Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Opastava perhetyö - kynnyksetöntä tukea kuormitusta kokeville perheille

Share on Facebook
Share on Twitter
Share on LinkedIn
Share on email

Opastava perhetyö tarjoaa kynnyksetöntä tukea kuormitusta kokeville perheille, joissa on alaikäisiä lapsia. Keskusteluavun, toiminnallisen tekemisen ja vertaistuen avulla lisätään perheiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, osallisuutta, voimavaroja sekä keinoja selvitä arjessa.

Toimintaympäristö

COVID-19-pandemia on vaikuttanut väestön koettuun hyvinvointiin. Kouluterveyskysely 2021 tulosten perusteella oululaisten nuorten mielenterveysoireilu on lisääntynyt ja psyykkinen hyvinvointi heikentynyt. FinSote 2020 tutkimuksen mukaan oululaisen aikuisväestön koettu hyvinvointi on heikentynyt ja psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus on kasvanut (18 %).

Oulussa perheiden hyvinvointia heikentävät terveyteen ja parisuhteeseen liittyvät ongelmat sekä taloudelliset vaikeudet. Yksinhuoltajaperheiden osuus oululaisista perheistä on 22 %, ja määrä kasvaa vuosi vuodelta. Pienituloisissa perheissä asuu 12 % alle 18-vuotiaista lapsista (n. 5 250 lasta). Pienituloisuus heijastuu useisiin perheiden hyvinvoinnin tekijöihin. Lapsiperheiden kokemustiedon kartoitus on tuonut esille puutteita tuen ja avun saamisessa matalalla kynnyksellä mielen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. (Laaja hyvinvointikertomus 2022 Oulu) 

Suomessa arviolta joka neljännellä lapsella on kokemusta oman vanhemman mielenterveysongelmista. Suomessa omaishoitajan asemassa olevia lapsia arvioidaan olevan noin 20 000 – 40 000. Tutkimusten mukaan riittävän ajoissa annettu apu perheille suojaa lasta vanhemman psyykkisen sairauden tuomilta riskeiltä. COVID-19-pandemia on vaikeuttanut monen perheen arkea, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä väsymys ovat saattaneet näkyä vahvemmin. Perheiden palvelut, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut sekä psykososiaalisen tuen saatavuus ovat merkittävä tuki perheille. (FinFami - Mielenterveysomaisten keskusliitto 2020)

Lähtötilanne ja strategiset liittymäkohdat

Toimintamallin avulla vahvistetaan mielenterveysosaamista osana kansallista mielenterveysstrategiaa ja itsemurhien ehkäisyohjelmaa vuosille 2020–2030. Mielenterveysstrategian tavoitteena on parantaa mielenterveyspalvelujen saatavuutta, oikea-aikaisuutta ja jatkuvuutta. Mielenterveyspalvelujen painopistettä siirretään erikoistuneista palveluista ennakoivaan ja ehkäisevään työhön.  

Oulussa mielenterveys- ja päihdepalvelujen ja perheneuvolan asiakkaina on vuosittain arviolta noin 9000 ihmistä (vuoden 2020 tilanne). Verkostoyhteistyön avulla on mahdollista hidastaa tai vähentää kohderyhmään kuuluvien perheiden tarvetta siirtyä raskaampiin palveluihin hyödyntäen järjestötoimijan tarjoamaa ennaltaehkäisevää tukea eri syistä kuormittuneisuutta kokeville perheille tai perheiden yksittäisille jäsenille.

Palveluja kehitetään alueellisesti peruspalvelujen ja järjestöjen yhteistyönä, esimerkiksi perhekeskustoiminta ja yhteisövaikuttavuusmallin käyttöönotto. Yhteistyö hyvinvointikeskusten ja eri ammattilaisverkostojen (lapset, nuoret, perheet) kanssa tarjoaa mahdollisuuden jakaa perhetyöstä saatuja kokemuksia ja osaltaan täydentää perheiden saamia palveluita. 

Kehitystyön lähtökohtana olevat tarpeet

Toimintamallin avulla tuetaan perheitä, joiden elämäntilanteessa on eri syistä koettua psyykkistä kuormittuneisuutta. Toimintamallissa pyritään huomioimaan myös COVID-19-pandemian perheille aiheuttamat seurannaisvaikutukset. Toimintaan voi osallistua joko koko perhe tai sen yksittäiset jäsenet, vaikkakin näkökulma on koko perheen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn vahvistamisessa.

Kohderyhmiä ja palvelutarvetta selvitettiin Oulun kaupungin ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin integraatiohankkeen asiantuntijoiden sekä Oulun kaupungin hyvinvointipalvelujen kanssa. Käydyn keskustelun pohjalta arvioitiin, että kohderyhmäksi soveltuisivat kaupungin hyvinvointikeskusten mielenterveys- ja päihdepalvelujen asiakasperheet. Kohderyhmään voisivat kuulua myös kasvatus- ja perheneuvonnan asiakasperheet, jotka hyötyisivät vertaistuen mahdollisuuksista.

