmän ja pienemmällä intensiteetillä kuin valtaväestö (Castaneda ym. 2020, 122-123).
Valtakunnallisesti yhteneväistä mallia pakolaisten mielenterveyden laajempaan kartoittamiseen kotouttamisen alkuvaiheessa ei ole. Kaikilla kiintiöpakolaisilla on toki terveydenhoitajan tekemä alkutarkastus kolmen kuukauden sisällä kuntaan tulosta ja siinä on mahdollisuus kartoittaa myös mielenterveyden haasteita ja antaa palveluohjausta (Valtonen ym. 2016). Kunnat ovat voineet soveltaa tässä erilaisia käytäntöjä. Yleensä terveydenhoitaja tekee alkuterveystarkastuksen, jonka jälkeen on myös lääkärin vastaanotto. Huomattava osa tarkastuksen sisällöstä keskittyy kuitenkin fyysisen tilanteen selvittelyyn.
Alkuvaiheen kartoitukset mielenterveyden osalta eivät tällaisenaan ole välttämättä riittäviä. Nykyisissä toimintamalleissa ei ajan- eikä muidenkaan resurssien puutteen vuoksi pystytä laajempaan tilanteen selvittelyyn eikä niitä tee mielenterveystyön ammattilainen. Castaneda työryhmineen (2020,123) suosittaa palvelujen kehittämistä ja erityisiä toimenpiteitä pakolaistaustaisten ja valtaväestön terveyserojen vähentämiseksi. Lisäksi suositellaan kehittämään palveluita kaikilla tasoilla niin, että pakolaisten mielenterveysongelmien ehkäisy, tunnistaminen ja varhainen tuki tehostuvat (Castaneda ym. 2018, 153). Maahanmuuttaneet ihmiset tarvitsevat yleensä tavanomaista kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa, pitkäaikaista ja suunnitelmallista tukea sekä totuttua enemmän ohjausta. Näihin tarpeisiin voitaisiin vastata tapaamisella, jossa mielenterveystyön ammattilainen ja pakolaisasiakas keskustelevat luottamuksellisesti mielenterveydestä, hyvinvoinnista ja asiakkaan yksilöllisestä tilanteesta.
Tällaisessa pidemmässä tapaamisessa asiakkaan olisi mahdollista saada myönteinen kokemus puhumisesta ja mielenterveystyön työskentelytavoista ammattilaisen kanssa. Tapaamiseen voisi liittyä myös psykoedukaatiota ja palveluohjausta. Siten mahdollinen stigma vähentyy ja luottamus mielenterveysammattilaisiin kasvaa – yhdessä nämä tekijät voisivat osaltaan madaltaa kynnystä hakea apua tarvittaessa. Tällaista toimintamallia tukisi myös Satinskyn työryhmineen (2019) tekemä systemaattinen katsaus, jonka tuloksissa todetaan pakolaisten palveluiden käytön yleisiä esteitä olevan kieliongelmat (jos tulkkia ei ole paikalla), mielenterveysongelmiin liittyvä stigma ja epäluottamus terveydenhuoltoa ja sen henkilöstöä kohtaan. Tärkeä este on myös ollut puutteellinen tieto mielenterveydestä, tuesta ja saatavilla olevista palveluista. Suositus onkin, että jo kotouttamispalveluissa tulisi antaa tietoa mielenterveydestä ja tukea ja ohjata tarvittaessa eteenpäin (Castaneda ym. 2018, 179).
Mallin kehittäminen saa tukea myös sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemasta uudesta mielenterveysstrategiasta (Vorma ym. 2020, 33-34). Siinä kehotetaan lisäämään perusterveyden- ja sosiaalihuollon (maahanmuuttaja/kotouttamispalvelut kuuluvat usein sosiaalihuollon alaisuuteen) mielenterveyteen suunnattuja voimavaroja ja osaamista sekä käyttämään konkreettisia yhteistyömuotoja eri toimijoiden palvelujen yhteensovittamiseksi. Alkuhaastattelun mallia on ajateltu käytettävän nimenomaan kotouttamispalveluiden ja terveydenhuollon yhteistyössä.
