Opastava perhetyö - kynnyksetöntä tukea kuormitusta kokeville perheille
Opastava perhetyö tarjoaa kynnyksetöntä tukea kuormitusta kokeville perheille, joissa on alaikäisiä lapsia. Keskusteluavun, toiminnallisen tekemisen ja vertaistuen avulla lisätään perheiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, osallisuutta, voimavaroja sekä keinoja selvitä arjessa.
Toimintamallin nimi
Opastava perhetyö tarjoaa kynnyksetöntä tukea kuormitusta kokeville perheille, joissa on alaikäisiä lapsia. Keskusteluavun, toiminnallisen tekemisen ja vertaistuen avulla lisätään perheiden yhteenkuuluvuuden tunnetta, osallisuutta, voimavaroja sekä keinoja selvitä arjessa.
Kuva
Kuvateksti
Katso kuva suurempana: hiiren oikea painike --> Avaa kuva uudessa välilehdessä.Kehitetyn mallin mukaisesti Opastavassa perhetyössä tarjotaan julkisia palveluja täydentävää ennaltaehkäisevää tukea ja toimintaa oululaisille perheille, joissa on alaikäisiä lapsia ja eri syistä koettua kuormittuneisuutta. Tukea ja toimintaa tarjotaan kynnyksettömästi perheen omista tarpeista lähtien joko koko perheelle tai yksittäisille perheenjäsenille. Toimintaan voi osallistua myös sukulaisia tai ystäviä perheen tukiverkostoista. Yhteydenottoon ja osallistumiseen riittää ihmisen oma kokemus kuormittuneisuudesta.
Perheille tarjottava toiminta:
1. Yhteisöllinen kohtaamispaikkatoiminta sisältää piknikit, lasten ja vanhempien yhteisen toiminnallinen tekemisen, työpajat, tapahtumat ja retket. Lisäksi Perheolkkariin voi tulla kerran viikossa kahvittelemaan, nauttimaan pientä välipalaa ja juttelemaan. Perheolkkarissa lapset voivat toiveidensa mukaan leikkiä, askarrella, lukea tai pelata pelejä.
2. Vertaistuki perheiden kesken tai vertaistukiryhmissä vertaisen tai työntekijän ohjaamana. Vertaistukiryhmiä perustetaan kuulemalla ja havainnoimalla perheiden tarpeita ja kutsumalla vertaisvapaaehtoisia suunnittelemaan ja ohjaamaan ryhmää yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Tällaisia ovat esimerkiksi vapaaehtoisten ohjaamat yksinhuoltajaperheiden, nepsy-perheiden ja lastensuojelun asiakasperheiden vertaistukiryhmät. Vanhempien vertaisryhmiin osallistumista tuetaan järjestämällä lapsille samaan aikaan omaa ohjattua toimintaa.
3. Lyhytkestoinen, elämäntilannetta selkeyttävä ratkaisu- ja voimavarakeskeinen keskusteluapu Käynti kerrallaan -menetelmää hyödyntäen joko työntekijän tai vertaistukihenkilön kanssa. Ajan saa varattua nopeasti, myös virka-ajan ulkopuolelle. Vanhemmille tarjotaan mahdollisuutta myös Lapset puheeksi -keskusteluihin.
Kohtaamiset ovat luottamuksellisia, eikä niistä tehdä kirjauksia asiakastietojärjestelmiin. Toimintaan voi osallistua joko kasvokkain tai etänä, halutessaan myös anonyymisti. Opastava perhetyö tarjoaa puhumisen paikkoja, ja se voi täydentää perheille tarjottavia palveluja palvelupolun eri vaiheissa. Tarvittaessa se voi olla myös avun käynnistymisen paikka, josta on mahdollisuus ohjautua sekä palvelujärjestelmän palveluihin että 3. sektorin palveluihin.