Hyvän mielen talossa toiminnan käynnistämistä arvioivat perheet, joissa vanhemmilla on mielenterveyden ongelmia. Heiltä saatiin palautetta tuen tarpeesta ja ehdotuksia toimintamuodoista. Perheitä auttaisi heidän omien sanojensa mukaan "konkreettinen ja opastava neuvonta, perheen yhteisten tavoitteiden löytäminen, yhteinen tekeminen, perheen tärkeyden mieleen palauttaminen kaaoksen keskellä, muille avautuminen, tunteiden käsittely ja paremmat vuorovaikutustaidot perheen arjessa sekä koulutus ja tuki perheen tilanteeseen". 

Vanhempien kokemuksilla on vaikutusta lapsiin, ja onkin tärkeää tunnistaa erityistä tukea tarvitsevat perheet. Kuormittavassa elämäntilanteessa ja toipumisessa auttavat mielekäs tekeminen, mielen hyvinvointia tukeva vertaistuki, konkreettinen neuvonta ja ohjaus sekä puhumisen mahdollisuudet. Etäpalveluita kehittämällä voidaan varautua myös mahdollisiin tuleviin kriiseihin.

Kehittäjäjoukon kokoaminen ja yhteiskehittäminen

Hyvän mielen talon laajennetun työyhteisön mallin mukaisesti (organisaation palkattu henkilöstö, vapaaehtoistoimijat, kokemusasiantuntijat, opiskelijat, harjoittelijat, työkokeilijat, luottamushenkilöt ja muut toimijat) toimijat oppivat uusia menetelmiä ja keinoja toteuttaa hyvinvointia ja terveyttä edistävää toimintaa. Ammatillinen ja kokemusosaaminen saadaan tarpeenmukaisesti toimintaan osallistuvien perheiden tueksi ja käyttöön.

Ohjausryhmään kuuluu viisi jäsentä. Ohjausryhmän jäsenet edustavat eri ammattiryhmiä ja organisaatioita, joka mahdollistaa toimintamallin kehittämisen tavoitteen mukaisesti eri näkökulmat huomioiden. Ohjausryhmän kokoukset pidetään viisi kertaa.

Kohderyhmään kuuluvien osallisuuden tukeminen:

- säännöllisesti toteutettavien palautekyselyiden yhteydessä tiedustellaan vanhempien toiveita ja tarpeita toiminnan sisältöön ja kehittämiseen

- toiminnan kehittämisessä ja suunnittelussa huomioidaan palautekyselyiden tulokset

- toimintaan osallistumisen yhteydessä lapsilta kerätään palautetta heille sopivin menetelmin

- järjestetään asiakasfoorumi, jolla lisätään kohderyhmään kuuluvin perheiden osallisuutta toiminnan kehittämisessä, osallistumista motivoidaan kahvitarjoilulla.

Tavoiteltu muutos

1. Mielenterveysosaamisen ja -taitojen lisääminen kohderyhmäväestössä, tuetaan COVID-19-pandemian aiheuttamissa riskiryhmissä olevien perheiden selviytymistä.

Tulokset:

- asiakasperheet vahvistuvat vanhemmuudessa ja parisuhteessa, perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden tunne voimistuu

- perheiden tiedot mielenterveyden häiriöistä toipumisesta lisääntyvät ja perheenjäsenet oppivat uusia taitoja ongelmien hoitamiseksi, toiveikkuus tulevaisuuden suhteen vahvistuu

- perheiden eristyneisyys vähenee, arjen tueksi saadaan toimivia sosiaalisia verkostoja

- perheet saavat vertaistukeen perustuvia tukipalveluja joko kasvokkain tai etänä

- oireilusta toipuva perheenjäsen löytää uusia, vaihtoehtoisia tuen lähteitä, perheen kuormitus ja yksittäisten omaisten huolenpitovastuu kevenee, perheiden sosiaalinen resilienssi vahvistuu.

 

2. Vahvistetaan Oulun alueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen verkostoja ja mielenterveysosaamista, jalkautetaan kokemusasiantuntijuus mukaan sote-palvelujen kehittämiseen.

Toiminta ja tulokset:

- oppilaitosyhteistyönä elintapaohjaus-opintokokonaisuus: sairauksien ennaltaehkäisy ja hyvinvoinnin lisääntyminen

- Oulun maa- ja kotitalousnaisten toteuttamat työpajat ja luennot: ravitsemuksen merkitys lasten jaksamiselle,  ruokavaliomuutokset mielenterveyden tukemiseksi, perheen yhteisen työskentelyn ja yhteenkuuluvuuden tukeminen

- MBSR-kurssit: lapset opettelevat huomion kiinnittämistä hetkeen, omaan kehoon, mieleen ja ympäröiviin tapahtumiin sekä opetellaan tapoja helpottaa arkea, jaksamista ja omista tehtävistä selviytymistä

- paikalliset ja alueelliset toimijaverkostot järjestö- ja julkisten palvelujen yhdyspinnoilla: verkostotyöskentely (esimerkiksi Elämänkaariverkostot, vertais- ja vapaaehtoistoiminnan verkostot).