Palvelujen suunnittelussa ja arvioinnissa tulisi ottaa huomioon myös käyttäjien kokemukset. Mielenterveysstrategia korostaa sitä, että kulttuurisesti haavoittuville ryhmille tulee kehittää helposti saavutettavia palveluja, jotka eri toimijat ovat sovittaneet asiakkaan tilanteeseen sopivaksi. Lisäksi tavoitellaan saavutettavuuden helpottumista niin, etteivät häpeäleima, asiakkaiden omat väärät käsitykset tai syrjivät käytännöt muodostuisi esteeksi palvelujen käytölle (Vorma ym. 2020, 31). Tämä on erityisen tärkeä huomio pakolaisuuteen liittyen, koska nämä tekijät voivat nimenomaan olla esteenä mielenterveyspalvelujen käytölle. Siksi tässä kehittämistyössä on tärkeää osallistaa sekä ammattilaiset että asiakkaat itse ja hyödyntää haastatteluista saatu palaute.
Tavoitteena oli luoda malli pakolaisasiakkaiden mielenterveyden selvittelyyn ja voimavarojen tukemiseen mielenterveystyön ammattilaisen tekemän alkuhaastattelun avulla. Alkuhaastattelu toteutetaan ja sitä arvioidaan siellä, missä pakolaisasiakkaat muutenkin käyvät eli maahanmuuttaja/kotouttamispalveluissa. Malli luotiin olemassa olevien toimintamallien, positiivisen mielenterveyden viitekehyksen sekä kulttuurisensitiivisen ja traumainformoiden työotteiden pohjalta. Mallin suunnitteluun ja arviointiin osallistuivat alkuhaastattelun toteuttajat eli ammattilaiset ja pakolaiset itse. Arvioinnin jälkeen mallia muokattiin palautteen mukaan ja sen käytöstä annettiin suositukset sen käyttöön.
Mallin kehittämistyö oli osa PALOMA2-hanketta, jossa testattiin tai luotiin erilaisia toimintamalleja ammattilaisten työn tueksi. Hanke toimi vuosina 2019-2021 ja sitä koordinoi THL ja rahoitti Euroopan unionin turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto AMIF.
Kuva
Kuva
Kuva
Mallin kehittäminen tapahtui PALOMA2-hankkeessa, KYS erva alueen asiantuntijan johdolla yhdessä Jyväskylän kotoutumispalveluien kolmen työntekijän kanssa. Työryhmään kuuluivat hankkeen asiantuntija Annikka Laasanen, psykologi Marleena Marttio, sairaanhoitaja Kaisa Nissi ja sosiaalityöntekijä Mari Paasolainen. Kehittämistyön tutkimuksellisen osuuden takia sille haettiin tutkimuslupa Jyväskylän kaupungilta ja THL:n tutkimuseettiseltä toimikunnalta myönteinen lausunto. Kehittämistyön ohjaajana THL:stä toimi tutkija Pia Solin.
Kehittämisprosessin aluksi työryhmä tutustui aikaisempiin toimintamalleihin, perehtyi positiivisen mielenterveyden viitekehykseen sekä kulttuurisensitiiviseen ja traumainformoituun työotteeseen. Näiden ja yksittäisen pakolaistaustaisen informantin haastattelun pohjalta luotiin alustava alkuhaastattelun malli, jota psykologi ja sairaanhoitaja sekä sosiaalityöntekijä testasivat käytännössä. Testauksen jälkeen asiantuntija haastatteli muutaman asiakkaan ja mallia käyttäneet ammattilaiset. Saadun palautteen perusteella malli muokattiin julkaistavaan muotoon. Asiantuntija huolehti yhteiskehittämisprosessin etenemisestä ja aikataulutti työskentelyn PALOMA2-hankkeen mukaisesti.
Uuden mallin avulla pyrittiin huomioimaan enemmän asiakkaan voimavaroja ja tukemaan resilienssiä sekä saamaan asiakkaalle myönteinen kokemus mielenterveystyöstä. Samalla tavoitteina olivat pakolaisten mielenterveyspalveluihin usein liittymän stigman väheneminen ja hakeutuminen palveluihin helpommin, jos niille ilmenee jatkossa tarvetta.
Kehittämistyö eteni suunnitellusti. Kuva kehittämisprosessista liitteenä.
