Stigmatietoisuutta lisäävä arvotyöskentely tiimeille ja työyhteisöille

On monenlaisia stigmoja: osa on lieventynyt, osa on säilynyt vahvana

Stigma tarkoittaa ihmiseen tämän taustan, olemuksen, toiminnan tai sairauden vuoksi liitettyä kielteistä mielikuvaa. Se voi ilmetä muun muassa ennakkoluuloina, syyllistämisenä tai epäoikeudenmukaisena ja syrjivänä kohteluna. Stigmat vaikuttavat monin tavoin niiden kohteeksi joutuvien ihmisten ja heidän läheistensä elämään.

Lievempiin mielenterveyden ongelmiin liittyvä stigma on viime vuosikymmenen aikana lieventynyt, mutta vakaviin psyykkisiin sairauksiin sekä päihdeongelmiin ja riippuvuuksiin liittyvä stigma on edelleen vahva. 

Stigman ilmeneminen

Stigmatisointia ja syrjintää voi tapahtua muun muassa sosiaalisessa kanssakäymisessä, työssä, opinnoissa, asumisessa ja erilaisissa palveluissa ja julkisessa tilassa. Tilannetta, jossa ihmistä syrjitään useamman stigmaa kantavan ominaisuuden tai syyn vuoksi, kutsutaan moniperustaiseksi syrjinnäksi. 

Stigman ilmenemistä voidaan havainnollistaa esimerkiksi ihmisten halulla tai tarpeella pitää sosiaalista etäisyyttä joidenkin väestöryhmien edustajiin. Toinen tapa havainnollistaa stigmaa on erilaisten palveluiden ja tukien yleinen sosiaalinen hyväksyttävyys (sosiaalinen legitimiteetti). Kärjistäen, mitä läheisemmäksi ja tutummaksi jokin ryhmä koetaan, sitä herkemmin hyväksytään myös tälle ryhmälle tarjolla olevat tuet ja palvelut. Ja päinvastoin.

Sisäistetty stigma ja risteävä stigma

Ihmisten arjessaan, lähiympäristössään ja eri palveluiden piirissä havaitsema ja kokema stigmatisointi voi pahimmassa tapauksessa muuttua sisäistetyksi käsitykseksi omasta itsestä sekä omista mahdollisuuksista ja oikeuksista. Sisäistetty stigma on yksi leimaamisen haitallisimpia seurauksia. Myös läheiset voivat pitää esimerkiksi sairauteen liittyvää stigmaa niin lamaannuttavana ja häpeällisenä, että he eivät kykene hakemaan apua ja hoitoa läheiselleen tai tukemaan häntä hoidon läpiviemisessä. Silloin sairauteen liittyvä stigma siirtyy laajemman yhteisön kokemukseksi. Mikäli tilanteeseen liittyy tai siitä seuraa vaikea taloustilanne, sekä sairastunut henkilö että hänen läheisensä saattavat kohdata ylivelkaantumisen tai köyhyyden stigmaa. 

Stigma koskettaa lapsia ja nuoria

Stigman eri muodot koskettavat myös lapsia. Varhain sisäistetyllä stigmalla, tuen puutteella ja ulossulkemisen kokemuksella on merkittäviä vaikutuksia lasten ja nuorten kasvuun ja elämään. 

Stigman tunnistaminen ja purkaminen

Stigmoja ylläpitäviä rakenteita ja mekanismeja ei usein tunnisteta tai tunnusteta. Erityisen tärkeää on purkaa rakenteellista ja julkista eli sosiaalista stigmaa, sillä se on avain laajempiin muutoksiin yhteiskunnassa. 

Tuloksellinen työ edellyttää, että stigmaa ja siihen liittyvää syrjintää kohtaavien ihmisten ja heidän kanssaan toimivien kokemuksia jaetaan, lainsäädännön ja palveluiden resursoinnin puutteet korjataan. Se edellyttää myös sitä, että monimuotoista yhteisöllisyyttä ja kulttuuria vaalitaan ja että julkiset palvelut ovat kaikkien saavutettavissa. Työtä on tehtävä kaikilla tasoilla yhdessä ihmisten kanssa, joilla on omakohtaista kokemusta asiasta. 

Stigman tunnistaminen ja purkaminen edellyttää myös sitä, että erityisesti ihmisten parissa työskentelevillä ammattilaisilla on vahvaa mielenterveys-, päihde- ja riippuvuusosaamista. 

Eettinen kuormitus ja työyhteisössä esiintyvät syrjivät käytännöt voivat työntää ihmisiä pois sosiaali- ja terveysalalta

Eettinen kuormitus viittaa niihin stressin ja kuormittuneisuuden tunteisiin, jotka syntyvät kohdatessamme eettisiä haasteita työssämme. Jos joudumme työssämme sivuuttamaan omat arvomme ja valitsemaan toimintatavan, joka on mielestämme väärin, voimme kokea voimakastakin stressiä. Eettiset haasteet voivat ilmetä monin tavoin. Eettisiä haasteita tuottavat muun muassa:

• tilanteet, joissa työntekijä tietää, mikä olisi oikea ja paras ratkaisu, mutta ei jostain syystä pystytoimimaan sen mukaisesti
• rakenteet tai toimintakulttuuri, jotka eivät mahdollista eettisten toimintatapojen noudattamista
• yhdenvertaisuuden arvojen ja periaatteiden sivuuttaminen työyhteisössä.

Eettinen ja emotionaalinen kuormitus voi syntyä myös haastavissa asiakas- tai potilastilanteissa, syrjivien käytäntöjen seurauksena tai stigmaa ylläpitävän puheen ja toiminnan vuoksi. Rakenteelliset syyt, kuten ajalliset haasteet, kiire, työn epätasainen jakautuminen ja resurssien puute, aiheuttavat kaikki eettistä kuormitusta. Pitkittyessään kuormitus voi johtaa työuupumukseen ja jopa työpaikan tai alan vaihtoon.

Vastuullinen työnantaja pyrkii puuttumaan havaittuihin epäkohtiin ja varmistamaan, että työntekijät voivat toimia työssään eettisten periaatteiden mukaisesti. Eettisesti kuormittavasta toimintakulttuurista, emotionaalisesti haastavista asiakastilanteista ja turhautumisesta tai pelosta keskustelemiseen tarvitaan luottamuksellista ilmapiiriä, jota tulee aktiivisesti rakentaa työyhteisöissä. 

Työyhteisöjen sisällä ja johtamisessa eettistä tietoisuutta voidaan lisätä lausumalla julki eettiset periaatteet ja työyhteisön keskeiset arvot, mutta arvojen tulee muuttua myös teoiksi ja toimintakäytännöiksi ja näkyä niin asiakaskohtaamisissa kuin tehdyissä päätöksissä. Jotta arvotyöskentely on tuloksekasta, myös johdon on työskenneltävä ratkaisukeskeisesti.

Arvotyöskentely on tähän yksi mahdollisuus.