Muutoksen mittaaminen

Ryhmätoimintaan osallistujilta kerätään kolmen kuukauden välein palautetta Pokka-arviointityökalun avulla. Pokka-kysymysten pohjana ovat toimintamallin kehittämisen tavoitteet (kts. Tavoiteltu muutos). Kysymysten laadinnassa hyödynnetään lisäksi mm. Outcomes matrix toolkitiä, Kykyviisaria, Positiivisen mielenterveyden mittaria ja Perheiden kohtaamispaikan arviointimallia.  Pokka-kyselyn laadinnassa pyydetään työyhteisön henkilöstöltä palautetta kysymysten, niiden ymmärrettävyyden ja kyselyn pituuden osalta.

Lapsilta kerätään leirien, ryhmien ja tapahtumien yhteydessä palautetta. Lasten kohdalla palautteen keräämiseen soveltuvin menetelmä on hymynaamat, joka ei vaadi luku- eikä kirjoitustaitoa. Lapsilta voidaan kerätä myös sanallista palautetta. Nämä menetelmät soveltuvat parhaiten eri ikäisille lapsille.

Keskusteluavun osalta muutosta mitataan Käynti kerrallaan -menetelmän esikyselyn- ja jälkikyselyn avulla. Kyselylomakkeita muotoillaan selkeämmiksi ja vastaamaan paremmin toimintamallin kehittämiselle asetettuja tavoitteita. Keskusteluavun vaikuttavuudesta kerätään myös suullista palautetta.

Kohderyhmä ja asiakasymmärrys

Toimintamallin suunnitteluvaiheessa sen sisältöä arvioivat Oulun alueen yhteistyöverkostojen lisäksi perheet, joissa vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Konkreettinen ja opastava neuvonta, perheen yhteisten tavoitteiden löytäminen kriisin jälkeen sekä neuvonta palveluiden käytöstä ja taloudellisista vaihtoehdoista koettiin tärkeiksi. Perheiden mukaan koettua kuormitusta voi helpottaa yhteinen tekeminen, kokemusten jakaminen, tunteiden käsittely, paremmat vuorovaikutustaidot perheen arjessa sekä mielenhyvinvointiin liittyvä koulutus ja tuki.

Toimintaan osallistuneiden perheiden taustat ovat olleet moninaisia: yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajataustaisia perheitä tai esimerkiksi lastensuojelun asiakkuudessa olevia perheitä. Toimintaan on hakeutunut lukuisia perheitä, joissa joko vanhemmalla, lapsella tai molemmilla on neuropsykiatrisia erityistarpeita ja sitä kautta vertaistukeen tai arjen hallintaan liittyviä tuen tarpeita. Myös monet yksinhuoltajaperheet ovat osallistuneet Opastavan perhetyön toimintaan. Tulosten mukaan ryhmätoimintaan osallistuneista vanhemmista noin puolet oli työelämässä, viidesosa työttömänä, viidesosa eläkkeellä ja muutama vanhempainvapaalla. Keskusteluapuun osallistujista noin 67 % oli työelämässä, 14 % opiskelijoita ja 11 % työttömiä. Yksinhuoltajia keskusteluapuun hakeutuneista oli 21 %. Suurin osa ryhmätoimintaan osallistuneista lapsista kuului ikäryhmiin 3–5-vuotiaat ja 6–12-vuotiaat.

Kohderyhmältä kerätyn palautteen perusteella psyykkistä kuormittuneisuutta lisäsivät tukiverkostojen puute, neuropsykiatriset erityistarpeet, vuorovaikutuksen haasteet sekä ajanpuute perheenjäsenten kesken. Myös yksinäisyys, vertaistuen tarve, tarve perheen yhteiselle tekemiselle sekä kasvatuksen haasteet näkyivät kävijöiden kokemuksissa. Keskusteluapua saaneita perheitä kuormitti eniten huoli omasta jaksamisesta, uupumus, huoli perheenjäsenestä, vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen liittyvät haasteet, parisuhteen ongelmat sekä erotilanteet ja lasten huoltajuuteen liittyvät haasteet. Vähävaraisuus kosketti useita osallistujaperheitä.

Muiden kehittämien ratkaisujen hyödyntäminen

Opastavan perhetyön toimintamallin kehittämisessä hyödynnetään aiemmin Hyvän mielen talo ry:ssä toteutettujen hankkeiden kokemuksia ja tuloksia sekä toimintamalleja. Lisäksi hyödynnetään esimerkiksi Mielenterveysomaiset Pirkanmaa - FinFami Ry:n tuottamaa materiaalia:

  1. Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton Miten lapsi ymmärtää mielen häiriöt -projekti sekä Pienilläkin padoilla on korvat -työkirja (2000). Kirjoittajat Sirkku Niemelä ja Tiuku Pennola.
  2. Hyvän mielen talon Neljä vuodenaikaa -projekti (2001-2005). Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamassa hankkeessa kehitettiin palvelukokonaisuus, johon sisältyivät yksilömuotoinen keskusteluapu ja neuvonta sekä vertaisryhmätoiminta ja yhteisölliset tapahtumat.
  3. Hyvän mielen talon Samassa veneessä, toipumisen ja kuntoutumisen mahdollisuudet -projekti (2002-2006) sekä Perhekuntoutuksen tutkimus- ja kehittämisprojekti (2005-2008). Hankkeet olivat Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamia kehittämishankkeita, joissa toteutettiin ryhmämuotoista ja henkilökohtaista tukea perheille sekä erityisesti perhekurssitoimintaa.
  4. Finfami Uusimaa ry:n (aiemmin Omaiset mielenterveystyön tukena, Uudenmaan yhdistys ry) Opastava yhteistyö perheiden kanssa mielenterveys- ja päihdetyössä projekti (2011-2013). Hanke oli Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama ja siinä luotiin perhekeskeinen työmalli, joka tukee mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien henkilöiden itsenäistä elämää, ottamalla huomioon myös kuntoutujan perhe- ja omaiset.
Idean valinta