Kuva
Mallilla oli kaksi kohderyhmää: kotoutumispalveluiden alkuhaastatteluun osallistuvat ammattilaiset ja pakolaisasiakkaat. Ammattilaiset osallistettiin koko kehittämisprosessin ajan työryhmätyöskentelyssä sekä haastatteluilla ja asiakkaita osallistettiin haastatteluiden avulla. Näin saatiin kokemusperäistä tietoa mallin tueksi. Teoreettisiksi viitekehyksiksi valittiin positiivinen mielenterveys, traumainformoitu työote ja kulttuurisensitiivisyys, joiden ajateltiin hyödyttävän eniten mallin tavoitteita. Viitekehys ja kehittämisessä hyödynnetyt lähteet on kuvattu liitteissä.
Kuva
Kuvittele ja kokeile
Valmista mallia etsittiin Suomesta, mutta sitä ei löydetty. Tarkasteluun otettiin kuitenkin esim. positiiviseen mielenterveyteen liittyviä erilaisia valmiita mittareita (WEMWEBS ja Resilienssi) ja niitä hyödynnettiin osittain.
Teoreettisen tiedon, informantin haastattelun ja työryhmätyöskentelyn pohjalta kehitettiin alustava mielenterveyden alkuhaastattelun malli, jossa on huomioitu kokemusperäinen ja teoreettinen tieto. Katso liitteestä versio, jota testattiin.
Alustavaa mallia testattiin asiakkaiden kanssa Jyväskylän kotoutumispalveluissa 10.2020-2.2021. Asiakkaina oli sekä oleskeluluvan saaneita turvapaikanhakijoita että kiintiöpakolaisia. Tapaamisissa olivat mukana asiakas, tulkki, psykologi/sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä. Osa tapaamisista toteutui etänä Covid-19 pandemian takia.
Kokeilun jälkeen viikon sisällä tapaamisesta asiantuntija teemahaastatteli viisi asiakasta, jotka olivat suostuneet tutkimukselliseen mallin arviointiin. Lopuksi asiantuntija haastatteli vielä kaikki kolme ammattilaista. Teemahaastattelun kysymykset olivat:
Teemahaastattelun kysymykset ammattilaisille
- Miten malli kokonaisuudessaan toimi?
- Saitko mallin avulla riittävän kokonaiskuvan ja ymmärryksen asiakkaan tilanteesta sekä mielenterveydestä?
- Mikä mallissa toimii hyvin?
- Mikä mallissa jäi liian vähälle huomiolle?
- Mitä jättäisit pois mallista?
- Mihin kannattaa kiinnittää huomiota mallin jatkokäytössä?
Teemahaastattelun kysymykset asiakkaille
- Miten koit työntekijän tapaamisen?
- Kysyttiinkö sinulta hyvinvointiisi liittyen tärkeitä kysymyksiä?
- Mihin muuhun olisi pitänyt kiinnittää huomiota?
- Mitä jättäisit keskustelusta pois?
- Oliko keskustelussa jotain, mitä oli vaikea ymmärtää?
- Miten hyvinvointiasi tuettiin keskustelussa?
- Keskustelut ovat luottamuksellisia, mutta mitä kertoisit siitä läheisillesi?
Saatu haastatteluaineisto litteroitiin ja järjesteltiin sisällönanalyysin avulla. Työryhmä kehitti mallia lopulliseen muotoonsa haastatteluista saadun palautteen avulla.
Kokeilun tavoitteena oli saada palautetta, jota voisi verrata mallin tavoitteisiin. ja jonka avulla mallia pystyttiin kehittämään eteenpäin tavoitteiden suuntaisesti.
Alustavan mallin arviointi
Kotouttamispalveluihin suunniteltua mielenterveyden alkuhaastattelun alustavaa mallia testattiin Jyväskylän kaupungin kotoutumispalveluissa ajalla lokakuu 2020‒helmikuu 2021. Mallia testasivat psykologi ja sairaanhoitaja, jotka pitivät yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa ensimmäisen mielenterveyteen keskittyvän keskustelun kuntapaikan saaneen pakolaisen kanssa. Mallin testaus ja arviointi perustuivat tehtyyn tutkimussuunnitelmaan ja sitä testattiin kaikkien asiakkaiden kanssa.