Tavoitteena on vahvistaa perheen sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutusta sekä tarjota perheille iloa ja tekemistä. Toiminnalla pyritään lisäämään toiveikkuutta ja luottavaisuutta omaan itseen, jolloin myös sosiaalinen toimintakyky, osallisuuden kokemus, mielen hyvinvointi, arjessa selviytyminen, vanhemmuus ja perheen itsensä määrittelemien muutostavoitteiden saavuttaminen vahvistuvat.
COVID-19-pandemia on vaikuttanut väestön koettuun hyvinvointiin. Kouluterveyskysely 2021 tulosten perusteella oululaisten nuorten mielenterveysoireilu on lisääntynyt ja psyykkinen hyvinvointi heikentynyt. FinSote 2020 tutkimuksen mukaan oululaisen aikuisväestön koettu hyvinvointi on heikentynyt ja psyykkisesti merkittävästi kuormittuneiden osuus on kasvanut (18 %).
Oulussa perheiden hyvinvointia heikentävät terveyteen ja parisuhteeseen liittyvät ongelmat sekä taloudelliset vaikeudet. Yksinhuoltajaperheiden osuus oululaisista perheistä on 22 %, ja määrä kasvaa vuosi vuodelta. Pienituloisissa perheissä asuu 12 % alle 18-vuotiaista lapsista (n. 5 250 lasta). Pienituloisuus heijastuu useisiin perheiden hyvinvoinnin tekijöihin. Lapsiperheiden kokemustiedon kartoitus on tuonut esille puutteita tuen ja avun saamisessa matalalla kynnyksellä mielen hyvinvointiin liittyvissä asioissa. (Laaja hyvinvointikertomus 2022 Oulu)
Suomessa arviolta joka neljännellä lapsella on kokemusta oman vanhemman mielenterveysongelmista. Suomessa omaishoitajan asemassa olevia lapsia arvioidaan olevan noin 20 000 – 40 000. Tutkimusten mukaan riittävän ajoissa annettu apu perheille suojaa lasta vanhemman psyykkisen sairauden tuomilta riskeiltä. COVID-19-pandemia on vaikeuttanut monen perheen arkea, jossa mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä väsymys ovat saattaneet näkyä vahvemmin. Perheiden palvelut, matalan kynnyksen ennaltaehkäisevät mielenterveyspalvelut sekä psykososiaalisen tuen saatavuus ovat merkittävä tuki perheille. (FinFami - Mielenterveysomaisten keskusliitto 2020)
Toimintamallin suunnitteluvaiheessa sen sisältöä arvioivat Oulun alueen yhteistyöverkostojen lisäksi perheet, joissa vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Konkreettinen ja opastava neuvonta, perheen yhteisten tavoitteiden löytäminen kriisin jälkeen sekä neuvonta palveluiden käytöstä ja taloudellisista vaihtoehdoista koettiin tärkeiksi. Perheiden mukaan koettua kuormitusta voi helpottaa yhteinen tekeminen, kokemusten jakaminen, tunteiden käsittely, paremmat vuorovaikutustaidot perheen arjessa sekä mielenhyvinvointiin liittyvä koulutus ja tuki.
Toimintaan osallistuneiden perheiden taustat ovat olleet moninaisia: yhden vanhemman perheitä, maahanmuuttajataustaisia perheitä tai esimerkiksi lastensuojelun asiakkuudessa olevia perheitä. Toimintaan on hakeutunut lukuisia perheitä, joissa joko vanhemmalla, lapsella tai molemmilla on neuropsykiatrisia erityistarpeita ja sitä kautta vertaistukeen tai arjen hallintaan liittyviä tuen tarpeita. Myös monet yksinhuoltajaperheet ovat osallistuneet Opastavan perhetyön toimintaan. Tulosten mukaan ryhmätoimintaan osallistuneista vanhemmista noin puolet oli työelämässä, viidesosa työttömänä, viidesosa eläkkeellä ja muutama vanhempainvapaalla. Keskusteluapuun osallistujista noin 67 % oli työelämässä, 14 % opiskelijoita ja 11 % työttömiä. Yksinhuoltajia keskusteluapuun hakeutuneista oli 21 %. Suurin osa ryhmätoimintaan osallistuneista lapsista kuului ikäryhmiin 3–5-vuotiaat ja 6–12-vuotiaat.