Hyvän mielen talo ry:n tavoitteet ja toimintamallin kehittämiseen liittyvä hankesuunnitelma asettavat raamit idean valinnalle. Ideaksi valikoituu Opastavan perhetyön toimintamallin kehittäminen. Toimintamallin toimintamuodot:

- toiminnallinen tekeminen on lähtökohtaisesti ryhmätoimintaa, joka mahdollistaa perheen yhteisen tekemisen, vahvistaa perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta sekä tarjoaa uusia kokemuksia toimintaympäristön laajenemisena

- vertaistuki voi olla perheiden keskenään kokemaa vertaisuutta tai ryhmien kautta saatua vertaistukea, joka mahdollistaa kokemusten ja tiedon jakamisen

- Käynti kerrallaan -menetelmän mukainen lyhytkestoinen elämäntilannetta selkeyttävä keskusteluapu, jossa keskeistä on voimavara -ja ratkaisukeskeisyys.

Idean konkretisointi ja visualisointi

Perheet kohtaavat arjessaan monenlaisia kuormittavia muutoksia, joista usein selvitään omin voimin. Joskus on kuitenkin hyvä hakea tukea asioiden käsittelyyn. Tällaisia voivat olla esimerkiksi parisuhteeseen, vanhemmuuteen, kasvatukseen ja omaan jaksamiseen liittyvät kysymykset. 

Kuormittavassa elämäntilanteessa kenellä tahansa voi olla tarve päästä puhumaan ja saada tukea jaksamiseensa. Opastavaan perhetyöhön ajan saa nopeasti, myös virka-ajan ulkopuolelle. Yhteydenottoon ja osallistumiseen riittää oma henkilökohtainen kokemus kuormittuneisuudesta.

Erilaiset ryhmät, työpajat, retket ja tapahtumat tarjoavat mukavaa tekemistä koko perheelle, ja samalla voi tutustua uusiin ihmisiin.  Vertaisryhmissä saa tukea toisilta samassa elämäntilanteessa olevilta. Keskusteluavussa voi selvittää omaa elämäntilannettaan ja löytää keinoja arjen ja oman jaksamisensa tueksi.

Idean testaus asiakkaalla

Toimintamallin kehittämisessä ja testaamisessa huomioitiin kohderyhmältä saatu palaute. Pokka-kyselyissä vastaajat arvioivat toimintaan osallistumisen aikaansaamaa muutosta omalla kohdallaan. Lisäksi kyselyissä tiedusteltiin toiveita ja tarpeita. Näiden pohjalta toimintaa pystyttiin muokkaamaan paremmin perheiden tarpeita vastaavaksi, esimerkiksi toiminnan järjestämisen ajankohdat ja millaista toimintaa vanhemmat ja perheet toivoivat. Toimintaan osallistuneet vanhemmat kokivat itselleen tärkeäksi lastensa kanssa vietetyn yhteisen ajan ja tekemisen, jolloin arjen haasteiden sijaan oli mahdollista keskittyä positiivisiin asioihin ja nähdä toisensa uudella tavalla. Vanhemmat arvostivat valmiiksi järjestettyä toimintaa, esimerkiksi leireillä tai retkillä, jolloin osallistuminen toi kaivatun hengähdystauon arjen keskelle ja mukaan lähteminen oli helpompaa. Osalla toimintaan osallistuneista perheistä ei ole läheisten tarjoamaa tukiverkostoa Oulun alueella, joten toisten perheiden kohtaamiset koettiin tärkeiksi. Myös yksinäisyyden kokemuksen kerrottiin vähentyneen.

Toimintamallia kehitettäessä nousi esille muutostarpeita viestintään liittyen. Saadun palautteen pohjalta viestintää muutettiin ymmärrettävämmäksi  ja konkreettisemmaksi. Esimerkiksi kohderyhmän kuvausta selkeytettiin: kenelle toiminta on suunnattu, diagnoosia ei tarvita vaan oma kokemus kuormittuneisuudesta riittää yhteydenottoon ja osallistumiseen. Mainonnassa pyrittiin kuvaamaan riittävän selkeästi ja houkuttelevasti toiminnan sisältö sekä välttämään ammattilaissanoja.

Toimintaan osallistuneet toivat esiin erilaisia ideoita vertaistukiryhmille. Nämä toiveet tukivat työntekijöiden tekemiä havaintoja, joten ryhmien perustamiselle oli hyvät perusteet. Havaintojen perusteella toimintaan on hakeutunut yksinhuoltajaperheitä sekä perheitä, joissa yhdellä tai useammalla perheenjäsenellä on neuropsykiatrisia erityistarpeita. Osalla kohderyhmään kuuluvista perheistä on myös lastensuojelun asiakkuuksia.