Osa alkuhaastatteluista toteutui etänä puhelimitse vallitsevan Covid-19 pandemian takia. Asiakkaina niihin osallistui kuntapaikan saaneita kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita yhteensä 18 henkilöä. Asiakkaat olivat eri-ikäisiä naisia ja miehiä ja he olivat kotoisin eri maista ja puhuivat eri kieliä. Turvapaikanhakijat olivat olleet Suomessa vastaanottokeskuksessa jo pidemmän aikaa, mutta kiintiöpakolaiset olivat olleet Suomessa muutaman kuukauden ajan. Tavoitteena Jyväskylässä on ollut tarjota keskustelua lähes kaikille uusille pakolaistaustaisille kotoutumispalveluissa oleville asiakkaille. Keskusteluissa oli yleensä mukana myös tulkki, jos riittävän sujuvaa yhteistä kieltä ei ollut.
Työntekijät tarjosivat asiakkaille mahdollisuutta osallistua alkuhaastattelun mallin kehittämiseen. Osallistuminen toteutettiin tutkimuseettisiä vaatimuksia ja tutkimusprotokollaa noudattaen: asiakkaat saivat ensin kirjallisesti ja/tai suullisesti tietoa osallistumisesta, jonka jälkeen he antoivat suostumuksensa osallistumisesta kirjallisesti tai suullisesti. Tämän jälkeen tutkija otti heihin yhteyttä ja sopi haastatteluajan. Haastatteluun osallistumisesta asiakkaat saivat vaivanpalkaksi 25 € arvoisen lahjakortin kahvilaan.
Haastatteluihin osallistui viisi asiakasta noin viikon sisällä työntekijöiden tapaamisesta. Haastatelluista yksi oli mies ja neljä oli naisia. Heidän lähtömaansa vaihtelivat. Kolme heistä oli taustaltaan turvapaikanhakijoita ja kaksi kiintiöpakolaisia. Iältään he olivat noin 30‒50-vuotiaita. Kaikissa haastatteluissa oli mukana tulkki ja ne toteutuivat etänä Teamsin avulla. Haastattelut tallennettiin ja suomenkielinen puhe litteroitiin.
Haastatteluissa käytettiin tutkimussuunnitelman mukaisia teemahaastattelun kysymyksiä. Asiakkailta kysyttiin:
1) Miten koit työntekijän tapaamisen? 2) Kysyttiinkö sinulta hyvinvointiisi liittyen tärkeitä kysymyksiä?3) Mihin muuhun olisi pitänyt kiinnittää huomiota? 4) Mitä jättäisit keskustelusta pois? 5) Oliko keskustelussa jotain, mitä oli vaikea ymmärtää? 6) Miten hyvinvointiasi tuettiin keskustelussa? ja 7) Keskustelut ovat luottamuksellisia, mutta mitä kertoisit siitä läheisillesi?
Tämän jälkeen tutkija haastatteli kaikki kolme mallia testannutta työntekijää. Haastattelut toteutuivat etänä Teamsin avulla ja ne tallennettiin ja litteroitiin. Haastatteluissa käytettiin tutkimussuunnitelman mukaisia teemahaastattelun kysymyksiä. Työntekijöiltä kysyttiin: 1) Miten malli kokonaisuudessaan toimi? 2) Saitko mallin avulla riittävän kokonaiskuvan ja ymmärryksen asiakkaan tilanteesta sekä mielenterveydestä? 3) Mikä mallissa toimii hyvin? 4) Mikä mallissa jäi liian vähälle huomiolle? 5) Mitä jättäisit pois mallista? ja 6) Mihin kannattaa kiinnittää huomiota mallin jatkokäytössä?
Alustavan mallin arvioinnin tulokset
Haastatteluaineistoa kertyi litteroituna noin 23 sivua (asiakkaat) ja noin 22 sivua (työntekijät). Aineisto järjesteltiin sisällön analyysin avulla ja keskityttiin alustavan mallin kehittämiselle olennaisiin näkökulmiin.