Kohderyhmältä kerätyn palautteen perusteella psyykkistä kuormittuneisuutta lisäsivät tukiverkostojen puute, neuropsykiatriset erityistarpeet, vuorovaikutuksen haasteet sekä ajanpuute perheenjäsenten kesken. Myös yksinäisyys, vertaistuen tarve, tarve perheen yhteiselle tekemiselle sekä kasvatuksen haasteet näkyivät kävijöiden kokemuksissa. Keskusteluapua saaneita perheitä kuormitti eniten huoli omasta jaksamisesta, uupumus, huoli perheenjäsenestä, vanhemmuuteen ja lasten kasvatukseen liittyvät haasteet, parisuhteen ongelmat sekä erotilanteet ja lasten huoltajuuteen liittyvät haasteet. Vähävaraisuus kosketti useita osallistujaperheitä.
Toimintamallin kehittämistä ja juurruttamista edistää laajennetun työyhteisön tuki: organisaation palkattu henkilöstö, vapaaehtoistoimijat, kokemusasiantuntijat, opiskelijat ja työharjoittelijat, työkokeilijat ja mahdolliset muut toimijat. Sote-alan koulutuksesta on hyötyä toimintamallin soveltamisessa, jolloin työntekijällä on valmiudet järjestää kohderyhmälle sosiaalista toimintakykyä ja mielenterveysosaamista vahvistavaa toimintaa sekä mahdollistaa kohderyhmän toimintaympäristön laajeneminen. Lapsiperheiden oma tila, jossa perheet voivat tavata toisiaan joko keskenään tai osallistua järjestettyyn toimintaan, on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi. Toiminnan järjestäminen painottuu kohderyhmän tavoitettavuuden mukaisesti ilta-aikaan.
Yhteistyö vapaaehtoistoimijoiden kanssa mahdollistaa monipuolisen toiminnan toteuttamisen ja tukee osaltaan vapaaehtoisen mahdollista omaa toipumista. Vapaaehtoiset otetaan mukaan toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen oman mielenkiinnon ja käytettävissä olevan ajan puitteissa. Vapaaehtoisten ohjaamat vertaistukiryhmät tarjoavat osallistujille mahdollisuuden jakaa kokemuksia, ajatuksia ja tietoa. Lisäksi vapaaehtoiset toimivat työntekijöiden työpareina esimerkiksi erilaisissa tapahtumissa ja retkillä. Vapaaehtoisille tarjotaan tehtävien tueksi koulutusta sekä työntekijöiden antamaa tukea ja työnohjauksellisia keskusteluja.
Kohderyhmän tavoittamisen kannalta olennaista on verkostoituminen ja selkeä viestintä. Verkostoyhteistyö lasten, nuorten ja perheiden parissa toimivien tahojen kanssa luo puitteet asiakasohjaukselle. Jalkautumalla tapahtumiin ja perheille suunnattuihin palveluihin madalletaan kynnystä yhteydenottoon ja toimintaan osallistumiseen. Kohderyhmään kuuluvia perheitä on pyritty tavoittamaan eri medioiden, organisaation kotisivujen ja some-kanavien kautta.
Tuloksellisuuden mittaaminen perustui toiminnalle asetettuihin tavoitteisiin. Tuloksellisuutta seurattiin ylläpitämällä tilastointia erillisistä perheistä ja kävijöistä: 172 perhettä, 212 vanhempaa, 208 alaikäistä lasta ja12 läheistä. Lisäksi havainnoitiin vaikutuksia ja muutoksia osallistujissa pyytämällä palautetta sekä vanhemmilta että lapsilta kyselyin ja sanallisesti. Ryhmätoiminnasta palautetta kerättiin Pokka-arviointityökalun avulla. Keskusteluavun osalta tuloksia saatiin Käynti kerrallaan -menetelmän esikyselyn- ja jälkikyselyn sekä haastattelun avulla. Kerätyn aineiston analysointi ja toiminnan vaikutusten arviointi kohderyhmässä antoivat tarvittavaa tietoa toiminnan jatkokehittämiselle.