Lasten mukaan uusien kavereiden saaminen on ollut leireillä ja retkillä mukavinta. Lasten palautteet ovat auttaneet toiminnan suunnittelussa ja tuoneet esiin ryhmäytymisen tukemisen tärkeyden.

Idealaatikkoa ovat käyttäneet eniten lapset. Idealaatikkoon on voinut laittaa toiveita toiminnalle. Näiden toiveiden pohjalta on järjestetty lajikokeiluja, esimerkiksi parkour.

Ensimmäiseen asiakasfoorumiin ei tullut yhtään osallistujaa. Tämän perusteella päädyttiin ottamaan kävijät mukaan toimintamallin kehittämiseen edellä kuvatulla tavalla palautekyselyiden yhteydessä.

Kokeilun tavoitteet

Tavoitteena on:

1. tarjota järjestölähtöistä täydentävää tukea julkisen sektorin asiakkaiden palveluketjujen eri vaiheissa:  palveluun pääsyn odotusvaiheessa, palveluita täydentäen tai palvelun päättymisen jälkeen. Viestinnässä on syytä korostaa, ettei Opastava perhetyö järjestölähtöisenä toimintana korvaa julkisia palveluita. Tavoitteena on toimintamallin vakiinnuttaminen osaksi Hyvän mielen talo ry:n toimintaa.

2. saada kohderyhmältä kerätyn palautteen ja havaintojen pohjalta tietoa perheiden selviytymiseen ja jaksamiseen vaikuttavista tekijöistä, kuormittuneisuutta aiheuttavista syistä sekä arkea ja jaksamista tukevista keinoista. Kokonaiskuvan hahmottamisessa hyödynnetään myös muiden ammattilaisten kautta saatua tietoa oululaisten perheiden tilanteesta. Näiden tietojen pohjalta voidaan kehittää kynnyksetön toimintamalli, jolla on mahdollista tukea eri syistä kuormittuneita perheitä tai sen yksittäisiä jäseniä.

3. tehdä toimintaa tutuksi eri ammattilaisverkostoissa ja luoda puitteet asiakasohjaukselle. Jalkautumalla tapahtumiin tai muiden toimijoiden toteuttamaan toimintaan tehdään Opastava perhetyö tutummaksi perheille - kun toiminta saa kasvot, on kynnys avun hakemiselle matalampi. Lisäksi pyritään löytämään toimivat, kohderyhmän parhaiten tavoittavat viestintäkanavat.

4. herättää Opastavan perhetyön toimintaan osallistuneiden keskuudessa kiinnostus ja halu toimia vapaaehtoistehtävissä. Kerrotaan vapaaehtoistoiminnan toteuttamisen mahdollisuuksista ja hyödyistä sekä vapaaehtoisille tarjotusta koulutuksesta ja tuesta. Pidemmän aikavälin tavoitteena on löytää toiminnan sisältä myös omia kokemusasiantuntijoita, jotka voivat tuoda kokemuksensa palveluiden kehittämiseen. Alkuvaiheessa hyödynnetään Hyvän mielen talon muun toiminnan kautta kutsuttavia vapaaehtoisia ja kokemusasiantuntijoita.

Kokeilussa opittua

Oulun kaupunki on alueena laaja, jossa on julkisten palveluiden lisäksi monia 3. sektorin toimijoita, jotka toimivat lasten, nuorten ja perheiden parissa. Toiminnan esittelyt eri ammattilaisille on koettu tärkeiksi, jolloin Opastava perhetyö on tullut tutuksi muille toimijoille, ja samalla on opittu tuntemaan muita toimijoita. Tavoitteena on ollut asiakasohjaus molempiin suuntiin. Kehittämisvaiheessa yhteistyötä on tehty niiden toimijoiden kanssa, joiden kohderyhmä on lähellä Opastavan perhetyön kohderyhmää. Kehittämisvaiheen jälkeen arvioidaan, keiden kanssa yhteistyötä pyritään syventämään.

Onnistunut viestintä edellyttää kohderyhmän tuntemusta. Lisäksi on mietittävä tarkkaan mainosten sisältöä: tapahtumat tulee kuvata houkuttelevasti, konkreettisesti ja ymmärrettävästi.

Nuorten houkutteleminen toimintaan on ollut vaikeaa. Elämyksellisissä tapahtumissa, jotka selkeästi sopivat myös nuorille (esimerkiksi pakohuone, parkour ja trampoliinitreeni) on ollut mukana muutamia nuoria. Muutoin toimintaan osallistuneiden lasten ikä on ollut noin 0-11 vuotta. Oulussa on tarjolla selkeästi nuorille suunnattua toimintaa, joten Opastava perhetyö ei välttämättä ole ollut riittävän houkutteleva toimintavaihtoehto nuorille.