Asiakkaiden esille nostamia näkökulmia
Asiakkaiden kokemukset keskustelusta työntekijöiden kanssa olivat positiivisia. Parhaimmillaan keskustelu oli voimaannuttavaa: apua saatiin niin, että asiakas pystyi toimimaan paremmin ja hyväksymään mahdollisen tuen, jos mielenterveyteen liittyvän avun tarvetta ilmenee. Keskusteluapua kuvattiin niin, että keskustelussa olo helpottui, sai lohtua ja toivoa. Asiakkaille jäi siis myönteinen kuva mielenterveyden tuesta ja siitä, miten täällä Suomessa tukea annetaan. Tämä mahdollistaa palvelujen käytön myös jatkossa.
Osa huomasi myös oman osuutensa toipumisensa edistämisessä. Myös stigman vähenemistä oli koettu, koskapa vaikeistakin asioista ja järkyttävistä tapahtumista oli pystytty puhumaan. Tärkeänä pidettiin myös tiedon saamista erilaisista asioista, minkä koettiin helpottavan sopeutumista suomalaiseen järjestelmään ja tuen hakemista. Keskustelu näyttää siis tarjonneen myös palveluohjausta ja vahvistaneen asiakkaiden aktiivista toimijuutta.
Vuorovaikutuksessa tärkeiksi nousivat luottamus työntekijöihin, saatu kannustus ja toivo, huolenpidon ja välittämisen kokeminen, mutta myös avoimuus ja asioiden puheeksi ottaminen ja lopulta myös ymmärretyksi tuleminen. Tällaiset kokemukset ovatkin suotavia, silloin kun tavoitteena on traumainformoidut palvelut. Tätä tukee myös asiakkaan kokemus rauhallisesta tilasta, jossa keskustelu käytiin ja tutun sosiaalityöntekijän mukana olo.
Myös kokemus keskustelussa selvitellyistä asioista oli myönteinen: työntekijöiden kysymykset olivat odotettuja. Keskustelujen rajaukset hyväksyttiin, kun selitettiin, että tiettyjen asioiden selvittelyä voi jatkaa sosiaalityöntekijän kanssa (esim. oleskelulupaan liittyvät käytännön asiat). Mielenterveyden ja kokonaistilanteen selvittelyn väljä teema näytti siis olevan asiakkaille jo etukäteen selvillä. Toisaalta keskustelua oli säädettyasiakkaan omat tärkeiksi kokemat asiat huomioiden (esim. arjen asiat, kotouttamisen tapahtumat, fyysisen terveyden huolet, menneisyyden vaikeat tapahtumat ym.) tai tarpeen mukaan oli pysytty yleisellä tasolla. Kokonaisuudesta muodostui asiakkaan näkökulmasta riittävä ja helppo tilanne, mikä varmasti helpottaa tarvittaessa avun hakemista jatkossa.
Työntekijän roolissa tärkeäksi koettiin se, ettei tyydytä vain kuuntelemaan ja ymmärtämään. Työntekijältä odotettiin aktiivista roolia ainakin tiedon jakamisen suhteen. Mietityttämään jäi esimerkiksi syrjintä ja perheenyhdistämisen vaikutukset mielenterveyteen. Covid19-pandemiasta kaivattiin vähemmän puhumista. Tiedonjakamiselle ei lyhyessä alkuhaastattelussa välttämättä jää aikaa, joten esimerkiksi psykoedukaatiolle tulisi tarjota joku muu tilaisuus.
Työntekijöiden esille nostamia näkökulmia
1) Mallin kohderyhmä ja sisältö
Malli suunnataan mielenterveystyön ammattilaisille perustasolla ja siitä tehdään kaksi versiota, joista toinen on laajempi, ohjeistava osa ja toinen yksi A4 kokoinen ”muistilappu” keskustelutilanteessa käytettäväksi. Haastatteluista selvisi, että malli rakentuu paljon hoitosuhdetyön perusperiaatteille, ja vain osa tulee olemaan pakolaissuuteen liittyvää, spesifiä näkökulmaa. Mallin ajateltiin olevan hyödyllinen pakolaisten kanssa aloitteleville ammattilaisille ja siihen kannattaisi laittaa myös valmiita, hyviksi havaittuja esimerkkikysymyksiä ja ehdotuksia myös siitä, mitä tehdä, jos asiakkaalla on akuutti kriisi. Tavallinen ohje on, että käsitellään akuuttia tilannetta ja sovitaan jatko. Mallia ei ole tarkoitus noudattaa kirjaimellisesti, vaan soveltaa. Malli on käytössä työntekijän mielessä ja sopivan tilaisuuden tullen aihetta kuin aihetta voi syventää mallin mukaisiin näkökulmiin.