Palautteen perusteella perheillä on ollut tarvetta toiminnalle, johon on helppo tulla ja jossa on helppo puhua. Perheet ovat kokeneet tulleensa kuulluiksi ja kohdatuiksi tasavertaisesti muiden kävijöiden ja työntekijöiden kanssa. Vanhemmilta saadun palautteen mukaan toimintaan osallistuminen on tarjonnut ongelmien käsittelyn sijaan mahdollisuuden keskittyä myös positiivisiin asioihin. Yhteisen tekemisen tai keskustelujen myötä on huomattu omia ja perheen vahvuuksia. Erityisesti konkreettinen käsillä tekeminen vaikuttaa kiinnostavan kohderyhmää.
Ryhmätoiminnasta saadun palautteen perusteella perheet kokivat olleensa mukana itselleen tärkeässä toiminnassa (71 %). Perheiden sisäinen vuorovaikutus (76 %), yhteenkuuluvuuden tunne (80 %), vanhemmuus (83 %) ja arjessa selviytyminen (85 %) vahvistuivat toiminnan myötä. Osallistumisen myötä kävijät kokivat sosiaalisen rohkeuden (73 %), itsetuntemuksen (63 %) ja osallisuuden vahvistuneen sekä yksinäisyyden tunteen vähentyneen (80 %). Perheet ja yksittäiset perheenjäsenet ovat saaneet vertaistukea (83 %) ja uusia tuttavuuksia (73 %). Vertaistukiryhmät tarjosivat tietoa, lisäsivät hyvinvointia ja auttoivat kuormittavassa elämäntilanteessa. Kuormittavassa elämäntilanteessa vanhemmilla ei välttämättä ole ollut voimavaroja järjestää itse aktiviteetteja koko perheelle, jolloin osallistuminen valmiiksi järjestettyyn toimintaan on tarjonnut perheille hengähdystauon arjen keskellä ja ainutlaatuisen hetken oman lapsen tai lasten kanssa. Lapset ovat päässeet tutustumaan toiminnan myötä uusiin harrastusmahdollisuuksiin ja paikkoihin, oppineet vuodenkiertoon liittyviä perinteitä sekä saaneet uusia kavereita. Toiminnan maksuttomuus on mahdollistanut osallistumista (83 %). Tietoa kerättiin 176 kävijältä, tietoa saatiin 41 vastaajalta.
Keskusteluavun jälkeen kävijät ovat kertoneet kokevansa vähemmän huolta ongelmista (7,74 -->5,6; esikysely 45, jälkikysely 25 vastausta), ne ilmenevät harvemmin (7,93-- >6,19; esikysely 45, jälkikysely 24 vastausta) ja vaikuttavat elämään vähemmän (7,31-->5,83; esikysely 37, jälkikysely 18 vastausta). Lisäksi luottamus itseen on kasvanut ongelmien selvittämisen suhteen (7,15-->7,34; esikysely 44, jälkikysely 25 vastausta). Keskusteluavusta saadun palautteen perusteella kävijöillä tapahtui vahvistumista vanhemmuudessa, parisuhteessa, yhteenkuuluvuudessa, jaksamisessa, omien voimavarojen ja mielialan parantumisessa, toiveikkuudessa ja toimijuudessa. Perheet ovat oppineet myös uusia keinoja arkeen. Lasten kasvatukseen ja kehitykseen liittyvät haasteet ja ristiriitatilanteiden hoitaminen ovat helpottuneet konkreettisten työkalujen, tunnetaitojen oppimisen ja tunteiden sanoittamisen myötä. Vanhemmat ovat myötätuntoisempia itseään kohtaan ja kokevat vähemmän huolta lapsistaan. Yksittäisiä perheitä lukuun ottamatta COVID-19-pandemia ei ole noussut esille merkittävänä yksittäisenä kuormitusta lisäävänä tekijänä ryhmätoiminnassa eikä keskusteluavussa.
Kansikuva