Isien määrä osallistuneista on ollut noin 30 %. Palautteen mukaan isät osallistuvat parhaiten toimintaan, jossa myös lapset ovat mukana. Käsillä tekeminen ja elämyksellinen toiminta houkuttelee perheitä osallistumaan: vuoden kiertoon liittyvät tapahtumat, retket, leirit ja piknikit. Pelkästään vanhemmille suunnatut ryhmät eivät toteutuneet osallistujapulan takia, esimerkiksi miesten lenkkeilyryhmä ja sinkkujen ryhmä.

Luentotyyppiset tapahtumat, joissa jaetaan ensisijaisesti tietoa, eivät toimintamallin kehittämisvaiheessa saaneet vanhempia osallistumaan. Ravitsemukseen ja vuorovaikutukseen liittyvät aiheet eivät houkutelleet moniakaan vanhempia paikalle. Uhmaikäisten lasten vanhemmille suunnatut työpajat, joissa kokemusten ja tiedon jakamisen lisäksi tehtiin kotiin työkaluja, olivat kuitenkin suosittuja. 

Ratkaisun perusidea

Kehitetyn mallin mukaisesti Opastavassa perhetyössä tarjotaan julkisia palveluja täydentävää ennaltaehkäisevää tukea ja toimintaa oululaisille perheille, joissa on alaikäisiä lapsia ja eri syistä koettua kuormittuneisuutta. Tukea ja toimintaa tarjotaan kynnyksettömästi perheen omista tarpeista lähtien joko koko perheelle tai yksittäisille perheenjäsenille. Toimintaan voi osallistua myös sukulaisia tai ystäviä perheen tukiverkostoista. Yhteydenottoon ja osallistumiseen riittää ihmisen oma kokemus kuormittuneisuudesta.

Perheille tarjottava toiminta:

1. Yhteisöllinen kohtaamispaikkatoiminta sisältää piknikit, lasten ja vanhempien yhteisen toiminnallinen tekemisen, työpajat, tapahtumat ja retket. Lisäksi Perheolkkariin voi tulla kerran viikossa kahvittelemaan, nauttimaan pientä välipalaa ja juttelemaan. Perheolkkarissa lapset voivat toiveidensa mukaan leikkiä, askarrella, lukea tai pelata pelejä.

2. Vertaistuki perheiden kesken tai vertaistukiryhmissä vertaisen tai työntekijän ohjaamana. Vertaistukiryhmiä perustetaan kuulemalla ja  havainnoimalla perheiden tarpeita ja kutsumalla vertaisvapaaehtoisia suunnittelemaan ja ohjaamaan ryhmää yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi vapaaehtoisten ohjaamat yksinhuoltajaperheiden, nepsy-perheiden ja lastensuojelun asiakasperheiden vertaistukiryhmät. Vanhempien vertaisryhmiin osallistumista tuetaan järjestämällä lapsille samaan aikaan omaa ohjattua toimintaa.

3. Lyhytkestoinen, elämäntilannetta selkeyttävä ratkaisu- ja voimavarakeskeinen keskusteluapu Käynti kerrallaan -menetelmää hyödyntäen joko työntekijän tai vertaistukihenkilön kanssa. Ajan saa varattua nopeasti, myös virka-ajan ulkopuolelle. Vanhemmille tarjotaan mahdollisuutta myös Lapset puheeksi -keskusteluihin.

Kohtaamiset ovat luottamuksellisia, eikä niistä tehdä kirjauksia asiakastietojärjestelmiin. Toimintaan voi osallistua joko kasvokkain tai etänä, halutessaan myös anonyymisti. Opastava perhetyö tarjoaa puhumisen paikkoja, ja se voi täydentää perheille tarjottavia palveluja palvelupolun eri vaiheissa. Tarvittaessa se voi olla myös avun käynnistymisen paikka, josta on mahdollisuus ohjautua sekä palvelujärjestelmän palveluihin että 3. sektorin palveluihin.

Tavoitteena on vahvistaa perheen sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta sekä tarjota perheille iloa ja tekemistä. Toiminnalla pyritään lisäämään toiveikkuutta ja luottavaisuutta omaan itseen, jolloin myös sosiaalinen toimintakyky, osallisuuden kokemus, mielen hyvinvointi, arjessa selviytyminen, vanhemmuus ja perheen itsensä määrittelemien muutostavoitteiden saavuttaminen vahvistuvat.

Toimivuuden ja käyttöönoton ehdot

Toimintamallin kehittämistä ja juurruttamista edistää laajennetun työyhteisön tuki: organisaation palkattu henkilöstö, vapaaehtoistoimijat, kokemusasiantuntijat, opiskelijat ja työharjoittelijat, työkokeilijat ja mahdolliset muut toimijat. Sote-alan koulutuksesta on hyötyä toimintamallin soveltamisessa, jolloin työntekijällä on valmiudet järjestää kohderyhmälle sosiaalista toimintakykyä ja mielenterveysosaamista vahvistavaa toimintaa sekä mahdollistaa kohderyhmän toimintaympäristön laajeneminen. Lapsiperheiden oma tila, jossa perheet voivat tavata toisiaan joko keskenään tai osallistua järjestettyyn toimintaan, on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Toiminnan järjestäminen painottuu kohderyhmän tavoitettavuuden mukaisesti ilta-aikaan. 