Hyödyllistä olisi myös kuvata vuorovaikutuksen mahdollisia haasteita ja mitä sitten tehdään: ainakin tavoitteita kannattaa madaltaa ja puhua siitä, mitä asiakas tuottaa ja tarjota apua, jos jotain myöhemmin ilmenee. Psykoedukaatio pakolaisuuden riskitekijöistä ja normalisointi mielenterveysasioissa kuuluu osana hoitosuhdetyöhön. Tätä tukee myös traumainformoitu työote taustateoriana.
2) Periaatteet
Tärkeitä periaatteita ovat aito kohtaaminen, kuuleminen, asiakaslähtöisyys, traumojen mahdollisuus, voimavarojen huomiointi, normalisointi, validointi, psykoedukaatio, kulttuurisensitiivisyys sekä kielenkäyttö – puhutaan arkikieltä ja arjen käsitteiden kautta. Nämä kaikki istuvat mallin taustateorioihin: traumainformoituun työotteeseen ja positiiviseen mielenterveyteen, eivätkä ole ristiriidassa keskenään.
3) Tavoitteet
Oleellista keskustelussa on, että asiakkaan tilannetta ei lähdetä hahmottamaan teoria- tai diagnoosipohjalta, vaan yksilöllisestä tilanteesta ja hänen sille antamistaan merkityksistä eskustelun tavoitteet kannattaa pitää väljinä, koska se, mitä tavoitellaan riippuu aina asiakkaan tilanteesta. Työntekijän näkökulmasta keskustelun tavoite on myös arviointi, mutta mikä on riittävä kuva asiakkaan tilanteesta? Onko se ammattilaisen näkemys tapaamisen lopputuloksesta? Keskustelussa edetään aina tilanteen mukaan. Ammattilainen arvioi mikä on hyvä lähestymistapa juuri ko. asiakkaan kanssa. Kuullaan tarkasti mitä asiakas nostaa keskusteluun tai kysytään suoraan, mistä haluaisi puhua. Asiakkaan itsensä joku muu tärkeimmäksi ja kiireelliseksi kokema asia menee mallin seuraamisen edelle. Voi tietysti sopia kaksi tapaamista, jos ensimmäisellä tapaamisella ei saa riittävää kuvaa.
4) Traumainformoitu työote
Miten paljon ohjeistusta tarjotaan siihen, mitä tehdä jos traumaattiset tapahtumat ja traumaoireet tulevat keskusteluun mukaan? Yleensä auttaa tilanteen rauhoittaminen puhumalla. Myös järkyttävien kokemusten normalisointi auttaa: on luonnollista, että niihin reagoi. Jatkokäyneistä kannattaa sopia. Trauman huomioiminen ja siitä puhuminen on enemmän kuin pelkkä traumainformoitu työote. Kulttuurisensitiivisyys sisältyy myös traumainformoituun työotteeseen asiakkaan yksilöllisen huomioinnin ja kuulemisen kautta: työntekijän oltava tietoinen asiakkaan tavasta ajatella ja toimia mielenterveysasioissa sekä työntekijän oltava tietoinen myös omasta tavastaan puhua ja toimia mielenterveysasioissa ja tunnistaa erot näissä.
5) Positiivisen mielenterveyden soveltaminen
Peruskäsitteet ovat ok. Niiden soveltamista arjen käsitteiden kautta pitää harjoitella ja miettiä, mitä ne ovat käytännössä juuri tämän asiakkaan elämässä. Kypsyys osa-alue jätetään pois, koska se ei oikein istu ensimmäiseen tapaamiseen – se soveltuu paremmin pidemmän hoitosuhteen sisällöksi. Mallin nimen muutosta voisi harkita haastattelusta keskusteluksi. Näin vähennettäisiin valta-asetelmaa ja keskustelu tasa-arvoisempana kohtaamisen muotona sopisi paremmin myös traumainformoituun työotteeseen.