Yhteistyö vapaaehtoistoimijoiden kanssa mahdollistaa monipuolisen toiminnan toteuttamisen ja tukee osaltaan vapaaehtoisen mahdollista omaa toipumista. Vapaaehtoiset otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen oman mielenkiinnon ja käytettävissä olevan ajan puitteissa. Vapaaehtoisten ohjaamat vertaistukiryhmät tarjoavat osallistujille mahdollisuuden jakaa kokemuksia, ajatuksia ja tietoa. Lisäksi vapaaehtoiset toimivat työntekijöiden työpareina esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa ja retkillä. Vapaaehtoisille tarjotaan tehtävien tueksi koulutusta sekä työntekijöiden antamaa tukea ja työnohjauksellisia keskusteluja.

Kohderyhmän tavoittamisen kannalta olennaista on verkostoituminen ja selkeä viestintä. Verkostoyhteistyö lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien tahojen kanssa luo puitteet asiakasohjaukselle. Jalkautumalla tapahtumiin ja perheille suunnattuihin palveluihin madalletaan kynnystä yhteydenottoon ja toimintaan osallistumiseen. Kohderyhmään kuuluvia perheitä on pyritty tavoittamaan eri medioiden, organisaation kotisivujen ja some-kanavien kautta. 

 

Vinkit toimintamallin soveltajille

Kohderyhmän tavoittamiseksi viestinnän tulee olla selkeää, ymmärrettävää ja helposti lähestyttävää. Toiminnan konkreettinen kuvaaminen on tärkeää, esim. ”Kehollisen ilmaisun -ryhmä” ei kerro riittävän selkeästi, mistä ryhmässä on kyse, kun taas ”Tomaatin siemenet itämään-työpaja” kuvaa hyvin toiminnan luonteen. Lisäksi sanavalintoja on hyvä pohtia kohderyhmän saavuttamisen kannalta. Toimintamallia kehitettäessä on päädytty käyttämään kohderyhmäkuvauksessa "eri syistä koettu kuormittuneisuus" -termiä "psyykkisen kuormittuneisuuden" sijaan, koska ilmaisu "psyykkinen kuormitus" voi nostaa kynnystä yhteydenottoon. Sanavalinnoin on pyritty madaltamaan kynnystä yhteydenottamiseen ja toimintaan osallistumiseen. 

Kerran kuukaudessa toteutetut perhepiknikit, vuodenkiertoon liittyvät juhlat ja tapahtumat sekä erilaiset käsillä tekemiseen keskittyvät työpajat houkuttelivat perheitä osallistumaan. Havaintojen perusteella isät osallistuivat parhaiten lasten ja vanhempien yhteisiin toiminnallisiin peli- ja liikuntatapahtumiin. Nuoret ovat osallistuneet parhaiten elämyksellisiin tapahtumiin, esimerkiksi pakohuone-peleihin. Joustavat toiminnan järjestämisajat esimerkiksi virka-ajan ulkopuolella on koettu tärkeäksi kohderyhmän saavuttamisen ja tuen tarjoamisen kannalta. Avoin olohuonetoiminta Perheolkkari oli avoinna maanantaisin klo 15–18, jolloin paikalla oli yleensä 1–3 säännöllisesti toimintaan osallistuvaa perhettä. Laajennettujen aukioloaikojen ja teemallisten sisältöjen kokeilut eivät kuitenkaan lisänneet Perheolkkarin kävijämääriä.

Kohderyhmään kuuluvien perheiden osallisuuden tukeminen toiminnan kehittämisessä on tärkeää, jolloin toiminnalla voidaan paremmin vastata perheiden tarpeisiin. Vanhemmilta kerättiin palautekyselyiden yhteydessä ideoita, toiveita ja tarpeita. Lapset pystyivät esittämään omia ideoitaan ja toiveitaan idealaatikkoon. Vapaaehtoisten osaamista kannattaa hyödyntää toiminnan kehittämisessä ja toteutuksessa. Esimerkiksi uhmaikäisten lasten vanhemmille suunnatun työpajan idea tuli vapaaehtoiselta, jonka kanssa ideaa työstettiin ja pilotoitiin.

COVID-19-pandemian rajoitukset toivat toiminnan toteutukseen haasteita, jotka pyrittiin ratkaisemaan ryhmiä pienentämällä ja porrastamalla sekä tarjoamalla perheille yksilötapaamisia. Hybridimalli, jossa ryhmätapaamiseen pystyi osallistumaan joko kasvokkain tai etänä, mahdollisti osallistumisen myös muuttuvissa tilanteissa. Etäyhteyksin toteutettu keskusteluapu voi sopia erityisen hyvin esimerkiksi neuropsykiatrisia erityistarpeita omaaville tai etäällä asuville henkilöille. Havaintojen perusteella kävijät osallistuivat kuitenkin mieluummin kasvokkain tapahtuvaan toimintaan. 

Toimintamallin keskiössä ovat vertaisuus ja yhdessä tekeminen, joten sitä voidaan toteuttaa erilaisissa toimintaympäristöissä. Toimintamalli on sovellettavissa joko kokonaan tai osittain eri kohderyhmille. Toiminnan muotoilu onnistuu paikasta riippumatta kohderyhmän tarpeiden, toiveiden ja tarjolla olevien mahdollisuuksien ympärille. Käytettävissä olevista resursseista riippuu, onko toiminnan toteuttajalla mahdollisuutta esimerkiksi omiin toimitiloihin, työntekijöiden joustaviin työaikoihin tai vapaaehtoistoiminnan hyödyntämiseen.

Arvioinnin tulokset tiivistettynä

Tuloksellisuuden mittaaminen perustui toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Tuloksellisuutta seurattiin ylläpitämällä tilastointia erillisistä perheistä ja kävijöistä: 172 perhettä, 212 vanhempaa, 208 alaikäistä lasta ja12 läheistä. Lisäksi havainnoitiin vaikutuksia ja muutoksia osallistujissa pyytämällä palautetta sekä vanhemmilta että lapsilta kyselyin ja sanallisesti. Ryhmätoiminnasta palautetta kerättiin Pokka-arviointityökalun avulla. Keskusteluavun osalta tuloksia saatiin Käynti kerrallaan -menetelmän esikyselyn- ja jälkikyselyn sekä haastattelun avulla. Kerätyn aineiston analysointi ja toiminnan vaikutusten arviointi kohderyhmässä antoivat tarvittavaa tietoa toiminnan jatkokehittämiselle. 

Palautteen perusteella perheillä on ollut tarvetta toiminnalle, johon on helppo tulla ja jossa on helppo puhua. Perheet ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja kohdatuiksi tasavertaisesti muiden kävijöiden ja työntekijöiden kanssa. Vanhemmilta saadun palautteen mukaan toimintaan osallistuminen on tarjonnut ongelmien käsittelyn sijaan mahdollisuuden keskittyä myös positiivisiin asioihin. Yhteisen tekemisen tai keskustelujen myötä on huomattu omia ja perheen vahvuuksia. Erityisesti konkreettinen käsillä tekeminen vaikuttaa kiinnostavan kohderyhmää.

Ryhmätoiminnasta saadun palautteen perusteella perheet kokivat olleensa mukana itselleen tärkeässä toiminnassa (71 %).  Perheiden sisäinen vuorovaikutus (76 %), yhteenkuuluvuuden tunne (80 %), vanhemmuus (83 %) ja arjessa selviytyminen (85 %) vahvistuivat toiminnan myötä. Osallistumisen myötä kävijät kokivat sosiaalisen rohkeuden (73 %), itsetuntemuksen (63 %) ja osallisuuden vahvistuneen sekä yksinäisyyden tunteen vähentyneen (80 %). Perheet ja yksittäiset perheenjäsenet ovat saaneet vertaistukea (83 %) ja uusia tuttavuuksia (73 %).  Vertaistukiryhmät tarjosivat tietoa, lisäsivät hyvinvointia ja auttoivat kuormittavassa elämäntilanteessa. Kuormittavassa elämäntilanteessa vanhemmilla ei välttämättä ole ollut voimavaroja järjestää itse aktiviteetteja koko perheelle, jolloin osallistuminen valmiiksi järjestettyyn toimintaan on tarjonnut perheille hengähdystauon arjen keskellä ja ainutlaatuisen hetken oman lapsen tai lasten kanssa. Lapset ovat päässeet tutustumaan toiminnan myötä uusiin harrastusmahdollisuuksiin ja paikkoihin, oppineet vuodenkiertoon liittyviä perinteitä sekä saaneet uusia kavereita. Toiminnan maksuttomuus on mahdollistanut osallistumista (83 %). Tietoa kerättiin 176 kävijältä, tietoa saatiin 41 vastaajalta.

Keskusteluavun jälkeen kävijät ovat kertoneet kokevansa vähemmän huolta ongelmista (7,74 -->5,6; esikysely 45, jälkikysely 25 vastausta), ne ilmenevät harvemmin (7,93-- >6,19; esikysely 45, jälkikysely 24 vastausta) ja vaikuttavat elämään vähemmän (7,31-->5,83; esikysely 37, jälkikysely 18 vastausta). Lisäksi luottamus itseen on kasvanut ongelmien selvittämisen suhteen (7,15-->7,34; esikysely 44, jälkikysely 25 vastausta). Keskusteluavusta saadun palautteen perusteella kävijöillä tapahtui vahvistumista vanhemmuudessa, parisuhteessa, yhteenkuuluvuudessa, jaksamisessa, omien voimavarojen ja mielialan parantumisessa, toiveikkuudessa ja toimijuudessa. Perheet ovat oppineet myös uusia keinoja arkeen. Lasten kasvatukseen ja kehitykseen liittyvät haasteet ja ristiriitatilanteiden hoitaminen ovat helpottuneet konkreettisten työkalujen, tunnetaitojen oppimisen ja tunteiden sanoittamisen myötä. Vanhemmat ovat myötätuntoisempia itseään kohtaan ja kokevat vähemmän huolta lapsistaan. Yksittäisiä perheitä lukuun ottamatta COVID-19-pandemia ei ole noussut esille merkittävänä yksittäisenä kuormitusta lisäävänä tekijänä ryhmätoiminnassa eikä keskusteluavussa.